Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Seikkaperäinen vastaus, § 89

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

Unfortunately this content isn't available in English

Original documents

Section

Original language

§. 89.

13:de Momentet wil icke annat säga, än at winnings-lystnaden är naturlig hos hwarje Närings-idkare.

14:de Har äfwen sin riktighet, fast den är nog otydelig i en så hufwudsakelig omständighet, som grundwalen är til flit och arbetsamhet uti Nation och finnes i 19 och följande §. §. af Nationnale Winsten1 tydeligare utredd.145

Wid 15:de Puncten har jag ingen ting at påminna, mer, än at den strider emot slut-meningen i 12:te Puncten.

I 16:de och 17:de går jag aldeles in med Criticus. Men den 18:de kan i anseende til den oriktiga Supposition, som är hämtad från 12:te Momentet om Näringarnas naturliga wärde, och härnäst förut är wederlagd, ej annat än blifwa opålitelig; i anseende hwartil den styrande Magten torde göra säkrast emot undersåtarena, at allenast stadga några allmänna Närings-­författningar, och i öfrigt låta deras idkare, under strängaste tilsyn af weder­börande Domstolar, öfwer deras Moraliska förhållande få efter bästa förstånd sjelfwe reglera sina Närings-sätt.

Naturen alstrar altid fram snillen til alla för en Stat nödige handteringar. Den allmänt berömda, och af Fäderneslandet mycket förtjenta Herr Probsten Högström, talar därom rätt wackert i början af sitt i år wid Præsidii nedläggning i Kongl. Wetenskaps Academien hållna Tal. ”Det bör tilskrifwas, säger han: den Högsta försynen, at man uti hwart särskildt samhälle gemenligen får finna så många til hwarjehanda Wetenskaper, yrken och näringar böjeliga snillen och händer, som behöfwas til dess folkhops bestånd och beqwämlighet. Ehuru förfarenheten wittnar, at desse, genom aflägsne belägenheter, mindre tiltagsenhet, fattigdom, förhastade Lagar, konstlande med snillen och Näringsfång, samt tryckande af hårda öfwerwälden och andra hinder kunna qwäfwas, eller åtminstone ej komma til fullkommelig mognad; så intygar dock samma förfarenhet, at så ofta desse hinder blifwit undanrögde, och hwarest människor antingen genom wissa Lagar, eller andra gynnande händelser kommit at följa sina böjelser, man ingen brist funnit på skickeliga snillen och händer, at betjena sig sjelfwa och andra, til underhjelpande af hwad som hört både til kundskap i all nyttig Wetenskap, samt lifs nödtorft och beqwämlighet.”2

Criticus medgifwer sjelf pag. 48, at alsinga författningar i Handel och Hushållning äro bättre, än skadelige och fördärfwelige. Om jag då antager hans Rang-ordning för god, at Näringarne böra befrämjas i den mån, som de kunna föda flera arbetare, men det förut är bewist, at det aldrig kan sägas annars146 än a posteriori,3 och däraf för framtiden ingen ting med säkerhet får slutas: några bemedlade och wälmående Närings-idkare äfwen ofelbart hafwa mera werkan på den högsta Magten, än den fattiga delen af Närings-idkarne, hwarpå förfarenheten i alla tider kan lemna de fullkomligaste wedermälen: Ständiga och ofta oförmodade händelser göra den Näring, som warit i stånd at föda et stort antal människor, aldeles onyttig, och öpna wägen til nya: De trefnaste4 Stater äfwen, utan en sådan Rang-ordning, updrifwit til högd sina Näringar: och wi däremot nu öfwer 200 år, men mäst på de sista 40 åren arbetat på denna rangering, med den olycke­liga utgång, at Riket både på Penningar, Waror och Folk, blifwit ju längre ju mera utblottadt, så måste ju den rådande Magten altid göra säkrare, då han låter dem sjelfwe rangera sig, under sådane Generale författningar, som här ofwanföre äro i §. 82 anförde.


  1. i 19 och följande §. §. af Nationnale Winsten: se Den nationella vinsten, § 19
  2. ”Det bör tilskrifwas ... nödtorft och beqwämlighet.”: citat ur prosten Pehr Högströms Tal om landtmanna-näringar i Wästerbotten, besynnerligen Skellefta socken, hållit för kongl. wetenskaps academien, vid praesidii nedläggande, den 1 maji 1765 (1765), s. 3–4
  3. a posteriori: lat. ”från det senare”; i efterhand
  4. flitigast arbetande, mest idoga

Finnish

§ 89

Kolmannessatoista momentissa ei sanota muuta, kuin että voitonhimo on luonnollista kaikille elinkeinonharjoittajille.

Neljännessätoista on myös totuutensa, vaikka se on varsin epäselvä tässä perin olennaisessa seikassa, jolle kansakunnan ahkeruus ja työteliäisyys perustuu ja joka on Kansallisen voiton 19. ja sitä seuraavissa pykälissä5 selvitetty selkeämmin.145

Viidennestätoista kohdasta minulla ei ole mitään muuta muistutettavaa kuin että se sotii kahdennentoista kohdan loppupäätelmää vastaan.

Kuudennessatoista ja seitsemännessätoista olen täysin kriitikon linjoilla. Mutta 18. on väkisinkin epäluotettava, koska 12. momentista peräisin oleva olettamus elinkeinojen luonnollisesta arvosta on väärä ja on juuri edellä kumottu. Tämän huomioon ottaen lienee varminta alamaisia kohtaan, että esivalta säätää ainoastaan joitakin yleisiä elinkeinosäädöksiä ja sallii elinkeinonharjoittajien muuten säädellä itse parhaan ymmärryksensä mukaan elinkeinoaan, asianomaisten tuomioistuinten valvoessa mitä ankarimman heidän moraaliaan.

Luonto seuloo aina esiin lahjakkuudet kaikkiin valtiolle ­tarpeellisiin toi­­miin. Yleisesti kiitetty ja isänmaata paljossa palvellut herra rovasti ­Hög­ström sanoi tästä hyvin kauniisti viime vuonna puheenjohtajuutensa päättymisen johdosta kuninkaallisessa tiedeakatemiassa pitämässään puheessa. Hän sanoi: ”On syytä katsoa korkeimman Kaitselmuksen ansioksi, että jokaisesta eri yhteiskunnasta löytyy tavallisesti niin paljon väestön toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvittavia aivoja ja käsiä, jotka ovat taipuvaisia kaikkiin tieteisiin, ammatteihin ja elinkeinoihin. Kokemus todistaa, että nämä puolestaan voivat kuihtua tai ainakin estyä kypsymästä kunnolla suurten etäisyyksien, riittämättömän yritteliäisyyden, köyhyyden, hutiloitujen lakien, ammattitaidolla ja elinkeinoilla temppuilun sekä ankaran ylivallan painostuksen ja muiden esteiden takia. Silti sama kokemus todistaa myös, että siellä, missä nämä esteet on raivattu ja missä ihmiset joko tiettyjen lakien tai muiden suosiollisten olosuhteiden ansiosta ovat alkaneet seurata taipumuksiaan, ei ole koskaan ollut mitään puutetta taitavista aivoista ja käsistä palvelemaan itseään ja toisia kaikkien hyödyllisten tieteiden sekä elämän välttämättömien tarpeiden tyydyttämisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi.”6

Kriitikko myöntää itse sivulla 48 olevan parempi, että kaupassa ja taloudenpidossa ei ole säädöksiä lainkaan, kuin että säädökset ovat haitallisia ja turmiollisia. Ajatellaanpa,että hyväksyisin hänen arvojärjestyksensä, jonka mukaan elinkeinoja pitäisi edistää siinä mitassa, kuinka paljon työläisiä ne pystyvät ruokkimaan. Edellä on kuitenkin todistettu, ettei sellaista voida koskaan todeta muuten146 kuin jälkikäteen, eikä tulevaisuutta voi siten mitenkään päätellä. Muutamilla varakkailla ja hyvinvoivilla elinkeinonharjoittajilla on myös epäilemättä enemmän vaikutusta esivaltaan kuin köyhemmillä elinkeinonharjoittajilla, mistä kokemus on kaikkina aikoina antanut mitä täydellisimmät todisteet. Toistuvat ja monesti arvaamattomat tapahtumat tekevät sen elinkeinon, joka on kyennyt ruokkimaan suuren määrän ihmisiä, täysin hyödyttömäksi, ja avaavat tien uusille. Toimeliaimmat valtiot ovat kasvattaneet elinkeinonsa korkeuksiin ilman tällaista arvojärjestystä, ja me sitä vastoin olemme yrittäneet saada aikaan tämän järjestyksen nyt yli 200 vuotta, mutta etenkin viimeisten 40 vuoden ajan, minkä onneton seuraus on ollut, että valtakunta on tullut ajan mittaan yhä köyhemmäksi sekä rahassa, tavarassa että väestön määrässä mitattuna. Niinpä edellä esitetyn perusteella esivalta on aina silloin varmemmalla pohjalla, kun se antaa elinkeinojen itse hakea järjestyksensä sellaisten yleisten säädösten puitteissa, kuin tässä edellä on pykälässä 82 esitetty.


  1. Kansallinen voitto, § 19 ja seur.
  2. ”On syytä katsoa ... hyvinvoinnin edistämiseksi.”: lainaus rovasti Pehr Högströmin kirjoituksesta Tal om landtmanna-näringar i Wästerbotten, besynnerligen Skellefta socken, hållit för kongl. wetenskaps academien, vid praesidii nedläggande, den 1 maji 1765 (1765), s. 3–4

English

Unfortunately this content isn't available in English

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: