Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Viides saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Viides saarna käskyistä, § 11

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 11

Kun nyt näin olemme, rakkaat kuulijani Herrassa, selvittäneet vanhempien keskeiset velvollisuudet lapsiaan kohtaan, niin järjestys vaatii meitä käsittelemään lasten erityisiä velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Ne ovat Jumalan lain ja luonnollisen lain mukaan eriteltyinä seuraavat:

Ensinnäkin heidän tulee kunnioittaa ja arvostaa vanhempiaan. Tähän heidät velvoittaa itse neljännen käskyn sanamuoto: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Sillä halutaan sanoa: katso, ettet halveksi tai sydämessäsi ylenkatso vanhempiasi, vaan osoita heille kaikkea arvostusta ja kunnioitusta. Tämä käsky teroitetaan mieliin varsin monessa Pyhän kirjan kohdassa. Poika kunnioittakoon isäänsä1 Mal. 1:6. Sirak sanoo oikein hyvin: Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat2 Sir. 3:3, millä hän tahtoo sanoa: huomatkaa, rakkaat lapset, että tämä ei ole minun vaan Jumalan tahto ja vakava määräys, että näin tapahtuu. Apostoli Paavali toistaa tämän käskyn kaikkia muita merkittävämpänä ja sanoo: Se on oikein, kunnioita isääsi ja äitiäsi3 Ef. 6:1–2. Mutta tämä kunnioitus tapahtuu ensimmäisenä ja ensi sijassa sydämessä, niin että me sisimmässämme ymmärrämme, mitä he435 todella ovat, siis heti Jumalan jälkeen meidän olemassaolomme syy, meidän suurimmat hyväntekijämme, jotka väsymättä vaivaa nähden ja kustannuksiaan laskematta ovat monista vaikeuksista huolimatta elättäneet meitä, hankkineet meille ruoan ja vaatteet, ilman että me olemme osoittaneet heille minkäänlaista kiitollisuutta siitä, saati sitten korvanneet sitä heille. Siksi meidän onkin myöhemmin osoitettava heille kunniaa tästä heidän sydämistään tulvivasta rakkaudesta myös sanoin, niin että usein puhuttelemme heitä kunnioittavin ilmauksin ja tuomme esille heidän pyyteettömän ja moninaisen hyvyytensä meitä kohtaan ja siitä johtuvan suuren kiitollisuudenvelkamme. Tätä kiitollisuutta tulee osoittaa myös kunnioittavin elein, mikä ei kuitenkaan varsinaisesti tarkoita mitään tiettyä ruumiin asentoa vaan sellaista käyttäytymistä, joka kertoo yleisestä kunnioituksesta. Lopulta meidän tulee ilmaista tätä myös varsinaisissa teoissa. Lapset eivät saa yrittää olla samanarvoisia kuin vanhempansa, vaan heidän on suhtauduttava näihin kärsivällisesti ja nöyrästi, niin kuin Sirak meitä kauniisti opettaa: Kunnioita isääsi ja äitiäsi teoilla, sanoilla ja kärsivällisyydellä4 Sir. 3:9. Tämä kieltää kaiken halveksunnan vanhempia kohtaan, kaikenlaisen julkeuden, ilkeät sanat ja herjaukset. Suuresta kuningas Salomosta voimme lukea, että kun hänen äitinsä Batseba tuli hänen luokseen, hän nousi kuninkaalliselta valtaistuimeltaan,436 tuli häntä vastaan ja kumarsi maahan hänen edessään5 1. Kun. 2:19. Pilkkaajista taas sanotaan päinvastoin: Joka katsoo isäänsä karsain silmin – – – siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne Sananl. 30:17.

Tämä velvollisuus koskee myös kaikkia muita, joita lapsiksi kutsutaan, nimittäin alamaisia, palvelijoita ja kuulijoita. Alamaisille apostoli Pietari sanoo näin: Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät 1. Piet. 2:13–14. Jo Mooseksen suulla Jumala antoi lain: Älä herjaa Jumalaa – eli esivaltaa – äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa päämiestä 2. Moos. 22:27.6 Apostoli Paavali taas puhuttelee palvelijoita näin: Totelkaa maallisia isäntiänne. Pelätkää ja kunnioittakaa heitä ja palvelkaa heitä vilpittömin sydämin Ef. 6:5. Pietari sanoo heille: Kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille kuuliaisia 1. Piet. 2:18. Kuulijoita Paavali taas opettaa, että vanhimmat, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen, varsinkin ne, jotka uskollisesti tekevät työtä sananjulistajina ja opettajina 1. Tim. 5:17. Tähän minun tulee ainoastaan lisätä, että papeille osoitettava halveksunta ei vahingoita niinkään pappeja437 kuin kuulijoita itseään, koska siihen lähes erottamattomasti yhdistyy myös sen halveksunta, mitä he julistavat, siis autuuden sanan, joka taas on heidän oman onnellisuutensa tärkein väline.

Toinen lapsilta vaadittava päävelvollisuus on oikeanlainen lapsen kuuliaisuus. Se on halukasta ja vilpitöntä pyrkimystä olla vanhempiensa tahdon mukaan mieliksi ja uskollisesti totella heille annettavia käskyjä. Kuuliaisuus on seurausta siitä hellästä rakkaudesta, jota lapsilla tulee vanhempiaan kohtaan olla, ja heidän arvonannostaan vanhempiaan kohtaan. Tekstissämme puhutaan kunnioittamisesta, sillä kunnioitus ilman tottelemista on petollisuutta ja salaista halveksuntaa. Salomo sanookin: Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha Sananl. 23:22. Saman kirjan toisessa kohdassa hän uhkaa tottelematonta julmalla rangaistuksella ja sanoo: Joka kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne7 Sananl. 30:17. Sirak sanoo tästä seuraavasti: Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat, kuten äsken kuulimme, ja että äidin käskyjä lapsille noudatetaan8 Sir. 3:3. Tämän tottelevaisuuden ei tule perustua lapsen harkintaan tai438 mielivaltaan, vaan sen tulee olla rajatonta kaikessa siinä, mikä ei selvästi sodi Jumalan käskyjä vastaan. Paavali kehottikin kolossalaisiaan: Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, siis kaikessa, sillä se on Herralle mieleen Kol. 3:20. Sen tulee olla aulista, sellaista mikä kumpuaa rakkaudesta, ei vain epäsuosion tai rangaistuksen pelosta, vaan pakottomasta halusta olla heille mieliksi. Ja lopuksi sen tulee olla jatkuvaa, ei vain silloin kun olemme pieniä, vaan sen tulee kestää niin kauan kuin me ja vanhempamme elävät.

Tässä voimme jälleen nostaa esiin yhden alamaisten tärkeän velvollisuuden, nimittäin esivallan tottelemisen. Tämä perustuu siihen, että he sanovat sydämessään kuten Israel Joosualle: Me teemme kaiken, minkä käsket meidän tehdä, ja menemme minne hyvänsä meidät lähetät Joos. 1:16. Tällaisilla ehdoilla olemme astuneet yhteiskuntaan, eikä se säilyisi ilman tällaista kuuliaisuutta. Apostoli Paavali sälyttää meille saman velvollisuuden kuin oppilaalleen Titukselle ja sanoo kaikille sanan palvelijoille: Muistuta heitä kaikkia, siis kuulijoitanne, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia Tit. 3:1. Pietari sanoo, että sen tulee tapahtua Herran vuoksi 1. Piet. 2:13, ja apostoli Paavali taas sanoo, että se, joka kieltäytyy tottelemasta ja439 vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja uhkaa, että ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa Room. 13:2. Sama velvollisuus asetetaan palvelijoille, sillä he saavat vaatetuksen, palkan ja ylläpidon juuri siksi, että he palvelevat ja tottelevat isäntäväkeään. Tästä syystä apostoli Paavali vakavasti teroittaa tätä käskyä ja sanoo, että teidän ei pidä osoittaa kuuliaisuutta silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, hyvällä mielellä palvellen Ef. 6:6–7. Voi! Tämä velvollisuus onkin mitä suurimmassa määrin omiaan kuulijoille. Mutta sen tulee tapahtua kaikessa siinä, missä he saavat papeiltaan opetusta ja johdatusta ja joka koskee heidän omaa hengellistä ja ikuista autuuttaan. Heille sanotaan: olkaa opettajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä9 Hepr. 13:17, tai niin kuin muinoin Saulille: kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva. Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat 1. Sam. 15:22–23.

Kolmas lapsille asetettava velvollisuus on lopulta vanhempiensa uskollinen palveleminen. Vanhemmat ovat lapsuudessamme kernaasti ja ilman korvausta palvelleet meitä, ja siksi kohtuus vaatii meitä puolestamme palvelemaan heitä kaikessa mitä voimme tehdä. Mutta tämä palvelemisen halu syntyy rakkaudesta ja perustuu siihen,440 että me olemme pyytämättä ja kehottamatta valmiit niin paljon kuin osaamme keventämään heidän huoliaan, kantamaan heidän taakkojaan, edistämään heidän mielihyväänsä ja mukavuuttansa, täyttämään heidän tarpeitaan, lohduttamaan heitä heidän vastoinkäymisissään, huolehtimaan heistä vanhuudessa sekä vihdoin saattamaan heidät kunniallisesti hautaan. Sirak sanoo: Kunnioita isääsi koko sydämestäsi äläkä unohda äitisi synnytystuskia. Muista, että olet heistä syntynyt – miten voit korvata kaiken saamasi heille? Sir. 7:27–28.10 Vanha Tobit sanoo pojalleen: Kuule, poikani, minun sanani ja talleta ne lujasti sydämeesi. Kun kuolen, hautaa minut niin kuin asiaan kuuluu. Kunnioita äitiäsi äläkä hylkää häntä missään hänen elämänsä vaiheessa. Muista poikani, millaisille vaaroille hän oli alttiina kantaessaan sinua kohdussaan. Kun hän kuolee, hautaa hänet viereeni samaan hautaan11 Tob. 4:3–4.12

Alamaisten on myös tietyllä tavalla kiittäminen esivaltaa elämästään, kasvatuksestaan ja hyvinvoinnistaan. Rauhan suoma tyyneys, turva ulkoista väkivaltaa vastaan sekä heidän opetustaan koskevat toimenpiteet ovat aikaansaaneet ja ikään kuin luoneet heistä sen, mitä he ovat, siis järkeviä ihmisiä. Hengen, kunnian ja omaisuuden turva saa aikaan, että he menestyvät ja lisääntyvät lakien suojaamina, ja siksi441 heidän velvollisuutensa puolestaan on vastavuoroisesti palvella esivaltaansa, tarkoittakoon tämä sitten verotusta tai työtä tai mitä tahansa alamaisilta voidaan kohtuullisesti vaatia. Sillä sanotaan: kenelle kuuluu vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia Room. 13:7. Palvelijat taas sitoutuvat palvelemaan isäntiään, sopimuksen ja välipuheen nojalla, korvaukseksi ruoasta, vaatetuksesta ja palkasta, jonka he näiltä saavat. Mutta apostoli Paavali opettaa, että heidän ei tule palvella isäntiään vain saamansa palkan vuoksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo, hyvällä mielellä palvellen13 Ef. 6:6–8. Hän käskee heitä jopa kuvittelemaan, että he ovat kaikkitietävän Jumalan palveluksessa ja lupaa varmasti, että Herra palkitsee jokaisen ansionsa mukaan. Samoin kuulijoiden velvollisuus on palvella pappejaan ja huolehtia niiden elatuksesta, jotka uhraavat voimansa heidän sielujensa hyödyksi ja eduksi. Siksi sama apostoli sanookin heille, että se jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää Gal. 6:6. Mutta meidän ei ole mahdollista tällä kertaa tarkastella lähemmin näitä monenlaisia ja sinällään varsin laajoja velvollisuuksia, vaan kiiruhdamme eteenpäin. Tarkastelumme442

kolmas osa

esittää, mitä on se, joka saa sekä vanhemmat että lapset noudattamaan velvollisuuksiaan.


  1. 1992/muokattu
  2. 1776
  3. 1992/muokattu
  4. 1776/muokattu
  5. 1992/muokattu
  6. alkutekstissä 2. Moos. 22:28; suomennoksessa erilainen numerointi
  7. 1992/muokattu
  8. 1776/muokattu
  9. 1992/muokattu
  10. alkutekstissä Sir. 7:29–30, suomennoksessa erilainen numerointi
  11. 2009/muokattu
  12. alkutekstissä Tob. 4:2–5, suomennoksessa erilainen numerointi
  13. 1938

Alkuperäisdokumentit

Alkukieli

§. 11.

Sedan vi nu således, älskade i Herranom! hafva förklarat föräldrarnas hufvudplikter emot sina barn, leder oss ordningen, at utreda barnens särskilta skyldigheter emot sina föräldrar. De äro i grund af Guds och naturens lag i synnerhet följande:

Den första är, at de böra vörda och hedra dem. Sjelfva fjerde budets ord pålägger dem detta: Tu skalt hedra tin fader och tina moder. Det är så mycket sagt; akta dig at du icke föraktar eller i ditt hjerta öfverser dina föräldrar, utan bevisar dem all vördnad och heder. Denna plikt inskärpes äfven på rätt många andra ställen i den Heliga Skrift. En son skal hedra sin fader, heter det Mal. 1:6. Syrach säger rätt väl: Herren vil, at fadren skal af barnen ärad varda: Syr. 3:3. han vil säga: kära barn, märker, det är icke min, utan det är Guds vilja och alfvarliga befallning, at så skal ske. Apostelen Paulus uprepar detta budet, såsom framför alla andra märkeligit, och säger: Thet är rättvist, hedra tin fader och tin moder. Ephes. 6:1,2. Men detta hedrande består först och förnämligast i hjertat, at vi anse dem i vår egen öfvertygelse för det de435 värkeligen äro, nemligen näst Gud, ursprunget til vår varelse, våra största välgörare, hvilka med outtröttelig möda och ospard kostnad hafva under många besvärligheter dragit oss fram, och försörgt oss med föda och kläder, utan at vi därföre kunnat visa dem någon ärkänsla, än mindre vedergälla14 dem. De böra sedan af denna hjertats fullhet äfven hedras med orden; at vi med vördsamma uttryck ofta omtala för dem och betyga denna deras oförtjenta och mångfalliga godhet emot oss, och vår stora förbindelse däremot. Denna ärkänslan måste äfven betygas med vördsamma åtbörder, som väl icke egenteligen bestå uti någon viss slags kropps-ställning, utan igenom i et sådant slags upförande, som beteknar en allmän högaktning: änteligen bör den ock yttra sig i sjelfva gärningen, at barnen icke ställa sig lika nackhöga med15 sina föräldrar, utan bemöta dem äfven med tålamod och undergifvenhet, såsom Syrach vackert lärer oss: Ära fader och moder med gärningom, med ordom och tålamod. Syr. 3:9. Och härmed förbjudes nu alt slags förackt emot föräldrar, all djerfhet, spottska ord och försmädelser. Så läse vi om den store Konung Salomo, at då hans moder Batseba kom til honom, stod han up ifrån sin Kongliga Thron,436 och gick emot henne, och tilbad henne; 1 Kon. B. 2:19. hvaremot det heter om bespottare, at thet öga som bespottar fadren - - thet måste korparna vid bäcken uthugga, och the unga örnar upfräta. Ordspr. B. 30:17.

Denna plikt åligger nu äfven alla andra, som komma at innebegripas under barna-namnet, nemligen undersåtare, tjenare och åhörare. Til undersåtarena talar Apostelen Petrus sålunda: Varer underdånige all mennisklig ordning för Herrans skull, ehvad thet är Konungenom, såsom then öfversta, eller befallningsmännerna, såsom the ther sände äro af honom. 1 Pet. 2:13,14. Och genom Moses gaf Gud redan den lagen: Gudarna, det är, öfverhetspersonerna, skalt tu icke banna, och them öfversta i titt folk skal tu icke lasta. 2 Mos. B. 22:28. Tjenare tiltalar åter Apostelen Paulus och befaller dem, at vara sina lekamliga Herrar lydige, med räddhoga och bäfvan uti sin hjertas enfallighet. Ephes. 6:5. Och Petrus befaller dem at vara underdåniga med all frucktan. 1 Petr. 2:18. Och åhörarena undervisar Paulus, at de hålla the präster som väl förestå, dubbel heder värda, hälst om de arbeta troligen i ordet och lärdomen. 1 Tim. 5:17. Härvid bör jag allenast tillägga, at det förakt som visas emot lärare, icke skadar så mycket lärarena,437 som icke fast mera åhörarena sjelfva, emedan därmed är äfven nästan oskiljaktigt förknippat förakt emot det de hafva at förkunna, det är emot salighetens ord, som är hufvudmedlet til deras egen lycksalighet.

Den andra hufvudplikten, som fordras af barnen, är en rätt barnslig lydnad; och består i en beredvillighet, och et upriktigt bemödande, at vara sina föräldrar til viljes och troligen efterkomma, hvad dem befalles. Lydnan är en fölgd af den ömma kärlek, som bör vara hos barnen til sina föräldrar, och af den vördnad de hafva för dem. Den innefattas i vår Text i det ordet hedra; ty heder utan lydnad är en falskhet och hemligt förakt. Därföre säger Salomo: Hör tin fader, then tig födt hafver, och förakta icke tina moder tå hon gammal varder, Ordspr. B. 23:22. och på et annat ställe i samma bok hotar han olydnan med et grufveligit straff, och säger: Et öga, som försmår at lyda modren, thet måste korparna vid bäcken uthugga, och the unga örnar upfräta. Cap. 30:17. Och Syrach yttrar sig härom sålunda: Herren vil at fadren skal af barnen ärad varda, som vi nyss hörde, och hvad modren barnenom bjuder, säger han, vil han at hållas skal. Syr. 3:3. Denna lydnad bör icke bero uppå barnets pröfning eller438 godtycko, utan vara oinskränkt, i alt det som icke tydeligen strider emot Guds bud; så förmanade Paulus sina Collosser: I barn, varer Edra föräldrar lydige i all ting, i all ting, heter det, ty thet täckes väl Herranom. Coll. 3:20. Den bör vara villig, sådan som den flyter utaf kärleken, intet blott af fruktan för onåd och straff, utan af en otvungen åhåga, at vara dem til viljes, och sidst bör den ock vara beständig, icke allenast så länge vi äro små, utan så länge vi och våra föräldrar lefva.

Här få vi åter uphämta en hufvudplikt för undersåtare, nemligen at lyda sin öfverhet, som består däruti, at de säga i sitt hjerta såsom Israël sade til Josua: Alt thet tu oss budit hafver, thet vilje vi göra, och hvart tu sänder oss, thit vilje vi gå. Jos. 1:16. Under et sådant vilkor hafve vi ingått i samhället, och utom en sådan lydnad kan det icke äga bestånd. Och Apostelen Paulus lägger på oss samma skyldighet, som på sin lärjunge Titum, och säger til alla ordets tjenare: Förmaner dem, nemligen Edra åhörare, at de äro furstarne och öfverheten underdånige och lydige. Tit. 3:1. Och Petrus säger, at det bör ske för Herrans skull, 1 Petr. 2:13. och Apostelen Paulus säger åter, at den som vägrar öfverheten denna lydnad, och439 sätter sig däremot, han sätter sig emot Guds skickelse, och hotar dem, at de som sätta sig däremot de skola få en dom öfver sig. Rom. 13:2. Samma plikt fordras af tjenare, ty just för det de tjena och lyda sina husbönder, åtnjuta de kläder, lön och uppehälle; därföre inskärper samma Apostel denna plikt alfvarligen, och visar at det icke är nog bevisa lydnad för ögonen såsom menniskom til viljes, utan såsom Christi tjenare och af hjertat, med välviljoghet. Ephes. 6:6,7. Ack! denna plikt är ock i högsta måtton angelägen för åhörare. Men ämnet hvaruti det bör ske, är i alt hvad de undervisas och ledas af sina lärare, som rörer deras egen andeliga och eviga salighet: til dem heter det: Varer Edra lärare lydige och följer them, Ebr. 13:17. och såsom fordom til Konung Saul: Si lydnad är bättre än offer, och höra til är bättre än thet feta af vädrar.16 Förty olydnad är en trolldoms synd, och gensträfvighet är et afguderi. 1 Sam. 15:22,23.

Den tredje plikten, som barnen åligger, är änteligen at troligen tjena sina föräldrar. Föräldrarna hafva i vår barndom villigt och oförskylt tjent oss, därföre fordrar billigheten af oss tilbaka, at i alt hvad vi kunna åstadkomma, vara dem til tjenst; men denna tjenstaktighet värkas ock af kärleken, och består där440uti, at vi äro redebogne, at opåminte, och oombedne, så långt vi kunne förstå, lätta deras bekymmer, draga deras börda, befordra deras nöje och beqvämlighet, förse dem med deras behof, trösta dem i deras vedermöda och draga försorg för dem på ålderdomen, och änteligen befordra dem med heder til grafven. Hedra tin fader, säger Syrach, af alt hjerta, och förgät icke huru tung tu tin moder vorden äst, och kom ihog, at tu af them född äst, och hvad kan tu göra them, för thet, som the emot tig gjordt hafva. Syr. 7:29,30. Och den gamla Tobias säger til sin son: Käre son, hör mins muns ord, och behålt them fast i titt hjerta: När Gud tager mina själ bort, så begraf min lekamen, och hedra tin moder alla tina lifsdagar. Kom ihog hvad fara hon utståndet hafver, tå hon tig under sitt hjerta drog, och när hon död är, begraf henne när mig. Tob. 4:2,3,4,5.

Undersåtare hafva ock på vist sätt, at tacka sin öfverhet för sitt lif, upfostran och välgång. Fredens lugn, och säkerhet för utvärtes öfvervåld, och författningar til deras undervisning hafva frambragt, och lika som tilskapat dem til det de äro, nemligen förnuftiga menniskor, och säkerheten om lif, ära och egendom, gör, at de trifvas och tilväxa under skydd af lagarna; därföre åligger441 dem äfven, at vara sin öfverhet til tjenst tilbaka; den må då bestå i skatt eller arbete, eller hvad hälst af undersåtare med billighet kan fordras. Ty så heter det; then skatt, som skatt bör, then tull, som tull bör, them rädsel,17 som rädsel tilhörer, them heder, som heder tilhörer. Rom. 13:7. Tjenare åter förbindas til sina husbönders tjenst, efter aftal och förbehåll, såsom ärsättning för mat, kläder och lön, dem de hos sina husbönder åtnjuta; men Apostelen Paulus lärer dem, at icke allenast tjena för den lön de få af sina husbönder, utan såsom Christi tjenare, görande thet Gud vil utaf hjertat, med välviljoghet. Ephes. 6:6,7,8. Han befaller dem aldeles föreställa sig, at de stå i tjenst hos den allvetande Guden, och låfvar hel tryggt, at Herren skal löna hvar och en efter sin tjenst. Lika så åligger det åhörarena, at vara sina lärare til tjenst, och sörja för deras uppehälle, som upoffra sina krafter til deras själars gagn och nytta; därföre säger samma Apostel til dem, at de böra dela alt godt med honom, som dem undervisar. Gal. 6:6. Men vi få ej tilfälle, at denna gången närmare utreda dessa flera slags, i sig sjelfva nog vidsträckta plikter, utan skynda oss, at i vår Betracktelses442

Tredje Del

föreställa, hvad det är, som skal förmå både föräldrar och barn til sina skyldigheters i akttagande.


  1. återgälda
  2. ställa sig lika nackhöga med: anser sig vara lika goda som
  3. thet feta af vädrar: baggars fett
  4. vördnad, respekt, gudsfruktan

Suomi

§ 11

Kun nyt näin olemme, rakkaat kuulijani Herrassa, selvittäneet vanhempien keskeiset velvollisuudet lapsiaan kohtaan, niin järjestys vaatii meitä käsittelemään lasten erityisiä velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Ne ovat Jumalan lain ja luonnollisen lain mukaan eriteltyinä seuraavat:

Ensinnäkin heidän tulee kunnioittaa ja arvostaa vanhempiaan. Tähän heidät velvoittaa itse neljännen käskyn sanamuoto: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Sillä halutaan sanoa: katso, ettet halveksi tai sydämessäsi ylenkatso vanhempiasi, vaan osoita heille kaikkea arvostusta ja kunnioitusta. Tämä käsky teroitetaan mieliin varsin monessa Pyhän kirjan kohdassa. Poika kunnioittakoon isäänsä18 Mal. 1:6. Sirak sanoo oikein hyvin: Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat19 Sir. 3:3, millä hän tahtoo sanoa: huomatkaa, rakkaat lapset, että tämä ei ole minun vaan Jumalan tahto ja vakava määräys, että näin tapahtuu. Apostoli Paavali toistaa tämän käskyn kaikkia muita merkittävämpänä ja sanoo: Se on oikein, kunnioita isääsi ja äitiäsi20 Ef. 6:1–2. Mutta tämä kunnioitus tapahtuu ensimmäisenä ja ensi sijassa sydämessä, niin että me sisimmässämme ymmärrämme, mitä he435 todella ovat, siis heti Jumalan jälkeen meidän olemassaolomme syy, meidän suurimmat hyväntekijämme, jotka väsymättä vaivaa nähden ja kustannuksiaan laskematta ovat monista vaikeuksista huolimatta elättäneet meitä, hankkineet meille ruoan ja vaatteet, ilman että me olemme osoittaneet heille minkäänlaista kiitollisuutta siitä, saati sitten korvanneet sitä heille. Siksi meidän onkin myöhemmin osoitettava heille kunniaa tästä heidän sydämistään tulvivasta rakkaudesta myös sanoin, niin että usein puhuttelemme heitä kunnioittavin ilmauksin ja tuomme esille heidän pyyteettömän ja moninaisen hyvyytensä meitä kohtaan ja siitä johtuvan suuren kiitollisuudenvelkamme. Tätä kiitollisuutta tulee osoittaa myös kunnioittavin elein, mikä ei kuitenkaan varsinaisesti tarkoita mitään tiettyä ruumiin asentoa vaan sellaista käyttäytymistä, joka kertoo yleisestä kunnioituksesta. Lopulta meidän tulee ilmaista tätä myös varsinaisissa teoissa. Lapset eivät saa yrittää olla samanarvoisia kuin vanhempansa, vaan heidän on suhtauduttava näihin kärsivällisesti ja nöyrästi, niin kuin Sirak meitä kauniisti opettaa: Kunnioita isääsi ja äitiäsi teoilla, sanoilla ja kärsivällisyydellä21 Sir. 3:9. Tämä kieltää kaiken halveksunnan vanhempia kohtaan, kaikenlaisen julkeuden, ilkeät sanat ja herjaukset. Suuresta kuningas Salomosta voimme lukea, että kun hänen äitinsä Batseba tuli hänen luokseen, hän nousi kuninkaalliselta valtaistuimeltaan,436 tuli häntä vastaan ja kumarsi maahan hänen edessään22 1. Kun. 2:19. Pilkkaajista taas sanotaan päinvastoin: Joka katsoo isäänsä karsain silmin – – – siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne Sananl. 30:17.

Tämä velvollisuus koskee myös kaikkia muita, joita lapsiksi kutsutaan, nimittäin alamaisia, palvelijoita ja kuulijoita. Alamaisille apostoli Pietari sanoo näin: Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen: keisarin, koska hän on kaikkien yläpuolella, ja yhtä lailla käskynhaltijoiden, koska keisari on valtuuttanut heidät 1. Piet. 2:13–14. Jo Mooseksen suulla Jumala antoi lain: Älä herjaa Jumalaa – eli esivaltaa – äläkä kiroa kansaasi kuuluvaa päämiestä 2. Moos. 22:27.23 Apostoli Paavali taas puhuttelee palvelijoita näin: Totelkaa maallisia isäntiänne. Pelätkää ja kunnioittakaa heitä ja palvelkaa heitä vilpittömin sydämin Ef. 6:5. Pietari sanoo heille: Kunnioittakaa isäntiänne ja olkaa heille kuuliaisia 1. Piet. 2:18. Kuulijoita Paavali taas opettaa, että vanhimmat, jotka johtavat hyvin seurakuntaa, ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen, varsinkin ne, jotka uskollisesti tekevät työtä sananjulistajina ja opettajina 1. Tim. 5:17. Tähän minun tulee ainoastaan lisätä, että papeille osoitettava halveksunta ei vahingoita niinkään pappeja437 kuin kuulijoita itseään, koska siihen lähes erottamattomasti yhdistyy myös sen halveksunta, mitä he julistavat, siis autuuden sanan, joka taas on heidän oman onnellisuutensa tärkein väline.

Toinen lapsilta vaadittava päävelvollisuus on oikeanlainen lapsen kuuliaisuus. Se on halukasta ja vilpitöntä pyrkimystä olla vanhempiensa tahdon mukaan mieliksi ja uskollisesti totella heille annettavia käskyjä. Kuuliaisuus on seurausta siitä hellästä rakkaudesta, jota lapsilla tulee vanhempiaan kohtaan olla, ja heidän arvonannostaan vanhempiaan kohtaan. Tekstissämme puhutaan kunnioittamisesta, sillä kunnioitus ilman tottelemista on petollisuutta ja salaista halveksuntaa. Salomo sanookin: Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha Sananl. 23:22. Saman kirjan toisessa kohdassa hän uhkaa tottelematonta julmalla rangaistuksella ja sanoo: Joka kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne24 Sananl. 30:17. Sirak sanoo tästä seuraavasti: Herra tahtoo, että lapset isäänsä kunnioittavat, kuten äsken kuulimme, ja että äidin käskyjä lapsille noudatetaan25 Sir. 3:3. Tämän tottelevaisuuden ei tule perustua lapsen harkintaan tai438 mielivaltaan, vaan sen tulee olla rajatonta kaikessa siinä, mikä ei selvästi sodi Jumalan käskyjä vastaan. Paavali kehottikin kolossalaisiaan: Lapset, totelkaa kaikessa vanhempianne, siis kaikessa, sillä se on Herralle mieleen Kol. 3:20. Sen tulee olla aulista, sellaista mikä kumpuaa rakkaudesta, ei vain epäsuosion tai rangaistuksen pelosta, vaan pakottomasta halusta olla heille mieliksi. Ja lopuksi sen tulee olla jatkuvaa, ei vain silloin kun olemme pieniä, vaan sen tulee kestää niin kauan kuin me ja vanhempamme elävät.

Tässä voimme jälleen nostaa esiin yhden alamaisten tärkeän velvollisuuden, nimittäin esivallan tottelemisen. Tämä perustuu siihen, että he sanovat sydämessään kuten Israel Joosualle: Me teemme kaiken, minkä käsket meidän tehdä, ja menemme minne hyvänsä meidät lähetät Joos. 1:16. Tällaisilla ehdoilla olemme astuneet yhteiskuntaan, eikä se säilyisi ilman tällaista kuuliaisuutta. Apostoli Paavali sälyttää meille saman velvollisuuden kuin oppilaalleen Titukselle ja sanoo kaikille sanan palvelijoille: Muistuta heitä kaikkia, siis kuulijoitanne, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia Tit. 3:1. Pietari sanoo, että sen tulee tapahtua Herran vuoksi 1. Piet. 2:13, ja apostoli Paavali taas sanoo, että se, joka kieltäytyy tottelemasta ja439 vastustaa esivaltaa, nousee siis Jumalan säädöstä vastaan, ja uhkaa, että ne, jotka näin tekevät, saavat rangaistuksensa Room. 13:2. Sama velvollisuus asetetaan palvelijoille, sillä he saavat vaatetuksen, palkan ja ylläpidon juuri siksi, että he palvelevat ja tottelevat isäntäväkeään. Tästä syystä apostoli Paavali vakavasti teroittaa tätä käskyä ja sanoo, että teidän ei pidä osoittaa kuuliaisuutta silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, hyvällä mielellä palvellen Ef. 6:6–7. Voi! Tämä velvollisuus onkin mitä suurimmassa määrin omiaan kuulijoille. Mutta sen tulee tapahtua kaikessa siinä, missä he saavat papeiltaan opetusta ja johdatusta ja joka koskee heidän omaa hengellistä ja ikuista autuuttaan. Heille sanotaan: olkaa opettajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä26 Hepr. 13:17, tai niin kuin muinoin Saulille: kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva. Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat 1. Sam. 15:22–23.

