Original language
§. 17.
Men deremot åligger oss, som lefve i et mera uplyst tide-hvarf, der mennisklighetens röst fått tränga sig up til Konunga-throner, och vinna rum i stora Förstars hiertan, at befria oss ifrån de väl förtienta förebråelser af efterkommanderna, som vi kunne gifva våra förfäder, och låta efterkommanderne under Guds välsignelse skörda frugter af våra christeliga och menniskligheten hedrande tankesätt.
Kongl. Svenska Vetenskaps-Academien pryder sina Handlingar med en divise: För Efterkommande. Den har hon ock giort skäl före. Det hörer Svenske Män til, at äfven i denna delen arbeta på samma stora ändamål. Om Sverige icke alt framgent skal arbeta i vanmagt och fattigdom på inbyggare, så böre vi vara omtänkte på kraftiga medel, at hielpa vårt fädernesland. När vi finne, at vår vanmagt består i brist på arbetande inbyggare, så är det handgripeligt, at vi måste vara omtänkte på plant-skolor af menniskor, icke egenteligen genom inrätningar af många barnhus, då erfarenheten i hela Europa lärt, at få barn af dem komma rätteligen Staten til gagns, då största delen vantrifs i trängsel och osund luft, dö bort eller blifva lastfulle medborgare, än mindre genom befordrande af57 otukt, hvarigenom en del förtära sig i laster, med föga folkökning och utan vård om sina barn, andre sönderslita sina ägtenskaps band, til sina barns oboteliga förlust i sin upfostran; utan genom befordran af christeliga ägtenskap hos arbetare. Men frågan blir: Huru bör det ske? Genom frihet, så at Öfverheten återställer naturens fribref arbetarne i händer, som dem härtils genom tienstehions-stadgarna blifvit beröfvadt.
Efter min oförgripeliga tanka borde almänheten först få en helt annan förklaring öfver ordet lösdrifvare, nemligen, at dermed inge andre förstås, än friske och arbetsföre tiggare, som ej idas förtiena sig födan, men at alle de, som ärligen sörgde för sig och de sina, borde, ehuru de vore, antingen i torp, backstugor eller inhyses-hion, nu och evärdeligen tagas i Kongl. Maj:ts synnerliga hägn och försvar, så at ingen, eho han vara må, egde magt, at tvinga dem til soldater, båtsmän, saltpetter siudare eller i årstienst, när de godvilligt ej funne sig dervid. Dernäst borde dem gifvas vid handen, huru Kongl. Maj:t ansåge drängars och pigors och andra lösa arbetares giftermål för lika så nyttiga, och för riket förmonliga, som hemmans-brukares, och at Kongl. Maj:t, til at så mycket mera befordra dem, såsom en upmuntran frisäger dem från 1, 2 eller 3 års krono-utlagor, så snart de med betyg vid Mantals-skrifningen bevisa sig hafva trädt i ägtenskap innan någondera af dem fylt 30 år, hvilket giftermåls præmium58 til en början kunde fastställas på 10 år, icke derföre, som skulle icke folket i sin frihet, utan belöningar, tänka på giftermål, utan at så mycket snarare utrota gamla fördomar om lösa arbetares dårskap at gifta sig. Derjemte borde de ega försäkran, at ej alenast med vederbörligt tilstånd få bo och bygga på alla Krono-parker, utan äfven niuta Kongl. Maj:ts Nådiga hägn, hvarest de helst med enskilta jord-egare kunde öfverenskomma, at få upsätta sig torp och backstugor, eller ock bo inhyses hos någon hemmans-brukare: och änteligen, såsom det hufvudsakeligaste, at de egde fulkomlig frihet, at försörja sig och de sina med hvad slags arbete och slögd, utom krögeri, de sielfve ville idka, utan någon inskränkning.
Genom en sådan förfatning, men ej annars, kunde friheten i min tanka återställas våra arbetare, och detta är efter mit begrep den naturliga grundritning til en högst nödig plant-skola för vårt tienstefolk. Här egde vår Store och välgörande Konung et välsignadt utryme, at efter Sit öma hiertelag vederquicka och uplifva dem af sina trogna undersåtare, som annars, för långt stadde från Thronen, sällan hinna få känsla af den derpå lysande solens värma. Här är ämne til et Storverk för en Konung i Sverige, som ej annat kan, än vara stor i alt. Han bekläder Svenska Thronen, såsom Aristocratiens Seger-Herre i Riks-styrslen; Men samma okynnes fä söker ännu utöfva sin vildhet emot Riket uti tryckande af des ringaste undersåtare. Den heder bör då tilkomma Vår Dyra Smorda, at göra segren fulkomlig. Då under egennyttans knot verlden måste beundra så ädelmodiga inkräktningar, och äfven de ringaste med glädie välsigna Konung Gustaf och Friheten, så skola efterkommande under en glädiefull skörd af det, som vår Nådige Konungs omhugsamhet utsått, i flera sekler strö blomster på dens dyra graf, som genom sin visdom och et välgörande hierta kunnat hämma egennyttans förödelser.
Längre har jag för denna gången ej kunnat gå. Jag ömar för mit fädernesland, och mit hierta blöder öfver des refvor: nögd om jag kunnat upmuntra mina Landsmän at granska detta ämne; men lyklig om jag kunnat gifva minsta anledning til rättelse!
- devis, motto
- saltpetter siudare: salpetersjudare, en person som arbetade med att tillverka salpeter, en råvara som var mycket viktig för tillverkningen av krut
- skogsmark som ägs och förvaltas av staten
- Vår Dyra Smorda: Åsyftar monarken Gustav III. Ritualen där monarken vid kröningen smörjs med helig olja har gett upphov till detta uttryck. Smörjelseritualen infördes i de medeltida europeiska kröningsritualerna. Bakgrunden var Gamla Testamentets berättelser om de israelitiska konungarnas invigning i ämbetet genom smörjelse med helig olja. Gustav III smordes till konung vid kröningen i maj 1772.
- omtanke
Finnish
§ 17
Meidän, jotka elämme valistuneemmalla aikakaudella, jolloin ihmiskunnan ääni on päässyt tunkeutumaan kuninkaiden valtaistuinten kuuluviin saakka ja saamaan sijaa suurten hallitsijoiden sydämessä, on sen sijaan vapautettava itsemme sellaisista tulevien sukupolvien antamista hyvin ansaituista moitteista, joita me voisimme antaa esi-isillemme, ja päästää tulevat sukupolvet korjaamaan Jumalan siunaamaa satoa kristillisestä ja inhimillisyyttä kunnioittavasta ajattelutavastamme.
Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia koristaa julkaisunsa tunnuksella Tulevia sukupolvia varten. Se on myös toiminut tunnuksensa mukaisesti. Ruotsin miesten on myös tässä asiassa tehtävä työtä saman suuren tavoitteen hyväksi. Jotta Ruotsi ei kauas tuleviin aikoihin asti joudu työskentelemään heikkouden vallassa ja asukkaiden vähyydestä kärsien, meidän on pohdittava tehokkaita keinoja isänmaamme auttamiseksi. Kun havaitsemme heikkoutemme johtuvan työtä tekevien asukkaiden puutteesta, on täysin selvää, että meidän on pidettävä huolta ihmistaimistoista, ei ensi sijassa uusia lastenkoteja perustamalla, kun kokemus koko Euroopasta on osoittanut, että vain harvat niiden lapsista tuottavat valtiolle sellaista hyötyä kuin heistä pitäisi olla, kun suurin osa viihtyy huonosti ahtaudessa ja epäterveellisessä ilmassa, kuolee tai kasvaa paheellisiksi kansalaisiksi, eikä etenkään edistämällä57 siveettömyyttä, joka syöksee muutamat paheisiin, niin että he eivät juuri lisää väestönkasvua ja jättävät lapsensa huolenpitoa vaille, ja saa toiset repimään rikki avioliittonsa siteet lastensa korvaamattomaksi menetykseksi näiden kasvatuksen kannalta, vaan suosimalla työläisten kristillisiä avioliittoja. Kysymys kuuluu silloin: miten tämän on tapahduttava? Vapauden tarjoamisella, niin että esivalta palauttaa luonnon antaman vapaakirjeen työläisten käsiin, työläisille, joilta se tähän asti on palkollissäännöillä riistetty.
Järkkymättömän käsitykseni mukaan yleisön pitäisi ensin saada aivan toinen tulkinta sanasta irtolainen, siis tieto, ettei sanalla tarkoiteta keitään muita kuin terveitä ja työkykyisiä kerjäläisiä, jotka eivät viitsi tehdä työtä ansaitakseen ruokansa, mutta kaikki, jotka pitävät tunnollisesti huolta itsestään ja omaisistaan, ovatpa he torppareita, mäkitupalaisia tai talojen majoittamia itsellisiä, on nyt ja ikuisiksi ajoiksi otettava kuninkaallisen majesteetin erityiseen suojaan ja varjelukseen, niin ettei kukaan, olipa hänen asemansa mikä tahansa, voisi pakottaa heitä sotilaiksi, laivamiehiksi, salpietarinkeittäjiksi eikä vuosipalkollisiksi, elleivät he siihen vapaaehtoisesti suostu. Seuraavaksi heille olisi osoitettava, että kuninkaallinen majesteetti pitäisi renkien ja piikojen ja muiden vailla vakinaista työsuhdetta olevien työläisten avioliittoja yhtä hyödyllisinä ja valtakunnalle edullisina kuin talollistenkin ja että kuninkaallinen majesteetti niihin erityisesti kannustaakseen vapauttaa heidät 1, 2 tai 3 vuoden ajaksi kruunulle menevistä maksuista, heti kun he osoittavat henkikirjoittajan todistuksella solmineensa avioliiton ennen kummankaan osapuolen 30. ikävuoden täyttymistä. Tämän avioliittopalkkion myöntäminen58 voitaisiin aluksi säätää voimaan 10 vuodeksi, ei sen takia, etteivät vapautta nauttivat ihmiset ajattelisi avioliiton solmimista ilman siitä saatavia palkkioita, vaan sen takia, että saataisiin nopeammin kitketyksi juurineen vanhat ennakkoluulot, joiden mukaan vailla työsuhdetta olevien avioituminen on hulluutta. Samalla heille pitäisi antaa vakuutus, että he eivät vain saisi asianomaisella luvalla asua kaikissa kruununmetsissä ja rakentaa asumuksiaan niihin, vaan että he saisivat kuninkaallisen majesteetin armollisen suojeluksen kaikkialla, missä he vain voivat sopia yksityisten maanomistajien kanssa luvasta rakentaa itselleen torppia tai mäkitupia tai asua loisina jonkun talollisen luona, ja että lopuksi ja tärkeimpänä kohtana heillä olisi täydellinen vapaus toimeentulon hankkimiseen itselleen ja omaisilleen rajoituksitta millä tahansa oman mielensä mukaisella työllä tai käsityöammatilla, kapakanpitoa lukuun ottamatta.
Tuollaisella säädöksellä, mutta ei mitenkään muuten, voitaisiin vapaus mielestäni palauttaa työläisillemme, ja tämä on käsitykseni mukaan palvelusväkemme mitä tarpeellisimman taimiston luonnollinen peruskaava. Tässä suurella ja hyviä tekoja tekevällä kuninkaallamme olisi siunauksellinen tilaisuus elvyttää ja vireyttää uskollisista alamaisistaan niitä, jotka liian kaukana valtaistuimesta eläessään pääsevät harvoin tuntemaan sillä loistavan auringon lämpöä. Tässä on lähtökohta suureen tekoon sellaiselle Ruotsin kuninkaalle, joka ei voi olla muuta kuin suuri kaikessa. Hän istuu Ruotsin valtaistuimella aristokratian voittajana valtakunnan hallitusasioissa. Sama kuriton karjalauma yrittää kuitenkin yhä toimia raivokkaasti valtakunnan etuja vastaan sortamalla sen vähäisimpiä alamaisia. Niinpä kallisarvoisen voidellun hallitsijamme on vielä saatava kunnia siitä, että hän tekee voitosta täydellisen. Kun maailma on oman edun tavoittelun nuristessa pakko ihailla tuollaisia jaloa luonnetta osoittavia valloituksia ja vähäisimmätkin ilomielin siunaavat kuningas Kustaata ja vapautta, tulevat sukupolvet korjaavat iloiten satoa armollisen kuninkaamme huolehtivaisesta kylvöstä ja tuovat vuosisatojen ajan kukkia sen miehen syvästi kunnioitetulle haudalle, joka on viisautensa ja hyviin tekoihin alttiin sydämensä voimalla kyennyt estämään oman edun tavoittelun tuhoisat vaikutukset.
Pitemmälle en ole tällä kerralla voinut edetä. Säälin isänmaatani, ja sydämeni vuotaa verta sen kärsimien vaurioiden takia. Olen tyytyväinen, jos olen voinut kannustaa maanmiehiäni tutkimaan tätä aihetta, mutta onnellinen, jos olen voinut vähimmässäkään määrin antaa aineksia tilanteen korjaamiseen!
Suom. Heikki Eskelinen
- Voitelu oli tullut keskiajalla osaksi eurooppalaisia kruunajaisrituaaleja. Taustalla olivat Vanhan Testamentin kertomukset Israelin kuninkaiden vihkimisestä virkaansa pyhää öljyä käyttäen. Kustaa III voideltiin kruunauksen yhteydessä toukokuussa 1772.
English
§ 17
On the other hand, however, it is the duty of us who live in a more enlightened epoch, in which the voice of humanity has been able to reach the thrones of kings and gain a place in the hearts of great princes, to liberate ourselves from the well-deserved charges of posterity, which we can lay against our forefathers, and let our descendants with God’s blessing reap the fruits of our ways of thinking, which are Christian and honourable for mankind.
The Royal Swedish Academy of Sciences adorns its Proceedings with the motto “For Posterity”. It has lived up to it, as well. It is the duty of Swedes to work likewise for the same great purpose in this matter. Unless Sweden is for ever to toil in weakness and with a shortage of workers, we ought to be considering powerful means of aiding our fatherland. When we find that our weakness consists in a lack of working inhabitants, it is obvious that we should contemplate nurseries for people, not so much by establishing many children’s homes, as experience throughout Europe has taught us that few of the children in them really become useful to the state, as most of them languish in overcrowding and unhealthy air, die or become dissolute citizens, still less by promoting57 sexual immorality, by which some waste their lives in vice, with very little increase in population and without taking care of their children, and others tear their marriage ties asunder, to the irreparable loss of their children in their upbringing, but by promoting Christian marriages among the workers. But the question is: how should that be done? By freedom, so that the authorities restore nature’s letter of emancipation to the workers, of which they have hitherto been deprived by the statutes on servants.
In my candid opinion the general public ought first of all to be given quite a different definition of the term “vagabond”, namely that it applies only to fit and able-bodied beggars who cannot be bothered to earn a living, whereas all those who honestly support themselves and their families, whether they live in crofts, cabins or as dependent lodgers, should now and for ever be placed under the particular favour and protection of the Crown, so that no one, whoever he may be, should be authorized to force them to become soldiers, sailors or saltpetre boilers or to accept an annual service contract, unless they agreed to that of their own accord. Next they should be told that His Majesty regards the marriages of farmhands and maids and other unengaged workers as of equal utility and advantage to the kingdom as those of freeholders, and that in order to promote them more effectively, His Majesty will as an incentive exempt them from one, two or three revenue taxes whenever they are able to prove by certificates at the census registration that they have entered upon marriage before either of them has reached the age of 30, a reward for marriage58 that could initially be granted for ten years, not because people, if they were free, would not consider marriage without rewards but in order all the sooner to eradicate old prejudices about the folly of unengaged workers marrying. In addition, they should be assured that they may not only with due permission settle in all Crown forest areas but also enjoy the gracious protection of His Majesty wherever they can come to an agreement with individual landowners to construct crofts and cabins for themselves or else live as lodgers with some freeholder; and finally, and most importantly, that they should have complete freedom to support themselves and their families by any kind of work and craft, apart from keeping a public house, that they themselves may wish to pursue, without any restriction.
By means of such a law, and in no other way, could freedom in my view be restored to our workers, and this is to my mind the natural ground plan for a most necessary nursery for our servant population. Here our great and beneficent King would have blessed scope, in accordance with his compassionate spirit, to invigorate and enliven those of his loyal subjects who otherwise, being situated too far from the throne, rarely come to feel the warmth of the sun that shines upon it. Here is an opportunity for a great achievement by a King in Sweden who cannot but be great in every respect. He occupies the Swedish throne, as the conqueror of aristocracy in the administration of the realm, but those same creatures of mischief still seek to exercise their ferocity towards the kingdom by oppressing its most humble subjects. The honour ought then to fall to Our Dear Anointed One to complete the victory. As the world must admire such noble-minded interventions, in the face of the grumblings of self-interest, and even the most humble happily bless King Gustavus and Freedom, our descendants, benefiting from a joyful harvest of that which the solicitude of our Gracious King has sown, will for centuries to come strew flowers on the beloved grave of him who, by his wisdom and a charitable heart, has been able to curb the ravages of self-interest.
I have not been able to proceed further on this occasion. I am deeply concerned for my fatherland and my heart bleeds for its wounds, content if I have been able to encourage my fellow countrymen to examine this subject, but happy if I have been able to provide the slightest grounds for redress!
