Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Muistutuksia

Liite: Nöyrä muistio

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Nöyrä muistio!

 

Kuten muistetaan, valtakunnan korkeasti kunnioitettujen säätyjen määräämällä kauppadeputaatiolla on ollut muutamien nöyrästi annettujen muistioiden johdosta harkittavana, pitääkö asiamiehiä suvaita maassa ja voivatko he tästedes harjoittaa kauppaa tähänastiseen tapaan valtakunnassa tuotetuilla tavaroilla, kuten muun muassa raudalla. Yksi jos toinenkin vaikuttaa pyytäneen sitä, että näille muukalaisille vanhastaan ja ajasta aikaan nauttimaa suotua vapautta pitää rajoittaa ja velvoittaa Bergslagenia tarjoamaan tuotteitaan kotimaisille kauppamiehille tai julistaa heidät niiden ainoiksi ostajiksi. Nyt kun tällainen hakemus vie Ruotsin Bergslagenin täydelliseen tuhoon, olen1 velvollinen yhtä hyvin osallisena Bergslagenin hyvinvointiin kuin alamaisenakin osoittamaan tämän järjettömyyden sekä kuvailemaan ne kuolettavat seuraukset, joita tästä valtakunnan säädyille sekä kaikille sen uskollisille alamaisille koituisi.

Tuntematonta ei liene, että Ruotsin Bergslagen on rahan ja aikojen muuttumisen kautta kokenut sen kohtalon, että sen talous on saatettu täysin toiselle tolalle kuin aiemmin ja asetettu siihen vaaraan, että jos rahan arvo heikkenisi tai raudan hinta muulla tavalla pakotettaisiin laskuun, niin puolet Bergslagenista sortuisi siihen paikkaan ja toinen puoli kuihtuisi hiljalleen pois.

Kokemus osoittaa tämän selvästi: Edesmenneen kuningas Kaarle XII:n hallituksen aikaan vuonna 1699 tehtiin vastaava esitys2, jolloin hakijat yleisen hyödyn varjolla saivat hänen armollisen suostumuksensa, nimittäin, että muukalaisia kiellettäisiin käymästä kauppaa. Asiamiehet joutuivat sen johdosta luopumaan siitä, mutta tapahtui niin, että ruotsalaisen raudan hinta romahti 14 päivässä 31–32 taalerista 22:een, ja siltikin Bergslagenin täytyi tinkimällä ja tuskalla etsiä sille ostajia. Tämän johdosta kuninkaallisten kollegioiden täytyi jälleen kokoontua ja tuoda sittemmin edesmenneen kuninkaan tietoon se suuri vaara ja Bergslagenin väistämätön turmio, ellei päätöstä ajoissa muutettaisi, minkä takia kielto peruutettiin3 ja aiemmat oikeudet myydä ja käydä kauppaa palautettiin. Tämä on siis nähtävissä itse kokemuksesta, jonka vähintäänkin täytyy palvella meitä peilinä, jonka avulla näemme, mihin tilaan koko Bergslagen, joka on valtakunnan tärkein tukipilari, tullaan ajamaan.

Onhan Bergslagen valtakunnan hyvinvoinnin lähde ja valtimo. Sen avulla kauppa pysyy tasapainossa ja valtakunta saa kaiken tarvitsemansa; sen avulla maksetaan tuodut elintarvikkeet ja kulutustavarat; sen ansiosta kupariraha pysyy valtakunnassa ja kotimaankauppa voimissaan. Mikäli rautakauppa annettaisiin ja jätettäisiin ainoastaan ruotsalaisille liikemiehille, Bergslagen joutuisi väistämättä samaan ahdinkoon, jonka kokemus ja tosiseikat osoittavat ja jonka takia syntyisi väistämättä pula sekä yleisellä että yksityisellä alueella.

Jos asian todellinen laita tuodaan esille kaikissa sävyissään, niin tällainen rajoitus, että vain ruotsalaiset liikemiehet saisivat ostaa näitä valtakunnan tuotteita, ei tarkoittaisi mitään muuta kuin että he saisivat epäsuorasti omistukseensa kaikki Bergslagenin laitosten tuottamat edut. Esimerkiksi, jos jotkut vaatisivat itselleen yksinoikeuden vastaanottaa kaiken sen viljan, jonka kartanot ja tilat tuottavat, ja hän omalla päätöksellään, omien varojensa ja kykyjensä mukaan ostaisi sen itselleen, niin mitä muuta se olisi kuin kaiken sen anastamista, mitä valtakunnan maanviljely voisi tuottaa, ja kaikkien Ruotsin maatilojen voittojen haalimista käsiinsä, mehujen imemistä vaivihkaa kaikista valtakunnan muille alamaisille kuuluvista eduista, ja voittojen ja etujen riistämistä niiltä, joille näiden heidän oikeutetuista omistuksistaan pitäisi koitua, ja heidän muuttamistaan tällä tavalla hänen orjikseen ja veroalamaisikseen, minkä hyvityksenä omistajille jäisi pelkkä sänki pellolle ja tilojensa nimellinen isännyys?

Rauta-Bergslagen alistettaisiin samaan kohtaloon, jossa omistajat olisivat velvollisia antautumaan tiettyjen liikemiesten mielivaltaan sekä tunnustamaan ja kunnioittamaan näiden määräysvaltaa kauppatavaroihinsa, jotka he kuitenkin itse omistavat ja joista he saavat maksun ainoastaan ulkomaisilta kansakunnilta. Näin kunniallisesti verhottuna yleisen hyvän edistämiseen omistajan täytyy epäsuorasti luopua omaisuudestaan luovuttamalla etunsa muille. Tähän hänet pakottaa se, että häneltä on viety vapaus omistaa omaisuutensa itse, aivan kuten seppä omistaa alasimensa ja vasaransa. Valtakunnan korkeastikunnioitetut säädyt ovat ottaneet tehtäväkseen puolustaa koko valtakuntaa tällaista orjuutta, epäoikeudenmukaista haitantekoa ja vapauden loukkaamista vastaan.

Jos Bergslagen ja sen talous tuhotaan, mikä selkeiden ja ilmiselvien todisteiden perusteella voi olla tämän seurauksena, niin tästä seuraa, että koko valtakunnan talous yhdessä Bergslagenin kanssa olisi taipumassa perikatoon. Kotimaankaupan vahvuus ja kartanoiden ja maatilojen tuotteiden menekki, kuten myös ulkomaankaupan liike ja tasapaino, riippuvat Bergslagenin hyvinvoinnista ja tukeutuvat siihen, ja sen ansiosta myös maamies saa myytyä viljansa, kauppias ja puodinpitäjä saavat voittonsa ja liikevaihtonsa ja kaikki aloillaan asuvat valtakunnan alamaiset enemmän maatiloilla viljeltyjä elintarvikkeita. Mutta muussa tapauksessa kaikki elinkeinot pysähtyisivät valtakunnassa, aatelismiehen tuotteilla ei enää olisi hyvää menekkiä, eikä myöskään talonpojan. Papit eivät saisi siitä mitään erityistä tuloa, eivätkä kauppiaat voisi käydä sillä kauppaa lukuunottamatta muutamia, joille saattaisi olla tästä hyötyä, sillä Bergslagenista valtakuntaan virtaava voitto lankeaisi muutamien henkilöiden ja erityisesti ulkomaalaisten käsiin.

Kukaan Ruotsin yksinvaltaisista kuninkaista ei ole vielä halunnut puoltaa sellaista ehdotusta, paitsi vuonna 1699, mutta silloinkin se muutettiin. Vielä vähemmän voidaan ajatella, että vapaan hallituksen aikaan, jolloin talouden yllä­pito on ainoa päämäärä, pystytettäisiin ja tuettaisiin tällaisia tuomittavia monopoleja. Eikä tällaisia asioita, jotka niin olennaisesti koskevat talouden tilaa, yleistä valtakunnan hyvinvointia, vuorityön ylläpitoa ja niin edelleen, pidä myöskään sotkea mihinkään riitoihin tai tavalla tai toisella horjuttaa niin, että syntyisi jonkinlaista epävarmuutta. Tätä koskien se olisi sama kuin asettaa kyseenalaiseksi se, saako omistaja hallita omaansa vai ei, vai pitääkö asettaa holhoojia, jotka saavat nauttia toisten omaisuuksien eduista, vai täytyykö valtakunnan jaloin ja tärkein osa uhrata toisia palvelemaan.

Mitä tulee niihin perusteluihin, joita tätä kaikkea vastaan saatetaan valheellisesti yrittää esittää yleisen hyvän ja kaupan menestyksen nimissä, niin otan tehtäväkseni osoittaa, silloin kun sellaisia nousee esille, että ne ovat enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta ja tässä asiassa kaikkein vahingollisimpia yleisölle. Varaudun siksi ajamaan tätä asiaa edelleen. Tukholmassa 13. huhtikuuta 1723.

Suom. Jouko Nurmiainen


  1. Muistion kirjoittaja on Emanuel Swedenborg.
  2. 1699 tehtiin vastaava esitys: viitataan asetukseen Plakat och påbud, angående bruksförvaltare, att de skola försälja deras jern till stapelstads borgare 25.11.1699.
  3. kielto peruutettiin: ks. Seikkaperäinen vastaus, § 10 ja § 18

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: