Tionde budordspredikan, § 3

§. 3.

Uti båda dessa budens ord finna vi väl den skilnad, at i det nionde nämnes någon fastighet3fast egendom såsom förbuden, och i det tionde upräknas flera lösa och lifägande ting, men den synes icke vara aldeles hufvudsakelig. Lutherus sammanslår dem begge uti sin större Cateches, och skiljer dem väl ifrån det sjunde budet däruti, at då i det sjunde talas om alt orättfärdigt och olagligt tilägnande af nästans egendom, förbjudes i dessa begärelsen, at under lagens eller billighetens täckemantel söka draga under sig något det enom likväl icke med rätta tilkommer; men utan at utstaka någon vesendtelig skilnad emellan dessa sidsta buden inbördes,4Lutherus sammanslår ... sidsta buden inbördes: Luther behandlade nionde och tionde buden tillsammans i Stora katekesen. då likväl den rätta skilnaden emellan dessa buden troligast ligger deruti, at i det nionde förbjudes all verkelig ond lusta, som i det förderfvade248 onda hjertat af arfsyndens rot upstiger, och sluteligen i det tionde äfven sjelfva den förgiftiga roten och medfödda onda begärelsen, hvaraf alt det andra upväxer, eller sjelfva den stygga källan, hvaraf sedan onda tankar, ord och gärningar upvälla, och som en ström sänka hela människan uti et bottnlöst lasternas djup. Båda dessa Herrans bud leda oss således til kännedomen af vårt förderfvade hjerta, en sak den vi aldrig hinna utstudera, som likväl är til vår förbättring på omvändelsens väg för oss högst oumgängelig: och emedan ordningen i dag leder oss til förklarande af det nionde; lät oss då i Herrans namn göra det med alfvar och andakt, och derföre anropa den stora Guden om nåd och välsignelse dertil med Frälsarens Jesu egen bön: Fader vår &c.

1. fast egendom
2. Lutherus sammanslår ... sidsta buden inbördes: Luther behandlade nionde och tionde buden tillsammans i Stora katekesen.

§ 3

Näissä kahdessa käskyssä havaitsemme sen eron, että yhdeksännessä kielto liittyy kiinteään omaisuuteen, kun taas kymmenennessä luetellaan useita irtaimia sekä elollisia asioita. Tämä ero ei kuitenkaan näytä olevan kovin oleellinen. Luther liittää Isossa katekismuksessaan molemmat yhteen ja erottaa ne seitsemännestä käskystä siinä, että kun seitsemännessä puhutaan kaikenlaisesta lähimmäisen omaisuuden väärästä ja laittomasta haltuunotosta, niin näissä kielletään himoamasta sellaista, että lain tai kohtuullisuuden kaavun alla koettaa saada itselleen jotain, mihin ei kuitenkaan ole oikeutta. Hän ei tee tässä mitään ratkaisevaa eroa kahden viimeksi mainitun käskyn välillä,5Hän ei tee ... mainitun käskyn välillä: Luther käsitteli Isossa katekismuksessa yhdeksättä ja kymmenettä käskyä yhdessä. mutta ero on ilmeisesti siinä, että yhdeksännessä kielletään kaikki todellinen paha halu, joka turmeltuneessa248 pahassa sydämessä perisynnin juuresta nousee, ja lopuksi kymmenes käsky kieltää itse tuon myrkyllisen juuren ja synnynnäisen pahan himon, josta kaikki muu saa alkunsa, tai itse sen kauhistuttavan lähteen, josta pahat ajatukset, sanat ja teot sitten kumpuavat ja virran tavoin upottavat koko ihmisen paheiden pohjattomaan kuiluun. Nämä molemmat Herran käskyt johtavat meitä siten turmeltuneen sydämemme tuntemiseen, asiaan jota emme koskaan ehdi tarkoin tutkia ja joka kuitenkin on parannuksen ja kääntymyksen tiellämme välttämätön. Ja koska järjestys tänään johtaa meitä tarkastelemaan yhdeksättä käskyä, niin tehkäämme se Herran nimessä vakavasti ja hartaasti, ja siksi pyydämme suurelta Jumalalta armoa ja siunausta siihen Vapahtajamme Jeesuksen omalla rukouksella Isä meidän jne.

1. Hän ei tee ... mainitun käskyn välillä: Luther käsitteli Isossa katekismuksessa yhdeksättä ja kymmenettä käskyä yhdessä.

Unfortunately this content isn't available in English