Tal på avrättningsplatsen, § 17

§. 17.

Fem Soldater, alla ifrån Gamla Carleby socken, har jag redan (Gud nåde mig så wisst) för begångit mord följt til afrätts platsen, och jag fruktar - - - ack! jag fruktar - - - Herre, min Gud! lät dock min fruktan aldrig inträffa!

Jag ser et talrikt antal Soldater, alla af mine åhörare, samlade på Öfwerhetens befallning, at i dag beledsaga desse missgärningsmän til afrätts-platsen, stå för mina ögon. Huru kunde jag se eder wid detta tilfälle, utan at gifwa eder en förwarning; til äfwentyrs den i dag kunde hafwa mera intryck hos eder, än den haft tilförene. Jag tager Gud och edre egne samweten til wittnen, at jag tidt och ofta4tidt och ofta: titt och tätt, ideligen, ofta på det ömmaste28 bedt och förmanat, samt på det alfwarsammaste bestraffat eder, då jag förmärkt edra utswäfningar och welat föra eder til rätta; men (hjelp ewige Gud) hwad har jag dermed uträttadt? Hwem har trodt min wälmening? Hwem lydt mina råd? Mån dessa mördare? Nej. Deras stympade händer och hufwudlösa kroppar lågo då ingalunda här för wåra ögon, och en ryslig mängd af stegel och hjul hade då ej behöft göra detta rum i många år så förskräckeligt för alla resande, som det nu ofelbart blifwer. Eller månne I, som warit deras kamerater? Jag hade wisst i det fallet ej blifwit ansedd för fiende af Soldaterna, och man hade då ingalunda stämplat efter mitt eller mine Medbröders lif;5stämplat efter [...] lif: planerat att döda hwarom likwäl dessa missgärningsmäns sista bekännelser så wäl om sig som andra, gifwit oss den fullaste öfwertygelse, ehuru jag kan betyga inför Gudi och människor, at wi warit edra bästa och upriktigaste wänner, och långt wälmentare än de, som för små tjenster styrkt eder i det onda. Sådant funno mördarena nu ganska wäl, och hade derom den fullaste öfwertygelse; ty i nöden pröfwar man rätt sina wänner; men jag war ej i stånd at förr kunna förwissa dem derom. Måtten I då i dag af edra olyckeliga kameraters exempel taga samma öfwer29tygelse om wår yppersta wälmening emot eder! I hafwen ju sedt och hördt med hwad kärlek och förtroende wi bemött dem under sitt fängelse, sedan de redan blifwit dömda owärdiga at lefwa med människor; huru mycket gladare hade wi icke omfamnat dem, om de förut sökt råd och nyttjat wår wänskap. Hwarföre skolen I då anse oss för edra fiender? Jo, (menen I,) efter som wi straffa edra gärningar. Men edart eget samwete säger eder, at odygder störta eder i elände; äro wi då owänner, när wi söka afhålla eder från laster och deras förfärliga lön? Skal då en son hata en fader, som afhållit honom ifrån en swag is, hwarest han annars ofelbart dränkt sig. Fatten då i dag et helt annat begrep om wårt hjertelag emot eder än I förr haft, så är jag wiss, at I på helt annat sätt anammen wåra råd och bestraffningar, än I det gjordt tilförene; ty annars gå alla wåra förmaningar i wädret.6gå alla wåra förmaningar i wädret: är alla våra förmaningar förgäves eller till ingen nytta

1. tidt och ofta: titt och tätt, ideligen, ofta
2. stämplat efter [...] lif: planerat att döda
3. gå alla wåra förmaningar i wädret: är alla våra förmaningar förgäves eller till ingen nytta

§ 17

Viisi sotamiestä, jotka kaikki ovat olleet Kokkolan pitäjästä, olen jo (Jumala minua armahtakoon) saattanut murhasta tuomittuina mestauspaikalle ja pelkään … pahoin pelkään … Herra, minun Jumalani, älä salli pelkoni koskaan käydä toteen!

Näen edessäni suuren joukon sotamiehiä, kaikki sanankuulijoitani, koolla esivallan käskystä saattamassa tänään näitä pahantekijöitä mestauspaikalle. Miten voisin katsella teitä tässä tilaisuudessa varoittamatta teitä? Ehkä varoitus voisi tänään vaikuttaa teihin voimakkaammin kuin ennen. Otan todistajakseni Jumalan ja teidän omantuntonne sanoessani, että olen tämän tästä mitä lempeimmällä tavalla28 pyytänyt ja nuhdellut sekä mitä vakavimmin rangaissut teitä, kun olen havainnut teidän irstailujanne ja halunnut ohjata teitä oikeaan, mutta (ikuinen Jumala auttakoon) mitä olen tällä tavalla saanut aikaan? Kuka on uskonut minun tarkoittavan hyvää? Kuka on noudattanut neuvojani? Nämä murhamiehetkö? Eivät. Heidän katkaistut kätensä ja päättömät ruumiinsa eivät siinä tapauksessa suinkaan lojuisi täällä silmiemme edessä, eikä hirmuisen määrän seipäitä ja pyöriä olisi tarvinnut tehdä tätä paikkaa ohikulkijoille sellaiseksi kauhistuksen paikaksi kuin siitä nyt väistämättä vuosikausiksi tulee. Entä te, jotka olette olleet heidän tovereitaan? Siinä tapauksessa sotamiehet eivät varmaankaan olisi pitäneet minua vihollisena eikä silloin olisi suinkaan suunniteltu minun eikä virkaveljieni surmaamiseksi juonia, joiden punomisesta näiden pahantekijöiden viimeiset sekä heihin itseensä että muihin viittaavat tunnustukset ovat saaneet meidät mitä varmimmin vakuuttumaan, vaikka voin Jumalan ja ihmisten edessä vakuuttaa, että me olemme olleet teidän parhaita ja vilpittömimpiä ystäviänne ja paljon hyväntahtoisempia kuin ne, jotka ovat pienten palvelusten vastineeksi olleet rohkaisemassa teitä pahuuteen. Tämän nämä murhaajat havaitsivat nyt varsin hyvin, ja olivat siitä täysin vakuuttuneita, sillä hädässä ystävä tutaan, mutta en kyennyt aikaisemmin saamaan heitä tästä vakuuttuneiksi. Kunpa te sitten tänä päivänä samalla tavalla vakuuttuisitte onnettomien tovereittenne esimerkkitapauksen nähtyänne29 meidän äärettömän suurista hyvistä tarkoituksistamme teidän suhteenne! Olettehan te nähneet ja kuulleet, miten rakastavasti ja luottamuksellisesti olemme heihin suhtautuneet heidän vankeusaikanaan, kun heidät oli jo tuomittu arvottomiksi elämään ihmisten keskuudessa. Miten paljon iloisemmin olisimmekaan heitä syleilleet, jos he olisivat aikaisemmin pyytäneet neuvojamme ja käyttäneet hyväkseen ystävyyttämme. Mitä syytä teillä sitten on pitää meitä vihollisinanne? No, (teidän mielestänne) se, että me rankaisemme teitä teoistanne. Omatuntonne kuitenkin sanoo teille, että pahat teot syöksevät teidät kurjuuteen. Olemmeko me sitten vihollisianne, kun yritämme pidätellä teitä paheista ja saamasta niiden hirmuista palkkaa? Pitääkö siis pojan vihata isäänsä, joka on estänyt häntä menemästä heikolle jäälle, joihin hän muussa tapauksessa olisi väistämättä hukkunut? Omaksukaa siis tänään täysin toisenlainen käsitys meidän suhtautumisestamme teihin kuin teillä aikaisemmin on ollut, ja silloin olen varma siitä, että te otatte täysin toisella tavalla vastaan meidän neuvomme ja meidän antamamme rangaistukset kuin ennen. Muuten meidän kaikki kehotuksemme katoavat tyhjiin.

Unfortunately this content isn't available in English