Tionde budordspredikan, § 10

§. 10.

Vidare befalles i detta budet äfven en alfvarlig strid emot de onda lustar, som här och i hela Herrans lag blifvit förbudna. Denna striden är intet annat än et kraftigt motstående af alla slags i hjertat upstigande onda lustar och begärelser, hvilket lagen fordrar af alla, men som likväl utom nåden och försoningen, dem lagen icke känner, blifver omöjeligit, men tager sin början i sjelfva upväckelsen, då syndarens ögon rätt öpnas at han får se styggelsen af sina öfverträdelser, af sina i hjertat upstigande onda tankar, af det syndiga bifall de vunnit hos honom, och det upsåt, som ofta varit i själen at bedrifva det onda, och blifver varse den för alt detta öfverhängande Guds vrede, och deraf flytande faseliga förbannelse, och hvilken i nya födelsen kommer til sin rätta kraft, då själen i denna sin syndanöd flyr til sin eviga Förbarmare, och genom en lefvande tro tilägnar sig Hans dyra försoning och tilfyllestgörelse, och med det samma omfattar sin käre Frälsare med en brinnande kärlek, genom hvilken han blir i stånd, at under viss269het om hans kraftiga bistånd förklara krig emot sitt eget onda hjerta, och en fiendskap emot alla syndiga lustar och begärelser, som i anseende til det medfödda syndaförderfvet, dageligen upstiga hos oss, och söka at skilja oss ifrån vår Gud och saligheten; hvilkas förqväfjande och neddämpande derföre rätteligen får namn af en strid, den Apostelen Paulus således beskrifver: Köttet, det är, vårt medfödda förderf, hafver begärelse emot andan, och andan, det är, den inneboende och uti oss värkande nåden, emot köttet; the samma äro emot hvart annat: Gal. 5:17. Och Apostelen Petrus säger at the kötsliga begärelserna strida emot själena. 1 Ep. 2:11. Paulus kallar det et emotstående och kämpande emot synden, Ebr. 12:4. det heter et korsfästande af sitt kött; ty så säger samme Apostel: The som Christo tilhöra, korsfästa sitt kött samt med lustar och begärelser. Gal. 5:24. Det får ock namn af gamla Adams dödande, och at dö ifrån syndene, Rom. 6:2,4,6. hvilket Apostelen alfvarligen befaller: Så låter nu icke, säger han, synden väldig vara i eder dödeliga lekamen, så at i henne efterföljen uti hennes lustar, och gifver icke syndene edra lemmar til orättfärdighetenes vapen. m. m. v. 12, 13. Och Apostelens Petri förmaning i samma ämne är ganska öm och270 rörande: Käre bröder, jag förmanar eder såsom främmande och elända, det är, såsom pelegrimer7människan eller den kristna som en främling på jorden och hemmahörande i Guds rike eller stadd på pilgrimsfärd till himmelriket och vandringsmän, som här ären gäster och främmande, at i förvaren eder för köttsliga begärelser, hvilka strida emot själena; 1 Ep. 2:11. uti hvilken strid vi ingalunda allenast böra med all flit söka hämma sjelfva lasternas utbrott, utan ock alt samtycke til synden i hjertat, och med alt alfvare qväfva sjelfva de där upstigande onda begären.

1. människan eller den kristna som en främling på jorden och hemmahörande i Guds rike eller stadd på pilgrimsfärd till himmelriket

§ 10

Edelleen tässä käskyssä määrätään taistelemaan ankarasti niitä pahoja haluja vastaan, jotta tässä ja koko Herran laissa kielletään. Tämä taistelu ei ole muuta kuin kaikkien sydämessä esiin nousevien pahojen halujen ja himojen ankaraa vastustamista, jota laki vaatii kaikilta, mutta joka silti on mahdotonta ilman armoa ja sovitusta, joita laki ei tunne. Se alkaa itse herätyksestä, kun syntisen silmät oikein avautuvat, niin että hän näkee rikkomustensa iljettävyyden, sydämessään nousevat pahat ajatukset ja syntisen suostumuksen, jonka hän on niille antanut, ja sielussaan usein ilmenneen aikomuksen tehdä pahaa, ja hän huomaa kaiken tämän yllä uhkaavan Jumalan vihan ja siitä nousevan hirvittävän kirouksen. Uudestisyntymässä tämä taistelu saavuttaa oikean voimansa, kun sielu synninhädässään rientää ikuisen Armahtajansa luokse ja elävässä uskossa omaksuu hänen kalliin sovituksensa ja täyttymyksensä ja samalla sulkee rakkaan Vapahtajansa syliinsä palavalla rakkaudella, jonka avulla269 hänen voimakkaasta tuestaan tietoisena kykenee julistamaan sodan omaa pahaa sydäntään vastaan sekä vihollisuuden kaikkia syntisiä haluja ja himoja vastaan, joita synnynnäisestä synninturmeluksestamme johtuen meissä joka päivä nousee ja jotka pyrkivät erottamaan meitä Jumalastamme ja autuudesta. Niiden kukistamista ja tukahduttamista on siksi aiheellista kutsua sodaksi, jota apostoli Paavali kuvaa näin: Liha, siis meidän synnynnäinen turmeluksemme, haluaa toista kuin Henki, Henki, siis meissä oleva ja meihin vaikuttava armo, toista kuin liha Gal. 5:17. Ja apostoli Pietari sanoo: Lihalliset himot sotivat sielua vastaan8 1938/1992 1. Piet. 2:11. Paavali kutsuu tätä taisteluksi syntiä vastaan Hepr. 12:4, eli oman lihansa ristiinnaulitsemiseksi, sillä sama apostoli sanoo näin: Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen9 1992/muokattu Gal. 5:24. Tätä kutsutaan myös vanhan Aatamin kuolettamiseksi ja synnistä pois kuolemiseksi10 1992/muokattu Room. 6:2,4,6, mistä Paavali vakavasti määrää: Synti ei siis saa, hän sanoo, hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi ym. Room. 6:12,13. Apostoli Pietarin kehotus samasta asiasta on sangen herkkä ja270 liikuttava: Rakkaat ystävät, te jotka asutte muukalaisina vieraassa maassa, siis pyhiinvaeltajat ja kulkijat, jotka ovat täällä vieraita ja outoja, minä kehotan teitä pysymään erossa lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan11 1992/muokattu 1. Piet. 2:11. Sen lisäksi, että tässä taistelussa meidän pitää kaikin keinoin pyrkiä estämään itse paheen puhkeamista esiin, meidän tulee myös ehkäistä kaikki sydämessämme tapahtuva taipuminen synnin valtaan ja yhä tarkemmin tukahduttamaan itse pahat himot, jotka sieltä nousevat.

1. 1938/1992
2. 1992/muokattu
3. 1992/muokattu
4. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English