Originalspråk
§. 30.
At twång äfwen trycker wåra Ämbetsmän är §. 19. wijst, men at det intet härstammar från den arbetande hopen, lärer af näst föregående kunna slutas.
Det är en wådelig belägenhet för et Rike, när redeliga Ämbetsmän, som genom förtjenster söka befordran blifwa klagande öfwer oförrätt. Menigheten hwars tycke de äga, taga sådant illa wid sig, och deras efterdömme lemnar hos dem djupt intryck.
At mota detta i tid, måste Högsta magten på alt sätt wara omtänckt: dertil fordras sådana författningar, som uplifwa täflan i skickelighet och dygd.87
Wår Regerings-Form innehåller uttryckeligen, at Studier skola befrämjas, och derföre wid tjenster de i synnerhet ihogkommas, som derutinnan aflagt berömliga prof, at förtjenta män skola uphjelpas at ingen af främmande än mindre folk utan Religion hos oss njuta befordran. Intet böra glopar stå främst, och trampa wett och lärdom under sina fötter, och göra beläsenhet til åtlöje: den har kåstat sina ägare många nattwak, mycket bekymmer, då de andra mättat sina begär i lättja, tidsfördrif och sinliga nöjen, och utom dem sjunker fosterlandet på kort tid i et förfärligit okunnoghets mörker.
Män, som med bekymmer och ömt samwete tjenat redeligen, böra njuta befordran, intet derföre at de hafwa pengar, ty det är sannerligen det swagaste bewis til deras redelighet i sin förra förwaltning; utan häldre derföre, at de til sin utkomst behöfwa mera af dem, emedan de intet welat samla något med orätta, och at annars blifwa rik utom arf i wår tid går intet gjerna an.
Skal han altså genom pengar winna upkomst, måste han wid sin förra syssla göra rättwisan fahl, förhala tiden, at waran hinner stiga i pris, och ändteligen slå af saken, til dens fördel, som hafwer högsta budet, så at en ämbets-stol kan snart förwandlas i en Auctions-kammare, med den skilnad, at på Auctioner betalar högsta bjudaren allena, men här få äfwen de lägre båden ibland kännas wid sit rop.88
Mon det sedan wara tid at blifwa ärlig på nytt, då han genom således förwärfwade pengar kommit til en högre syssla?
För än han sansat sig, har han för
mycket gjordt,
Han öfwer gränsen gått, han måste
hålla fort.
Sjunger en af wåra makalösa skalder.
I fordna tider lyste de Högre androm före med Gudeliga efterdömmen, och det ansågs för ingen tjenst, at komma fram med Atheisteri och lättfärdigheter, och deraf war religion i anseende. Den som då fant sig förbunden til Gudeliga öfningar, hade genom de förnämares exempel upmuntran och frihet dertil. Men huru är det nu beskaffat? Antingen måste den följa omedelbarligen med ämbetet, eller skal den saknas hos de flästa.
Dertil fordras kunskap om Gudomeliga ting, dertil fordras äfwen öfning. Hwar skal man nu finna spår til någondera? De flästas upfostran från barndomen är så stäld, at föga Gudeligit kan läras. Det är fägnesamt för Föräldrarna, om deras barn kunna roa dem med långa stycken utan til utur Fabler och Romaner, men om de aldrig sedt eller läst något i Cateches, Bibel eller andra Gudeliga böcker gör dem föga oro.
Det är bedröfweligit at se, i hwad andeligit mörcker en stor del af de Förnäma i syn89nerhet, upwäxa aldeles utan wård i denna delen. När de skola träda til ämbeten, huru wida undersökes då, om hos dem finnes en rätt Gudsfrucktan, och om de begått Herrans Heliga Nattward med mera, som Gudacktigheten rörer; mången kan snart tro det wara merit, at wara en Religions bespottare, och när detta slags folcket intagit högsäten, lära de annors sinnade ej rosa sit öde.
Huru kommer det til säger du? Hwarföre är upsigten i denna del så lam? Eller kunde den intet förbättras? Nej menar jag, om intet Högsta Magten wisar Gudlöshet, dumhet och egennytta utur stolen; ty det är omöjeligit, at lasterna kunna wara sina egna åklagare eller domare.
- göra rättwisan fahl: köpslå om rättvisan
- hålla fort: fortsätta
- För än han ... hålla fort: Citat ur Gustaf Fredrik Gyllenborgs dikt ”Verlds-föraktaren” i verket Witterhets arbeten, utgifne af et samhälle i Stockholm. Andra uplagan, Öfversedd och ansenligen tillökt. II. Tomen. Stockholm, 1762, s. 183. I originalet lyder passagen: ”Förän han sansar sig har han för mycket gjort, Han öfver gräntsen gått, han måste fara fort.”
- ateism, gudsförnekelse
- wisar … utur stolen: förvisar från tronen
Finska
§ 30
Yhdeksännessätoista pykälässä osoitettiin, että pakko rasittaa myös virkamiehiämme. Edellisestä pykälästä voinee päätellä, ettei tämä pakko ole peräisin työntekijöiden joukoista.
On vaaraksi valtakunnalle, jos kunnon virkamiehet, jotka pyrkivät ansioillaan saamaan ylennyksen, alkavat tehdä valituksia kokemistaan vääryyksistä. Yleisö, jolle he ovat mieleisiä, ei pidä sellaisesta, ja virkamiesten esimerkki jättää syvät jäljet yleisöön.
Lopettaakseen tällaisen ajoissa korkeimman vallan on huolehdittava asiasta kaikin tavoin. Tilanne vaatii säädöksiä, jotka elvyttävät taidoilla ja hyveillä käytävää kilpailua.87
Hallitusmuodossamme todetaan nimenomaan, että opiskelua pitää edistää ja siksi on virkoja täytettäessä otettava huomioon erityisesti ne, jotka ovat suorittaneet tutkintoja erinomaisesti. Ansioituneiden miesten uraa on edistettävä, jottei kukaan vierasuskoinen ja vielä vähemmän uskonnoton etenisi urallaan tässä maassa. Pojankloppien ei pidä päästä muiden edelle eikä polkemaan arvostelukykyä ja oppia jalkoihinsa tai tekemään pilaa lukeneisuudesta. Oppi on maksanut sen saavuttaneille monta valvottua yötä ja paljon vaivannäköä, samaan aikaan kun toiset ovat tyydyttäneet halujaan laiskuudessa, ajanvietteen ja aistillisten nautintojen parissa. Ilman oppineita isänmaa vajoaa nopeasti hirvittävän pimeään tietämättömyyteen.
On edistettävä niiden miesten uraa, jotka ovat palvelleet kunnolla, vaivaa nähden ja herkkätuntoisesti, mutta ei siksi että heillä on rahaa, sillä se on heikoin todiste heidän kunnollisuudestaan aikaisemmassa viranhoidossa. Heidän ylenemistään on edesautettava paremminkin sen tähden, että he tarvitsevat lisää rahaa tullakseen toimeen, koska eivät ole halunneet koota sitä vääryydellä. Meidän aikanamme ei helposti rikastu muulla tavoin, ellei sitten saa perintöä.
Jos virkamies haluaa rahan avulla edistyä urallaan, hänen on pitänyt aiemmassa virassaan tehdä oikeudenmukaisuudesta kauppatavara, ja sen jälkeen viivytellä, jotta tavaran hinta ehtii nousta, ja vihdoin ratkaista asia korkeimman tarjouksen tehneen eduksi. Näin viran voi nopeasti muuttaa huutokauppakamariksi, sillä erotuksella, että huutokaupoissa korkeimman tarjouksen tekijä maksaa yksin, kun taas virka-asioissa voivat alempien tarjouksien tekijätkin joutua joskus vastaamaan huudostaan.88
Sitten kun virkamies on näin saamillaan rahoilla hankkinut ylennyksen, olisikohan hänen aika ruveta uudelleen rehelliseksi?
Äly hoi, järki älä jätä!
Mutta liikaa oli hän tehnyt jo tätä:
Oli rikkonut monen monta rajaa,
pystyi jatkamaan vain sitä yhtä ja samaa.
Niin laulaa yksi verraton runoilijamme.
Menneinä aikoina ylhäisemmät olivat muille jumalankaltaisena esimerkkinä, eikä ateistisuuden tai kevytmielisyyden esiintuomista pidetty mitenkään myönteisenä. Siten uskonto oli kunnioitetussa asemassa. Ne, jotka siihen aikaan kokivat olevansa velvoitettuja osallistumaan hartaudenharjoituksiin, tunsivat että ylhäisempien esimerkki kannusti ja vapautti toimimaan näin. Mutta miten on nyt hartauden laita? Jos se ei kuulu suoranaisesti viranhoitoon, useimmat eivät harjoita sitä lainkaan.
Hartaus vaatii tietoa uskon asioista ja myös harjoittelua. Mistä nykyään löytyy jälkiä kummastakaan? Useimpia kasvatetaan lapsesta lähtien ilman että juuri mitään Jumalaan liittyvää opittaisiin. Vanhemmat ovat mielissään ja ilahtuvat, jos heidän lapsensa pystyvät esittämään ulkomuistista pitkiä jaksoja saduista ja romaaneista, mutta eivät juuri huolestu, jos he eivät ole koskaan nähneet tai lukeneet Katekismusta, Raamattua tai muita uskonnollisia kirjoja.
On murheellista nähdä, millaisessa hengellisessä pimeydessä etenkin suuri osa ylhäisöstä89 kasvaa, kokonaan ilman ohjausta näissä asioissa. Kun heidän sitten pitäisi hakeutua virkoihin, miten tarkoin mahdetaan tutkia onko heissä oikeaa jumalanpelkoa, ovatko he esimerkiksi käyneet Herran pyhällä ehtoollisella, mikä kuuluu hurskauteen. Monetkin voivat pian ruveta luulemaan, että on ansiokasta pilkata uskontoa, ja kun tällaiset ihmiset ovat päässeet kunniapaikoille, toisella tavalla ajattelevat tuskin kehuvat kohtalollaan.
Sinä kysyt, miten tähän on tultu. Miksi valvonta on näissä asioissa niin heikkoa? Tai miksi sitä ei voida parantaa? Mielestäni ei voida, ellei korkein valta suista jumalattomuutta, typeryyttä ja omanvoiton pyyntiä valtaistuimeltaan: on näet mahdotonta, että paheet olisivat omana syyttäjänään tai tuomarinaan.
- Alkutekstissä on ote Gustaf Fredrik Gyllenborgin runosta ”Verlds-föraktaren”, teoksesta Witterhets arbeten, utgifne af et samhälle i Stockholm. Andra uplagan, Öfversedd och ansenligen tillökt. II. Tomen (1762), s. 183.
Engelska
§ 30
That constraints also oppress our officials has been demonstrated in § 19, but that these are not caused by the body of workers should be deducible from the immediately preceding one.
It is a perilous situation for the country when honest officials, seeking promotion through merit, begin to complain of injustice. The general public, which has a good opinion of them, is disturbed by such things, and their example makes a deep impression on it.
To forestall this in good time, the Sovereign Power must be circumspect in every regard; moreover, measures are required that stimulate a competition in competence and virtue.87
Our constitution expressly states that education shall be encouraged and that with regard to official posts those should be particularly considered who have achieved exemplary qualifications in that respect, so that deserving men will be supported and no foreigners, or still less, people without religion, gain promotion among us. No whippersnappers should be permitted to take precedence, trampling sense and scholarship underfoot and making a mockery of learning; it has cost its possessors many a late hour and much care, while the others have satisfied their desires in indolence, pastimes and sensual pleasures, and without it our native land will within a short time sink into the obscurity of dreadful ignorance.
Men who have served honestly, with care and conscientiousness, should be promoted, not because they have money, for that is indeed the weakest proof of their probity in their previous duties, but rather because they need more of it for their subsistence, as they have not been willing to obtain anything by unjust means, and to become wealthy in any other way than by inheritance is scarcely possible in our time.
If he is therefore to advance himself by means of money, he must in his earlier post make justice venal and ensure delays, so that the price of the commodity will have time to rise, and finally decide the matter in favour of the one who makes the highest bid, so that an office can soon be transformed into an auction room, with the difference that at auctions only the highest bidder pays but here the lower bidders sometimes also have to acknowledge their bids.88
May it then be time to become honest again when he has advanced to a higher position by means of money acquired in such manner?
In the words of one of our peerless poets:
But should he change his mind,
too far by then he’s gone,
For having crossed the line,
he has to keep right on.
In former times our leaders stood out above the rest by their pious example, and it was not regarded as admirable to promote atheism and moral laxity, and for that reason religion was held in high respect. Those who then felt obliged to engage in religious exercises were given encouragement and licence to do so by the example of their social superiors. But how do things stand now? Religion is either directly associated with one’s office, or else it will be non-existent in most people.
Knowledge of divine matters is required for that, and it also requires practice. Where does one now find a trace of either? The education of most people is arranged from childhood in such a way that they cannot learn much about piety. The parents are delighted if their children can amuse them with long memorized passages from fables and novels, but the fact that they have never seen or read anything of the catechism, the Bible or other pious books causes them little concern.
It is deplorable to see in what spiritual darkness a large proportion of the high-born in particular89 grow up, without any care taken in that respect. When they are to assume official positions, to what extent is it then investigated whether they possess genuine piety and whether they have taken the Lord’s Holy Communion and other matters relating to devoutness? Many may rather believe it to be a merit to be a mocker of religion, and once that kind of people occupy seats of power, those of a different view are not likely to extol their fate.
How does this come about, you say? Why is supervision in this respect so feeble? Or could it not be improved? Not, in my opinion, unless the Sovereign Power banishes godlessness, stupidity and self-interest, for it is impossible for the vices to be their own prosecutors or judges.
- one of our peerless poets: The citation is from the poem “The Despiser of the World” (“Wärldsföraktaren”) by Gustaf Fredrik Gyllenborg (1731–1808). The poem was published in 1762 in a collection of contemporary poetry, Witterhets arbeten II.
