Utflyttning, § 25

§. 25.

Friheten är twångets egentliga mot-gift: Men är et ord af alt för widsträkt bemärckelse; kan på oändeliga sätt både brukas och missbrukas, och behöfwer derföre med all noghet anwändas, om den intet skal mera skada än gagna. Ty några personers frihet har warit alla Staters undergång, och kan äfwen blifwa wår, om den intet motas i tid.

Wi behöfwa intet nu uppehålla oss wid friheten i sjelfwa Regerings-sättet. Den är et dyrt byte, som wi aldrig wilja mista, så länge wi och wåra efterkommande kallas Swenska.

Med frihet, om hwilken jag talar, förstår jag den förmån hwar Medborgare bör genom et Rikes Lagar och författningar äga, at befordra egen, så långt at han intet stöter sina Medborgares eller hela Samfundets sällhet.72

Alla äro wi menniskor, alla förderfwade af stygga begär: Alla behöfwa derföre hwarandras hjelp, och alla noga upsigt. Så länge wi äro utom Samhället, sköter hwar sitt efter eget begär, men står ock då sitt eget kast, utan någons förswar, och den friheten är naturlig. Men så snart wi söka skygd under Samhället, är ock dess bästa wår hufwud-lag.

Wi hafwa alla med otwungna hjertan sworit oss under Swensk Krona, en Krona som är oss så mycket kärare, som den hwilar på frihets stoder. Ingen bör derföre wara den andras Herre, ingen den andras träl: alla äga lika rätt, alla lika företräde. När det sker, då äger en Medborgare alt det han med skäl kan önska, och i något wäl inrättat Samfund någonsin kan få: då blifwer ock ingen orsak mera, hwarföre han skal flytta bort, men hundrade som hålla honom qwar.

Riket liknar i denna delen aldeles wågskålar. Stiger en, eller fleras frihet för högt i den ena skålen, kan det aldrig annars ske, än genom de andras sänckande för djupt i träldom.

§ 25

Vapaus on pakon todellinen vastalääke. Vapaus on kuitenkin merkitykseltään liian laaja käsite, sitä voidaan käyttää ja väärinkäyttää lukemattomilla tavoilla, ja siksi tämän sanan käyttöä pitää punnita tarkoin, jotta se ei tuottaisi enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Muutamille ihmisille annettu vapaus on näet kaikissa tapauksissa koitunut valtion turmioksi, ja niin voi käydä meillekin, ellemme estä sitä ajoissa.

Meidän ei tarvitse nyt pysähtyä käsittelemään itse hallitustavassa ilmenevää vapautta. Se on arvokas saavutus, jota emme halua milloinkaan menettää, emme niin kauan kuin meitä ja jälkeemme tulevia kutsutaan ruotsalaisiksi.

Vapaudella, josta minä puhun, ymmärrän jokaiselle kansalaiselle valta­kunnan lakien ja säädösten nojalla kuuluvaa oikeutta edistää omaa on­neaan, sikäli kuin se ei loukkaa toisten kansalaisten tai koko yhteiskunnan onnellisuutta.72

Me olemme kaikki ihmisiä, ja kaikki vastenmielisten halujen turmelemia. Siksi kaikki tarvitsevat toistensa apua ja tarkkaa valvontaa. Niin ­kauan kuin olemme yhteiskunnan ulkopuolella, kukin hoitaa omia asioitaan halunsa mukaan, mutta ottaa myös itse vastuun seurauksista, olematta kenenkään suojeluksessa, ja tämä vapaus on luonnonmukaista. Mutta heti kun etsiydymme yhteiskunnan turviin, sen parhaasta tulee meidän tärkein lakimme.

Olemme kaikki vannoneet uskollisuutta Ruotsin kruunulle kenenkään pakottamatta, sisimpämme halusta, ja kruunu on meille sitäkin rakkaampi, koska se lepää vapauden jalustalla. Siksi kenenkään ei pidä olla toisen herra eikä kenenkään toisen orja. Kaikilla on sama oikeus, kaikki ovat yhtä etuoikeutettuja. Kun näin tapahtuu, silloin kansalaisella on kaikki, mitä hän voi perustellusti toivoa ja mitä hän voi missään hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa koskaan saada. Silloin ei jää myöskään mitään syytä muuttaa pois, sen sijaan satoja syitä pysyä maassa.

Valtakunta on tältä osin aivan kuin vaaka. Jos yhden tai joidenkin vapaus kohoaa liian korkealle toisessa vaakakupissa, on vastaavasti toisten väistämättä vajottava liian syvälle orjuuteen.

§ 25

Freedom is the real antidote to oppression, but it is a term with too wide a meaning; it can be both used and misused in innumerable ways and must therefore be applied with great care if it is not to be of more harm than benefit. For the freedom of a few individuals has been the ruin of all states and could also become ours unless it is curbed in time.

We need not dwell upon the freedom in our actual constitution. It is a valuable possession that we never want to lose as long as we and our descendants are called Swedes.

By freedom, as I use the term, I understand the advantage that every citizen ought to possess through a country’s laws and regulations in order to promote his own happiness, as long as he in no way offends against that of his fellow-citizens or society as a whole.72

We are all human beings, all tainted by evil desires; all of us therefore need each other’s help and all of us careful supervision. As long as we stand outside society, each one of us deals with his own affairs as he wishes but then also has to face the consequences alone, without protection from anyone, and that freedom is natural. But as soon as we seek the protection of a society, its best interests are also our fundamental law.

We have all voluntarily sworn loyalty to the Swedish Crown, a Crown that is all the dearer to us as it rests on pillars of freedom. No one should therefore lord it over another, no one be another’s slave: all possess the same right, all the same advantage. When that is the case, a citizen possesses everything that he can reasonably wish for or can ever obtain in a well-ordered society; nor will there then be any reason for him to emigrate, but a hundred that will keep him here.

The country is in this respect just like a set of scales. Should the freedom of one or more individuals rise too high in one scale, that is only ever possible by depressing that of the others too far into servitude.