Tredje katekespredikan, § 5

§. 5.

At den Helga Anda såsom sanner Gud, äfven är den Tredje Personen i Gudomen och skiljes ifrån Fadrenom och Sonenom, genom det han af evighet utgår af dem båda, är hvad vi här allenast må nämna, emedan det i betraktelsen öfver första Artikelen uti läran om Treenigheten i gemen blef bevist och förklarat. Det allenast må vi för större redighets skull tillägga, at den Helga Andas verkningar äro tväggehanda, i det somliga af dem ske innom det Guddomeliga väsendet, af hvilka föga flera äro bekanta för oss dödeliga, än hans nyssnämda utgående af Fadrenom och Sonenom. Andra ske åter utom Gud; bland hvilka hans välgärningar emot oss böra ligga oss ömmast om hjertat, at derföre blifva af oss noga kända. Om dem böre vi veta, at de tilkomma gemensamt alla tre Personerna, och derföre äfven i den Helga Skrift tilräknas nu den ena, nu åter en annan Gudoms Person. I synnerhet äro den Helga Andas nåde-verkningar aldeles af den beskaffenhet, at de ej allenast tilräknas ofta Fadren, utan höra i synnerhet den Andra89 Personen vår Frälsare Jesu Christo til, i anseende til sitt Prophetiska och Konungsliga ämbete, sedan han i det Öfversta Presterliga lagt en fast grund til vår salighet. Och at han utförer tillika med Fadrenom dessa dyra värf, genom den Helga Anda. Hvaraf således är klart at de allenast tilägningsvis2som en tillägnan eller indirekt komma den Helga Anda til i synnerhet, och hvaraf äfven följer, at då vi komma at beskrifva och bevisa dem, är det lika mycket, antingen på det Skriftenes rum, som vi tänka anföra til bevis, talas om Gud i gemen, eller om någon Gudoms Person nämnes i synnerhet, emedan de alla tre äro et, och til följe däraf äfven verka gemensamt, hälst ingen hufvudfråga kan i så fatta omständigheter hos oss upkomma derom, hvilkendera Personen det är, som sådant uträttar.

1. som en tillägnan eller indirekt

§ 5

Sen, että Pyhä Henki tosi Jumalana myös on jumaluuden kolmas persoona ja eroaa Isästä sekä Pojasta siinä, että hän ikuisuudessa lähtee näistä molemmista, sivuutamme tässä vain maininnalla, koska se on yleisesti tullut todistetuksi ja selitetyksi tarkastellessamme kolminaisuusoppia ensimmäisessä uskonkappaleessa. Tulkoon vain selkeyden vuoksi lisätyksi, että Pyhän Hengen vaikutukset ovat kahtalaisia, niin että jotkut niistä tapahtuvat jumalallisen olemuksen sisällä, emmekä me kuolevaiset tiedä niistä juuri muita kuin hänen äsken mainitun lähtemisensä Isästä ja Pojasta. Toiset tapahtuvat Jumalan ulkopuolella, ja näihin kuuluvat hänen hyvät tekonsa meitä kohtaan, joiden tulee olla sydäntämme lähinnä ja jotka meidän siksi tulee tarkoin tuntea. Niistä meidän tulee tietää, että ne kuuluvat yhteisesti kaikille kolmelle persoonalle, ja siksi ne myös Pyhässä kirjassa luetaan kuuluviksi milloin yhdelle, milloin jollekin toiselle jumaluuden persoonalle. Etenkin Pyhän Hengen armonvaikutukset ovat kokonaan senkaltaisia, että niitä ei usein lueta kuuluviksi vain Isälle, vaan ne kuuluvat erityisesti toiselle89 persoonalle, meidän Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle hänen profeetallisessa ja kuninkaallisessa virassaan, sen jälkeen kun hän ylipapin virassaan oli luonut vankan pohjan meidän autuudellemme. Ja Isän tavoin hän myös suorittaa näitä kalliita tehtäviä Pyhän Hengen kautta. Tästä siis käy selvästi ilmi, että niiden vain lasketaan kuuluvan erityisesti Pyhälle Hengelle, ja samoin tästä seuraa, että kun me pyrimme kuvaamaan ja todistamaan niitä, niin on aivan samantekevää, puhutaanko todisteeksi esittämässämme raamatunkohdassa Jumalasta yleisesti vai mainitaanko siinä jokin jumaluuden persoona erityisesti, sillä kaikki kolme ovat yksi, ja tämän vuoksi ne myös vaikuttavat yhteisesti, eikä niin ollen tässä tilanteessa synny ainakaan olennaista ongelmaa siitä, mikä persoona näitä asioita tekee.

Unfortunately this content isn't available in English