Skiagrafi

[323]

Sciagraphie18skiss Til De I Denna Samling Införde Predikningar Öfver Tio Guds Bud;

Af Anders Chydenius,

Th. Doctor, Prost Och Kyrkoh. I Gamla Carleby.

Vol. IV. St. 4.

Stockholm, Upsala Och Åbo

Hos Swederus, 1782.[324]

Imprimatur Eric Hydrén. Fac. Th. h. t. Decanus.19Fac. Th. h. t. Decanus.: teologiska fakultetens dekan denna termin; lat. hujus termini, denna termin [325]

Första Predikan.

Ingången.

§. 1.

Visar, at människan uti fullkomlighetens stånd måste haft någon lag.

§. 2. Huru den bibringades människan i detta tilståndet.

§. 3. Den var efter syndafallet långt oumbärligare.

§. 4. Huru lagen kungjordes för syndafloden.

§. 5. Efter syndafloden genom Patriarcherna til Moses.

§. 6. Om lagens skrifteliga utgifvande på Sinai berg.

§. 7. At den är grunden til hela vår dygdelära och däraf flytande lycksalighet.

Texten: 2 Mos. B. 20:5,6.

§. 8. Om tre slags lagar, som blefvo gifvna för Israëls barn, af hvilka Sedolagen allena förbinder oss.326

Föreställning.

Den oföränderliga Lagen eller Sedoläran i gemen, til

1) Dess stora höghet eller helgd,

2) Dess förbindande kraft, och

3) Dess värkeliga nytta.

I. Delen.

§. 9. Bevisar lagens helgd, som kan begripas dels af sjelfva utgifvaren, dels ock utgifningssättet; först af utgifvarens Majestät i gemen, men i synnerhet

§. 10. Af hans eviga vishet,

§. 11. Af hans Gudomeliga allmagt,

§. 12. Af hans helighet och rättvisa,

§. 13. Af det stora Majestät, hvarmed lagen utgafs.

II. Delen.

§. 14. Lagens förbindande kraft bevises a) af den relation, som är emellan Gud och oss.

§. 15. b) Däraf, at den är et aftryck af Guds egen oföränderliga helighet, och tål derföre aldrig någon ändring.

§. 16. c) Af Lagstiftarens grymma hämd öfver lagbrytare, och änteligen

§. 17. d) Af hans oändeliga nåd och välsignelse emot dem, som hålla hans bud.327

III. Delen.

§. 18. Den gagnar oss icke så, at vi igenom lagens gärningar blifva saliga.

§. 19. Utan således, at vi a) lära däraf känna våra plikter,

§. 20. b) Våra många öfverträdelser, och

§. 21. c) At den blifver vår tucktomästare til Christum.

Tillämpningen.

§. 22. Här tiltalas de, som akta Guds lag ringa.

§. 23. De som klaga öfver lagens stränghet.

§. 24. De som tro, at lagen var blott för Israëls barn och Gamla Testamentet, och derföre betinga sig et laglöst sjelfsvåld.

§. 25. De som göra lagens nytta i omvändelsen til intet.

§. 26. Omrörer flere missbruk af lagen.

Andra Predikan.

Ingången.

§. 1. Våra plikter äro, i anseende til olika föremål, fyrahanda.

§. 2. Förklarar förnuftiga Creaturens plikter emot Gud, sitt uphof.

§. 3. Om plikterna emot oss sjelfva, at i rätt ordning befordra vår varaktiga lycksalighet.

§. 4. Om plikterna emot nästan.328

§. 5. Om plikter emot andra skapade ting, hälst änglar och djur, som stå i vår tjenst.

Texten: 2 Mos. B. 20:2,3.

§. 6. Förklarar budens ordning i förra Taflan, och upgifver i

Föreställningen

Våra dyra pligter emot Gud i gemen, som bestå deruti, at vi

1) Känne honom rätt:

2) Frukte honom:

3) Älske honom, och

4) Förtröste uppå honom, hvarvid vises högsta nödvändigheten af Guds kännedom.

I. Delen.

§. 7. Bevisar at en Gud är, af förnuftet.

§. 8. Uptäcker hvem det är, af uppenbarelsen.

§. 9. Föreställer Gud til sitt höga väsende och egenskaper.

§. 10. Denna kunskap måste vara lefvande.

II. Delen.

§. 11. Bevisar nödvändigheten at frukta Gud.

§. 12. Fruktan i gemen förklaras.

§. 13. Hurudan fruktan Gud fordrar af oss.329

§. 14. Den rätta fruktan kan efter fallet ej åstadkommas af lagen allena.

§. 15. Denna fruktans goda värkan til dygdevandel.

III. Delen.

§. 16. At kärleken til Gud är oss anbefald.

§. 17. Förklarar tre hufvudgrunder til kärleken emot Gud.

§. 18. Kärlekens rätta art och beskaffenhet.

§. 19. Om och huru vida denna plikten för oss blifver möjelig.

§. 20. Fyra osvikeliga kännetekn til det at vi älska Gud.

IV. Delen.

§. 21. Bevisar vår skyldighet at förtrösta uppå Herran.

§. 22. Förklarar hurudan denna förtröstan är, och hvarpå den grundar sig.

§. 23. Visar hvilka de äro, som kunna förtrösta på Gud.

§. 24. Denna förtröstans välsignade värkningar.

Tillämpningen.

§. 25. Tiltalar alla i gemen, men Föräldrar och Lärare20präster i synnerhet.330

Tredje Predikan.

Ingången.

§. 1. Våra plikter emot Gud efter första budet, måste värkeligen utöfvas; hvilken utöfning kallas Gudsdyrkan.

§. 2. Denna dyrkan är tväggehanda, invärtes och utvärtes, och båda beskrifvas.

§. 3. Bevisar at Gud fordrar båda, och at de derföre måste människom föreställas.

Texten: 2 Mos. B. 20:7.

Föreställning.

§. 4. Utöfningen af våra plikter emot Gud, eller en rätt Gudsdyrkan. Dervid märkes

1) Dess rätta beskaffenhet,

2) Den i lagen förbudna motsatsen, och

3) Hvad som bör förmå oss til denna dyrkan.

I. Delen.

§. 5. Bevisar at Gud af människor måste dyrkas, a) af själenes värksamhet, b) af vår förbindelse, c) af Guds uttryckeliga befallning, d) af alla förnuftiga varelsers exempel.

§. 6. Hvarifrån underrättelse skal hämtas om en rätt Gudsdyrkan; hvarvid vises a) at vi ej veta af naturen huru Gud vil blifva dyrkad; utan där331til fordras uppenbarelse. b) At den Heliga Skrift är den endaste säkra handledare häruti, förenad med et sundt förnuft.

§. 7. Förklarar hvad en rätt och falsk dyrkan är, och at den rätta består i Guds namns helgande eller rätta brukande.

§. 8. Hvad som förstås med Guds namn? nämligen, alt det hvaraf han är känd ibland oss för det han är: såsom a) hans egenteliga namn, b) hans höga egenskaper, c) hans stora värk och välgärningar, d) hans heliga ord, e) af sina nådetekn, de Heliga Sacramenterna.

§. 9. Huru det skal rätteligen brukas? a) genom et flitigt och rätt nyttjande af Guds ord, b) genom flitig bön, c) genom tack och lof, d) genom en redelig lydnad för hans bud, e) då vi vid påfordran i hans namn med edgång betyga sanningen.

II. Delen.

§. 10. Här förbjudes a) at förakta Guds namn, så at man antingen icke ens, eller ock sällan brukar det.

§. 11. Här förbjudes b) at orätt bruka detta namnet, som sker 1:o då det nyttjas i lättsinnighet på flerehanda sätt.

§. 12. 2:o Då det nyttjas til sådana företaganden, som i sig sjelfve äro syndiga, såsom bannskap, menederi, vidskeppelse, falsk lära och syndig vandel.332

III. Delen.

§. 13. Til en rätt Gudsdyrkan bör förmå oss a) Hans uttryckeliga befallning.

§. 14. b) Vår egen däraf flytande lycksalighet.

§. 15. c) Den oss annars öfver hufvud hängande förbannelsen.

Tillämpningen.

§. 16. Här beklagas hjerteligen Gudsdyrkans förfall ibland oss, och hans namns skändeliga missbruk.

§. 17. Anbefaller a) en pröfning i gemen, huru hvar och en förhållit sig, och gifves råd, at genom upriktig ärkänsla och tilförsigt til försoningen, förbättra sig. b) Et alfvarligit prof för lärare, om Guds namn genom dem blifvit helgadt eller försmädadt.

Fjerde Predikan.

Ingången.

§. 1. Alla göromål fordra hos människor sin tid, hälst de, som äro af synnerlig vigt.

§. 2. Gudsdyrkan är oss ålagd, den är vigtig och fordrar derföre sin tid.

§. 3. At därtil måste åtgå någon märkelig tid, bevises däraf, at mycket därvid måste läras, mycket utöfvas, och vi ofta om våra plikter påminnas och til deras i akttagande upmuntras.333

Texten: 2 Mos. B. 20:8.

Föreställning.

§. 4. Här betraktas Sabbats- eller Hvilodagen; Hvarvid förklaras

1) Hvilken den samma är.

2) Huru den bör rätt helgas.

Eller:

Den til Guds dyrkan oumgängeliga tiden,

1) Hvad det är för en tid, som härtil bör användas.

2) Huru det rätt bör ske.

I. Delen.

§. 5. Huru hvilodagen i Gamla Testamentet blef insticktad.21instiftad

§. 6. Huru den i Nya Testamentet blef flyttad ifrån Lördagen til Söndagen.

§. 7. Bevisar, at en sådan förändring är Gudomlig.

§. 8. Förklarar, huru äfven Sabbatens inrättning är nödig til vår kropps hvila, och således äfven billigas22erkänns berättigat af förnuftet.

§. 9. Omtalar Guds barnas dageliga Sabbat och ro uti Gudi.

II. Delen.

§. 10. Bevisar, at Sabbaten skal helgas, men ej genom Levitiska23judiska, gammaltestamentliga stadgars tvång.

§. 11. Den bör helgas dels genom görande, dels genom låtande; til det förra hörer a) allmänna Gudstjenstens och undervisningars bivistande.334

§. 12. b) Enskildt andakt hemma i husen.

§. 13. Däremot förbjudes a) et allmänt förakt för Guds ord.

§. 14. b) Alla i sig sjelf syndiga företaganden.

§. 15. c) Alla umbärliga lekamliga syslor.

§. 16. d) Alla onyttiga tidsfördrif och lustbarheter.

§. 17. e) Et af verldsliga omsorger betungadt hjerta.

Tillämpningen.

§. 18. Beklagar vår tids fritänkeri i denna delen, och fritänkare förmanas, at rätt eftersinna sin egen oroliga ställning, och åhörarena, at genom en lefvande Christendom gifva dem öfvertygelse om nödvändigheten och nyttan af en lefvande Gudsdyrkan.

§. 19. Anställer en pröfning, huru Sabbaten hafver blifvit helgad ibland oss, och tiltalar alla i gemen, men Föräldrar, Lärare och Öfverhetspersoner i synnerhet; äfven skrymtare,24hycklare, skenheliga personer och sidst upmuntrar Guds barn.

Femte Predikan.

Ingången.

§. 1. Kärleken emot nästan är en allmän plikt, men hafver dock sina grader.

§. 2. Utstakar dessa grader, så at ägta makars är den närmaste, därnäst emellan335 föräldrar och barn, sedan blodsförvanter och Christendomsbröder, löftes- och välgärningsmän,25löftes- och välgärningsmän: borgensmän och andra personer som gjort något gott mot en och änteligen alla människor, äfven ovänner.

§. 3. Hvarföre Sednare Taflan börjar med föräldrars och barns inbördes plikter?

Texten: 5 Mos. B. 5:16.

§. 4. Hvarföre Föräldrarnes plikter äfven innefattas i detta budet. Sedan upgifvas i

Föreställningen

Föräldrars och barns inbördes skyldigheter

1) Hvilka här förstås under dessa namnen.

2) Deras skyldigheter, och

3) Hvad som bör förmå dem til deras iakttagande.

I. Delen.

§. 5. Det gifves fyra slags samfund, föräldrar och barn, husbönder och tjenare, öfverhet och undersåtare, lärare och åhörare.

§. 6. Bevisar särskildt at alla dessa samfund höra til detta budet.

II. Delen.

§. 7. Indelar dessa plikter i tre slag, a) dem, som äro gemensamma för föräldrar och barn. b) Dem, som tilhöra föräldrarna särskildt. c) Barnens enskildta plikter.336

§. 8. Förklarar deras gemensamma plikter, och hvarpå de grunda sig.

§. 9. Beskrifver föräldrarnas särskildta plikter emot sina barn, nemligen a) bedja Gud för dem. b) Ömt sköta deras kroppar. c) Lämna dem allehanda slags kunskaper. d) Tilhålla dem til dygd, Gudsfruktan och arbetsamhet, hvilket lämpas på alla dem, som äro i föräldrars ställe.

§. 10. e) Hörer hit en förnuftig aga och f) et upbyggeligit efterdöme.

§. 11. Utreder barnens särskildta skyldigheter emot föräldrarna, som bestå däruti a) at hedra dem i hjertat, ord, åtbörder och gärningar. b) Lyda dem i all ting villigt och beständigt, och c) tjena dem oombedna i alt hvad de kunna: hvilka alla plikter särskildt inskärpas för undersåtare, tjenare och åhörare.

III. Delen.

§. 12. Skälet, som skal förmå föräldrar och barn til sina skyldigheter äro a) Guds uttryckeliga befallning. b) Föräldrarnas och barnens därunder beroende lycksalighet, som med hjerteligaste upmuntringar läggas dem på hjertat.

Sjette Predikan.

Ingången.

§. 1. Vår lekamliga lycksalighet består i tre ting nemligen säkerhet til vårt lif, ära och gods.337

§. 2. Lifvet är det dyraste, men är underkastadt många äfventyr, äfven af andra människor; därföre blef det af Gud befredadt genom lagen.

§. 3. Förklarar hvad ära och ägodelar äro, och at Gud äfven fridlyst dem i lagen.

Texten: 2 Mos. B. 20:13.

Föreställning.

§. 4. Säkerheten för vårt lif.

1) Hvad Gud til den ändan i det Femte budet förbjuder.

2) Hvad han befaller.

I. Delen.

§. 5. Detta budet stadgar säkerhet för vårt eget och nästans lif. Vårt lif är tväggehanda, lekamligt och andeligt. Här förbjudes således a) At skada vår egen kropp, antingen med våldsamheter eller laster.

§. 6. b) At skada sin egen själs andeliga lif.

§. 7. Nästans lif är ock tväggehanda: båda befredas. Det lekamliga så, at här a) förbjudes alt det, som i hjertat kan föranleda at skada nästan. b)Vredsamma åtbörder. c) Skälls- och smäde-ord. d) Alla värkeliga mordgärningar, hvaraf fem slag upräknas.338

§. 8. Det andeliga lifvet, genom förbud, at hindra nästans förening med sin Gud, eller slita honom därifrån, som sker på mångahanda sätt. Hvarvid äfven anmärkes grymheten emot oskäliga creatur.

§. 9. Här uteslutes icke Öfverhetens straff-rättighet på Guds vägnar, hvilken här förklaras.

II. Delen.

§. 10. Til befredande af vårt eget lif, befalles a) at försörja det med födo och kläder. b) En nyckter och måttelig lefnad. c) Måtteligt arbete. d) Hälsans förvarande. e) Farors afböjande.

§. 11. Det andeliga lifvet bör vinnas och förvaras a) genom underrättelsers förskaffande i Salighetsläran. b) Genom flitigt bruk af de medel, hvarmed det förvaras. c) Genom en dagelig tilväxt i nåden.

§. 12. Nästans lekamliga lif bör befredas af oss a) genom en allmännelig människokärlek. b) Genom försonlighet. c) Tålamod. d) At vi äro redebogne at bevisa hjelp i nästans nöd. e) Genom medlidande.

§. 13. Huru nästans andeliga lif skal vårdas.339

Tillämpningen.

§. 14. Anställer en noga pröfning, huru detta budet blifvit efterlefvat, i anseende til vården af vår egen kropp och själ, jämte ömma bestraffningar.

§. 15. Beklagar den bitterhet hvarmed mången skadar nästans lif, dess kropp, men än mera, huru han skadas til själen, och äfven Guds barn förföras: och lämnas en hjertelig förmaning til omvändelse.

Sjunde Predikan.

Ingången.

§. 1. Visar huru angeläget förtroendet är ibland människor, til vår lycksalighet, och hvaruti den sanna äran består.

§. 2. At trolösa människor gifvas, och huru de förstöra sin och andras lycksalighet.

§. 3. Sluter däraf huru oumgängeligt förtroendet är emellan människor, och upgifver det, som är emellan människor af olika kön, för det ömmaste; hvilket därföre med all flit bör befredas; och det sker i 6:te budet.

Texten: 2 Mos. B. 20:14.

Föreställning.

§. 4. Sjette budet i Herrans Lag: Tu skalt icke göra hor.340

1) Hvad hordom är.

2) Hvad Gud i anseende därtil här förbjuder.

3) Hvad han befaller.

I. Delen.

§. 5. At kärlek emellan människor af olika kön är naturlig och loflig, allenast den är ordentelig.

§. 6. At kyskheten består däruti, när människor af olika kön förena sig i rättan tid, i en rätt afsigt, med rätta personer, och uti en genom Gudomeliga och människliga lagar faststäld ordning: och otukten uti uraktlåtande af detta.

§. 7. Bevisar i synnerhet at en oordentelig förening emellan lediga personer är en hordoms synd.

II. Delen.

§. 8. Här förbjudas således a) otuktiga tankar. b) Otuktiga åthäfvor. c) Otuktiga samtal. d) Otuktiga gärningar.

§. 9. Sedan förbjudas ock alla anledningar därtil, såsom a) lättjan. b) Fråsseri och dryckenskap. c) Lättfärdiga sälskaper. d) Til laga ålder komnas afhållande ifrån giftermål.

III. Delen.

§. 10. Här befalles i gemen a) et rent hjerta. b) Kyskt öga och åtbörder. c) Anständigt tal. d) Kyskhet i alt umgänge och gärningar.341

§. 11. I synnerhet befallas de som äro utom ägtenskapet, at beflita sig a) om en Christelig återhållsamhet. b) At de icke förhäfva sig öfver lyckans förmåner. c) At de unge inhämta föräldrars trogna och mogna råd. d) Äro försigtige i sitt val. e) Begifva sig därtil med en trogen bön och rådfrågan hos Gud.

§. 12. Deras skyldighet som äro stadda i ägta ståndet, består a) uti en rätt ägta kärlek och trohet. b) At icke misstänka sina makar, och förebygga alla anledningar til misstankar på sin sida. c) At beflita sig om en rätt husaktighet. d) Troligen vårda sina kärleksplantor.

§. 13. Genom hvad medel denna dygden kan befordras, hvilket här äfven befalles, nemligen a) en trogen bön til Gud om hjertats bevarande ifrån otukt. b) En Christelig måttelighet. c) Vaksamhet. d) At altid hafva Gud för sina ögon. e) At välja sig tuktigt umgänge.

Tillämpningen.

§. 14. Beklagar otuktslastens tiltagande, och et skändeligt fritänkeri om kyskhet; hvilket vederlägges genom förnuftets skäl, och otuktens skadeliga fölgder.

§. 15. Undersöker orsakerne därtil, och bevisar at därtil i synnerhet bidraga a) de förnämares efterdömen. b) När skam342men för trolöshet förringas och utplånas. c) När politiska orsaker afhålla folk ifrån giftermål.

§. 16. Sluteligen förmanas åhörarena at förvara sina hjertan ifrån otuktslasten, och bönfalla hos Gud för höga Öfverheten, om visdom at hämma laster och befrämja ära och trohet i vårt land.

Åttonde Predikan.

Ingången.

§. 1. Hvad ägodelar äro.

§. 2. Huru ägande rätten är nödvändig och genom lagen utstakad, och försäkras i det sjunde budet.

Texten: 2 Mos. B. 20:15.

Föreställning.

§. 3. Den i sjunde budet oss gifna säkerheten på våra ägodelar.

1) Hvad Gud i detta budet förbjuder, och

2) Hvad han befaller.

I. Delen.

§. 4. Förklarar hvad tjufnad är, och indelas i gemen i tvenne slag, nemligen a) et aldeles laglöst borttagande af nästans egendom, som föröfvas under en allmänt ärkänd orättvisa, genom röfveri eller lönlig tjufnad.343

§. 5. b) Genom lönliga bedrägerier: α) emot Öfverhet och befallande.

§. 6. β ) Emot lydande.

§. 7. γ) I handel och vandel emellan människor som gelikar.

§. 8. Om tjufnad emot sig sjelf, at den gifves.

§. 9. Huru det sker: a) genom lättja. b) Genom oaktsam hushållning. c) Genom slöseri. d) Genom karghet.

II. Delen.

§. 10. Här befalles a) at rätt vårda nästans egendom.

§. 11. b) At rätt försona sig med Gud och nästan, sedan man stulit.

§. 12. c) At rätt hushålla med vår egen egendom, at förvärfva den, at förvara och at rätt använda den.

§. 13. d) At vara förnögd med vår del.

Tillämpningen.

§. 14. Beskrifver huru vederstyggelig denna tjufnads synden är.

§. 15. Anställer en pröfning, och tiltalar grofva tjufvar och bedragare, och förmanar dem til bättring.

§. 16. Tiltalar egen-rättfärdiga, och söker förmå dem til egen uselhets ärkänsla.344

Nionde Predikan.

Ingången.

§. 1. Äran är tväggehanda, den inre, som består i dygden, eller hjertats och gärningarnas öfverensstämmelse med lagen. Den yttre, som består i den öfvertygelse andra hafva om vår dygd. Lastbarheten lika så.

§. 2. Den inre och yttre äran kunna vara förenade; men efter människorna icke äro hjertats ransakare, kan omdömet äfven vara olika med det inre, så at den dygdiga hålles för lastfull, och den lastbare för ärlig.

§. 3. At anses annorlunda än man är, bibringar stor skada i hela människliga sammanlefnaden.

§. 4. Därföre har Gud, som är hjertats ransakare och älskar sanningen, för at befordra vår sällhet, befalt i det Åttonde budet, at vårt omdömme, eller den yttre äran, bör, så mycket som ske kan af människor, vara öfverensstämmande med den inre; det är at befreda vårt namn och rykte.

Texten: 2 Mos. B. 20:16.

Föreställning.

§. 5. Vårt i det Åttonde budet befredade namn och rykte.345

1) Hvad Gud i sådant afseende här förbjuder.

2) Hvad han befaller.

I. Delen.

§. 6. Här förbjudes i gemen alt falskt vitnesbörd, som består däruti, när vi antingen sjelfve hafva, eller gifva androm sådana begrep om nästan, som ej stämma öfverens med dess inre halt, en elak stämpel på god vara, eller tvärt om. NB. våra begrep kunna väl ej vara så fullkomliga, men det kommer derpå an, om vi flitigt undersökt beskaffenheten, om vi varit oväldiga därvid, och om vi är redelige, at upgifva den för andra.

§. 7. I synnerhet förbjudes a) all avoghet i hjertat emot nästan.

§. 8. b) All lögn, α) för rätta, at anklaga den oskyldiga, släppa den skyldiga ifrån tiltal, at neka til sin gärning, at drifva en orättfärdig sak, at vitna den skyldiga fri, den fria til skyldig, at upskjuta saker i oträngda mål, dömma egenvilligt, fälla oskulden och fria lasten.

§. 9. Utom domstolen. β ) Frambringa osanningar af lättsinnighet eller upsåt at skada, prisa eller lasta öfver höfvan.

§. 10. c) At förråda nästan. Ställa sig in med list, låcka ut ens hemligheter,346 uppenbara dem för andra, eller nyttja dem til at snärja eller skada, äfven upsnappa och upbryta andras bref.

§. 11. d) Baktala, det är, fälla värre omdöme om nästan i dess frånvaro än i ögonen, och utsprida smädeskrifter.

§. 12. e) Försmäda och lasta, det är, komma honom ondt rykte uppå, antingen af ondt upsåt eller i en orätt sak, munteligen eller skrifteligen.

II. Delen.

§. 13. Här befalles i gemen sanning, at a) flitigt och oväldugt undersöka och i hjertat fatta den. b) I åtbörder röja den. c) Med munnen tala den. d) I gärningar följa den.

§. 14. I synnerhet a) ursäkta nästan, det är, intet sätta svart färg på nästans sak, efter afvundsmäns tal, egna gissningar och afsigters uträknande, och hård dom; utan enligt sanning och Christelig kärlek, försvara hans oskuld.

§. 15. b) Tänka och tala godt om honom, och vända all ting til det bästa. Det pålägger oss den Christeliga kärleken, det förvärfvar oss allas förtroende, det lättar och förnöjer vårt eget hjerta och sammanlefnaden.

Tillämpningen.

§. 16. Beklagar huru det af satan ibland oss sådda lögnenes frö gror och växer347 ymnogt hos oss, vid domstolar och annorstädes. Huru det naturliga högmodet retar oomvända at trampa andras ära, för at uphöja sin egen.

§. 17. Visar olycksfölgderna däraf, nemligen Gud förtörnas, nästan skadas, men vi skada oss mäst sjelfva i tid och evighet.

§. 18. Förmanar at noga betrakta våra egna fel; at blifva vid sanningen, och fälla altid milda omdömen om nästan, ty därigenom vinnes den största möjeliga lycksalighet.

Tionde Predikan.

Ingången.

§. 1. Visar naturliga ordningen på de åtta buden.

§. 2. Förklarar orsaken och anledningen til de två sidsta.

§. 3. Utreder egenteliga skilnaden emellan 9:de och 10:de budet.

Texten: 2 Mos. B. 20:17.

Föreställning.

§. 4. Den förderfveliga synda-lustan.

1) Huru alfvarligen Gud förbjuder den.

2) Hvad han då däremot fordrar af oss.348

I. Delen.

§. 5. Det gifvas i allmänhet en treggehanda slags lusta, nemligen a) en Naturlig efter mat, dricka, sömn, m. m. b) Andelig, til Gud och Gudeliga ting. c) Syndig, til det som Gudi är misshageligt och oss skadeligt. Denna förbjudes här, som åtskiljes ifrån sin källa, arfsynden.

§. 6. Den består a) uti värkeligen upstigande begärelser. b) Samtycke til dem. c) Bemödande at få utöfva dem.

§. 7. Den yttrar sig a) i begärelse efter ägodelar. b) Ära och höghet. c) Vällust. d) Missnöje öfver sina ägodelar, sitt stånd och beqvämligheter, Guds ledande, m. m.

II. Delen.

§. 8. Här befalles a) en lust i Gudi, som det högsta goda.

§. 9. b) Til alt det som är godt och Gudi behageligit.

§. 10. c) En beständig strid emot onda lustar.

§. 11. d) Et flitigt nyttjande af de hjelpemedel, hvarmed den onda lusten dämpas och den goda befredas; nemligen bönen, vaksamheten och Guds ords betraktande, och at undfly synda-tilfällen.

Tillämpningen.

§. 12. Anmodar åhörarena at taga fram sitt hjerta och alfvarligen pröfva det, och understödjer dem däruti.349

§. 13. Visar och leder til samvetets rening uti Jesu blod genom trona.

§. 14. Handleder dem på nya födelsens väg, och förvarar dem från återfall ifrån nåden.

Elfte Predikan.

Ingången.

§. 1. Visar huru Gud genom Lagens utgifvande syftat hufvudsakeligen på vår lycksalighet, och framställer frågan: hvarföre människorna genom lagens hållande icke befordra den samma?

§. 2. Besvarar denna fråga.

§. 3. Huru Gud i detta budet angriper sjelfva det medfödda förderfvet eller arfsynden.

Texten: 2 Mos. B. 20:17.

Föreställning.

§. 4. Arfsyndens djupa förderf.

1) Hvaruti det består.

2) Huru Herren förbjuder det.

3) Hvad han däremot befaller.

I. Delen.

§. 5. Beskrifver arfsyndens ursprung genom syndafallet.

§. 6. Visar dess beskaffenhet, och således a) djupheten af detta fall. b) Huruvida arfsynden fortplantas. c) Om vi därföre kunna anses brottsliga.350

§. 7. Förklarar olycksfölgderna af fallet, hvilka antingen hade sin grund i sjelfva fallet, eller voro et straff för budets öfverträdelse.

II. Delen.

§. 8. Här förbjuder Gud a) arfsynden i gemen.

§. 9. b) Det förderf, som derigenom upkom i förståndet.

§. 10. c) Det som i synnerhet besvärar viljan.

III. Delen.

§. 11. Här befalles a) i gemen hela Guds belätes fullkomliga uprättande å nyo.

§. 12. b) I synnerhet en fullkomlig och til saligheten nödig kunskap om Gud och Gudomeliga ting.

§. 13. c) På viljans sida en rättskaffens Gudsfruktan, och både vilja och förmåga at befordra eget och nästans sanskylliga väl, och således hela lagens fullkomliga efterlefnad.

Tillämpningen.

§. 14. Beskrifver vår jämmerfulla belägenhet, den vi genom arfsynden råkat uti.

§. 15. Upmuntrar åhörarena, at genom tron i omvändelsen deltaga i Jesu fullkomliga helighet, och vinlägga sig om Guds belätes åter uprättande.351

§. 16. Förmanar de trogna, at tacka sin Frälsare, som förlossat dem från lagsens förbannelse, och at under känslan af sina dageliga svagheter, längta efter sin fullkomliga förlossning i himmelen.

1. skiss
2. Fac. Th. h. t. Decanus.: teologiska fakultetens dekan denna termin; lat. hujus termini, denna termin
3. präster
4. instiftad
5. erkänns berättigat
6. judiska, gammaltestamentliga
7. hycklare, skenheliga personer
8. löftes- och välgärningsmän: borgensmän och andra personer som gjort något gott mot en

[323]

Skiagrafia26hahmotelma, jäsennys tähän kokoelmaan kuuluvista Jumalan kymmentä käskyä käsittelevistä saarnoista

Anders Chydenius, teologian tohtori, rovasti ja Kokkolan kirkkoherra

Osa IV, vihko 4

Tukholma, Uppsala ja Turku

Swederuksen kustantama 1782[324]

Painoluvan antanut Eric Hydrén, teologisen tiedekunnan dekaani tällä lukukaudella[325]

Ensimmäinen saarna

Johdanto

§ 1

Osoittaa, että ihmisellä täytyi täydellisyyden tilassa olla jokin laki.

§ 2 Kuinka se ihmiselle tässä tilassa ilmoitettiin.

§ 3 Syntiinlankeemuksen jälkeen se oli vielä paljon välttämättömämpi.

§ 4 Kuinka laki saatettiin tietoon ennen vedenpaisumusta.

§ 5 Vedenpaisumuksen jälkeen patriarkkojen kautta Moosekselle.

§ 6 Lain kirjallisesta antamisesta Siinainvuorella.

§ 7 Että se on koko hyveoppimme ja siitä syntyvän onnellisuutemme perusta.

Teksti: 2. Moos. 20:5–6

§ 8 Kolmenlaisista laeista, jotka Israelin lapsille annettiin, ja joista vain moraalilaki sitoo meitä.326

Käsittely

Muuttumaton laki eli moraalilaki yleisesti:

1) sen suuri korkeus eli pyhyys

2) sen sitova voima sekä

3) sen todellinen hyöty.

I osa

§ 9 Osoittaa lain pyhyyden, jonka voimme käsittää osin sen antajan, osin antamistavan avulla; ensin lainantajan majesteettisuudesta yleisesti, mutta erityisesti

§ 10 hänen ikuisesta viisaudestaan

§ 11 hänen jumalallisesta kaikkivaltiudestaan

§ 12 hänen pyhyydestään ja oikeamielisyydestään

§ 13 suuresta majesteettisuudesta, jolla laki annettiin.

II osa

§ 14 Lain sitovan voiman todistaa a) se suhde, joka Jumalan ja meidän välillämme on

§ 15 b) se, että laki on Jumalan oman muuttumattoman pyhyyden ilmaus eikä siksi siedä milloinkaan minkäänlaista muuttamista

§ 16 c) Lainsäätäjän julma kosto lainrikkojia kohtaan ja lopuksi

§ 17 d) hänen ääretön armonsa ja siunauksensa niille, jotka pitävät hänen käskynsä.327

III osa

§ 18 Se ei hyödytä meitä niin, että me lain tekojen kautta tulisimme autuaiksi

§ 19 vaan sillä tavoin, että me a) opimme siitä tuntemaan velvollisuutemme

§ 20 b) monet rikkomuksemme, ja

§ 21 c) että siitä tulee meidän oppimestarimme Kristuksen tuntemiseen.

Sovellutus

§ 22 Tässä puhutellaan niitä, jotka halveksivat Jumalan lakia.

§ 23 Niitä, jotka valittavat lain ankaruutta.

§ 24 Niitä, jotka uskovat, että laki oli vain Israelin lapsia ja Vanhaa liittoa varten, ja siksi hankkivat itselleen oikeuden harjoittaa laitonta omavaltaisuutta.

§ 25 Niitä, jotka kiistävät lain hyödyn kääntymyksen kannalta.

§ 26 Käsittelee useita tapoja, joilla lakia käytetään väärin.

Toinen saarna

Johdanto

§ 1 Meidän velvollisuutemme ovat erilaisten kohteiden mukaisesti neljänlaisia.

§ 2 Selittää järjellisen olion velvollisuudet Jumalaansa, alullepanijaansa kohtaan.

§ 3 Velvollisuuksista itseämme kohtaan, että meidän on noudatettava oikeaa järjestystä edistääksemme omaa pysyvää onnellisuuttamme.

§ 4 Velvollisuuksista lähimmäistä kohtaan.328

§ 5 Velvollisuuksista muita luotuja olioita, lähinnä enkeleitä sekä meidän palveluksessamme olevia eläimiä kohtaan.

Teksti: 2. Moos. 20:2–3

§ 6 Selittää lain ensimmäisen taulun käskyjen järjestyksen ja

käsittelyssä

ilmoittaa meidän kalliit velvollisuutemme Jumalaa kohtaan yleisesti. Ne perustuvat siihen, että

1) tunnemme hänet oikein

2) pelkäämme häntä

3) rakastamme häntä ja

4) luotamme häneen, minkä yhteydessä osoitetaan Jumalan hyvän tuntemisen välttämättömyys.

I osa

§ 7 Osoittaa järjen nojalla, että on yksi Jumala.

§ 8 Osoittaa ilmoituksen perusteella, kuka hän on.

§ 9 Esittää Jumalan korkean olemuksen ja ominaisuudet.

§ 10 Tämän tiedon tulee olla elävää.

II osa

§ 11 Osoittaa, että on välttämätöntä pelätä Jumalaa.

§ 12 Pelko selitetään yleisesti.

§ 13 Millaista pelkoa Jumala meiltä vaatii.329

§ 14 Syntiinlankeemuksen jälkeen laki yksin ei kykene samaan aikaan oikeanlaista pelkoa.

§ 15 Tämän pelon hyvä vaikutus vaelluksemme hyveellisyyteen.

III osa

§ 16 Meidän on käsketty rakastaa Jumalaa.

§ 17 Selvittää kolme pääperustetta Jumalan rakastamiseen.

§ 18 Rakkauden oikea laatu ja luonne.

§ 19 Onko tämä velvollisuus meille mahdollinen ja miten.

§ 20 Neljä Jumalan rakastamisen pettämätöntä tuntomerkkiä.

IV osa

§ 21 Osoittaa meidän velvollisuutemme luottaa Herraan.

§ 22 Selvittä, millaista tämä luottaminen on ja mihin se perustuu.

§ 23 Osoittaa, ketkä voivat luottaa Jumalaan.

§ 24 Tämän luottamisen siunatut vaikutukset.

Sovellutus

§ 25 Puhuttelee kaikkia yleisesti, mutta vanhempia ja pappeja erityisesti.330

Kolmas saarna

Johdanto

§ 1 Ensimmäisen käskyn mukaisia velvollisuuksiamme Jumalaa kohtaan tulee todella harjoittaa, ja tätä harjoittamista kutsutaan Jumalan palvomiseksi.

§ 2 Tätä palvomista on kahdenlaista, sisäistä ja ulkoista, joita molempia tässä kuvataan.

§ 3 Todistaa, että Jumala vaatii molempia ja että ne siksi tulee osoittaa ihmisille.

Teksti: 2. Moos. 20:7

Käsittely

§ 4 Meidän velvollisuuksiemme harjoittaminen Jumalaa kohtaan eli Jumalan oikea palvominen. Tässä otetaan esille

1) sen oikea luonne

2) sen laissa kielletty vastakohta sekä

3) se, minkä pitäisi tehdä meidät kykeneviksi tähän palvontaan.

I osa

§ 5 Todistaa, että ihmisen täytyy palvoa Jumalaa a) sielun toiminnan vaikutuksesta, b) velvollisuudestamme, c) Jumalan nimenomaisesta käskystä ja d) kaikkien järjellisten olentojen esimerkin mukaisesti.

§ 6 Mistä saamme tiedon Jumalan oikeasta palvomisesta? Tässä osoitetaan, a) että luonto ei kerro meille, miten Jumala haluaa itseään palvottavan, vaan siihen331 tarvitaan ilmoitus, ja b) että Pyhä kirja on tässä ainoa varma johdattaja, yhdessä terveen järjen kanssa.

§ 7 Selittää, mitä oikea ja väärä palvominen ovat, ja että oikea tarkoittaa Jumalan nimen pyhittämistä sekä oikeaa käyttämistä.

§ 8 Mitä tarkoitetaan Jumalan nimellä? Kaikkea sitä, mistä me tunnemme hänet, koska hän on olemassa eli a) hänen varsinainen nimensä, b) hänen korkeat ominaisuutensa, c) hänen suuret työnsä ja hyvät tekonsa, d) hänen pyhä sanansa ja e) hänen armonosoituksensa, pyhät sakramentit.

§ 9 Miten sitä on oikein käytettävä? a) Käyttämällä ahkerasti ja oikein Jumalan sanaa, b) rukoilemalla ahkerasti, c) kiittämällä ja ylistämällä, d) olemalla vilpittömän kuuliainen hänen käskyjään kohtaan ja e) vaadittaessa vahvistamalla totuuden valalla hänen nimissään.

II osa

§ 10 Tässä kielletään a) halveksimasta Jumalan nimeä, niin että sitä ei käytetä lainkaan tai käytetään vain harvoin.

§ 11 Tässä kielletään b) käyttämästä väärin tätä nimeä, mikä tapahtuu 1) kun sitä käytetään eri tavoin kevytmielisesti.

§12 2) Kun sitä käytetään sellaisissa teoissa, jotka itsessään ovat syntisiä kuten kiroilu, väärän valan vannominen, taikausko, väärät opit ja syntinen elämä.332

III osa

§ 13 Oikeaan Jumalan palvomiseen meidät saa a) hänen nimenomainen käskynsä

§ 14 b) meidän oma siitä kumpuava onnellisuutemme

§ 15 c) meidän yllämme muutoin riippuva kirous.

Sovellutus

§ 16 Tässä valitetaan hartaasti Jumalan palvomisen rappiota meidän keskuudessamme ja hänen nimensä häpeällistä väärinkäyttöä.

§ 17 Määrätään a) itse kutakin yleisesti tutkailemaan omaa käyttäytymistään ja neuvotaan, että parannus tapahtuu rehellisesti tunnustamalla asia ja luottamalla sovitukseen, ja b) pappeja vakavasti tutkimaan, ovatko he pyhittäneet vai herjanneet Jumalan nimeä.

Neljäs saarna

Johdanto

§ 1 Kaikki ihmisen tekemiset vaativat oman aikansa, erityisesti ne, jotka ovat erityisen tärkeitä.

§ 2 Jumalan palvominen on meille säädetty, se on tärkeää ja vaatii siksi oman aikansa.

§ 3 Siihen on osoitettava merkittävästi aikaa, mitä todistaa se, että siinä on opittava paljon ja tehtävä paljon asioita ja että meitä siinä usein muistutetaan velvollisuuksistamme ja rohkaistaan niiden noudattamiseen.333

Teksti: 2. Moos. 20:8

Käsittely

§ 4 Tässä tarkastellaan sapatti- eli lepopäivää. Siinä yhteydessä selvitetään

1) mikä päivä se on

2) miten se tulee oikein pyhittää.

Eli:

Jumalan palvontaan välttämätön aika.

1) Mikä ajankohta siihen on käytettävä.

2) Miten sen tulee tapahtua.

I osa

§ 5 Miten lepopäivästä Vanhassa testamentissa säädettiin.

§ 6 Miten se Uudessa testamentissa siirrettiin lauantaista sunnuntaiksi.

§ 7 Todistaa, että tällainen vaihdos on Jumalasta.

§ 8 Selvittää, miten sapatin viettäminen on tarpeen myös ruumiimme levon vuoksi ja siten oikeutettu myös järjen kannalta.

§ 9 Puhuu Jumalan lasten päivittäisestä sapatista ja levosta Jumalassa.

II osa

§ 10 Todistaa, että sapatti tulee pyhittää, mutta ei leeviläisten lakien pakosta.

§ 11 Se tulee pyhittää sekä tekemällä että tekemättä jättämisellä. Ensiksi mainittuun kuuluu a) yleisessä jumalanpalveluksessa ja opetuksessa käynti334

§ 12 b) yksityinen kotihartaus taloissa.

§ 13 Sitä vastoin kielletään a) Jumalan sanan yleinen halveksunta

§ 14 b) kaikki itsessään syntiset puuhat

§ 15 c) kaikki tarpeeton ruumiillinen työ

§ 16 d) kaikki hyödytön ajanviete ja huvittelu

§ 17 e) maailman huolien raskauttama sydän.

Sovellutus

§ 18 Valittaa meidän aikamme vapaa-ajattelua tässä asiassa ja kehottaa vapaa-ajattelijoita kunnolla harkitsemaan omaa rauhatonta tilaansa. Kuulijoita kehotetaan elävää kristinuskoa osoittaen vakuuttamaan vapaa-ajattelijat Jumalan elävän palvomisen tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä.

§19 Haastaa harkitsemaan, kuinka sapatti on meidän keskuudessamme pyhitetty, ja puhuttelee kaikkia yleisesti mutta vanhempia, pappeja ja esivallan edustajia erityisesti, samoin teeskentelijöitä, ja lopuksi rohkaisee Jumalan lapsia.

Viides saarna

Johdanto

§ 1 Lähimmäisen rakastaminen on yleinen velvollisuus, mutta siinä on kuitenkin erilaisia asteita.

§ 2 Määrittelee nämä asteet: ensimmäinen on aviopuolisoiden välinen rakkaus, toisena335 vanhempien ja lasten välinen rakkaus, sitten verisukulaisten ja kristittyjen uskonveljien rakkaus, takaajiemme ja hyväntekijöidemme rakastaminen sekä lopuksi kaikkiin ihmisiin, myös vihollisiin kohdistuva rakkaus.

§ 3 Miksi jälkimmäinen taulu alkaa vanhempien ja lasten keskinäisillä velvollisuuksilla?

Teksti: 5. Moos. 5:16

§ 4 Miksi myös vanhempien velvollisuudet sisältyvät tähän käskyyn? Seuraavaksi tuleva

käsittely

sisältää sitten vanhempien ja lasten väliset velvollisuudet:

1) mitä näillä nimityksillä tarkoitetaan

2) heidän velvollisuutensa sekä

3) mikä saa heidät noudattamaan niitä.

I osa

§ 5 On neljänlaisia yhteisöjä: vanhempien ja lasten, isäntien ja palvelijoiden, esivallan ja alamaisten sekä pappien ja kuulijoiden muodostamia.

§ 6 Osoittaa erikseen, että kaikki nämä kuluvat tämän käskyn piiriin.

II osa

§ 7 Jaottelee nämä velvollisuudet kolmeen luokkaan: a) ne jotka ovat yhteisiä vanhemmille ja lapsille, b) ne jotka koskevat erityisesti vanhempia ja c) lasten omat velvollisuudet.336

§ 8 Selittää heidän yhteiset velvollisuutensa ja sen, mihin ne perustuvat.

§ 9 Kuvaa vanhempien erityiset velvollisuudet lapsiaan kohtaan, nimittäin a) rukoilla Jumalaa heidän puolestaan, b) pitää heidän ruumiistaan hellästi huolta, c) antaa heille kaikenlaista tietoa, d) pitää heidät hyveellisinä, jumalaapelkäävinä ja ahkerina, ja tämä soveltuu kaikkiin niihin, jotka ovat vanhemman asemassa.

§ 10 e) Tähän kuuluu järkevä rankaiseminen ja f) rakentava esimerkki.

§ 11 Selvittää lasten erityisiä velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Heidän tulee a) kunnioittaa vanhempia sydämessään, sanoissaan, käytöksessään ja toimissaan, b) totella heitä kaikissa asioissa auliisti ja jatkuvasti sekä c) palvella heitä erikseen pyytämättä kaikessa missä vain mahdollista. Kaikkia näitä velvollisuuksia täsmennetään erikseen alamaisten, palvelijoiden ja kuulijoiden kohdalla.

III osa

§ 12 Syyt, jotka saavat vanhemmat ja lapset täyttämään velvollisuutensa, ovat a) Jumalan nimenomainen käsky ja b) vanhempien ja lasten tähän perustuva onnellisuus, joka sydämellisesti rohkaisten pannaan heidän sydämeensä.

Kuudes saarna

Johdanto

§ 1 Meidän ruumiillinen onnellisuutemme perustuu kolmen asiaan, nimittäin henkemme, kunniamme ja omaisuutemme turvaan.337

§ 2 Elämämme on näistä kallein, mutta se on alttiina monille vaaroille, myös toisten ihmisten taholta, siksi Jumala turvasi sen laissa.

§ 3 Selittää, mitä kunnia ja omaisuus ovat, ja että Jumala on rauhoittanut myös ne laissa.

Teksti: 2. Moos. 20:13

Käsittely

§ 4 Henkemme turvaaminen.

1) Mitä Jumala viidennessä käskyssä tämän suhteen kieltää.

2) Mitä hän käskee.

I osa

§ 5 Tämä käsky säätää omamme ja lähimmäisen hengen turvaamisesta. Elämämme on kahdenlaista, ruumiillista ja henkistä. Tässä kielletään siten a) vahingoittamasta omaa ruumistamme joko väkivaltaisuuksilla tai paheilla

§ 6 b) vahingoittamasta oman sielumme hengellistä elämää.

§ 7 Lähimmäisemme elämä on myös kahdenlaista: molemmat turvataan. Ruumiillinen siten, että tässä a) kielletään kaikki, joka sydämessä voi johtaa vahingoittamaan lähimmäistä, b) vihamieliset eleet, c) haukkumasanat ja herjaaminen ja d) kaikki varsinaiset murhateot, joita luetellaan viisi lajia.338

§ 8 Hengellinen elämä turvataan siten, että kielletään estämästä lähimmäisen yhteyttä Jumalaan tai erottamasta häntä Jumalasta, mikä voi tapahtua monin tavoin. Tässä huomautetaan myös julmuudesta järjettömiä luontokappaleita kohtaan.

§ 9 Tässä ei suljeta pois esivallan oikeutta rangaista Jumalan nimissä, mikä tässä selitetään.

II osa

§ 10 Meidän oman henkemme turvaamiseksi määrätään a) pitämään siitä huolta ravinnon ja vaatetuksen avulla, b) elämään raittiisti ja kohtuutta noudattaen, c) tekemään työtä kohtuullisesti, d) huolehtimaan terveydestä ja e) karttamaan vaaroja.

§ 11 Hengellinen elämä tulee saavuttaa ja ylläpitää a) hankkimalla tietoja autuuden opista, b) käyttämällä ahkerasti niitä välineitä, joiden avulla se säilytetään ja c) jokapäiväisellä kasvamisella armossa.

§ 12 Meidän tulee turvata lähimmäisemme ruumiillinen elämä a) yleisen lähimmäisenrakkauden avulla, b) sovinnollisuudella, c) kärsivällisyydellä, d) olemalla valmiit auttamaan lähimmäistä hädässä ja e) myötätunnon avulla.

§ 13 Kuinka lähimmäisen hengellisestä elämästä tulee huolehtia.339

Sovellutus

§ 14 Määrää tarkoin koettelemaan itseämme, miten olemme tätä käskyä noudattaneet sekä omasta ruumiistamme että sielustamme huolehtimisen suhteen ja käyttämään tällöin helliä nuhteita.

§ 15 Valittaa sitä kovuutta, jolla monet vahingoittavat lähimmäisensä elämää, hänen ruumistaan, ja mikä vieläkin pahempaa, hänen sieluaan, ja miten Jumalan lapsiakin turmellaan. Esitetään sydämellinen kehotus kääntymiseen.

Seitsemäs saarna

Johdanto

§ 1 Osoittaa miten tärkeä asia ihmisten välinen luottamus meidän onnellisuutemme kannalta on ja mitä todellinen kunnia on.

§ 2 Osoittaa, että on olemassa petollisia ihmisiä ja miten he tuhoavat omansa ja toisen onnen.

§ 3 Päättelee tästä, miten välttämätön ihmisten välinen luottamus on ja toteaa, että kaikkein herkintä luottamus on eri sukupuolta olevien ihmisten välillä. Sitä on siis kaikin keinoin turvattava, ja tämä tapahtuu kuudennessa käskyssä.

Teksti: 2. Moos. 20:14

Käsittely

§ 4 Kuudes käsky Herran laissa: Älä tee huorin.340

1) Mitä huoruus on.

2) Mitä Jumala sen suhteen tässä kieltää.

3) Mitä hän käskee.

I osa

§ 5 Rakkaus eri sukupuolta olevien ihmisten kesken on luonnollista ja sallittua, kunhan se tapahtuu oikeassa järjestyksessä.

§ 6 Siveys on sitä, että eri sukupuolta olevat ihmiset yhtyvät oikeaan aikaan, oikeassa tarkoituksessa, oikeiden henkilöiden kanssa ja Jumalan sekä ihmisten laissa vahvistetussa järjestyksessä. Siveettömyys on piittaamattomuutta tästä.

§ 7 Osoittaa erityisesti, että naimattomien ihmisten välinen sopimaton suhde on huoruuden synti.

II osa

§ 8 Tässä kielletään siten a) siveettömät ajatukset, b) siveettömät eleet, c) siveettömät puheet ja d) siveettömät teot.

§ 9 Sitten kielletään myös kaikki, mikä aiheuttaa sellaista, kuten a) laiskuus, b) mässäily ja juopottelu, c) kevytmielinen seura ja d) laillisen iän saavuttaneiden avioitumisen estäminen.

III osa

§ 10 Tässä määrätään yleisesti vaalimaan a) puhdasta sydäntä, b) siveitä katseita ja eleitä, c) säädyllistä puhetapaa ja d) siveyttä kaikessa seurustelussa ja toiminnassa.341

§ 11 Erityisesti avioliiton ulkopuolella eläviä määrätään huolehtimaan a) kristillisestä pidättyvyydestä, b) että heidän ei pidä ylpeillä onnen tuottamilla lahjoilla, c) että nuoret ottavat vastaan vanhempien uskolliset ja viisaat neuvot, d) että he ovat varovaisia valinnoissaan ja e) ryhtyvät valintaan rukoillen ja pyytäen neuvoa Jumalalta

§ 12 Aviosäädyssä olevien velvollisuutena on a) oikea, aito rakkaus ja uskollisuus, b) olla epäilemättä puolisoaan ja ehkäistä kaikki epäilyksen aiheet omalta puolelta, c) ahkeroida oikealla tavalla kodin hyväksi ja d) hoitaa uskollisesti rakkauden hedelmiä.

§ 13 Tässä myös määrätään ne keinot, joilla tätä hyvettä voidaan edistää, nimittäin a) rukoilemalla uskollisesti Jumalaa pitämään sydän erossa siveettömyydestä, b) kristillisellä kohtuullisuudella, c) valppaudella, d) pitämällä Jumala aina silmien edessä ja e) valitsemalla itselleen siveellistä seuraa.

Sovellutus

§ 14 Valittaa siveettömyyden paheen lisääntymistä ja siveellisyyttä koskevaa häpeällistä vapaa-ajattelua, joka kumotaan järjen perusteiden ja siveettömyyden vahingollisten seurauksien nojalla.

§ 15 Etsii syitä sellaiseen, ja osoittaa, että sellaista edistää erityisesti a) ylhäisten esimerkki, b) uskottomuuden aiheuttamaa häpeää vähätellään ja siloitellaan342 ja c) kun poliittiset syyt estävät kansaa solmimasta avioliittoja.

§ 16 Lopuksi kehotetaan kuulijoita varjelemaan sydäntään siveettömyyden paheelta ja rukoilemaan Jumalaa korkean esivallan puolesta, että hän antaa viisautta paheiden estämiseksi sekä kunnian ja uskollisuuden edistämiseksi maassamme.

Kahdeksas saarna

Johdanto

§ 1 Mitä omaisuus on.

§ 2 Omistusoikeus on välttämätön ja lailla säädetty, ja vahvistetaan seitsemännessä käskyssä.

Teksti: 2. Moos. 20:15

Käsittely

§ 3 Seitsemännessä käskyssä vahvistettu omaisuutemme turva.

1) Mitä Jumala tässä käskyssä kieltää ja

2) mitä hän käskee.

I osa

§ 4 Selvittää, mitä varkaus on, ja jakaa sen yleisesti kahteen lajiin, nimittäin a) lähimmäisen omaisuuden täysin laiton ottaminen, joka tapahtuu yleisesti tunnistetun epäoikeudenmukaisuuden puitteissa, ryöstämällä tai salaisesti varastamalla343

§ 5 b) salaisen petoksen kautta: α) esivaltaa ja määräävässä asemassa olevia vastaan

§ 6 β) alamaisia vastaan

§ 7 γ) tasaveroisten ihmisten välisissä toimissa.

§ 8 On olemassa varkautta itseään kohtaan.

§ 9 Miten se toteutuu: a) laiskuuden, b) huolimattoman taloudenpidon, c) tuhlauksen ja d) kitsauden kautta

II osa

§ 10 Tässä käsketään a) hoitamaan oikein lähimmäisen omaisuutta

§ 11 b) tekemään oikeanlainen sovinto Jumalan ja lähimmäisen kanssa, jos on varastanut

§ 12 c) hoitamaan omaa omaisuuttamme oikein, hankkimaan, säilyttämään ja käyttämään sitä oikein

§ 13 d) tyytymään osaamme.

Sovellutus

§ 14 Kuvaa varkauden synnin iljettävyyttä.

§ 15 Koettelee kuulijoita, moittii törkeitä varkaita ja pettureita ja kehottaa heitä parannukseen.

§ 16 Moittii omahyväisiä ja koettaa saada heidät tunnustamaan surkeutensa.344

Yhdeksäs saarna

Johdanto

§ 1 Kunniaa on kahdenlaista. Sisäinen kunnia perustuu hyveeseen eli sydämen ja tekojen yhdenmukaisuuteen lain kanssa. Ulkoinen kunnia perustuu siihen käsitykseen, joka toisilla on meidän hyveellisyydestämme. Sama koskee paheellisuutta.

§ 2 Sisäinen ja ulkoinen kunnia voivat yhdistyä, mutta koska ihmiset eivät ole sydämen tarkastajia, voi myös olla, että arvio ei käy yksiin sisäisen kunnian kanssa, niin että hyveellistä pidetään paheellisena ja paheellista rehellisenä.

§ 3 Se, että ihmistä pidetään toisenlaisena kuin mitä hän on, tuottaa suurta vahinkoa koko inhimilliselle yhteiselämälle.

§ 4 Siksi Jumala, joka on sydänten tarkastaja ja rakastaa totuutta, on meidän autuutemme edistämiseksi määrännyt kahdeksannessa käskyssä, että meidän arviomme, siis ulkoisen kunnian, tulee niin tarkoin kuin ihmiselle vain on mahdollista olla yhdenmukainen sisimmän kanssa. Tämä on meidän nimemme ja maineemme varjelemista.

Teksti: 2. Moos. 20:16

Käsittely

§ 5 Kahdeksannen käskyn turvaama nimemme ja maineemme.345

1) Mitä Jumala meiltä tässä suhteessa kieltää.

2) Mitä hän käskee.

I osa.

§ 6 Tässä kielletään yleisesti kaikki väärä todistus, mikä on sitä, että meillä joko itsellämme on tai annamme muille sellaisia käsityksiä lähimmäisestämme, jotka eivät vastaa hänen sisintään, leimaamme hyvän huonoksi tai päinvastoin. Huomattakoon: käsityksemme eivät toki koskaan voi olla täydellisiä, mutta kysymys onkin siitä, olemmeko me perehtyneet tarkoin asiaan, olemmeko olleet puolueettomia sen suhteen ja olemmeko rehellisiä kertoessamme asiat muille.

§ 7 Erityisesti tässä kielletään a) kaikki sydämen kateus lähimmäistä kohtaan

§ 8 b) kaikki valhe: α) oikeuden edessä se, että syytetään syytöntä, vapautetaan syyllinen syytteestä, kielletään omat teot, ajetaan vääräksi tiedettyä asiaa, todistetaan syyllinen vapaaksi tai syytön syylliseksi, lykätään asioita aiheettomasti, tuomitaan mielivaltaisesti langetetaan tuomio syyttömälle ja vapautetaan syyllinen

§ 9 tuomioistuimen ulkopuolella β) epätotuuksien levittäminen joko kevytmielisyydestä tai sitten tarkoituksella vahingoittaa, ylistää tai moittia jotakuta kohtuuttomasti

§ 10 c) lähimmäisen kavaltaminen: toisen suosioon hankkiutuminen viekkaudella, hänen salaisuuksiensa selville ottaminen,346 niiden paljastaminen toisille, niiden käyttäminen niin että saa toisen valtaansa tai vahingoittaa häntä, myös toisen kirjeiden sieppaaminen ja avaaminen

§ 11. d) takanapäin puhuminen, mikä tarkoittaa sitä, että arvioidaan lähimmäistä kielteisemmin hänen poissaollessaan kuin silmätysten, sekä häväistyskirjoitusten levittäminen

§ 12 e) herjaaminen ja moittiminen, mikä tarkoittaa sitä, että turmellaan hänen mainettaan, joko pahassa tarkoituksessa tai perusteettomassa asiassa, suullisesti tai kirjallisesti.

II osa

§ 13. Tässä määrätään yleisesti noudattamaan totuudellisuutta, niin että a) ahkerasti ja oikeamielisesti etsitään ja sydämessään säilytetään totuutta, b) tuodaan sitä ilmi käytöksessä, c) puhutaan totta ja d) noudatetaan totuutta teoissa.

§ 14 Erityisesti a) on puolustettava lähimmäistä, mikä tarkoittaa, ettei mustamaalaa lähimmäistä kateellisten ihmisten puheiden ja omien arvailujen perusteella, ei yritä punnita hänen aikomuksiaan eikä tuomitse ankarasti, vaan totuudenmukaisesti ja kristillisestä rakkaudesta puolustaa toisen viattomuutta

§ 15 b) tulee ajatella ja puhua hyvää hänestä ja kääntää kaikki asiat parhain päin. Tähän meitä velvoittaa kristillinen rakkaus, ja se tuottaa meille kaikkien luottamuksen. Se keventää ja tyydyttää omaa sydäntämme sekä helpottaa yhteiselämäämme.

Sovellutus

§ 16 Valittaa sitä, miten saatanan meihin istuttama valheen siemen itää ja kasvaa347 meissä runsaana, tuomioistuimissa ja muuallakin. Miten luonnollinen kopeus viekoittelee sen, joka ei ole tehnyt kääntymystä, polkemaan toisten kunniaa omansa kohottamiseksi.

§ 17 Osoittaa tällaisen onnettomat seuraukset: se vihastuttaa Jumalan ja vahingoittaa lähimmäistä, mutta eniten me vahingoitamme siinä itseämme ajassa ja ikuisuudessa.

§ 18 Kehottaa tarkoin tarkkailemaan omia vikojamme, jotta pysyisimme totuudessa ja aina arvioisimme lempeästi lähimmäisiämme, sillä niin saavutamme suurimman mahdollisen onnen.

Kymmenes saarna

Johdanto

1 § Osoittaa näiden kahdeksan käskyn luonnollisen järjestyksen.

§ 2 Selittää kahden viimeisen käskyn syyt ja perusteet.

§ 3 Osoittaa 9. ja 10. käskyjen varsinaisen eron.

Teksti: 2. Moos. 20:17

Käsittely

§ 4 Turmiollinen synnin halu.

1) Miten ankarasti Jumala sen kieltää.

2) Mitä hän sitävastoin meiltä vaatii.348

I osa

§ 5 Yleisesti ottaen on kolmenlaisia haluja, nimittäin a) luonnollinen ruoan, juoman, unen ym. halu, b) hengellinen halu Jumalaa ja jumalallisia asioita kohtaan c) syntinen halu, joka on Jumalalle vastenmielinen ja meille itsellemme vahingollinen. Tämä kielletään tässä ja erotetaan lähteestään, perisynnistä.

§ 6 Se koostuu a) todellisista, meissä heräävistä himoista, b) niihin suostumisesta ja c) pyrkimyksestä harjoittaa niitä.

§ 7 Se ilmenee a) omaisuuden himoamisena, b) kunnian ja korkean aseman haluna, c) nautinnonhaluna ja d) tyytymättömyytenä omaa omaisuutta, säätyasemaa ja elämän mukavuuksia, Jumalan johdatusta ym. kohtaan

II osa

§ 8 Tässä määrätään a) haluamaan Jumalaa, joka on korkein hyvä

§ 9 b) haluamaan kaikkea, mikä on hyvää ja Jumalalle mieluisaa

§ 10 c) alati taistelemaan pahoja haluja vastaan

§ 11 d) käyttämään ahkerasti keinoja, joilla pahoja haluja hillitään ja hyviä vaalitaan: sellaisia ovat rukous, valppaus sekä Jumalan sanan tarkastelu ja synnin tilaisuuksien karttaminen.

Sovellutus

§ 12 Kehottaa kuulijoita kääntymään oman sydämensä puoleen ja tarkasti koettelemaan sitä, ja tuetaan heitä siinä.349

§ 13 Kehottaa ja opastaa omantunnon puhdistumiseen Jeesuksen veressä uskon kautta.

§ 14 Johdattaa heitä uudestisyntymisen tielle ja varjelee heitä menettämästä armoa uudelleen.

Yhdestoista saarna

Johdanto

§ 1 Osoittaa, miten Jumala lainsäätämisellään ensi sijassa tarkoitti meidän onnellisuuttamme ja esittää kysymyksen: miksi ihmiset eivät edistä sitä lakia noudattamalla?

§ 2 Vastaa tähän kysymykseen.

§ 3 Miten Jumala tässä käskyssä puuttuu itse synnynnäiseen turmelukseen eli perisyntiin.

Teksti: 2. Moos. 20:17

Käsittely

§ 4 Perisynnin syvä turmelus.

1) Mitä se on.

2) Miten Herra sen kieltää.

3) Mitä hän sitävastoin käskee.

I osa

§ 5 Kuvaa perisynnin alkuperää syntiinlankeemuksessa.

§ 6 Osoittaa sen luonteen ja siten selvittää a) tämän lankeemuksen syvyyden, b) periytyykö perisynti edelleen ja c) voidaanko meitä siksi pitää rikollisina.350

§ 7 Selvittää lankeemuksen onnettomat seuraukset, joiden perusta oli joko itse lankeemuksessa tai jotka olivat rangaistusta käskyn rikkomisesta.

II osa

§ 8 Tässä Jumala kieltää a) perisynnin yleensä

§ 9 b) sen turmion, joka siitä ymmärrykseen syntyi

§ 10 c) sen, joka vahingoittaa erityisesti tahtoa.

III osa

§ 11 Tässä käsketään a) yleisesti palauttamaan Jumalan kaltaisuuden täydellisesti entiselleen

§ 12 b) erityisesti hankkimaan täydellinen ja autuuteen tarvittava tieto Jumalasta ja jumalallisista asioista

§ 13 c) tahdon suhteen pelkäämään oikealla tavalla Jumalaa ja tahdollaan sekä kyvyllään edistämään omaa ja lähimmäisen todellista hyvää ja näin ollen täydellisesti noudattamaan lakia kokonaisuudessaan.

Sovellutus

§ 14 Kuvaa surkeaa tilannettamme, johon olemme perisynnin vuoksi joutuneet.

§ 15 Rohkaisee kuulijoita kääntymyksessä uskon kautta osallistumaan Jeesuksen täydelliseen pyhyyteen ja uurastamaan Jumalan kaltaisuuden palauttamiseksi ennalleen.351

§ 16 Kehottaa uskovia kiittämään Vapahtajaansa, joka lunasti heidät lain kirouksesta, ja päivittäin heikkoutensa kohdatessaan kaipaamaan täydellistä lunastustaan taivaassa.

Suom. EO

1. hahmotelma, jäsennys

Unfortunately this content isn't available in English