Tredje katekespredikan, § 2

§. 2.

Vidare böre vi föra oss til sinnes åt hvem denna dyra gåfvan skänkes? Därom säger Apostelen, at Gud hafver sändt sin Sons Anda uti edor hjertan. Herren vår salighets Gud tilbjuder väl sin Anda åt alla syndare, men han kan icke meddela den åt alla; ty vår Frälsare säger sjelf, at verlden icke kan undfå sanningenes Anda. Joh. 14:17. Apostelen talar här om sina Galater, at Gud sändt sin Anda i deras hjertan, men ingalunda allas; ty ibland dem voro ock många, som hade lidit skepsbrott på sin tro och fallit tilbaka antingen i Judiska eller ock Hedniska villfarelser, och derföre regerades af denna verldenes orena anda, utan allenast uti deras, som genom trona blifvit Guds sö74ner, och sedan under en dagelig bättring bibehållit sig därvid, så at de ännu verkeligen voro, hvad de blifvit i den första bätringen, det är, beståndande uti sitt nådastånd. Denna gåfvan har i alla tider varit de trognas, de af Gudi föddas lott. Redan i äldre tider talas om den Anda, som var öfver Guds Mannen Moses, hvilken äfven blef låfvad åt andra trogna och redeliga Män; 4 Mos. 11:17. och Leviterna i Nehemie tid på den stora Högtiden säga i sin låfsång: Tu gafst tin goda Anda til at undervisa them, Nehem. 9:20. Och vi se tydeligen at Konung David haft honom, då han i Psalmen 51:13. så innerligen beder, det Gud, för hans stora synders skull icke ville taga sin Heliga Anda ifrån honom, ehuru det tillika blifver visst, at de trogna i Nya Testamentet undfått den samma uti et långt större och ömnogare mått, som vi hört at det hände den första församlingen på Pingest dagen, Ap. G. 2. och äfven andra trogna, Ap. G. 10:44. Hvarföre Paulus ock kallar den utkorade barns Anda, Rom. 8:15. Men han säger ock med eftertryck, at den skulle gifvas i de trognas hjertan, icke allenast at därmed betekna, at det är Mennisko-själen, där denne Nåde-gåfva förnämligast hafver sitt härbärge, utan ock at därmed gifva tilkänna des kraftiga verkande därinne, emedan därigenom uptändes uti förståndet et himmelskt ljus til at se Guds öfversvinneliga godhet75 emot oss syndare, och en kärlekslåga i hjertat, emot vår stora Förbarmare, och en himmelsk kraft at vandra uti Hans heliga fotspår i ödmjukhet, i kärlek, i tålamod och et oförvanskeligit hopp, at en gång komma uti åtnjutande af det stora arf, som oss är förvaradt i Himmelen. Änteligen förklarar han ock här, hvad känbar värkan denna Guds Anda skulle åstadkomma i själen. Det var ingalunda nog därmed, at Han skulle således med sin nåd bo hos de trogna, uplysa deras förstånd och böja deras vilja, utan brukar Guds Anda här et märkeligit ord, som betyder verkeligit skriande och ropande, och säger at denna Anden skal ropa hos oss Abba Käre Fader. Det vil säga, han skall göra vårt hjerta ropande. Med dessa ord vil Apostelen uttrycka flera den Helga Andas verkningar i de trogna, såsom at gifva dem en kraftig försäkran i deras hjertan om barnaskapet hos Gud, at nedslå alla djefvulens och verldenes inkast deremot, och at gifva hog och en brinnande drift til bönen, jemte en kraftig försäkran om bönhörelsen, och at förvissa dem om Guds Faderliga hjelp i allehanda påkommande nöd och farligheter.

Häraf, Älskade i Herranom! blifva nu följande vigtiga sanningar i vår Christeliga lära helt tydeliga, nemligen först, at uti vår dyraste Frälsares Jesu fullgiltiga försoning ligger nu grundvalen til hela vår salighets76 byggnad. Ty en annan grund, säger vår Apostel, kan ingen lägga, än then som lagder är, hvilken är Jesus Christus! 1 Cor. 3:11. För det andra se vi til vår innerliga glädje häraf, huru hela den Högtlofvade Treenigheten, sysslosätter sig med vår räddning och lycksalighet. Sonen förvärfvar oss rättigheten til denna Himmelska Tröstaren och gifver sin Anda, Fadren sänder honom, och den Helga Anda kommer i de trognas hjertan, bor där och uptänder en kärleks låga til Jesum och verkar et ifrigt och kraftigt bönerop til Gud och en innerlig glädje i Herranom. Hvarmed skole vi vedergälla vår Gud så öfversvinneliga stora välgärningar? Om vi dock ville lemna hans Anda rum i våra hjertan, och förvara det af Jesu oss skänkta dyra barnaskapet! För det tredje se vi här den rätta ordningen i hvilken den Heliga Treenigheten hos oss utförer sina Nåde-verk, nemligen at Fadren hafver skänkt oss sin Son, Sonen har köpt oss lösa ifrån våra fienders händer, och den Heliga Anda är nu tilägnings-vis den, som skal lämpa på oss all den af Herranom Jesu oss förvärfvade Nåden, hvilket likväl tilkommer Christo såsom vår Konung, men förrättas i Jesu namn af hans Anda, som sändes oss af Fadrenom. Änteligen flyter oss äfven för det fjerde häraf den vigtiga lärdom, at hela vår Frälsares tilfyllestgörelse och den vidsträktaste kunskap derom gagnar oss aldeles intet,77 om vi icke lämne den Heliga Andas Nådeverkningar rum uti vårt hjerta, at föra oss til verkelig delaktighet uti Nåden. Vi hafve uti vår betragtelse öfver första Artikelen12vår betragtelse öfver första Artikelen: se Predikningar öfver andra hufvudstycket i catechesen: I. Predikan visat eder bland andra Guds Faders Nådevälgärningar, den dyra skänk han gaf oss uti sin enda och aldrakäraste Son, den han lätt13lät blifva menniska för vår skull. I betraktelsen öfver den andra Artikelen14I betraktelsen öfver den andra Artikelen: se Predikningar öfver andra hufvudstycket i catechesen: II. Predikan har jag sökt lägga eder på hjertat, alt hvad Jesus, Guds Son, gjordt och lidit för vår salighet. Nu återstår, at jag i dag af vår tredje tros Artikel lärer eder känna den tredje Personen i Gudomen, och tillämpningen på våra hjertan, af den i Christo oss förvärfvade Nåden. I finnen då lätt angelägenheten af ämnet och des vigt. Vare då sanningenes Ande i dag min ledare i all sanning! Sände den Helige Fadren under denna predikan sin Sons Anda uti alles edor hjertan, til at ifrigt ropa Abba Käre Fader! Fader vår &c.

Den Tredje Artiklen

Om Helgelsen.

Jag tror på den Helga Anda, ena Helga Almänneliga Kyrka &c.15Jag tror på den Helga Anda, ena Helga Almänneliga Kyrka &c.: Den katekesförklaring som helt dominerade i Sverige under 1700-talet var Olof Svebilius Enfaldig förklaring öfwer Lutheri lilla catechismum, stält genom spörsmåål och swar. Den utkom första gången 1689 och nya utgåvor (med något varierande titlar) gavs därefter ut med några års mellanrum och tidvis årligen ända fram till början av 1800-talet. I början av verket finns Luthers katekes, D. M. Lutheri catechismus, avtryckt. När Chydenius skrev sina predikningar hade Svebilius katekesförklaring redan utkommit över 30 gånger. Det är sannolikt att det är någon utgåva av Svebilius katekesförklaring som Chydenius har använt sig av och därför hänvisar ACSS till den vid citat ur Luthers katekes. Den svenska språkdräkten följer 1700 års utgåva av Enfaldig förklaring.

Hvad är det?

Jag tror at jag icke af mit eget förnuft eller kraft tro kan eller komma til &c.16Jag tror at jag icke af mit eget förnuft eller kraft tro kan eller komma til &c.: se Svebilius, svaret under punkten ”Hwad är thet?” för den tredje artikeln

1. vår betragtelse öfver första Artikelen: se Predikningar öfver andra hufvudstycket i catechesen: I. Predikan
2. lät
3. I betraktelsen öfver den andra Artikelen: se Predikningar öfver andra hufvudstycket i catechesen: II. Predikan
4. Jag tror på den Helga Anda, ena Helga Almänneliga Kyrka &c.: Den katekesförklaring som helt dominerade i Sverige under 1700-talet var Olof Svebilius Enfaldig förklaring öfwer Lutheri lilla catechismum, stält genom spörsmåål och swar. Den utkom första gången 1689 och nya utgåvor (med något varierande titlar) gavs därefter ut med några års mellanrum och tidvis årligen ända fram till början av 1800-talet. I början av verket finns Luthers katekes, D. M. Lutheri catechismus, avtryckt. När Chydenius skrev sina predikningar hade Svebilius katekesförklaring redan utkommit över 30 gånger. Det är sannolikt att det är någon utgåva av Svebilius katekesförklaring som Chydenius har använt sig av och därför hänvisar ACSS till den vid citat ur Luthers katekes. Den svenska språkdräkten följer 1700 års utgåva av Enfaldig förklaring.
5. Jag tror at jag icke af mit eget förnuft eller kraft tro kan eller komma til &c.: se Svebilius, svaret under punkten ”Hwad är thet?” för den tredje artikeln

§ 2

Edelleen meidän tulee ottaa huomioon, kenelle tämä kallis lahja lahjoitettiin? Tästä sanoo apostoli, että Jumala on lähettänyt teidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen. Herra, meidän autuutemme Jumala, tarjoaa kyllä Henkensä kaikille syntisille, mutta hän ei voi välittää sitä kaikille, sillä Vapahtajamme sanoo itse, että maailma ei voi saada totuuden Henkeä Joh. 14:17. Apostoli puhuu tästä galatalaisistaan, että Jumala lähetti Henkensä heidän sydämiinsä, mutta ei suinkaan kaikkien, sillä heidän joukossaan oli myös monia, joiden usko oli kärsinyt haaksirikon ja jotka olivat palanneet takaisin juutalaisiin tai myös pakanallisiin harhaoppeihin, joten heitä hallitsi tämän maailman saastainen henki. Pyhä Henki lähetettiin vain niiden sydämiin, jotka uskon kautta olivat tulleet Jumalan pojiksi74 ja sitten päivittäisen parannuksen kautta siinä pysyneet, niin että he yhä todella olivat sitä, miksi he olivat ensimmäisessä parannuksessaan tulleet, eli he olivat pysyvästi armontilassa. Tämä lahja on kaikkina aikoina ollut uskovien, Jumalassa syntyneiden osa. Jo vanhoina aikoina puhutaan hengestä, joka oli Jumalan miehen Mooseksen yllä, ja joka sitten luvattiin myös muille uskoville ja kunnollisille miehille 4. Moos. 11:17. Leeviläiset sanovatkin Nehemiaan aikaisessa ylistyslaulussaan suuren juhlan aikaan: Sinä annoit heille hyvän henkesi opettamaan viisautta Neh. 9:20. Ja näemme selvästi, että Kuningas Daavidilla oli tämä henki, kun hän psalmissa 51:13 niin hartaasti pyytää, että Jumala ei hänen suurten syntiensä vuoksi ottaisi Pyhää Henkeään hänestä, vaikka samalla onkin selvää, että Uuden testamentin uskovat saivat tuon hengen paljon suurempana ja runsaampana, niin kuin kuulimme tapahtuneen ensimmäiselle seurakunnalle helluntaina Ap. t. 2, ja myös muille uskoville Ap. t. 10:44. Siksi Paavali kutsuukin sitä valittujen lasten hengeksi Room. 8:15. Mutta hän sanoo myös painokkaasti, että se annettaisiin uskovien sydämeen, eikä vain siksi, että näin osoitettaisiin, että ihmissielu on tämän armonlahjan ensisijainen asumus, vaan myös siksi, että näin tehtäisiin tiettäväksi sen voimakkaat vaikutukset sielussa, jossa se sytyttää ymmärrykseen taivaallisen valon näyttämään Jumalan ylitsevuotavan hyvyyden75 meitä syntisiä kohtaan, sydämeen rakkauden liekin suurta Armahtajaamme kohtaan, sekä taivaallisen voiman, jonka turvin vaeltaa hänen pyhiä jalanjälkiään seuraten nöyryydessä, rakkaudessa, kärsivällisyydessä ja horjumattomassa toivossa päästä kerran nauttimaan sitä suurta perintöä, joka meille on varattuna taivaassa. Lopuksi Paavali tässä selittääkin, miten tuntuvia vaikutuksia tämä Jumalan Henki aiheuttaisi sielussa. Ei suinkaan riittänyt, että hän tällä tavoin armossaan asuisi uskovissa, valaisisi heidän järkeään ja taivuttaisi heidän tahtoaan, vaan Jumalan Henki käyttää tässä merkillepantavaa sanaa, joka tarkoittaa todellista huutoa tai kirkumista ja sanoo, että tämä Henki tulee huutamaan meissä: Abba! Isä! Tämä tarkoittaa, että hän saa meidän sydämemme huutamaan. Näillä sanoilla apostoli haluaa ilmaista useita Pyhän Hengen vaikutuksia uskovissa: Pyhä Henki antaa heidän sydämiinsä voimakkaan varmuuden Jumalan lapsena olemisesta, kukistaa kaikki paholaisen ja maailmaan vastaväitteet sitä kohtaan, antaa halun ja palavan voiman rukoukseen sekä voimallisen vakuutuksen rukousten kuulemisesta ja vakuuttaa heidät Jumalan isällisestä avusta kaikenlaisissa eteentulevissa tarpeissa ja vaaroissa.

