Originalspråk
[1]
§. 1.
Et Land utan Inbyggare är en Ödemark: Et Rike utan Undersåtare är en skugga, som intet skrämer andra än dem som tro der wara folk. Wida Regements-gränsor lysa stort på Chartan, men betyda i och för sig sjelfwa ingen ting; ty annars wore Stora Asiatiska Tartariet det mägtigaste Rike i hela werlden: Et Palastina blir en ökn när arbetare dö och flytta bort: En Finn- och Lapp-mark et Canans land, när de bebos af menniskor.
Huru många tusende Swenska hafwa icke stupat, för at widga wåra gränsor. Men huru få hafwa med alfware tänkt, på hwad sätt de gamla hälst skulle fyllas med folk. Lika mycket kan dock wara uträttat med båda. Wi hafwa ibland skurit til stora flikar af wåra Grannar; men innan wi slutat spelet, har codillen oftast warit deras och beten til. Wi slås om jord, den wi hafwa nog af, men wåga det i sticket som är oumbärligast.2
Nordiska folkslagen hafwa i fordna tider warit en stam för många andra: De hafwa fylt sit Land med Inbyggare, och ricktat andras med öfwerskåttet. Sweriges luft-strek, ehuru det af Söderlänningar anses för omildt, är likwäl intet allenast af wanan, som Seneca mente oss drägeligit, utan befriar äfwen sina Inbyggare från många smittosamma sjukdomar, som andra äro underkastade, gör folket fruktsamt, och härdar barnens natur från waggan. Den folk-ödande Pesten har nu på mer än 50 år lemnat wår Nord obesökt: Farsoter gå sällan, och äro ändock drägeliga.
Et lyckeligit Tide-hwarf har heller intet spart at göra Fosterlandet sält. Wi tälje öfwer 40 år sedan Swerige slap en swår Grannes härjande, och ehuru wi sedan twå gångor stält oss i gewär, intet utan dryg känning, är dock förlusten af dem som någondera gången stupat för fiendens brynja ej så betydande. Wår återwundna frihet är med detta Freds-lugn nästan jämn-årig. Gagnande Wetenskaper hafwa njutit skygd, wunnit anseende, och til hela Europas förundran stigit til den högd, at wåra Lärda rykt oköfta, och i följe deraf owälduga Lagrar utur andras händer, och banat up Lärdoms-wägar, dem andra skatta sig lyckliga at hinna följa.
Slögder äro updrefne hos oss med dryga förlag på pengar och folk, och Wärkstädernas antal är märkeligen ökt. Wi se uti wåra Tid3ningar en myckenhet nya åker- och ängs-uptagor i wårt Land.
Af alt detta tyks man hafwa fog at sluta, huru högt et så lyckeligit Samfund måtte hafwa wuxit på Inbyggare och rikedom. Eller hwem kunde wäl täncka annat? Men när wi efter andra Folkslags exempel i sednare tider begynt, at hwart eller hwart tredje år sätta alla Inbyggare med zifror på en tafla, då hafwa wi först märkt wederspelet. Här få wi igen förra Norra Männers fruktsamhet i jämnförelsen af födda och döda: men när wi med begär wänta den folk-ökning i Swerige, som häraf är en naturlig fölgd, slår uträkningen felt: Här födes folk, men då de skola gagna, saknas de bland Medborgare.
Lagarna hafwa wäl sökt mota detta, och Öfwerhetens omwårdnad sträcker sig til alla Rikets gränsor, at hålla dem under bewakning: Icke desto mindre blifwer det swårt, at hafwa någon fängslad utan bojor och lås. Fjätrar, torn och bomar, äro ofta intet i stånd at förwara en enda person: Huru wil man då bland millioner göra sig försäkrad om några tusende, dem ingen känner? Förfarenheten har ock lärt alt bemödande derhän wara förgäfwes.
Är det då intet angeläget at weta rätta ordsaken: Hwarföre en så stor myckenhet Swenskt folk årligen flyttar utur Landet, och huru det bäst kunde förekommas.4
Kongl. Wetenskaps Academien har af nit för Fosterlandets wäl förestält sina Landsmän denna Fråga, och upmuntrat dem, at med täflan arbeta i et så betydande ämne.
Hwarken fruktan at ej blifwa hörd, eller at andra göra det bättre, bör sätta någon wäl sinnad Swensk i betänckande, at anwända sina krafter på et så ädelt ämne.
- landsgränser
- Stora Asiatiska Tartariet: en benämning som uppkom under medeltiden för att beskriva det stora stäppområde som sträcker sig från Kaspiska havet och Uralfloden mot Stilla havet. Befolkningen kallades allmänt tatarer även om området hyste ett stort antal olika folkslag.
- har codillen oftast warit deras och beten til: Här använder Chydenius två kortspelstermer, kodilj och bet, för att beskriva en situation där motståndaren tar hem hela potten. Kodilj och bet syftar på de spel- och straffinsatser spelarna lägger i kortspel.
- wåga det i sticket: vågar sätta det på spel
- berikat
- Chydenius missminner sig sannolikt här. Det var Tacitus, inte Seneca, som skrev om de nordiska folken. Passagen kan syfta på Tacitus Germania § 4 där man framhåller att germanerna tack vare det rådande klimatet och jordmånen vant sig vid kyla och hunger. Om det ändå är Seneca som avses kan syftningen vara till Naturales Questiones, del V, där vindförhållanden och klimat i olika världsdelar behandlas.
- räknar
- at wåra Lärda rykt oköfta, och i följe deraf owälduga Lagrar utur andras händer: att våra lärda vunnit sina lagrar rättvist, inte genom att köpa dem eller genom mutor
- sätta alla Inbyggare med zifror på en tafla: göra upp tabeller över antalet invånare. Först skulle prästerna sammanställa uppgifterna årligen, men ganska snart beslöt man att uppgifterna skulle lämnas in till tabellverket vart tredje år.
- motsatsen
Finska
[1]
§ 1
Maa ilman asukkaita on autiomaa. Valtakunta ilman alamaisia on pelkkä varjo, joka ei pelota muita kuin niitä, jotka luulevat sen olevan asuttu. Laajat hallintoalueen rajat näyttävät kartalla mahtavilta, mutta eivät itsessään merkitse mitään. Muussa tapauksessa Aasian suuri tataarivaltakunta olisi maailman mahtavin. Palestiinasta tulee aavikkoa, kun työntekijät kuolevat tai muuttavat pois, mutta Ruija ja Lappi muuttuvat Kanaanin maaksi silloin kun ihmiset asuttavat niitä.
Kuinka monet tuhannet ruotsalaiset ovatkaan kaatuneet yrittäessään sodissa laajentaa alueitamme. Mutta kuinka harvat ovat vakavasti pohtineet, miten edes vanhat alueet voisi täyttää ihmisillä. Samaan tulokseen voidaan kyllä päästä molemmilla tavoilla. Olemme silloin tällöin leikanneet isoja viipaleita naapurimaistamme, mutta ennen kuin olemme lopettaneet pelin, naapurit ovat useimmiten saaneet kaksoispietin ja koko panoksen. Me tappelemme maasta, jota meillä on kylliksi, mutta panemme peliin sen asian, joka on kaikkein välttämättömin.2
Pohjoiset kansat ovat muinaisina aikoina olleet alkujuurena monille muille kansoille. Ne ovat täyttäneet maansa asukkailla ja rikastuttaneet muita ylijäämällä. Vaikka etelämaalaiset pitävätkin Ruotsin ilmanalaa ankarana, se ei ole meille siedettävä vain tottumuksesta, kuten Seneca luuli. Ilmaston ansiosta maamme asukkaat välttyvät monilta tartuntataudeilta, jotka vaivaavat muita, se tekee kansan hedelmälliseksi ja karaisee lasten luonnetta jo kehdosta pitäen. Kansaa harventava rutto ei ole nyt yli 50 vuoteen vieraillut Pohjolassamme. Kulkutaudit liikkuvat täällä harvoin ja ne ovat kestettävissä.
Suotuisa aikakausi onkin säästelemättä tuonut isänmaalle onnea. Voimme laskea yli 40 vuotta siitä, kun Ruotsi vapautui vaarallisen naapurin tuhotöistä, ja vaikka olemme sen jälkeen kaksi kertaa tarttuneet aseisiin ja joutuneet tekemään suuria taloudellisia uhrauksia, ei vihollisen miekkaan ole näillä kerroilla sortunut kovin merkittävää miesmäärää. Uudelleen saavuttamamme vapaus on lähes yhtä vanha kuin tämä levollinen rauhan kausi. Hyödylliset tieteet ovat saaneet nauttia suojelua, hankkineet arvostetun aseman ja ovat koko Euroopan ihmetykseksi päässeet niin korkealle tasolle, että oppineemme ovat vieneet toisten käsistä laakereita, jotka on hankittu rehellisesti, ei rahalla ostamalla, ja avanneet oppineisuuden polkuja, niin että muut saavat olla onnellisia, jos ehtivät seurata perässä.
Käsityöammatteja on meillä edistetty sijoittamalla niihin runsaasti rahaa ja väkeä, ja verstaiden lukumäärä on kasvanut huomattavasti. Sanomalehdistä3 voimme nähdä, että maassamme raivataan runsaasti uusia peltoja ja niittyjä.
Tämän kaiken perusteella tuntuisi voivan arvioida, että näin onnellisen yhteiskunnan väestö ja rikkaudet ovat varmaankin kasvaneet suuresti. Vai voisiko joku olla eri mieltä? Mutta kun olemme viime aikoina muiden kansojen esimerkin mukaisesti ruvenneet vuosittain tai joka kolmas vuosi merkitsemään koko väestön väkilukutaulukoihin, olemme vasta silloin havainneet, että asiat ovatkin päinvastoin. Niistä käy ilmi meitä ennen eläneiden pohjoisten ihmisten hedelmällisyys verrattaessa syntyneiden ja kuolleiden määriä. Mutta kun toiveikkaasti odotamme Ruotsin väestön lisääntyneen, mikä olisikin hedelmällisyyden luonnollinen seuraus, laskelmat eivät pidäkään paikkaansa. Täällä syntyy kyllä ihmisiä, mutta heitä ei olekaan kansalaisten joukossa sitten kun heidän pitäisi olla hyödyksi.
Tilannetta on yritetty korjata laeilla ja esivalta on ulottanut huolenpitonsa valtakunnan kaikille rajoille valvoakseen kansalaisia. On kuitenkin vaikea pidätellä ketään ilman kahleita ja lukkoja. Kahleilla, vankityrmillä tai puomeilla ei useinkaan pystytä ketään estämään. Miten miljoonien ihmisten joukossa voidaan sitten varmistaa että muutamat tuhannet, joita kukaan ei tunne, pysyvät maassa? Kokemus on myös osoittanut kaiken tähän tähtäävän vaivannäön turhaksi.
Eikö silloin olekin tärkeä tietää mikä on todellinen syy. Miksi niin suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin se voitaisiin parhaiten estää?4
Innokkaana edistämään isänmaan parasta kuninkaallinen tiedeakatemia on esittänyt maanmiehilleen tämän kysymyksen ja kannustanut kilpailemaan näin tärkeässä asiassa.
Pelko siitä, ettei tule kuulluksi tai että toiset tekevät parempaa työtä, ei saa estää yhtään hyvää tarkoittavaa ruotsalaista käyttämästä voimiaan näin jalon aiheen käsittelyyn.
- Tataarivaltakunnaksi kutsuttiin keskiajalta lähtien Kaspian mereltä ja Uralilta Tyynelle valtamerelle ulottuvaa suurta aroaluetta. Siellä asui useita eri kansoja, mutta asukkaita kutsuttiin yleisnimellä tataareiksi.
- kaksoispietin ja koko panoksen: Tässä Chydenius käyttää kahta korttipelitermiä kuvatakseen tilannetta, jossa vastustaja vie koko potin.
- Tässä Chydenius todennäköisesti muistaa väärin: pohjoisista kansoista kirjoitti Tacitus, ei Seneca. Viittaus voisi kohdistua Tacituksen Germanian §:ään 4, jossa kerrotaan germaanien tottuneen vallitsevan ilmaston ja maaperän ansiosta kestämään kylmää ja nälkää. Jos kuitenkin tarkoitetaan Senecaa, kyse voisi olla hänen teoksensa Naturales Quaestiones osasta V, jossa käsitellään tuulia ja ilmastoa maailman eri osissa.
- vuosittain tai joka kolmas vuosi: Aluksi väkilukutaulukot laadittiin joka vuosi, mutta varsin pian tietojen luovutus päätettiin suorittaa kolmen vuoden välein.
Engelska
[1]
§ 1
A country without inhabitants is a wasteland; a kingdom without subjects is a shadow that frightens only those who believe that there are people living there. Far-flung national borders look impressive on the map but mean nothing in themselves, for otherwise Great Tartary in Asia would be the most powerful kingdom in the whole world; a Palestine becomes a desert when labourers die and move away, a Lapland a land of Canaan when it is inhabited by people.
How many thousands of Swedes have not died in order to extend our borders? But how few have seriously considered the best way of filling the old ones with inhabitants? An equal amount, however, may be achieved in both ways. We have sometimes cut large patches off our neighbours, but before we have finished the game they have usually won the codille and the forfeit as well. We fight for the soil, of which we have enough, but risk losing that which is most indispensable.2
In ancient times the Nordic peoples gave rise to many others: they filled their land with inhabitants and enriched those of others with the surplus. The climate of Sweden, although it is regarded as harsh by southerners, not only is tolerable to us out of habit, as Seneca believed, but also it preserves its inhabitants from many contagious diseases to which others are subject, makes the people fertile and hardens the children’s constitutions from the cradle. The pandemic plague has not visited us in the North for more than 50 years now. Epidemics occur rarely and are still tolerable.
Nor has a fortunate era failed to make our native land blessed. For more than 40 years Sweden has been spared the ravages of a dangerous neighbour, and although we have twice since then taken to arms, not without serious consequences, yet the loss of those who on either occasion fell by the sword of the enemy is not excessive. The freedom we have recovered is almost coeval with that period of peace. Useful sciences have been nurtured, gained prestige and, to the wonderment of all Europe, risen to such a height that our learned men have seized from the hands of others laurels won without bribery and thus impartially and have opened up paths of scholarship that others count themselves lucky to be able to follow.
Crafts have been developed among us by considerable investments of money and people, and the number of workshops has increased remarkably. We see in our newspapers3 that much new land is being cleared for fields and meadows.
From all this, one would appear to be entitled to conclude how far such a for fortunate society must have increased in inhabitants and wealth. Or who could believe anything else? But since, following the example of other nations, we have in recent times begun to record statistics for the entire population every year or every third year, only then have we noticed the opposite. Here we recognize the cause of the fertility of the old Northmen in the ratio between births and deaths, but when we eagerly await the increase of population in Sweden that should naturally follow from that, the calculation proves wrong: people are born here, but when they ought to become productive, they are not to be found among the citizens.
Attempts have been made to forestall this by legislation, and the solicitude of the authorities extends to all the borders of the kingdom, to keep them guarded; nonetheless, it is difficult to keep anyone confined without chains and locks. Fetters, dungeons and bars are often unable to hold a single person. How, then, can one among millions control thousands who are unknown to anyone? Experience has also shown that all efforts to that end are fruitless.
Is it not, then, a matter of urgency to understand the true cause: why such a multitude of Swedish people annually emigrate from this country and how it may best be prevented?4
The Royal Academy of Sciences has, out of zeal for the fatherland, presented this question to its compatriots and encouraged them to engage competitively with such an important subject.
Neither fear of not being listened to, nor that others will do it better, should make any well-disposed Swede hesitate to employ his energies on such a noble subject.
- won the codille and the forfeit as well: here Chydenius uses two terms from card games to describe a situation where the opponent, or the enemy, takes it all.
- as Seneca believed: Chydenius presumably makes a mistake here: it was Tacitus, not Seneca, who wrote about the northern peoples. This passage seems to refer to Tacitus’s Germania, ch. 4. If it really is a reference to Seneca, it could be to his Naturales Quaestiones, part V, dealing with the winds and climate in various parts of the world.
- record statistics for the entire population: refers to the activities of the Swedish Office of Tables (Tabellverket). See the following Commentary, note 9.
