Tal på avrättningsplatsen, § 10

§. 10.

Men jag tror mig icke än hafwa fullgjordt min skyldighet wid detta tilfälle dermed, at jag sökt öka den rysning i redan kännen för dessa gröfsta utbrott af lasterna och deras förfärliga straff. Jag wille än säga något mer til eder warning och upbyggelse. Det är nästan omöjeligt, at den spaka3fredliga och dygdiga medborgaren, utan en slags ursinnighet, på en gång kan falla i sådane ytterligheter. Jag försäkrar, at hwarken Hjelt, Frodig eller Lindström tänkt gå så långt, då de först i sin ungdom trädde på lasternas wäg; deras fasa för dem war då aldeles lik den I nu kännen hos eder; ty man stiger aldrig uti et steg ifrån dygden til sådana grufweligheter, utan det sker småningom; liksom det är omöjeligit at ifrån den låga dälden i et steg upnå högden af en brant klippa; men man kan icke des mindre genom flera omwägar steg för steg ändteligen lätt nog hinna dit upp. Man kan wäl först rysa för de gröfsta laster, men man ledes efter hand ganska lätt til utöfningen af dem, och bibehålles aldrig wid sin dygd, utan at med lika rysning anse redan de första afwikelser ifrån dygde-lärans rättesnöre.18

Sådant bestyrker nogsamt dessa missgärningsmäns exempel. Jag har kändt dem såsom upwäxande missdådare: såsom deras Lärare har jag med min tilsyn sökt följa dem på spåren, nästan ifrån deras barndom, och deras egen sista bekännelse har til alla delar bestyrkt denna min erfarenhet. De hade från yngre åren wandt sig wid at snatta, och när sådant lyckades, hafwa de steg för steg wågat något mera, tils det blef för dem en wana at stjäla. En af dem, då han ändteligen insåg grofheten af sina brott, och huru han småningom blifwit ledd uti dem, ropade ännu i fängelset we och förbannelse öfwer sin döda moder, som från barndomen inöfwat honom deruti. En ungdom, som upwäxer i egensinnighet, tilwänjes småningom, at oförsynt hämnas de minsta förmenta oförrätter, hwarigenom mordiska upsåt och företaganden efter hand stadga sig i deras hjertan. En, ofta af föräldrarna sielfwa hos sina barn, inplantad smak för bränwin och andra starka drycker, uptänder på tiden hos många en så brinnande lusta efter dem, at ära, anständighet, egendom, hälsa och lif, alt måste wara falt,4wara falt: äventyras, sättas på spel för at släcka begäret, så at hwarken förmaningar eller straff förmå at afstyra det inrotade onda.

1. fredliga
2. wara falt: äventyras, sättas på spel

§ 10

En usko kuitenkaan täyttäneeni velvollisuuttani tässä tilaisuudessa sillä, että olen yrittänyt lisätä teidän jo tuntemaanne puistatusta, jonka tämä paheiden mitä törkein purkautuminen ja niiden kauhea rangaistus on aiheuttanut. Haluan sanoa vielä hieman enemmän varoitukseksi ja mielenylennykseksi teille. On lähes mahdotonta, että rauhallinen ja kunnollinen kansalainen voi ilman jonkinlaista raivotilaa langeta suin päin tuollaisiin äärimmäisiin tekoihin. Vakuutan, ettei kukaan heistä aikonut mennä näin pitkälle, kun Hjelt, Frodig ja Lindström nuoruusvuosinaan alkuaan lähtivät paheiden tielle. He kauhistuivat tällaista aivan samoin kuin te nyt. Koskaanhan ei yhdellä askeleella astuta hyveellisestä elämästä tuollaisiin hirmutekoihin, vaan niihin päädytään vähitellen, aivan kuten notkosta on mahdotonta päästä yhdellä harppauksella jyrkän kallion laelle, mutta sinne päästään mutkailevia polkuja pitkin askel askeleelta lopulta varsin helposti. Karkeimpia paheita voi hyvinkin aluksi kauhistua, mutta vähitellen niitä tottuu varsin helposti harjoittamaan, eikä hyveellisyyttään koskaan säilytä, ellei samoin kauhistu jo ensimmäisiä poikkeamia hyveiden opetuksen osoittamalta polulta.18

Nämä pahantekijät ovat tästä oivallinen esimerkki. Olen tuntenut heidät aikuisiksi varttuvina rötöstelijöinä; heidän pappinaan olen valvoen yrittänyt seurailla heidän vaellustaan melkeinpä heidän lapsuudestaan saakka, ja heidän viimeiset tunnustuksensa ovat joka suhteessa vahvistaneet tuon saamani kokemuksen. He olivat varhaisista vuosistaan saakka tottuneet näpistelemään, ja kun nuo teot onnistuivat, he ovat askel askeleelta uskaltaneet hiukan enemmän kuin ennen, kunnes varastelusta tuli tapa. Kun yksi heistä viimein käsitti rikostensa törkeyden ja ymmärsi, miten hänet oli askel askeleelta johdateltu niihin, hän vielä vankilassa kirosi äitivainajaansa, joka oli jo lapsuuden aikana opettanut hänet niitä tekemään. Nuoret ihmiset, jotka varttuvat omavaltaisuudessa, tottuvat vähitellen kostamaan röyhkeästi vähäisimmätkin vääryydet, joita uskovat kärsineensä, ja sitä tietä hillittömän väkivaltaiset aikeet ja hankkeet vähitellen saavat pysyvän sijan heidän sydämessään. Usein jo vanhempien lapsiinsa istuttama mieltymys paloviinaan ja muihin vahvoihin juomiin sytyttää ajan mittaan monien mieleen niin polttavan himon niihin, että kunnia, säädyllisyys, omaisuus, terveys ja henki saavat mennä tuon halun tyydyttämiseksi, niin etteivät puhuttelut eivätkä rangaistukset pysty ihmiseen pinttynyttä pahaa poistamaan.

Unfortunately this content isn't available in English