Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Purjehdusvapaus, § 34

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

Unfortunately this content isn't available in English
Original language

§. 34.

Man lärer således intet kunna neka möjeligheten. Göra wi oss nu sådant begrep om menniskan, som alla tiders Historier lämna oss om henne, lärer wärkeligheten med det samma wara bewist. Det hafwer ännu aldrig gifwits någon så samwetsöm magt, som utan Controll uti et enda seculum intet welat missbruka den; til sina medborgares förtryck. Jag går förbi de många, så in- som utländska exempel, som bestyrka detta. Ett äldre och et nyare prof, som egenteligen rörer den omtwistade saken wil jag allenast anföra, hwaraf Läsaren bör sluta om det öfriga.

Tjäru Compagniet1 i Stockholm hade fogat den anstalt2, at Norrlänningarna nödgats sälja sin Tjära i Stockholm til 4 dal. 5 fyra tolftedels öre k:mt tunnan, då det sjelf i London hade derföre 10 a 11 Engelska Kronor eller Riksdal. behåldne penningar. Monn de då samwetsömt betalte Norrbottningarna för sin wara.

Norrlänningarna hafwa i senare tider med alfware sökt, at i Stockholm få lösa sig en uppläggnings plats, ehwad den ock kostade, där de finge låta stå sina waror för egen räkning, så länge dem skulle behaga, och utan at wilja transportera dem på någon annan ort, at ej blifwa nödgade straxt sälja sin wara til det dem budna priset. Men det har dem aldeles blifwit förment3. Hwad är då nödwändigare för Norrbotningen, än at utan upskof accordera bort4 sin wara, om det ock wore med den känbaraste förlust?29

Det är märkeligit, at Stockholms boarne sjelfwe njuta denna frihet af uplag i utländska hamnar, men en infödd Swensk kan ej få den af sina medborgare.


  1. Tjäru Compagniet: När efterfrågan på beck och tjära ökade under första hälften av 1600-talet beslöt man i överensstämmelse med det merkantilistiska synsättet att bevilja det 1648 grundade Norrländska tjärkompaniet ensamrätt på all tjärexport. I praktiken betydde det här att tjärexporten koncentrerades till Stockholm och att priset och produktionen reglerades. Med undantag av kortare avbrott då tjärhandeln var fri, följde de olika tjärhandelskompanierna på varandra ända fram till 1715 då det sista privilegiet upphävdes.
  2. fogat den anstalt: vidtagit den åtgärden
  3. nekat, förvägrat
  4. accordera bort: komma överens om försäljning

Finnish

§ 34

Tätä mahdollisuutta ei siis voine kieltää. Jos nyt muodostamme ihmis­käsityksen kaikkien aikojen historian pohjalta, asian todellinen laita on kai sillä todistettu paikkansa pitäväksi. Yhdelläkään vuosisadalla ei ole vielä ollut niin omantunnonarkaa vallanpitäjää, joka ei olisi valvonnan puuttuessa halunnut käyttää valtaa väärin sortaakseen kansalaisiaan. Sivuutan lukuisat sekä kotimaiset että ulkomaiset esimerkit, jotka vahvistavat tämän. Esitän kiistanalaisesta asiasta vain kaksi esimerkkiä, yhden vanhemman ja yhden uudemman, ja lukija päätelköön niistä loput.

Tukholman tervakomppania5 menetteli niin, että norlantilaiset joutuivat myymään tervansa Tukholmassa 4 kuparitaalerilla 5 4/12 äyrillä tynnyriltä, kun taas komppania itse sai siitä Lontoossa 10–11 Englannin kruunua eli riikintaaleria puhtaana. Maksoivatkohan tukholmalaiset silloin tunnontarkasti norrbottenilaisille näiden tavarasta?

Norlantilaiset ovat viime aikoina pyrkineet vakavasti hankkimaan Tukholmasta varastointipaikan mihin hintaan tahansa, jotta he saisivat pitää tavaroitaan siellä omaan laskuunsa niin kauan kuin haluavat, ja että heidän ei tarvitsisi myydä tavaraansa heti tarjottuun hintaan, jos eivät halua viedä niitä jollekin toiselle paikkakunnalle. Se on heiltä kuitenkin jyrkästi evätty. Onko norrbottenilaisella silloin muuta mahdollisuutta kuin sopia viivyttelemättä tavaransa myynnistä, vaikka se merkitsisi tuntuvaa tappiota?29

On merkillistä, että tukholmalaiset itse saavat nauttia vapaasta varastoinnista ulkomaisissa satamissa, mutta syntyperäinen ruotsalainen ei saa samaa vapautta oman maan kansalaisilta.


  1. Tervan kysynnän kasvaessa 1600-luvun alkupuolella päätettiin vallitsevan merkantilistisen näkemyksen mukaisesti tervan vienti antaa vuonna 1648 perustetun Norlannin tervakomppanian yksinoikeudeksi. Käytännössä tämä tarkoitti tervan viennin keskittämistä Tukholmaan ja hintojen sekä tuotantomäärien sääntelyä. Lukuun ottamatta lyhyitä katkoksia, jolloin tervakauppa oli vapaata, tervakomppaniat seurasivat toisiaan aina vuoteen 1715 asti.

English

Unfortunately this content isn't available in English

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: