Originalspråk
[i]
Tankar Om Husbönders och Tienstehions Naturliga Rätt;
Upgifne Af Anders Chydenius, Kyrkoherde i Gamla Carleby.
Stockholm, Trykt i Kongl. Tryckeriet, 1778. [ii] [iii]
Til Hans Maj:t Konungen. [iv] [v]
Stormägtigste Allernådigste Konung!
Den dygden, at älska menniskor och sit fädernesland, låg hos Eder Kongl. Maj:ts undersåtare i siältoget, uti en tid, då alla försök at betyga den och gagna sin fosterbygd, blefvo räknade för brott; men ju mera Eder Kongl. Maj:ts höga ädelmod och ömhet för vårt slägte hunnit blifva undersåtarne bekante, ju mera hafver ock samfunds-dygden börjat hos oss få luft och upquickna.
Denna undersökning är ock et nytt skott af samma förvisnade planta; och emedan Eder Kongl. Maj:t är den Sol, af hvilkens liufva strålar och värma den har hemtat hela sin varelse, hörer den ock derföre hel och hållen Eder Kongl. Maj:t til.
Desse blad afhandla et ämne, lågt för mennisko-slägtets förtrampare, men värdt al Eder Kongl. Maj:ts höga upmärksamhet.[vi]
De röra de ringaste, men nyttiga medborgares rätt, som af Sveriges inbyggare bära de tyngsta bördor, genom sin flit rykta den Svenska jorden, och med sin svett förese andra medborgare med nödtorfter och bequämligheter.
I deras tilväxt består Rikets naturliga styrka, och det ankommer på Eder Kongl. Maj:ts Nåd, at genom fri-brev för dessa obrotsliga undersåtare befordra den, och hos samtida och efterkommande uphöja Sin Egen sanna Ära.
Ömhet för medborgares rätt har ålagt mig et fullmägtigskap för Rikets Tienstehion, det jag ej trodt mig värdigt förestå, innan jag fått tolka deras förtryck för Thronen.
Allernådigste Konung!
Ack! Lät då en nåde-flägt derifrån vederquicka dessa ringaste undersåtare, och et Konungsligt Ädelmod uphielpa deras nedgrafna och quamnade frihet!
Framhärdar med aldradiupaste vördnad
Stormägtigste Allernådigste Konung,
Eder Kongl. Majestäts
allerundernådigste tropliktigste tienare och undersåte.
Anders Chydenius.
Gamla Carleby d. 12 Sept. 1778.
- låg [...] i siältoget: låg i själatåget, höll på att dö ut
- kvamnade, kvävda
Finska
[i]
Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista;
kirjoittanut Anders Chydenius, Kokkolan kirkkoherra.
Painettu Tukholmassa Kuninkaallisessa kirjapainossa 1778.[ii][iii]
Hänen Majesteetilleen Kuninkaalle.[iv][v]
Suurivaltaisin kaikkein armollisin Kuningas!
Ihmisten ja isänmaan rakastamisen hyve oli Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne alamaisten keskuudessa henkitoreissaan aikana, jolloin jokaista yritystä sen ilmaisemiseen ja kotiseutunsa hyödyttämiseen pidettiin rikoksena; mutta mitä paremmin alamaiset ovat ehtineet päästä selville Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne suuresta jaloluonteisuudesta ja lämpimästä suhtautumisesta sukukuntaamme, sitä paremmin myös yhteiskunnan puolesta toimimisen hyve on alkanut keskuudessamme saada hengitystilaa ja elpyä.
Myös tämä tutkielma on saman kuihtumaan päässeen kasvin uusi verso, ja koska Teidän Kuninkaallinen Majesteettinne on se aurinko, jonka ihanista säteistä ja lämmöstä se on koko olemassaolonsa ammentanut, se kuuluu tästäkin syystä täydellisesti Teidän Kuninkaalliselle Majesteetillenne.
Näillä lehdillä käsitellään aihetta, jota ihmiskunnan sortajat pitävät mitättömänä, mutta joka ansaitsee Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne koko korkean huomion.[vi]
Näillä lehdillä tarkastellaan vähäisimpien, mutta hyödyllisten kansalaisten oikeuksia, niiden, jotka Ruotsin asukkaista kantavat raskaimmat taakat ja uutterasti hoitavat Ruotsin viljelyksiä ja hiessä otsin toimittavat muille kansalaisille näiden välttämättömyyshyödykkeet ja elämän mukavuudet.
Heidän asemansa kohentuminen luo perustan valtakunnan luonnolliselle voimalle, ja Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne vallassa on armollisesti edistää sitä antamalla näille rehdeille alamaisille vapaakirje ja kohottaa näin omaa todellista kunniaanne aikalaisten ja tulevien sukupolvien silmissä.
Huoli kansalaisten oikeuksista on laskenut harteilleni valtakunnan palkollisväestön valtuusmiehen tehtävän, jota en ole uskonut voivani hoitaa arvokkaalla tavalla ennen kuin olen saanut selittää heihin kohdistuvaa sortoa valtaistuimen edessä.
Kaikkein armollisin Kuningas!
Voi! Suokaa armon tuulahduksen valtaistuimeltanne vahvistaa näitä vähäisimpiä alamaisia ja kuninkaallisen jalomielisyyden kohentaa heidän haudattua ja tukahdutettua vapauttaan!
Mitä syvintä kunnioitustani osoittaen olen edelleenkin
Suurivaltaisin, kaikkein armollisin Kuningas,
Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne
kaikkein nöyrin ja uskollisin palvelija ja alamainen
Anders Chydenius
Kokkolassa 12. syyskuuta 1778.
Engelska
[i]
Thoughts Concerning the Natural Rights of Masters and Servants
submitted by Anders Chydenius, Rector of Kokkola. Stockholm, printed at the Royal Printing-Press, 1778.
[ii][iii]
To His Majesty the King.[iv][v]
Most Sovereign and Gracious King!
The virtue of loving one’s neighbour and one’s fatherland was breathing its last among Your Majesty’s subjects at a time when all attempts to display it and benefit one’s native land were regarded as crimes, but the more your subjects have become aware of Your Royal Majesty’s great magnanimity and compassion for humankind, the more has social virtue begun to expand and flourish among us.
This inquiry is also a new shoot from that same withered plant, and as Your Royal Majesty is the Sun from whose delightful rays and warmth it has derived its whole existence, the entire credit for it therefore belongs to Your Royal Majesty.
These pages deal with a subject that is disdained by the oppressors of humankind but deserves all of Your Royal Majesty’s high attention.[vi]
They concern the rights of the most humble but useful citizens, those who of all the inhabitants of Sweden bear the heaviest burdens, who by their diligence improve the soil of Sweden and by the sweat of their brow supply other citizens with necessities and comforts.
Their increase constitutes the natural strength of the realm, and it lies in the power of Your Royal Majesty’s grace to promote it for these innocent subjects by means of letters of emancipation and to elevate your own true honour among contemporaries and for posterity.
Concern for the rights of the citizens has imposed upon me the role of spokesman for the servants in this kingdom, which I would not have regarded myself as able to fulfil in a worthy manner unless I had represented their oppression before the throne.
Most Gracious King!
Oh! Let a breeze of mercy from there console these most humble citizens and
royal magnanimity restore their buried and stifled freedom!
I remain with the most profound veneration,
Most Gracious Sovereign,
Your Royal Majesty’s most humble and obedient servant
and subject. Anders Chydenius.
Kokkola 12 September 1778.