Tällä tavoin, rakkaat Herrassa, tulevatkin seuraavat kristillisen oppimme tärkeät totuudet täysin selviksi, nimittäin ensinnäkin, että meidän kalleimman Vapahtajamme Jeesuksen täydellinen sovitustyö on perusta koko meidän autuutemme76 rakennukselle. Apostolimme sanoo: Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea 1. Kor. 3:11. Toiseksi näemme tästä hartaaksi iloksemme, kuinka koko korkeasti ylistetty kolminaisuus toimii meidän pelastuksemme ja onnellisuutemme parissa. Poika hankkii meille oikeuden tähän taivaalliseen Lohduttajaan ja antaa Henkensä, Isä lähettää hänet ja Pyhä Henki tulee uskovien sydämiin, asuu siellä ja sytyttää rakkauden liekin Jeesukseen, saa aikaan innokkaan ja voimakkaan rukoushuudon Jumalalle ja hartaan ilon Herrassa. Millä me hyvittäisimme Jumalamme näin ylitsevuotavan suuret hyvät teot? Kunpa kuitenkin tahtoisimme suoda hänen Hengelleen sijan sydämessämme ja säilyttää Jeesuksen meille lahjoittaman kalliin lapsenaseman! Kolmanneksi näemme tässä sen oikean järjestyksen, jossa Pyhä Kolminaisuus meissä suorittaa armontyötään, eli että Isä on antanut meille Poikansa, Poika on ostanut meidän vapaaksi vihollistemme käsistä ja Pyhän Hengen tehtäväksi lasketaan sitten kaiken Herran Jeesuksen meille hankkiman armon sovittaminen meihin, mikä tehtävä kuitenkin kuuluu Kristukselle meidän kuninkaanamme, mutta sen panee Jeesuksen nimessä toimeen hänen Henkensä, jonka meille lähetti Isä. Lopuksi, neljänneksi, saamme tästä myös sen tärkeän opin, että Vapahtajamme koko täyttymys ja laajatkaan tiedot siitä eivät hyödytä meitä yhtään,77 jollemme jätä Pyhän Hengen armonvaikutuksille tilaa sydämessämme, niin että se johtaisi meidät todelliseen osallisuuteen armosta. Olemme aiemmassa tarkastelussamme ensimmäisestä uskonkappaleesta osoittaneet teille Isän Jumalan muiden armotekojen joukossa sen kalliin lahjan, että hän antoi meille ainoan ja rakkaimman Poikansa, jonka hän antoi tulla ihmiseksi meidän tähtemme. Tarkastellessani toista uskonkappaletta koetin panna sydämellenne kaiken, mitä Jeesus, Jumalan Poika, on tehnyt ja kärsinyt meidän autuutemme tähden. Nyt on jäljellä se, että tänään tässä kolmannessa uskonkappaleessa opetan teidät tuntemaan jumaluuden kolmannen persoonan ja miten tätä Kristuksen kautta meille hankittua armoa tulee sovittaa sydämiimme. Huomaatte silloin helposti, kuinka tärkeä ja merkittävä tämä asia on. Olkoon siis totuuden Henki tänään johdattajani kaikessa totuudessa! Lähettäköön pyhä Isä tämän saarnan aikana Poikansa Hengen kaikkien teidän sydämiinne, jotta innolla huutaisitte Abba, rakas Isä! Isä meidän jne.

Kolmas uskonkappale

Pyhityksestä

Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen kirkon jne.

Mitä se on?

Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen jne.17Lutherin Vähä katekismus (suom. 1999) 78

1. Lutherin Vähä katekismus (suom. 1999)

Unfortunately this content isn't available in English