Kolmas lapsille asetettava velvollisuus on lopulta vanhempiensa uskollinen palveleminen. Vanhemmat ovat lapsuudessamme kernaasti ja ilman korvausta palvelleet meitä, ja siksi kohtuus vaatii meitä puolestamme palvelemaan heitä kaikessa mitä voimme tehdä. Mutta tämä palvelemisen halu syntyy rakkaudesta ja perustuu siihen,440 että me olemme pyytämättä ja kehottamatta valmiit niin paljon kuin osaamme keventämään heidän huoliaan, kantamaan heidän taakkojaan, edistämään heidän mielihyväänsä ja mukavuuttansa, täyttämään heidän tarpeitaan, lohduttamaan heitä heidän vastoinkäymisissään, huolehtimaan heistä vanhuudessa sekä vihdoin saattamaan heidät kunniallisesti hautaan. Sirak sanoo: Kunnioita isääsi koko sydämestäsi äläkä unohda äitisi synnytystuskia. Muista, että olet heistä syntynyt – miten voit korvata kaiken saamasi heille? Sir. 7:27–28.27 Vanha Tobit sanoo pojalleen: Kuule, poikani, minun sanani ja talleta ne lujasti sydämeesi. Kun kuolen, hautaa minut niin kuin asiaan kuuluu. Kunnioita äitiäsi äläkä hylkää häntä missään hänen elämänsä vaiheessa. Muista poikani, millaisille vaaroille hän oli alttiina kantaessaan sinua kohdussaan. Kun hän kuolee, hautaa hänet viereeni samaan hautaan28 Tob. 4:3–4.29

Alamaisten on myös tietyllä tavalla kiittäminen esivaltaa elämästään, kasvatuksestaan ja hyvinvoinnistaan. Rauhan suoma tyyneys, turva ulkoista väkivaltaa vastaan sekä heidän opetustaan koskevat toimenpiteet ovat aikaansaaneet ja ikään kuin luoneet heistä sen, mitä he ovat, siis järkeviä ihmisiä. Hengen, kunnian ja omaisuuden turva saa aikaan, että he menestyvät ja lisääntyvät lakien suojaamina, ja siksi441 heidän velvollisuutensa puolestaan on vastavuoroisesti palvella esivaltaansa, tarkoittakoon tämä sitten verotusta tai työtä tai mitä tahansa alamaisilta voidaan kohtuullisesti vaatia. Sillä sanotaan: kenelle kuuluu vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia Room. 13:7. Palvelijat taas sitoutuvat palvelemaan isäntiään, sopimuksen ja välipuheen nojalla, korvaukseksi ruoasta, vaatetuksesta ja palkasta, jonka he näiltä saavat. Mutta apostoli Paavali opettaa, että heidän ei tule palvella isäntiään vain saamansa palkan vuoksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo, hyvällä mielellä palvellen30 Ef. 6:6–8. Hän käskee heitä jopa kuvittelemaan, että he ovat kaikkitietävän Jumalan palveluksessa ja lupaa varmasti, että Herra palkitsee jokaisen ansionsa mukaan. Samoin kuulijoiden velvollisuus on palvella pappejaan ja huolehtia niiden elatuksesta, jotka uhraavat voimansa heidän sielujensa hyödyksi ja eduksi. Siksi sama apostoli sanookin heille, että se jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää Gal. 6:6. Mutta meidän ei ole mahdollista tällä kertaa tarkastella lähemmin näitä monenlaisia ja sinällään varsin laajoja velvollisuuksia, vaan kiiruhdamme eteenpäin. Tarkastelumme442

kolmas osa

esittää, mitä on se, joka saa sekä vanhemmat että lapset noudattamaan velvollisuuksiaan.


  1. 1992/muokattu
  2. 1776
  3. 1992/muokattu
  4. 1776/muokattu
  5. 1992/muokattu
  6. alkutekstissä 2. Moos. 22:28; suomennoksessa erilainen numerointi
  7. 1992/muokattu
  8. 1776/muokattu
  9. 1992/muokattu
  10. alkutekstissä Sir. 7:29–30, suomennoksessa erilainen numerointi
  11. 2009/muokattu
  12. alkutekstissä Tob. 4:2–5, suomennoksessa erilainen numerointi
  13. 1938

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: