Utflyttning, § 34

§. 34.

I 22. §. är wijst hwad äfwentyr och wärkelig förlust Swenska män måste lida, på sina egendomar. Hafwa wi icke förenat oss i et samfund, at wi skulle äga säkerhet på wåra lif och egendomar, och anförtrodt deras förswar i Högsta Magtens händer.

Til et så stort ändamåls winnande är nödigt 1) at bringa Wäxel-Coursen til behörig stadga. Den lyder wäl ingen befallning, så länge dess orsaker få fritt wärcka och ingen rörer wid100 dem: Sådana hafwa de äldre försök warit til des reduction, som omöjeligen hafwa kunnat lyckas: men afmattas driffjädrarna genom försigtiga steg, slaknar Coursen småningom af sig sjelf, utan något påbud om sjelfwa Coursen.

Alt är lagt Riksens Höglofl. Ständer wid sidsta Riksdag så tydeligen och omständeligen under ögonen, äfwen förslag til sjelfwa Förordningen, genom hwilken det kunde ske, men litet deraf är tilgjordt, derföre har ock werckan deraf blifwit liten. Ogillas detta må då Herr Christiernins antagas om 72 marks Cours14må då Herr Christiernins antagas om 72 marks Cours: Chydenius åsyftar här de åsikter ekonomieadjunkten vid Uppsala universitet Pehr Niclas Christiernin lägger fram i Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, ... (1761). I motsats till gängse uppfattning ansåg Christiernin att dalerns värde borde stabiliseras på sin nuvarande nivå och inte tvingas till den nivå som ansågs vara den ursprungliga, där en riksdaler motsvarade nio daler kmt eller 36 mark. , dock med hwilkor, at han ställer Riket giltig borgen, för alt skadestånd om förslaget intet lyckas, eller blifwer intet waracktigare, än det Coursens stillande, som för några år sedan kåstade Riket öfwer 60 Tunnor guld15kåstade Riket öfwer 60 Tunnor guld: Syftar sannolikt på de s.k. växelkontoren. . Ty wi hafwa sannerligen intet mera penningar at försöka bort16försöka bort: förlora eller förbruka genom osäkra experiment, då Riket är förut dränkt i widlöftighet.

2) Sedan detta skedt, bör allmänheten lämnas underrättelse, huru högt alt wårt mynt, Ducater, Riksdalrar, Caroliner, Sexstyfwers-stycken, Plåtar, Slantar etc., komma at räknas i dalertal efter sin inwärtes halt i den stadgade Coursen, at hwarken in eller utlänningar mera få skinna oss genom de samma, ty annars tryta aldrig utwägar, at rikta sig17rikta sig: göra sig rik på allmänhetens bekostnad.

Kort sagt. Swerige har af Coursen länge nog blifwit inweklad i mörcker: det är redan hög tid, at betala Inbyggarenas wahror och arbete efter skrot och korn18efter skrot och korn: enligt deras verkliga värde, i motsats till det nominella värdet. Med skrot avsågs ett mynts totala vikt eller bruttovikt och med korn ett mynts vikt av ädelmetall eller finvikt., och intet blott stämpel.

1. må då Herr Christiernins antagas om 72 marks Cours: Chydenius åsyftar här de åsikter ekonomieadjunkten vid Uppsala universitet Pehr Niclas Christiernin lägger fram i Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, ... (1761). I motsats till gängse uppfattning ansåg Christiernin att dalerns värde borde stabiliseras på sin nuvarande nivå och inte tvingas till den nivå som ansågs vara den ursprungliga, där en riksdaler motsvarade nio daler kmt eller 36 mark.
2. kåstade Riket öfwer 60 Tunnor guld: Syftar sannolikt på de s.k. växelkontoren.
3. försöka bort: förlora eller förbruka genom osäkra experiment
4. rikta sig: göra sig rik
5. efter skrot och korn: enligt deras verkliga värde, i motsats till det nominella värdet. Med skrot avsågs ett mynts totala vikt eller bruttovikt och med korn ett mynts vikt av ädelmetall eller finvikt.

§ 34

Osoitin 22. pykälässä, mihin vaaraan ruotsalaisten omaisuus joutuu ja mitä menetyksiä se kärsii. Emmekö me olekin liittyneet yhteiskunnaksi, jotta henkemme ja omaisuutemme olisivat turvassa ja jättäneet niiden puolustamisen korkeimman vallan käsiin.

Jotta näin iso tavoite saavutettaisiin, on tarpeen 1) antaa vaihtokurssille asianmukainen vakaus. Sitä ei tosin voi määräillä niin kauan kuin sen taustalla olevat syyt saavat vapaasti vaikuttaa kenenkään puuttumatta100 niihin. Ensimmäiset yritykset alentaa kurssia olivat sellaisia, ettei niillä ollut onnistumisen edellytyksiä. Jos edetään varovasti ja vaikuttavat voimat saadaan siten heikkenemään, kurssi laskee vähitellen itsestään, ilman että siihen itseensä kohdistetaan mitään määräyksiä.

Kaikki tämä esitettiin viimeksi pidetyillä valtiopäivillä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille hyvin selvästi ja yksityiskohtaisesti, ja tehtiin myös ehdotus lainsäädännöksi, jolla vaihtokurssin voisi saada alenemaan. Tästä on kuitenkin toteutettu vain vähän ja siksi vaikutuskin on jäänyt vähäiseksi. Ellei näin haluta menetellä, sitten voidaan noudattaa herra Christierninin ehdotusta 72 markan kurssista19herra Christierninin ehdotusta 72 markan kurssista: Chydenius viittaa tässä Uppsalan yliopiston talousopin apulaisen Pehr Niclas Christierninin teoksessaan Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, ... (1761) esittämiin näkemyksiin. Vastoin vallitsevaa ajattelutapaa Christiernin katsoi, että taalerin arvo tuli vakauttaa vallitsevalle tasolle, eikä pyrkiä palauttamaan sitä alkuperäisenä pidetylle tasolle, jolla riikintaaleri vastasi yhdeksää kuparitaaleria eli 36 markkaa., kuitenkin sillä ehdolla, että hän antaa valtakunnalle pätevät takuut vahingon varalta, mikäli ehdotus ei johda tulokseen tai tulos ei ole sen kestävämpi kuin se kurssin rauhoittaminen, joka muutamia vuosia sitten maksoi valtakunnalle yli 60 tynnyriä kultaa20maksoi valtakunnalle yli 60 tynnyriä kultaa: Tarkoitetaan todennäköisesti ns. vaihtokonttoreita, vuosina 1747–1756 ja 1758–1761 toimineita muutaman suurliikemiehen yhtymiä, jotka valtion toimeksiannosta ja sen rahoituksella yrittivät turvata Ruotsin rahan arvoa. Käytännössä tämä tapahtui ostamalla vekseleitä varsinkin Amsterdamissa; varat tähän saatiin mm. Ranskan antamista avustuksista. Ruotsin osallistuminen seitsenvuotiseen sotaan johti vuosina 1758–1761 toimineen vaihtokonttorin katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Setelien määrän voimakas kasvaminen heikensi vaihtokurssia, eikä vaihtokonttori pystynyt vaikuttamaan tähän kehitykseen. Monet näkivät ”vaihtokonttorin herrojen” olevan pääsyyllisiä valtakunnan talouden tilaan, aluksi myös Anders Chydenius, joka oli tuossa vaiheessa Anders Nordencranzin vaikutuksen alainen.. Meillä ei todellakaan ole enää rahaa tuhlattavaksi kokeiluihin, sillä valtakunta on jo nyt vajonnut syviin vaikeuksiin.

2) Sen jälkeen kun tämä on saatu aikaan, yleisölle on ilmoitettava, mitä taalerimäärää kaikki erilaiset rahamme, dukaatit, riikintaalerit, karoliinit, kuusiäyriset, plootut, styyverin lantit ym. metallipitoisuutensa perusteella vastaavat säädetyn kurssin mukaan laskettuna. Näin sen enempää oman maamme asukkaat kuin ulkomaalaisetkaan eivät enää pystyisi kynimään meitä eriarvoisilla rahoilla. Muussa tapauksessa keinot rikastua yleisön kustannuksella eivät lopu milloinkaan.

Lyhyesti sanottuna vaihtokurssi on jo kyllin kauan pitänyt Ruotsia pimeydessä. On korkea aika maksaa asukkaiden tavaroista ja työstä rahan todellisen painon ja pitoisuuden, ei siihen lyödyn leiman mukaan.

1. herra Christierninin ehdotusta 72 markan kurssista: Chydenius viittaa tässä Uppsalan yliopiston talousopin apulaisen Pehr Niclas Christierninin teoksessaan Utdrag af föreläsningar angående den i Swea rike upstigne wexel-coursen, til desz beskaffenhet, orsaker och påfölgder, samt botemedel emot wexel-prisets ytterligare uplöpande, ... (1761) esittämiin näkemyksiin. Vastoin vallitsevaa ajattelutapaa Christiernin katsoi, että taalerin arvo tuli vakauttaa vallitsevalle tasolle, eikä pyrkiä palauttamaan sitä alkuperäisenä pidetylle tasolle, jolla riikintaaleri vastasi yhdeksää kuparitaaleria eli 36 markkaa.
2. maksoi valtakunnalle yli 60 tynnyriä kultaa: Tarkoitetaan todennäköisesti ns. vaihtokonttoreita, vuosina 1747–1756 ja 1758–1761 toimineita muutaman suurliikemiehen yhtymiä, jotka valtion toimeksiannosta ja sen rahoituksella yrittivät turvata Ruotsin rahan arvoa. Käytännössä tämä tapahtui ostamalla vekseleitä varsinkin Amsterdamissa; varat tähän saatiin mm. Ranskan antamista avustuksista. Ruotsin osallistuminen seitsenvuotiseen sotaan johti vuosina 1758–1761 toimineen vaihtokonttorin katastrofaaliseen epäonnistumiseen. Setelien määrän voimakas kasvaminen heikensi vaihtokurssia, eikä vaihtokonttori pystynyt vaikuttamaan tähän kehitykseen. Monet näkivät ”vaihtokonttorin herrojen” olevan pääsyyllisiä valtakunnan talouden tilaan, aluksi myös Anders Chydenius, joka oli tuossa vaiheessa Anders Nordencranzin vaikutuksen alainen.

§ 34

In § 22 we showed the risks and real losses that Swedes have to face with regard to their property. Did we not combine into a society in order to enjoy security for our lives and property and entrust the protection of them to the Sovereign Power?

To achieve such a great aim it is necessary, first, to stabilize the exchange rate appropriately.21to stabilize the exchange rate: note here Chydenius’s standpoint, which is widely different from what he later held in A Remedy for the Country by Means of a Natural System of Finance. It may not respond to any instruction as long as its causes are left to operate freely and no one does anything about them.100 Such were the earlier attempts to reduce it, which could not possibly have succeeded, but if the mainsprings are slackened in careful stages, the exchange rate will eventually relax of itself, without any decrees regarding the actual rate.

All this was clearly and circumstantially presented to the honourable Estates of the Realm at the last Diet, including a draft of the actual regulation by which it might be brought about, but little has been done about it, so that the effect of that has been minimal. If this is rejected, then Mr Christiernin’s proposal for a 72-mark exchange rate may be adopted, though on condition that he stands surety for the kingdom against all indemnities should the proposal not succeed or not endure longer than the stabilization of the exchange rate that a few years ago cost the kingdom more than 60 tunnor guld. For we certainly have no more money to squander, when the kingdom is already riddled with debts.

Second, once that has been done, the general public should be informed of the rate at which all our currency – dukat, riksdaler, carolin, sexstyver-stycke, plåt, slant, etc. – will be reckoned in daler according to its intrinsic value in the stabilized exchange rate, so that neither natives nor foreigners may fleece us by means of it, for otherwise there will never be a lack of expedients by which to enrich oneself at the expense of the general public.

In short, Sweden has long been shrouded in obscurity by the exchange rate. It is already high time to pay for the goods and labour of the inhabitants in coin of genuine value and not merely a stamped denomination.

1. to stabilize the exchange rate: note here Chydenius’s standpoint, which is widely different from what he later held in A Remedy for the Country by Means of a Natural System of Finance.