Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Writing: Answer to the Question on Rural Trade

Answer to the Question on Rural Trade, § 10

Previous Section:

Next Section:

Font size: A A A A


Viewing Options:

§ 10

The rural trade has also in an excellent manner demonstrated its usefulness to the country, even in the case of the metalworking industry, of which I will only provide a single yet remarkable and persuasive example. Despite several commercial ordinances, the Swedish Bergslagen1 enjoyed the freedom for domestic and foreign commercial agents to travel around the county conducting trade in all kinds of products of the country until the year 1699, when the late King Charles XII was persuaded by specious arguments to strictly prohibit this trade, whereby the agents41 were excluded and the price of iron fell within a few weeks from 31 or 32 daler to 22 daler per skeppund, and yet Bergslagen was unable to sell their iron. That led to such a change in the metalworking industry that the royal boards had to jointly approach the monarch with an earnest representation concerning the inevitable ruin of Bergslagen unless trade was restored there to its former freedom, which was also achieved on that occasion, to the salvation of Bergslagen, and the price of iron rose again to its natural level.

During the Diet of 1723, however, a new demand was presented for the expulsion of the agents from Bergslagen, although that was very strenuously opposed, especially by Assessor Swedenborg, who protested most earnestly against it in a solemn memorial of 13 April 17232 and42 predicted everything that later in fact happened. But despite that, the agents were excluded, with no opportunity of ever engaging in that enterprise again, and that had the unfortunate consequence that the price of iron immediately began to decline in 1725, and within five years it fell by as much as 10 daler per skeppund and remained at that losing level of between 36 and 40 daler for as long as 20 years, during which period no one would consider any representation about restoring the former liberty, after which they would finally rather accept a palliative than the correct cure in adopting the idea of the Board of Trade Counsellor and Knight Nordencrantz by establishing an Ironmasters’ Association.3

  1. Bergslagen: most often refers to the mining and iron production district in the middle part of Sweden stretching from the county of Värmland in the west to Uppland in the east. Sometimes also synonymous with mining and iron production areas in other parts of Sweden (for example in Småland).
  2. Assessor Swedenborg . . . memorial of 13 April 1723: see Commentary on The Source of Our Country’s Weakness
  3. . . . establishing an Ironmasters’ Association: Nordencrantz was the initiator of the Järnkontoret; see Anders Chydenius’s life and work/The Diet of 1765–6

Original documents

Section

Original language

§. 10.

Landthandeln har ock på et utmärkt sätt visat sin verkan til Rikets nytta, uti sielfva Bruks-rörelserna, hvarpå jag allenast vil anföra et, men tillika märkeligt4 och öfvertygande exempel. Oaktadt flere Handels-Ordinantier, nyttjade Svenska Bergslagen den frihet, at in- och utländske handels-expediter foro omkring i landet, och idkade handel, med allehanda Rikets afkastningar, alt til år 1699, då Högstsal. Konung Carl XII:te, med skenfagra5 skäl blef förmådd, at med eftertryck förbiuda denna handel, hvarigenom expedi41terne utstängdes,6 och jern-priset föll inom några veckor ifrån 31 à 32 dal. til 22 dal. skeppundet, och var Bergslagen ändock ej i stånd at få afsättning på sit jern. Häraf förorsakades en så stor alteration7 i bruks-rörelserna, at Kongl. Collegierne gemensamt, måste gå til Thronen, med en alvarlig remonstration,8 om Bergslagens oundvikeliga undergång, om ej handelen der blefve stäld i sin förra frihet, hvilket ock, til Bergslagens räddning, denna gången lyckades, och gick jern-priset åter up til sit naturliga värde.

Men vid 1723 års Riksdag, giordes et nytt anspråk, på expediternes förjagande utur Bergslagen, hvilket väl med mycket eftertryck emotsades, i synnerhet af Herr Assessor Svedenborg,9 som igenom et alvarsamt Memorial af den 13 April 1723,10 i högsta måtto deremot protesterade, och42 spådde alt det som sedan verkeligen hände. Men detta oaktadt, blefvo expediterne utdömde, utan at mera någonsin få inblanda sig i denna rörelse, och det med den olyckeliga verkan, at jern-priset 1725 strax började at falla, och på fem års tid gick neder, hela 10 dal. på skeppundet, och stod vid detta underpris, à 36 eller 40 dal. hela 20 åren, utan at man ville höra någon föreställning, om den förriga frihetens vinnande, då man ändteligen hällre antog et palliativ medel,11 än det rätta, i det man följde Herr Comm. Rådet och Ridd. Nordencrantz idée, med inrättningen af et Jern-Contoir.12

  1. anmärkningsvärt
  2. ytligt sett tilltalande
  3. år 1699, då ... hvarigenom expediterne utstängdes: Åsyftar Kongl. maj:ts plakat och påbud, angående bruks-förvaltare, att de skola försälja deras järn till stapel-stads borgare 25.11.1699. Se Omständligt svar, § 10, Bilaga: Ödmjukt Memorial och Nedläggning av Jernkontoret.
  4. förändring till det sämre, skada
  5. invändning, vädjan
  6. Herr Assessor Svedenborg: Emanuel Swedenborg, assessor vid Bergskollegium, vetenskapsman och teolog
  7. et alvarsamt Memorial af den 13 April 1723: Swedenborg lämnade in memorialet till kommers­deputationen 13.4.1723. Se Omständligt svar, § 18. Chydenius publicerade memorialet som bilaga till Omständligt svar.
  8. palliativ medel: tillfälligt botemedel som lindrar symptomen men inte botar det onda
  9. Jernkontoret inrättades 1747 på initiativ av kommerserådet Anders Nordencrantz. Se Livet och skrifterna/1765–1776 och Kommentar till Nedläggning av Jernkontoret.

Finnish

§ 10

Kaupankäynti maaseudulla on erinomaisella tavalla osoittanut valtakuntaa hyödyttävän vaikutuksensa myös ruukkien liiketoiminnassa, mistä haluan esittää vain yhden, mutta yhtä merkittävän kuin vakuuttavankin esimerkin. Ruotsin Bergslagen käytti monista kauppasäännöistä huolimatta hyväkseen vapautta, joka salli koti- ja ulkomaisten kauppa-asiamiesten kierrellä alueella käymässä kauppaa monenlaisilla valtakunnan tuotteilla, kunnes vuonna 1699 saatiin autuaasti edesmennyt kuningas Kaarle XII kaunisteltujen perusteiden nojalla taivutetuksi tämän kaupankäynnin tehokkaaseen kieltämiseen.13 Kiellolla kauppa-asiamiehet41 suljettiin markkinoiden ulkopuolelle ja raudan hinta aleni muutamassa viikossa 31–32 taalerista 22 taaleriin kippunnalta, mutta Bergslagen ei silti kyennyt myymään rautaansa. Tämä aiheutti niin suuren muutoksen ruukkien toimintaan, että kuninkaallisten kollegioiden oli yhdessä esitettävä hallitsijalle vakava muistutus Bergslagenin väistämättömästä romahduksesta, ellei sikäläisen kaupan entistä vapautta palautettaisi, mikä sillä kertaa Bergslagenin pelastukseksi myös onnistuttiin saamaan aikaan, ja raudan hinta nousi jälleen luonnolliselle tasolleen.

Vuoden 1723 valtiopäivillä esitettiin kuitenkin uusi vaatimus kauppa-asiamiesten karkottamisesta Bergslagenista. Sitä toki vastustettiin hyvin painokkaasti, missä erityisesti ansioitui asessori Swedenborg,14 joka 13.4.1723 laatimassaan vakavasanaisessa muistiossa15 esitti vaatimukseen kohdistuvan erittäin voimakkaan vastalauseensa ja42 ennusti kaiken, mitä sitten todellisuudessa tapahtui. Tästä huolimatta päätettiin kieltää kauppa-asiamiehiä enää koskaan sekaantumasta mainittuun liiketoimintaan, ja tästä aiheutui se ikävä seuraus, että raudan hinta alkoi heti 1725 laskea ja painui viidessä vuodessa alas kokonaista 10 taaleria kippunnalta ja pysyi tässä 36–40 taalerin alihinnassa peräti 20 vuotta kenenkään haluamatta kuunnella esityksiä entisen vapauden palauttamisesta, kunnes lopulta turvauduttiin mieluummin oireita lievittävään kuin oikeaan lääkkeeseen ja perustettiin kauppaneuvos ja ritari Nordencrantzin ehdottama rautakonttori.16

  1. vuonna 1699 saatiin ... tehokkaaseen kieltämiseen: Viitataan määräykseen Kongl. maj:ts plakat och påbud, angående bruks-förvaltare, att de skola försälja deras järn till stapel-stads borgare 25.11.1699. Ks. Seikkaperäinen vastaus, § 10, Liite: Nöyrä muistio ja Muistio rautakonttorin lakkauttamisesta.
  2. asessori Swedenborg: Emanuel Swedenborg, vuorikollegion asessori, tiedemies ja teologi
  3. 13.4.1723 laatimassaan vakavasanaisessa muistiossa: Swedenborg jätti muistionsa kauppadeputaatiolle 13.4.1723. Ks.Seikkaperäinen vastaus, § 18. Chydenius julkaisi kirjoituksen Seikkaperäisen vastauksen liitteenä, ks. Liite: Nöyrä muistio.
  4. Rautakonttori perustettiin 1747 kauppaneuvos Anders Nordencrantzin aloitteesta. Ks. Elämä ja kirjoitukset/1765–1776 ja Kommentti: Rautakonttorin lakkauttaminen.

English

§ 10

The rural trade has also in an excellent manner demonstrated its usefulness to the country, even in the case of the metalworking industry, of which I will only provide a single yet remarkable and persuasive example. Despite several commercial ordinances, the Swedish Bergslagen17 enjoyed the freedom for domestic and foreign commercial agents to travel around the county conducting trade in all kinds of products of the country until the year 1699, when the late King Charles XII was persuaded by specious arguments to strictly prohibit this trade, whereby the agents41 were excluded and the price of iron fell within a few weeks from 31 or 32 daler to 22 daler per skeppund, and yet Bergslagen was unable to sell their iron. That led to such a change in the metalworking industry that the royal boards had to jointly approach the monarch with an earnest representation concerning the inevitable ruin of Bergslagen unless trade was restored there to its former freedom, which was also achieved on that occasion, to the salvation of Bergslagen, and the price of iron rose again to its natural level.

During the Diet of 1723, however, a new demand was presented for the expulsion of the agents from Bergslagen, although that was very strenuously opposed, especially by Assessor Swedenborg, who protested most earnestly against it in a solemn memorial of 13 April 172318 and42 predicted everything that later in fact happened. But despite that, the agents were excluded, with no opportunity of ever engaging in that enterprise again, and that had the unfortunate consequence that the price of iron immediately began to decline in 1725, and within five years it fell by as much as 10 daler per skeppund and remained at that losing level of between 36 and 40 daler for as long as 20 years, during which period no one would consider any representation about restoring the former liberty, after which they would finally rather accept a palliative than the correct cure in adopting the idea of the Board of Trade Counsellor and Knight Nordencrantz by establishing an Ironmasters’ Association.19

  1. Bergslagen: most often refers to the mining and iron production district in the middle part of Sweden stretching from the county of Värmland in the west to Uppland in the east. Sometimes also synonymous with mining and iron production areas in other parts of Sweden (for example in Småland).
  2. Assessor Swedenborg . . . memorial of 13 April 1723: see Commentary on The Source of Our Country’s Weakness
  3. . . . establishing an Ironmasters’ Association: Nordencrantz was the initiator of the Järnkontoret; see Anders Chydenius’s life and work/The Diet of 1765–6

Swedish

§. 10.

Landthandeln har ock på et utmärkt sätt visat sin verkan til Rikets nytta, uti sielfva Bruks-rörelserna, hvarpå jag allenast vil anföra et, men tillika märkeligt20 och öfvertygande exempel. Oaktadt flere Handels-Ordinantier, nyttjade Svenska Bergslagen den frihet, at in- och utländske handels-expediter foro omkring i landet, och idkade handel, med allehanda Rikets afkastningar, alt til år 1699, då Högstsal. Konung Carl XII:te, med skenfagra21 skäl blef förmådd, at med eftertryck förbiuda denna handel, hvarigenom expedi41terne utstängdes,22 och jern-priset föll inom några veckor ifrån 31 à 32 dal. til 22 dal. skeppundet, och var Bergslagen ändock ej i stånd at få afsättning på sit jern. Häraf förorsakades en så stor alteration23 i bruks-rörelserna, at Kongl. Collegierne gemensamt, måste gå til Thronen, med en alvarlig remonstration,24 om Bergslagens oundvikeliga undergång, om ej handelen der blefve stäld i sin förra frihet, hvilket ock, til Bergslagens räddning, denna gången lyckades, och gick jern-priset åter up til sit naturliga värde.

Men vid 1723 års Riksdag, giordes et nytt anspråk, på expediternes förjagande utur Bergslagen, hvilket väl med mycket eftertryck emotsades, i synnerhet af Herr Assessor Svedenborg,25 som igenom et alvarsamt Memorial af den 13 April 1723,26 i högsta måtto deremot protesterade, och42 spådde alt det som sedan verkeligen hände. Men detta oaktadt, blefvo expediterne utdömde, utan at mera någonsin få inblanda sig i denna rörelse, och det med den olyckeliga verkan, at jern-priset 1725 strax började at falla, och på fem års tid gick neder, hela 10 dal. på skeppundet, och stod vid detta underpris, à 36 eller 40 dal. hela 20 åren, utan at man ville höra någon föreställning, om den förriga frihetens vinnande, då man ändteligen hällre antog et palliativ medel,27 än det rätta, i det man följde Herr Comm. Rådet och Ridd. Nordencrantz idée, med inrättningen af et Jern-Contoir.28

  1. anmärkningsvärt
  2. ytligt sett tilltalande
  3. år 1699, då ... hvarigenom expediterne utstängdes: Åsyftar Kongl. maj:ts plakat och påbud, angående bruks-förvaltare, att de skola försälja deras järn till stapel-stads borgare 25.11.1699. Se Omständligt svar, § 10, Bilaga: Ödmjukt Memorial och Nedläggning av Jernkontoret.
  4. förändring till det sämre, skada
  5. invändning, vädjan
  6. Herr Assessor Svedenborg: Emanuel Swedenborg, assessor vid Bergskollegium, vetenskapsman och teolog
  7. et alvarsamt Memorial af den 13 April 1723: Swedenborg lämnade in memorialet till kommers­deputationen 13.4.1723. Se Omständligt svar, § 18. Chydenius publicerade memorialet som bilaga till Omständligt svar.
  8. palliativ medel: tillfälligt botemedel som lindrar symptomen men inte botar det onda
  9. Jernkontoret inrättades 1747 på initiativ av kommerserådet Anders Nordencrantz. Se Livet och skrifterna/1765–1776 och Kommentar till Nedläggning av Jernkontoret.

Finnish

§ 10

Kaupankäynti maaseudulla on erinomaisella tavalla osoittanut valtakuntaa hyödyttävän vaikutuksensa myös ruukkien liiketoiminnassa, mistä haluan esittää vain yhden, mutta yhtä merkittävän kuin vakuuttavankin esimerkin. Ruotsin Bergslagen käytti monista kauppasäännöistä huolimatta hyväkseen vapautta, joka salli koti- ja ulkomaisten kauppa-asiamiesten kierrellä alueella käymässä kauppaa monenlaisilla valtakunnan tuotteilla, kunnes vuonna 1699 saatiin autuaasti edesmennyt kuningas Kaarle XII kaunisteltujen perusteiden nojalla taivutetuksi tämän kaupankäynnin tehokkaaseen kieltämiseen.29 Kiellolla kauppa-asiamiehet41 suljettiin markkinoiden ulkopuolelle ja raudan hinta aleni muutamassa viikossa 31–32 taalerista 22 taaleriin kippunnalta, mutta Bergslagen ei silti kyennyt myymään rautaansa. Tämä aiheutti niin suuren muutoksen ruukkien toimintaan, että kuninkaallisten kollegioiden oli yhdessä esitettävä hallitsijalle vakava muistutus Bergslagenin väistämättömästä romahduksesta, ellei sikäläisen kaupan entistä vapautta palautettaisi, mikä sillä kertaa Bergslagenin pelastukseksi myös onnistuttiin saamaan aikaan, ja raudan hinta nousi jälleen luonnolliselle tasolleen.

Vuoden 1723 valtiopäivillä esitettiin kuitenkin uusi vaatimus kauppa-asiamiesten karkottamisesta Bergslagenista. Sitä toki vastustettiin hyvin painokkaasti, missä erityisesti ansioitui asessori Swedenborg,30 joka 13.4.1723 laatimassaan vakavasanaisessa muistiossa31 esitti vaatimukseen kohdistuvan erittäin voimakkaan vastalauseensa ja42 ennusti kaiken, mitä sitten todellisuudessa tapahtui. Tästä huolimatta päätettiin kieltää kauppa-asiamiehiä enää koskaan sekaantumasta mainittuun liiketoimintaan, ja tästä aiheutui se ikävä seuraus, että raudan hinta alkoi heti 1725 laskea ja painui viidessä vuodessa alas kokonaista 10 taaleria kippunnalta ja pysyi tässä 36–40 taalerin alihinnassa peräti 20 vuotta kenenkään haluamatta kuunnella esityksiä entisen vapauden palauttamisesta, kunnes lopulta turvauduttiin mieluummin oireita lievittävään kuin oikeaan lääkkeeseen ja perustettiin kauppaneuvos ja ritari Nordencrantzin ehdottama rautakonttori.32

  1. vuonna 1699 saatiin ... tehokkaaseen kieltämiseen: Viitataan määräykseen Kongl. maj:ts plakat och påbud, angående bruks-förvaltare, att de skola försälja deras järn till stapel-stads borgare 25.11.1699. Ks. Seikkaperäinen vastaus, § 10, Liite: Nöyrä muistio ja Muistio rautakonttorin lakkauttamisesta.
  2. asessori Swedenborg: Emanuel Swedenborg, vuorikollegion asessori, tiedemies ja teologi
  3. 13.4.1723 laatimassaan vakavasanaisessa muistiossa: Swedenborg jätti muistionsa kauppadeputaatiolle 13.4.1723. Ks.Seikkaperäinen vastaus, § 18. Chydenius julkaisi kirjoituksen Seikkaperäisen vastauksen liitteenä, ks. Liite: Nöyrä muistio.
  4. Rautakonttori perustettiin 1747 kauppaneuvos Anders Nordencrantzin aloitteesta. Ks. Elämä ja kirjoitukset/1765–1776 ja Kommentti: Rautakonttorin lakkauttaminen.

English

§ 10

The rural trade has also in an excellent manner demonstrated its usefulness to the country, even in the case of the metalworking industry, of which I will only provide a single yet remarkable and persuasive example. Despite several commercial ordinances, the Swedish Bergslagen33 enjoyed the freedom for domestic and foreign commercial agents to travel around the county conducting trade in all kinds of products of the country until the year 1699, when the late King Charles XII was persuaded by specious arguments to strictly prohibit this trade, whereby the agents41 were excluded and the price of iron fell within a few weeks from 31 or 32 daler to 22 daler per skeppund, and yet Bergslagen was unable to sell their iron. That led to such a change in the metalworking industry that the royal boards had to jointly approach the monarch with an earnest representation concerning the inevitable ruin of Bergslagen unless trade was restored there to its former freedom, which was also achieved on that occasion, to the salvation of Bergslagen, and the price of iron rose again to its natural level.

During the Diet of 1723, however, a new demand was presented for the expulsion of the agents from Bergslagen, although that was very strenuously opposed, especially by Assessor Swedenborg, who protested most earnestly against it in a solemn memorial of 13 April 172334 and42 predicted everything that later in fact happened. But despite that, the agents were excluded, with no opportunity of ever engaging in that enterprise again, and that had the unfortunate consequence that the price of iron immediately began to decline in 1725, and within five years it fell by as much as 10 daler per skeppund and remained at that losing level of between 36 and 40 daler for as long as 20 years, during which period no one would consider any representation about restoring the former liberty, after which they would finally rather accept a palliative than the correct cure in adopting the idea of the Board of Trade Counsellor and Knight Nordencrantz by establishing an Ironmasters’ Association.35

  1. Bergslagen: most often refers to the mining and iron production district in the middle part of Sweden stretching from the county of Värmland in the west to Uppland in the east. Sometimes also synonymous with mining and iron production areas in other parts of Sweden (for example in Småland).
  2. Assessor Swedenborg . . . memorial of 13 April 1723: see Commentary on The Source of Our Country’s Weakness
  3. . . . establishing an Ironmasters’ Association: Nordencrantz was the initiator of the Järnkontoret; see Anders Chydenius’s life and work/The Diet of 1765–6

Original documents

Previous Section:

Next Section:

Places:

Names:

Biblical references:

Subjects: