Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 12
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 14
§ 13
Tällaisia ovat siis velvollisuudet, joita Herra meiltä sapatin pyhittämisessä vaatii. Mutta meidän on myös välttämättä selvitettävä, mitä on se, jonka sapatin Herra meiltä tällä käskyllään haluaa kieltää. Vähäisinkin terve harkinta johtaa meidät siihen, että tässä tulee kieltää kaikki, mikä voi jossain määrin haitata sapatin oikeaa pyhittämistä, tai estää sen. Tähän sisältyy silloin ensinnäkin yleinen Jumalan sanan ja yleisen jumalanpalveluksen halveksunta, toiseksi kaikki syntiset teot, kolmanneksi kaikki ei-välttämättömät ruumiilliset toimet, neljänneksi kaikki hyödytön ajanviete, ja lopulta viidenneksi maallisten huolten ja askareiden ylikuormittama sydän. Ja koska jokainen näistä nimenomaan estää ja pidättää kristittyä sapatin oikeasta pyhittämisestä, niin pyydän kuulijoideni kärsivällisyyttä, jotta voin erikseen selittää ne teille.
Ensimmäinen sapatin pyhittämistä estävä ja tässä käskyssä siten kielletty asia on niin valitettava, mutta kylläkin varsin yleinen Jumalan sanan ja yleisen jumalanpalveluksen halveksunta. Pyhän Lutherin mielestä tämä este on niin merkittävä, että hän Vähässä katekismuksessamme mainitsee pelkästään sen, kun hän käskyn selityksessään sanoo: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa.1 Milloin kurja matkalainen oppii tuntemaan autuuden tien, jollei hän koskaan varaa aikaa tutkiakseen taivaasta tullutta ja taivaaseen johdattavaa tiennäyttäjää? Mistä hän saisi muistutuksen siitä, miten hänen tulee vaelluksensa oikealla tavalla suorittaa, kun hän arkisin on maallisten huolien ja puuhien vallassa, eikä halua käyttää lepopäiväänsä Jumalan sanan kuulemiseen, lukemiseen ja tutkiskeluun? Miten kuollut ja nukkuva syntinen saadaan henkiin ja pääsemään taivastielle, jos hän torjuu ja hylkää luotaan voimallisen ja virvoittavan sanan? Pimeys ja sokeus saavat silloin ylivallan, samoin siitä seuraava harhautuminen ja jumalattomuus. Siksi Herra valittaa ja sanoo: Näin tuhoutuu minun kansani, sillä kukaan ei tunne minua. Koska sinä olet hylännyt minut, hylkään minäkin sinut – – – Sinä olet unohtanut Jumalasi lain, minäkin unohdan sinun lapsesi Hoos. 4:6. Sirak sitä vastoin sanoo erittäin kauniisti: Joka Jumalan sanaa kunnioittaa, se suorittaa oikeaa jumalanpalvelusta; ja joka sitä rakastaa, häntä myös Herra rakastaa2 Sir. 4:15.3 Samoin kielletään tässä yleisen jumalanpalveluksen laiminlyönti ja halveksiminen. Pelkkä käynti yleisessä jumalanpalveluksessa ei ole mikään varma todiste sapatin oikeasta pyhittämisestä, mutta sen laiminlyömistä silloin, jos on terve ja on aikaa sekä mahdollisuus päästä paikalle, ei voi pitää muuna kuin Herran käskyn rikkomisena, joka ilman muuta langettaa kirouksen halveksujan päälle. Silloin torjutaan samalla kaikkein otollisin tilaisuus opetukseen ja rohkaisuun ja estetään pitkäksi aikaa vähäisetkin armonpilkahdukset sydämessä. Herra valittaa profeetta Jeremiaan kautta ja sanoo: Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin. He olivat uppiniskaisia, eivät totelleet minua eivätkä ottaneet mitään opikseen Jer. 17:23. Kuningas Daavid vertaakin heitä käärmeisiin ja kuvailee heitä näin: Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky, he tukkivat korvansa, ovat kuin kuuro kyy, joka ei kuule käärmeenlumoojan ääntä Ps. 58:5–6. Vastoin apostoli Paavalin uskollista kehotusta he lyövät laimin seurakunnan4 Hepr. 10:25 ja ovat siten kuin pakanoita kristikunnan keskellä. Mutta tässä ei kielletä vain tämänkaltaista jumalanpalveluksen laiminlyöntiä, vaan tähän sisältyy myös se yleinen halveksunta, jolla jumalanpalveluksessa käymiseen usein suhtaudutaan. Moni on siellä tietämättä, mistä oikein on kysymys, sinne mennään valmistautumatta ja siellä istutaan vailla kunnioitusta ja hartautta. Katse harhailee ympäriinsä ja sydän, tuo paha sydän, huvittelee usein ylpeydessä, ahneudessa ja paheellisuudessa tai muissa iljettävissä haluissa. Tai sitten kirkossa vain nukutaan, jolloin korvat ja sydän ovat suljetut Jumalan sanalta, ja mennään kotiin ilman mielen ylennystä ja parannusta. Miten tällainen voisi miellyttää Herraa? Ja kuinka pahoin kaikki tällainen häpäiseekään sapatin? Tällaisesta jumalanpalveluksesta sanoo Herra painokkaasti: Minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne. Kun te tuotte minulle polttouhrejanne ja ruokauhrejanne, minä en ota niitä vastaan. – – – Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää Aam. 5:21–23. Profeetta Jesajan suulla hän sanoo: Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat – – – minä en siedä niitä, koska te harjoitatte epäjumalanpalvontaa ja väkivaltaa niissä5 Jes. 1:13 Herra moittii heitä kuin muinoin paatunutta Juudan kansaa: Rosvon luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra Jer. 7:11. Oikeat kristityt sitä vastoin seuraavat uskollisesti viisaan Saarnaajan neuvoa, kun hän sanoo: Astu varoen Jumalan huoneeseen. On parempi mennä vain kuuntelemaan kuin uhraamaan tyhmien tavoin, jotka tietämättömyyttään tekevät pahaa Saarn. 4:17.
Edellinen jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 12
Seuraava jakso: Neljäs saarna käskyistä, § 14
paikat:
Henkilöt: Daavid Jeesus Sirak Jeremia Jesaja Luther, Martti Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: