Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 39
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 41
§. 40.
En klok Husbonde i sitt hus är ofelbart altid så mon om sin winst, som trots någon Nation kan wara om sin. Han har nödigt til sitt Hemmans-bruk i en bråd andetid arbets-hjelp, och kan omöjeligen med egit folk hinna, at sköta det nödwändigaste en gång. Belägenheten är sådan, at han under samma tid måste Sjöledes transportera all sin afwel1 til närmaste köpstad, om den hela året ej skal ligga honom til last. Han slår öfwer2 för sig sjelf, huru mycket denna resa kostar honom med egit folk, i anseende til hwad nödigt arbete hemma i det ställe saknas, eller för huru stor Summa han måste lega arbetare til syslornes drift imedlertid, och räknar i stöd däraf sin rese-kostnad stiga in alles i det minsta til 200 Dal. Han möter i det samma sin granne, som åtager sig denna Transport, kan ske i afsigt, at skinna honom, för 150 Dal. och gifwer det bästa köp, som möjeligt är. Jag frågar då: Hwilkendera utwägen wäljer Husbon73den? eller hwilkendera borde han, som försigtig Hushållare utwälja?
Herr Öfwerste-Lieutenant Boje i sin Hushålls-bok3 gifwer, bland andra märkwärdiga hushålls Reglor, äfwen denna: at man icke bör njugga,4 så at man gör sig skam och skada, och kallar det för karghet när man så spar Dalern, at man därigenom förlorar hela Plåten.
Hwem är wäl i stånd at hindra Husbonden, om han finner sin räkning därwid, at med egit folk transportera sin Wara? Om resan kostar honom sjelf 200, men när han nyttjar grannens Fartyg allenast 150, så må han räkna huru han wil har han förlorat 50 Dal. på sin resa med eget Folk och Fartyg, antingen han tagit detta steg af snålhet, at få alt sjelf, eller afundsjuka, at missunna andra något med sig. Helt annan sak är, om han hafwer för mycket folk, och på et mera lönande sätt ej kan syslosätta dem, då blifwer deras hem-arbete mindre lönande, och därföre mindre wärdt; hwarigenom Husbonden straxt sättes i stånd, at hålla köp med sin granne, och låta sitt folk hällre förtjena 150 Dal. på resan, än allenast under samma tid 100 hemma.
Hwad tycker du, min Läsare! därom: Om utlänningen wille tilbjuda sig, at hålla oss årligen några tusende arbetare tilhanda, til hälften det wärde, som wi kunne så lega någon inhemsk, och därigenom werkeligen öka wåra upodlingar och tilwerkningar; mon det wore en winst eller förlust för Nation? Det är wäl wisst, at några af wåra dags-werks karlar skulle med agg och afundsjuka se på dessa främlingar; men Land och Stad skulle med upräckta armar taga dem emot, jorden blefwo upbrukad, lediga werkstäder satte i rörelse, egna dags-werks karlars egennytta tyglad, tilwerkningarne drägeligare i pris, och med större förmon utom lands sälgbara, efter Criticorum tanka, alt til en bedröfwelig förlust för Nation.
Tillämpningen i det förewarande frågomålet är handgripelig; men man har upfunnit et artigt sätt, at wederlägga alt ganska behändigt; man säger: Auctor förstår icke Handelen. Man gör litet åtlöje, säger med en trygg mine, at det är alt obewist, och uttyder bakfram några meningar, så är segren fullkomlig. Men74 jag får förtro dig, min Läsare! at det är just sanningens öfwerwälde, som gör anfallen på andra sidan förtwiflade. Oroa dig imedlertid icke: saken skal wäl gå för sig5 småningom. Wi hafwe en gång (ware sagt i en lycklig stund) lyft up swingen6 på hemlighets täcket: det går icke mera så lätt, at jurare in verba Magistri7 och Nation prætenderar,8 at förstå det man wil han skal tro. Då det talas om utländska busar, tror man, at hwar och en skal kasta sig i några få Medborgares armar; men jag tycker, at det icke wore wäl wärdigt för et från Hedenhös9 tappert och fritt folk: åtminstone måste jag för min del tilstå, at jag är hwarken mörkrädd, eller fruktar för spöken.
Jag betygar heligt, at jag är så mon om Swenska Nations Interesse, som trots någon annan; men jag utbeder mig den wänskap af mina Medborgare, at de uptäcka faran på et sätt, som blifwer begripeligt för mig och allmänheten, såsom hatare af gåtor och hemligheter i Oeconomie-mål; ty med myndighet går det sanfärdeligen10 icke mera an: det gör saken allenast mera misstänkt.
§ 40
Viisas isäntä talossaan on erehtymättömästi aina yhtä tarkka omasta voitostaan kuin mikään kansakunta voi olla omastaan. Hän tarvitsee tilallaan kiireisinä sadonkorjuuaikoina aputyövoimaa, eikä hän voi mitenkään omalla väellään ehtiä hoitaa edes välttämättömintä. Tilanne on sellainen, että hänen täytyy samaan aikaan kuljettaa kaikki tuotteensa meritse lähimpään kauppakaupunkiin, jotta se ei jäisi koko vuodeksi hänelle taakaksi. Hän laskee päässään, paljonko tämä matka maksaa hänelle omalla työväellä, kun otetaan huomioon, mitä tarpeellista työtä kotona jää sen takia tekemättä tai kuinka suuri summa hänen täytyy käyttää työntekijöiden palkkaamiseen töiden pitämiseksi käynnissä sillä välin, ja hän laskee tämän perusteella matkakustannustensa nousevan kaikkiaan vähintään 200 taaleriin. Hän tapaa silloin naapurinsa, joka ottaa hoitaakseen tämän kuljetuksen 150 taalerin hintaan, ehkä aikomuksenaan nylkeä häntä, mutta jonka pyytämä hinta on kaikkein edullisin. Kysyn siis: Kumman ulospääsyn talonpoika73 valitsee? Tai kumpi hänen pitäisi varovaisena taloudenhoitajana valita?
Herra everstiluutnantti Boije antaa taloudenpitokirjassaan11 muiden huomionarvoisten taloudenpitosääntöjen joukossa myös tämän: ei pidä nuukailla niin, että aiheuttaa itselleen häpeää ja vahinkoa, ja kutsuu saituudeksi sitä, kun säästetään taalereita niin, että menetetään koko plootu.
Kuka kykeneekään estämään talonpoikaa, jos tämä pitää kannattavana kuljettaa tavaransa omalla väellään? Jos matka maksaa hänelle itselleen 200, mutta naapurin alusta käyttämällä vain 150, niin hän riippumatta siitä, miten hän laskee, on menettänyt 50 taaleria käyttämällä omaa väkeään ja alustaan, on hän sitten ottanut tämän askeleen joko nuukuudesta saadakseen kaiken itselleen tai kateudesta ollakseen suomatta muille, mitä hänellä on itsellään. Täysin eri asia on, jos hänellä on paljon väkeä ilman, että hän voisi työllistää heitä kannattavammalla tavalla. Silloin heidän kotona tekemänsä työ on vähemmän kannattavaa ja siksi arvoltaan vähäisempää. Tällöin talonpojalla on heti mahdollisuus pitää sama hinta kuin naapurilla ja antaa väkensä ansaita mieluummin 150 taaleria tekemällä matkan kuin samaan aikaan kotona vain sata.
Mitä luulet seuraavasta, lukijani? Jos ulkomaalainen haluaisi tarjoutua pitämään meidän käytettävissämme vuosittain muutamia tuhansia työläisiä puolella siitä hinnasta, jolla voisimme palkata kotimaisia, ja tätä kautta todellakin lisätä viljelyksiämme ja tuotantoamme, olisiko se kansakunnalle voitoksi vai tappioksi? Lienee varmaa, että jotkut päivätyöläisistämme katsoisivat näitä muukalaisia vihalla ja kateudella, mutta maaseutu ja kaupungit ottaisivat heidät avosylin vastaan, maa tulisi viljellyksi, joutilaat työpajat käynnistettäisiin, omien päivätyöläisten itsekkyys vähenisi, tuotteet tulisivat hinnoiltaan kohtuullisemmiksi ja niiden tuotto olisi parempi ulkomaille myytäessä, mikä kriitikon ajatusten mukaan kaikki aiheuttaisi kansakunnalle hirvittävää tappiota.
Esimerkki on ilmiselvästi sovellettavissa käsiteltävään kysymykseen. On kuitenkin keksitty helppo tapa kumota kaikki varsin kätevästi. Sanotaan: Kirjoittaja ei ymmärrä kauppaa. Naureskellaan vähän ja sanotaan varmoin ilmein, että tämä kaikki on todistamatta, ja tulkitaan takaperoisesti joitakin ajatuksia, niin voitto on täydellinen. Mutta74 saan uskoutua sinulle, lukijani, että juuri totuuden ylivalta tekee vastapuolen hyökkäykset epätoivoisiksi. Älä kuitenkaan huolehdi: asia hyvinkin hoitunee vähitellen. Olemme nyt (sanottakoon hyvällä hetkellä) kohottaneet salaisuuden peitteen helmaa: enää ei ole niin helppoa vannoa minkään herran nimissä12, ja että kansakunta teeskentelisi ymmärtävänsä, mitä sen halutaan uskovan. Kun puhutaan ulkomaisista möröistä, uskotaan, että kaikki heittäytyisivät muutamien harvojen kansalaisten käsivarsille, mutta luulen, ettei tämä oikein ole pakanuudesta asti rohkeana ja vapaana säilyneen kansan arvon mukaista. Ainakin minun täytyy omalta osaltani myöntää, etten pelkää pimeää enkä kammoa aaveita.
Vakuutan pyhästi, että olen yhtä tarkka Ruotsin kansakunnan edusta kuin kuka tahansa muukin, mutta odotan kansalaisilta sellaista ystävyyttä, että he paljastavat vaaran tavalla, joka on sekä minun että yleisön käsitettävissä, meidän, jotka vihaamme arvoituksia ja salaisuuksia talousasioissa, sillä auktoriteettiin vetoaminen ei todellakaan enää käy, vaan se tekee asian vain vielä epäilyttävämmäksi.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 40.
En klok Husbonde i sitt hus är ofelbart altid så mon om sin winst, som trots någon Nation kan wara om sin. Han har nödigt til sitt Hemmans-bruk i en bråd andetid arbets-hjelp, och kan omöjeligen med egit folk hinna, at sköta det nödwändigaste en gång. Belägenheten är sådan, at han under samma tid måste Sjöledes transportera all sin afwel13 til närmaste köpstad, om den hela året ej skal ligga honom til last. Han slår öfwer14 för sig sjelf, huru mycket denna resa kostar honom med egit folk, i anseende til hwad nödigt arbete hemma i det ställe saknas, eller för huru stor Summa han måste lega arbetare til syslornes drift imedlertid, och räknar i stöd däraf sin rese-kostnad stiga in alles i det minsta til 200 Dal. Han möter i det samma sin granne, som åtager sig denna Transport, kan ske i afsigt, at skinna honom, för 150 Dal. och gifwer det bästa köp, som möjeligt är. Jag frågar då: Hwilkendera utwägen wäljer Husbon73den? eller hwilkendera borde han, som försigtig Hushållare utwälja?
Herr Öfwerste-Lieutenant Boje i sin Hushålls-bok15 gifwer, bland andra märkwärdiga hushålls Reglor, äfwen denna: at man icke bör njugga,16 så at man gör sig skam och skada, och kallar det för karghet när man så spar Dalern, at man därigenom förlorar hela Plåten.
Hwem är wäl i stånd at hindra Husbonden, om han finner sin räkning därwid, at med egit folk transportera sin Wara? Om resan kostar honom sjelf 200, men när han nyttjar grannens Fartyg allenast 150, så må han räkna huru han wil har han förlorat 50 Dal. på sin resa med eget Folk och Fartyg, antingen han tagit detta steg af snålhet, at få alt sjelf, eller afundsjuka, at missunna andra något med sig. Helt annan sak är, om han hafwer för mycket folk, och på et mera lönande sätt ej kan syslosätta dem, då blifwer deras hem-arbete mindre lönande, och därföre mindre wärdt; hwarigenom Husbonden straxt sättes i stånd, at hålla köp med sin granne, och låta sitt folk hällre förtjena 150 Dal. på resan, än allenast under samma tid 100 hemma.
Hwad tycker du, min Läsare! därom: Om utlänningen wille tilbjuda sig, at hålla oss årligen några tusende arbetare tilhanda, til hälften det wärde, som wi kunne så lega någon inhemsk, och därigenom werkeligen öka wåra upodlingar och tilwerkningar; mon det wore en winst eller förlust för Nation? Det är wäl wisst, at några af wåra dags-werks karlar skulle med agg och afundsjuka se på dessa främlingar; men Land och Stad skulle med upräckta armar taga dem emot, jorden blefwo upbrukad, lediga werkstäder satte i rörelse, egna dags-werks karlars egennytta tyglad, tilwerkningarne drägeligare i pris, och med större förmon utom lands sälgbara, efter Criticorum tanka, alt til en bedröfwelig förlust för Nation.
Tillämpningen i det förewarande frågomålet är handgripelig; men man har upfunnit et artigt sätt, at wederlägga alt ganska behändigt; man säger: Auctor förstår icke Handelen. Man gör litet åtlöje, säger med en trygg mine, at det är alt obewist, och uttyder bakfram några meningar, så är segren fullkomlig. Men74 jag får förtro dig, min Läsare! at det är just sanningens öfwerwälde, som gör anfallen på andra sidan förtwiflade. Oroa dig imedlertid icke: saken skal wäl gå för sig17 småningom. Wi hafwe en gång (ware sagt i en lycklig stund) lyft up swingen18 på hemlighets täcket: det går icke mera så lätt, at jurare in verba Magistri19 och Nation prætenderar,20 at förstå det man wil han skal tro. Då det talas om utländska busar, tror man, at hwar och en skal kasta sig i några få Medborgares armar; men jag tycker, at det icke wore wäl wärdigt för et från Hedenhös21 tappert och fritt folk: åtminstone måste jag för min del tilstå, at jag är hwarken mörkrädd, eller fruktar för spöken.
Jag betygar heligt, at jag är så mon om Swenska Nations Interesse, som trots någon annan; men jag utbeder mig den wänskap af mina Medborgare, at de uptäcka faran på et sätt, som blifwer begripeligt för mig och allmänheten, såsom hatare af gåtor och hemligheter i Oeconomie-mål; ty med myndighet går det sanfärdeligen22 icke mera an: det gör saken allenast mera misstänkt.
§ 40
Viisas isäntä talossaan on erehtymättömästi aina yhtä tarkka omasta voitostaan kuin mikään kansakunta voi olla omastaan. Hän tarvitsee tilallaan kiireisinä sadonkorjuuaikoina aputyövoimaa, eikä hän voi mitenkään omalla väellään ehtiä hoitaa edes välttämättömintä. Tilanne on sellainen, että hänen täytyy samaan aikaan kuljettaa kaikki tuotteensa meritse lähimpään kauppakaupunkiin, jotta se ei jäisi koko vuodeksi hänelle taakaksi. Hän laskee päässään, paljonko tämä matka maksaa hänelle omalla työväellä, kun otetaan huomioon, mitä tarpeellista työtä kotona jää sen takia tekemättä tai kuinka suuri summa hänen täytyy käyttää työntekijöiden palkkaamiseen töiden pitämiseksi käynnissä sillä välin, ja hän laskee tämän perusteella matkakustannustensa nousevan kaikkiaan vähintään 200 taaleriin. Hän tapaa silloin naapurinsa, joka ottaa hoitaakseen tämän kuljetuksen 150 taalerin hintaan, ehkä aikomuksenaan nylkeä häntä, mutta jonka pyytämä hinta on kaikkein edullisin. Kysyn siis: Kumman ulospääsyn talonpoika73 valitsee? Tai kumpi hänen pitäisi varovaisena taloudenhoitajana valita?
Herra everstiluutnantti Boije antaa taloudenpitokirjassaan23 muiden huomionarvoisten taloudenpitosääntöjen joukossa myös tämän: ei pidä nuukailla niin, että aiheuttaa itselleen häpeää ja vahinkoa, ja kutsuu saituudeksi sitä, kun säästetään taalereita niin, että menetetään koko plootu.
Kuka kykeneekään estämään talonpoikaa, jos tämä pitää kannattavana kuljettaa tavaransa omalla väellään? Jos matka maksaa hänelle itselleen 200, mutta naapurin alusta käyttämällä vain 150, niin hän riippumatta siitä, miten hän laskee, on menettänyt 50 taaleria käyttämällä omaa väkeään ja alustaan, on hän sitten ottanut tämän askeleen joko nuukuudesta saadakseen kaiken itselleen tai kateudesta ollakseen suomatta muille, mitä hänellä on itsellään. Täysin eri asia on, jos hänellä on paljon väkeä ilman, että hän voisi työllistää heitä kannattavammalla tavalla. Silloin heidän kotona tekemänsä työ on vähemmän kannattavaa ja siksi arvoltaan vähäisempää. Tällöin talonpojalla on heti mahdollisuus pitää sama hinta kuin naapurilla ja antaa väkensä ansaita mieluummin 150 taaleria tekemällä matkan kuin samaan aikaan kotona vain sata.
Mitä luulet seuraavasta, lukijani? Jos ulkomaalainen haluaisi tarjoutua pitämään meidän käytettävissämme vuosittain muutamia tuhansia työläisiä puolella siitä hinnasta, jolla voisimme palkata kotimaisia, ja tätä kautta todellakin lisätä viljelyksiämme ja tuotantoamme, olisiko se kansakunnalle voitoksi vai tappioksi? Lienee varmaa, että jotkut päivätyöläisistämme katsoisivat näitä muukalaisia vihalla ja kateudella, mutta maaseutu ja kaupungit ottaisivat heidät avosylin vastaan, maa tulisi viljellyksi, joutilaat työpajat käynnistettäisiin, omien päivätyöläisten itsekkyys vähenisi, tuotteet tulisivat hinnoiltaan kohtuullisemmiksi ja niiden tuotto olisi parempi ulkomaille myytäessä, mikä kriitikon ajatusten mukaan kaikki aiheuttaisi kansakunnalle hirvittävää tappiota.
Esimerkki on ilmiselvästi sovellettavissa käsiteltävään kysymykseen. On kuitenkin keksitty helppo tapa kumota kaikki varsin kätevästi. Sanotaan: Kirjoittaja ei ymmärrä kauppaa. Naureskellaan vähän ja sanotaan varmoin ilmein, että tämä kaikki on todistamatta, ja tulkitaan takaperoisesti joitakin ajatuksia, niin voitto on täydellinen. Mutta74 saan uskoutua sinulle, lukijani, että juuri totuuden ylivalta tekee vastapuolen hyökkäykset epätoivoisiksi. Älä kuitenkaan huolehdi: asia hyvinkin hoitunee vähitellen. Olemme nyt (sanottakoon hyvällä hetkellä) kohottaneet salaisuuden peitteen helmaa: enää ei ole niin helppoa vannoa minkään herran nimissä24, ja että kansakunta teeskentelisi ymmärtävänsä, mitä sen halutaan uskovan. Kun puhutaan ulkomaisista möröistä, uskotaan, että kaikki heittäytyisivät muutamien harvojen kansalaisten käsivarsille, mutta luulen, ettei tämä oikein ole pakanuudesta asti rohkeana ja vapaana säilyneen kansan arvon mukaista. Ainakin minun täytyy omalta osaltani myöntää, etten pelkää pimeää enkä kammoa aaveita.
Vakuutan pyhästi, että olen yhtä tarkka Ruotsin kansakunnan edusta kuin kuka tahansa muukin, mutta odotan kansalaisilta sellaista ystävyyttä, että he paljastavat vaaran tavalla, joka on sekä minun että yleisön käsitettävissä, meidän, jotka vihaamme arvoituksia ja salaisuuksia talousasioissa, sillä auktoriteettiin vetoaminen ei todellakaan enää käy, vaan se tekee asian vain vielä epäilyttävämmäksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Previous Section: Seikkaperäinen vastaus, § 39
Next Section: Seikkaperäinen vastaus, § 41
Places:
Names: Boije, Carl Gustaf
Biblical references:
Subjects: