Föregående avsnitt: Sjunde budordspredikan, § 6
Följande avsnitt: Sjunde budordspredikan, § 8
§. 7.
Då nu dessa ordningar således skola iakttagas, fordras här för båda könen äfven til den rätta kyskheten, en återhållsamhet, som består deruti, at de icke annorlunda samtycka til någon förening med det andra könet, än efter de här förut nämnda allmänna hufvudreglor. Den behöfves utom ägtenskapet, så länge de icke funnit den som med dem i laglig ordning vil bygga ägtenskap, och det är16 fullbordadt: Den är likaledes nödig innom ägtenskapet, antingen då makar äro på längre eller kortare tider skilda ifrån dem, eller af hvarjehanda andra orsaker. Brukas denna återhållsamhet icke, så är kyskhets-bandet brutet, och hordoms synden utöfvad. Detta lärer väl af få nekas, när frågan rörer dem som äro i ägta ståndet. Men deremot torde okyskheten emellan ogifta i vår tid ej anses vara mycket svår eller betydande, ja til äfventyrs af många som aldeles oskyldig. Derföre nödgas jag ännu uppehålla mig härvid, och bevisa äfven styggelsen af denna slags otukt. Men det måste, för at ej falla mine Åhörare för mycket i dag til last, ske allenast helt kort. Bevisen skole vi hämta härtil, dels af uppenbarelsen, dels ock af förnuftet. Detta sjette budordet i Herrans Heliga lag är ganska allmänt, då det heter: Du skalt icke göra hor. Här är således icke til finnandes något enda undantag, och måste derföre innefatta all slags otukt, den må då komma under namn af lönskeläger,1 enkelt eller dubbelt hor,2 eller andra vederstyggelser. En inskränkning här är således icke annat än en af kötsligit sinne gjord vrängning i Herrans lag, efter egen ond begärelse, häldst då et sådant undantag aldrig någonstädes igenfinnes i hela den Heliga skrift. Tvert17 om få vi igen flera bevis derpå at en sådana Mö-kränkning är uttryckeligen förbuden. Om någor kommer til en jungfru, heter det, som intet trolofvad är, och ligger när henne, och det varder funnet: så skal han, som när henne låg, gifva hennes fader femtio siklar silfver, och skal hafva henne til hustru, derföre at han hafver förnedrat henne: Han må icke öfvergifva henne i hans lifsdagar. 5 Mos. 22:28,29. Uti hvilka ord det kallas et förnedrande, men var ock förenadt med den ovilkorliga skyldighet, at taga henne til ägta, och ändock til försoning gifva hennes Fader femtio siklar silfver. Och om sådana kötsliga beblandelser emellan ogifta, utan at fullborda et sådant ägtenskap, säger Herren til föräldrarna: Du skalt icke hålla din dotter til boleri, på det at landet icke skal varda fullt med laster. 3 Mos. 19:29. Och åter säger Herren: Ingen sköka skal vara ibland Israels söner.3 5 Mos. 23:17. Hvarmed äfven denna slags otukt förbjudes, med den tilsats, at landet genom sådant upfylles med vederstyggeliga hordoms-laster. Flera sådana bevis kunde anföras af den Heliga Skrift, men tiden tillåter det icke. Et sundt förnuft talar äfven uttryckeligen härutinnan, ehuru man i sielfva Christenheten med högt ljud vil ropa deremot. Barnen stå ju 1) omedelbarligen under sina Föräl18drars vård: deras skyldighet är således, at genom dygdig upfostran, och noga tilsyn, lemna sina döttrar med tiden oförkränkta åt sina män; och emedan männerne äfven vid sit val söka dem som de tro vara kyska och oförkränkta, af hvilka de uti sit ägtenskap hafva at hoppas trohet och dygd; så åligger det ock Föräldrarna, til befordrande af sina döttrars lycka, förvara dem sådana. Föräldrarnas egen ära fordrar likaledes, at de icke, under Jungfru-namnet, lemna tro- och äre-lösa skökor åt sina mågar. 2) Då äran egenteligen består deruti, at i sielfva värket vara sådan, som man vil synas för allmänheten, nemligen dygdig och obefläckad, så är klart, at de som under oloflig eller oordentelig beblandelse vilja dock visa sig såsom oförkränkta för en allmänhet, med det samma förlorat den sanna äran, och begå en skamlig trolöshet emot det andra könet. 3) Förloras genom en allmän lättfärdighet, all utväg til en Christelig och ordentelig barna-upfostran. Jag vil ej nämna derom, at folk ökningen är altid svagare och ganska ringa, där otukten går i svang, emot det som naturligen händer uti ordenteliga ägtenskap. Jag vil allenast erhindra, huru männerne, under en i svang gående otukt, undandraga19 sig all vård, all påkostnad, ja det som värre är, all faderlig ömhet och skyldigheter emot sina foster, dem de hvarken veta eller vilja kännas vid, och hela försorgen stannar då på det svagare könet, som oftast äger hvarken förmåga eller begrep at upfostra dem, än mindre någon redelig vilja, utom hvad naturens drift likasom trugar dem til. För sin egen framkomst arbeta de med flit, at i löndom straxt få dessa vitnen af sin förlorade ära utur vägen, som gifva dem en dagelig förebråelse, och äro deras plåga. Här ligger grunden egenteligen til de många barna-mord, såsom en naturlig fölgd af denna slags lättfärdighet, hvilka således naturligt vis måste tiltaga i samma mån vägarna til otukten lättas; ty de må lättas huru långt som häldst, måste dock det i sakens natur grundade begrep om trohet och ära äga sit värde, och trolösheten sin blygd, så länge icke et groft lasternas Barbari fått utplåna all känsla af dygd i hela samhället. Sådane foster äro derföre til stor del förlorade nog ofta til kroppen, men än mera til sin själ, och mödrarna söka med all makt afskudda sig dessa hinder för sin lycka, och nya begärelsers mättande. Må icke människligheten rysa för så förskräckeliga, som oskiljaktiga fölgder af en sådan otukt? Härtil20 kommer än 4) at då kyskhets gränsorna öfverskridas, utom ägtenskapet, först med den ena och snart vid et annat tilfälle med en annan, upretas otukts begären i de ogiftas hjertan, och blifva derigenom tygellösa, och kunna, sedan de äfven komma i ägta-stånd, svårligen tämjas, utan bryta beklageligen ut på bägge sidor uti en vederstyggelig trolöshet ägta makar emellan, hvarigenom åter all samdrägtighet i et bohag aldeles förstöres, och än mera, all ordentelig och Christelig barna-upfostran, och en derpå bygd hela samhällets lycksalighet. Och ändteligen 5) at i sådan oordning framfödde barn äro, vid tiltagande åren, mäst faderlöse, ofta ock, redan i vår tid, moderlöse. De känna ingen slägt, och ingen känner dem. De äro likasom vräkta i en ödemark, där de känna ingen huld eller skyld.4 Om de ock voro de dygdigaste och samvetsömaste Christne, (dock huru skola de blifva sådane? och hvem vårdar rätt deras upfostran?) kunna de icke, då de med tiden skola förena sig med andra könet, på något sätt vara säkre, at intet begå en för Gud och människor vederstyggelig blodskam, med egen far och mor, syster eller bror; ty de känna dem intet, och andre intet dem; hvarigenom landet orenas med vederstyggeliga och hemdropande blodskulder. Dö21men då sjelfve, mine Åhörare, om icke et sielfsvåld af så svåra fölgder för människligheten och så stridande emot förnuftet och uppenbarelsen, bör anses för en vederstyggelig hordoms-synd.
§. 7.
Då nu dessa ordningar således skola iakttagas, fordras här för båda könen äfven til den rätta kyskheten, en återhållsamhet, som består deruti, at de icke annorlunda samtycka til någon förening med det andra könet, än efter de här förut nämnda allmänna hufvudreglor. Den behöfves utom ägtenskapet, så länge de icke funnit den som med dem i laglig ordning vil bygga ägtenskap, och det är16 fullbordadt: Den är likaledes nödig innom ägtenskapet, antingen då makar äro på längre eller kortare tider skilda ifrån dem, eller af hvarjehanda andra orsaker. Brukas denna återhållsamhet icke, så är kyskhets-bandet brutet, och hordoms synden utöfvad. Detta lärer väl af få nekas, när frågan rörer dem som äro i ägta ståndet. Men deremot torde okyskheten emellan ogifta i vår tid ej anses vara mycket svår eller betydande, ja til äfventyrs af många som aldeles oskyldig. Derföre nödgas jag ännu uppehålla mig härvid, och bevisa äfven styggelsen af denna slags otukt. Men det måste, för at ej falla mine Åhörare för mycket i dag til last, ske allenast helt kort. Bevisen skole vi hämta härtil, dels af uppenbarelsen, dels ock af förnuftet. Detta sjette budordet i Herrans Heliga lag är ganska allmänt, då det heter: Du skalt icke göra hor. Här är således icke til finnandes något enda undantag, och måste derföre innefatta all slags otukt, den må då komma under namn af lönskeläger,5 enkelt eller dubbelt hor,6 eller andra vederstyggelser. En inskränkning här är således icke annat än en af kötsligit sinne gjord vrängning i Herrans lag, efter egen ond begärelse, häldst då et sådant undantag aldrig någonstädes igenfinnes i hela den Heliga skrift. Tvert17 om få vi igen flera bevis derpå at en sådana Mö-kränkning är uttryckeligen förbuden. Om någor kommer til en jungfru, heter det, som intet trolofvad är, och ligger när henne, och det varder funnet: så skal han, som när henne låg, gifva hennes fader femtio siklar silfver, och skal hafva henne til hustru, derföre at han hafver förnedrat henne: Han må icke öfvergifva henne i hans lifsdagar. 5 Mos. 22:28,29. Uti hvilka ord det kallas et förnedrande, men var ock förenadt med den ovilkorliga skyldighet, at taga henne til ägta, och ändock til försoning gifva hennes Fader femtio siklar silfver. Och om sådana kötsliga beblandelser emellan ogifta, utan at fullborda et sådant ägtenskap, säger Herren til föräldrarna: Du skalt icke hålla din dotter til boleri, på det at landet icke skal varda fullt med laster. 3 Mos. 19:29. Och åter säger Herren: Ingen sköka skal vara ibland Israels söner.7 5 Mos. 23:17. Hvarmed äfven denna slags otukt förbjudes, med den tilsats, at landet genom sådant upfylles med vederstyggeliga hordoms-laster. Flera sådana bevis kunde anföras af den Heliga Skrift, men tiden tillåter det icke. Et sundt förnuft talar äfven uttryckeligen härutinnan, ehuru man i sielfva Christenheten med högt ljud vil ropa deremot. Barnen stå ju 1) omedelbarligen under sina Föräl18drars vård: deras skyldighet är således, at genom dygdig upfostran, och noga tilsyn, lemna sina döttrar med tiden oförkränkta åt sina män; och emedan männerne äfven vid sit val söka dem som de tro vara kyska och oförkränkta, af hvilka de uti sit ägtenskap hafva at hoppas trohet och dygd; så åligger det ock Föräldrarna, til befordrande af sina döttrars lycka, förvara dem sådana. Föräldrarnas egen ära fordrar likaledes, at de icke, under Jungfru-namnet, lemna tro- och äre-lösa skökor åt sina mågar. 2) Då äran egenteligen består deruti, at i sielfva värket vara sådan, som man vil synas för allmänheten, nemligen dygdig och obefläckad, så är klart, at de som under oloflig eller oordentelig beblandelse vilja dock visa sig såsom oförkränkta för en allmänhet, med det samma förlorat den sanna äran, och begå en skamlig trolöshet emot det andra könet. 3) Förloras genom en allmän lättfärdighet, all utväg til en Christelig och ordentelig barna-upfostran. Jag vil ej nämna derom, at folk ökningen är altid svagare och ganska ringa, där otukten går i svang, emot det som naturligen händer uti ordenteliga ägtenskap. Jag vil allenast erhindra, huru männerne, under en i svang gående otukt, undandraga19 sig all vård, all påkostnad, ja det som värre är, all faderlig ömhet och skyldigheter emot sina foster, dem de hvarken veta eller vilja kännas vid, och hela försorgen stannar då på det svagare könet, som oftast äger hvarken förmåga eller begrep at upfostra dem, än mindre någon redelig vilja, utom hvad naturens drift likasom trugar dem til. För sin egen framkomst arbeta de med flit, at i löndom straxt få dessa vitnen af sin förlorade ära utur vägen, som gifva dem en dagelig förebråelse, och äro deras plåga. Här ligger grunden egenteligen til de många barna-mord, såsom en naturlig fölgd af denna slags lättfärdighet, hvilka således naturligt vis måste tiltaga i samma mån vägarna til otukten lättas; ty de må lättas huru långt som häldst, måste dock det i sakens natur grundade begrep om trohet och ära äga sit värde, och trolösheten sin blygd, så länge icke et groft lasternas Barbari fått utplåna all känsla af dygd i hela samhället. Sådane foster äro derföre til stor del förlorade nog ofta til kroppen, men än mera til sin själ, och mödrarna söka med all makt afskudda sig dessa hinder för sin lycka, och nya begärelsers mättande. Må icke människligheten rysa för så förskräckeliga, som oskiljaktiga fölgder af en sådan otukt? Härtil20 kommer än 4) at då kyskhets gränsorna öfverskridas, utom ägtenskapet, först med den ena och snart vid et annat tilfälle med en annan, upretas otukts begären i de ogiftas hjertan, och blifva derigenom tygellösa, och kunna, sedan de äfven komma i ägta-stånd, svårligen tämjas, utan bryta beklageligen ut på bägge sidor uti en vederstyggelig trolöshet ägta makar emellan, hvarigenom åter all samdrägtighet i et bohag aldeles förstöres, och än mera, all ordentelig och Christelig barna-upfostran, och en derpå bygd hela samhällets lycksalighet. Och ändteligen 5) at i sådan oordning framfödde barn äro, vid tiltagande åren, mäst faderlöse, ofta ock, redan i vår tid, moderlöse. De känna ingen slägt, och ingen känner dem. De äro likasom vräkta i en ödemark, där de känna ingen huld eller skyld.8 Om de ock voro de dygdigaste och samvetsömaste Christne, (dock huru skola de blifva sådane? och hvem vårdar rätt deras upfostran?) kunna de icke, då de med tiden skola förena sig med andra könet, på något sätt vara säkre, at intet begå en för Gud och människor vederstyggelig blodskam, med egen far och mor, syster eller bror; ty de känna dem intet, och andre intet dem; hvarigenom landet orenas med vederstyggeliga och hemdropande blodskulder. Dö21men då sjelfve, mine Åhörare, om icke et sielfsvåld af så svåra fölgder för människligheten och så stridande emot förnuftet och uppenbarelsen, bör anses för en vederstyggelig hordoms-synd.
§ 7
Kun näitä määräyksiä täten tulee noudattaa, vaaditaan kummaltakin sukupuolelta oikean siveellisyyden saavuttamiseksi myös pidättyväisyyttä, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole suostu minkäänlaiseen kanssakäymiseen toisen sukupuolen kanssa muutoin kuin tässä edellä esitettyjen pääsääntöjen mukaisesti. Sitä tarvitaan avioliiton ulkopuolella niin kauan kuin he eivät ole löytäneet sitä, joka haluaa laillisessa järjestyksessä solmia avioliiton heidän kanssaan, ja se on16 täyttynyt. Se on yhtä lailla tarpeen myös avioliitossa, joko silloin kuin puolisot ovat pitemmän tai lyhemmän aikaa erillään toisistaan, tai erilaisista muista syistä. Jos tätä pidättyväisyyttä ei noudateta, niin siveellisyyden side on rikottu ja harjoitettu huoruuden syntiä. Harvat tätä kiistävätkään silloin kun kyse on avioliitossa olevista. Mutta naimattomien harjoittamaa siveettömyyttä sen sijaan ei meidän aikanamme pidetä kovin pahana tai merkittävänä, monet rohkenevat pitää sitä jopa täysin viattomana. Siksi minun täytyy vielä viipyä tässä ja osoittaa myös tämän kaltaisen siveettömyyden kauhistuttavuus. Mutta jotten tänään rasittaisi kuulijoitani liian paljolla, todistan sen vain aivan lyhyesti. Todisteet saamme tässä osin ilmestyksestä, osin myös järjestä. Tämä Herran pyhän lain kuudes käsky on varsin yleinen, koska se kuuluu: Älä tee huorin. Tässä ei siten ole nähtävissä mitään poikkeusta, ja sen täytyy siksi sisältää kaikkinainen siveettömyys, on kyse sitten salavuoteudesta, yksinkertaisesta tai kaksinkertaisesta huorinteosta9 tai muista iljetyksistä. Yritys rajata käskyä ei siten ole mitään muuta kuin omien pahojen halujen ohjaamana tehtyä Herran lain lihallista vääristelyä, varsinkin kun sellaista poikkeusta ei löydy mistään koko Pyhästä kirjasta. Päinvastoin17 löydämme runsaasti todisteita siitä, että tällainen immenloukkaus on nimenomaisesti kielletty. Jos mies kohtaa koskemattoman tytön, jota ei ole kihlattu, ja pakottaa hänet makaamaan kanssaan ja jos heidät nähdään, miehen on maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Miehen tulee ottaa häpäisemänsä tyttö vaimokseen, eikä hän saa hylätä tätä koko elinaikanaan 5. Moos. 22:28–29. Näissä sanoissa puhutaan häpäisemisestä, mutta siihen liittyy myös ehdoton velvollisuus ottaa hänen puolisokseen, ja sen lisäksi on vielä maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Ja naimattomien välisestä lihallisesta kanssakäymisestä, joka ei johda avioliittoon, Herra sanoo vanhemmille: Älä saata tytärtäsi häpeään antamalla hänen ruveta portoksi, etteivät irstaat tavat leviäisi maassanne 3. Moos. 19:29. Ja edelleen Herra sanoo: Älköön yhtään huorintekijää olko Israelin poikien joukossa10 5. Moos. 23:17. Näin on myös tämänkaltainen siveettömyys kielletty sillä lisäyksellä, että sellainen täyttää maan iljettävillä huoruuden paheilla. Pyhä kirja tarjoaisi monia tällaista todisteita, mutta aika ei siihen riitä. Terve järkikin puhuu hyvin selvästi tästä asiasta, vaikka jopa kristikunnassakin suureen ääneen huudetaan sitä vastaan. Lapsethan ovat 1) välittömästi vanhempiensa18 huolenpidon alaisia. Näiden velvollisuus on siten hyveellisen kasvatuksen ja riittävän valvonnan avulla jättää tyttärensä aikoinaan koskemattomina näiden miehille. Miehet valinnassaan myös etsivät sellaista, jonka he uskovat olevan siveä ja koskematon, ja jolta he avioliitossa voivat odottaa uskollisuutta ja hyveellisyyttä. Niinpä vanhempien velvollisuus onkin heidän tyttäriensä onnen vuoksi pitää nämä sellaisina. Myös vanhempien oma kunnia vaatii, että he eivät neitsyen nimellä luovuta vävyilleen uskottomia ja kunniattomia porttoja. 2) Koska kunnia itse asiassa perustuu siihen, että ollaan todella sitä, miltä halutaan julkisesti näyttää, siis hyveellisiä ja tahrattomia, niin on selvää, että ne jotka luvattomasta tai sopimattomasta kanssakäymisestä huolimatta haluavat ulospäin näyttäytyä koskemattomina, samalla menettävät todellisen kunniansa ja syyllistyvät häpeälliseen uskottomuuteen toista sukupuolta kohtaan. 3) Yleinen kevytmielisyys vie kaikki kristillisen ja kunnollisen lastenkasvatuksen mahdollisuudet. En puhu siitä, että väestönlisäys on siveettömyyden vallitessa aina heikompaa ja selvästi vähäistä verrattuna siihen, mitä oikeassa avioliitossa luonnostaan tapahtuu. Haluan vain muistuttaa, miten miehet yleisen siveettömyyden vallitessa kieltäytyvät19 kaikesta huolenpidosta ja kaikista kustannuksista, ja mikä vielä pahempaa, isällisestä hellyydestä ja velvollisuuksistaan jälkeläisiään kohtaan, joista he joko eivät tiedä tai joita he eivät halua tunnustaa. Koko huolenpito jää tällöin heikommalle sukupuolelle, jolla yleensä ei ole sen paremmin kykyä kuin ymmärrystäkään kasvattaa lapsia, ja vielä vähemmän mitään todellista tahtoa sen lisäksi, mihin luonnollinen vietti ikään kuin pakottaa heidät. Oman selviytymisensä vuoksi he tekevät salassa ahkerasti työtä sen eteen, että saisivat pois tieltä nämä heidän kunniansa menettämisen todistuskappaleet, jotka tuottavat heille joka päivä moitetta ja ovat heidän vaivoinaan. Tässä on todellinen syy moniin lapsenmurhiin, jotka ovat tällaisen kevytmielisyyden luonnollinen seuraus ja jotka siis luonnollisesti väistämättä lisääntyvät sitä mukaa kuin siveettömyyden harjoittamista helpotetaan. Sillä mennään siinä kuinka pitkälle tahansa, niin asian luontoon perustuvat käsitykset uskollisuudesta ja kunniasta säilyvät silti arvossaan, ja uskottomuus on häpeä niin kauan kuin karkeiden paheiden barbaria ei hävitä kaikkea hyveellisyyden tunnetta koko yhteiskunnasta. Suuri osa sellaisista lapsista onkin siksi kadotettuja ruumiiltaan, mutta vielä enemmän sielultaan, ja äidit koettavat kaikin keinoin raivata tieltään nämä oman onnensa ja uusien halujen tyydyttämisen esteet. Eikö ihmisyyttä kauhistuta sellaisen siveettömyyden yhtä kauhistuttavat kuin väistämättömätkin seuraukset?20 Lisäksi 4) kun siveellisyyden rajat rikotaan avioliiton ulkopuolella, ensin yhden kanssa ja pian tilaisuuden tullen myös toisen kanssa, niin tämä lietsoo naimattomien sydämessä siveettömiä haluja, jotka näin päästetään valloilleen, ja silloin niitä on avioliiton solmimisen jälkeenkin vaikea kesyttää, vaan ne johtavat valitettavasti molemmin puolin iljettävään uskottomuuteen aviopuolisoiden välillä. Se taas rikkoo kaiken sovun myös heidän kodissaan, ja mikä vielä pahempaa, se tuhoaa myös kaiken kunnollisen ja kristillisen lastenkasvatuksen ja koko yhteiskunnan siihen perustuvan onnellisuuden. Ja lopuksi 5) sellaisessa irstaudessa syntyneet lapset jäävät vuosien mittaan useimmiten isättömiksi, ja jo meidän aikanamme usein myös äidittömiksi. He eivät tunne sukuaan eikä kukaan tunne heitä. He ovat ikää kuin hylkyjä erämaassa, vailla tukea ja turvaa. Ja jos he olisivatkin mitä hyveellisimpiä ja omantunnontarkimpia kristittyjä (vaikka miten he voisivat sellaisiksi tulla ja kuka huolehtisi oikein heidän kasvatuksestaan?), niin kun he aikanaan voivat liittyä toiseen sukupuoleen, he eivät voi olla mitenkään varmoja siitä, etteivät he syyllisty Jumalan ja ihmisten edessä iljettävään sukurutsaan oman isän, äidin, sisaren tai veljen kanssa, sillä he eivät tunne näitä eivätkä nämä tunne heitä. Näin maa saastuu iljettävällä ja kostoa huutavalla verivelalla.21 Arvioikaa itse, hyvät kuulijani, eikö sellaista omavaltaisuutta, joka tuottaa ihmiskunnalle näin hirvittäviä seurauksia ja joka on sekä järjen että ilmoituksen vastaista, tulee pitää kauhistuttavana huoruuden syntinä?
Unfortunately this content isn't available in English
§. 7.
Då nu dessa ordningar således skola iakttagas, fordras här för båda könen äfven til den rätta kyskheten, en återhållsamhet, som består deruti, at de icke annorlunda samtycka til någon förening med det andra könet, än efter de här förut nämnda allmänna hufvudreglor. Den behöfves utom ägtenskapet, så länge de icke funnit den som med dem i laglig ordning vil bygga ägtenskap, och det är16 fullbordadt: Den är likaledes nödig innom ägtenskapet, antingen då makar äro på längre eller kortare tider skilda ifrån dem, eller af hvarjehanda andra orsaker. Brukas denna återhållsamhet icke, så är kyskhets-bandet brutet, och hordoms synden utöfvad. Detta lärer väl af få nekas, när frågan rörer dem som äro i ägta ståndet. Men deremot torde okyskheten emellan ogifta i vår tid ej anses vara mycket svår eller betydande, ja til äfventyrs af många som aldeles oskyldig. Derföre nödgas jag ännu uppehålla mig härvid, och bevisa äfven styggelsen af denna slags otukt. Men det måste, för at ej falla mine Åhörare för mycket i dag til last, ske allenast helt kort. Bevisen skole vi hämta härtil, dels af uppenbarelsen, dels ock af förnuftet. Detta sjette budordet i Herrans Heliga lag är ganska allmänt, då det heter: Du skalt icke göra hor. Här är således icke til finnandes något enda undantag, och måste derföre innefatta all slags otukt, den må då komma under namn af lönskeläger,11 enkelt eller dubbelt hor,12 eller andra vederstyggelser. En inskränkning här är således icke annat än en af kötsligit sinne gjord vrängning i Herrans lag, efter egen ond begärelse, häldst då et sådant undantag aldrig någonstädes igenfinnes i hela den Heliga skrift. Tvert17 om få vi igen flera bevis derpå at en sådana Mö-kränkning är uttryckeligen förbuden. Om någor kommer til en jungfru, heter det, som intet trolofvad är, och ligger när henne, och det varder funnet: så skal han, som när henne låg, gifva hennes fader femtio siklar silfver, och skal hafva henne til hustru, derföre at han hafver förnedrat henne: Han må icke öfvergifva henne i hans lifsdagar. 5 Mos. 22:28,29. Uti hvilka ord det kallas et förnedrande, men var ock förenadt med den ovilkorliga skyldighet, at taga henne til ägta, och ändock til försoning gifva hennes Fader femtio siklar silfver. Och om sådana kötsliga beblandelser emellan ogifta, utan at fullborda et sådant ägtenskap, säger Herren til föräldrarna: Du skalt icke hålla din dotter til boleri, på det at landet icke skal varda fullt med laster. 3 Mos. 19:29. Och åter säger Herren: Ingen sköka skal vara ibland Israels söner.13 5 Mos. 23:17. Hvarmed äfven denna slags otukt förbjudes, med den tilsats, at landet genom sådant upfylles med vederstyggeliga hordoms-laster. Flera sådana bevis kunde anföras af den Heliga Skrift, men tiden tillåter det icke. Et sundt förnuft talar äfven uttryckeligen härutinnan, ehuru man i sielfva Christenheten med högt ljud vil ropa deremot. Barnen stå ju 1) omedelbarligen under sina Föräl18drars vård: deras skyldighet är således, at genom dygdig upfostran, och noga tilsyn, lemna sina döttrar med tiden oförkränkta åt sina män; och emedan männerne äfven vid sit val söka dem som de tro vara kyska och oförkränkta, af hvilka de uti sit ägtenskap hafva at hoppas trohet och dygd; så åligger det ock Föräldrarna, til befordrande af sina döttrars lycka, förvara dem sådana. Föräldrarnas egen ära fordrar likaledes, at de icke, under Jungfru-namnet, lemna tro- och äre-lösa skökor åt sina mågar. 2) Då äran egenteligen består deruti, at i sielfva värket vara sådan, som man vil synas för allmänheten, nemligen dygdig och obefläckad, så är klart, at de som under oloflig eller oordentelig beblandelse vilja dock visa sig såsom oförkränkta för en allmänhet, med det samma förlorat den sanna äran, och begå en skamlig trolöshet emot det andra könet. 3) Förloras genom en allmän lättfärdighet, all utväg til en Christelig och ordentelig barna-upfostran. Jag vil ej nämna derom, at folk ökningen är altid svagare och ganska ringa, där otukten går i svang, emot det som naturligen händer uti ordenteliga ägtenskap. Jag vil allenast erhindra, huru männerne, under en i svang gående otukt, undandraga19 sig all vård, all påkostnad, ja det som värre är, all faderlig ömhet och skyldigheter emot sina foster, dem de hvarken veta eller vilja kännas vid, och hela försorgen stannar då på det svagare könet, som oftast äger hvarken förmåga eller begrep at upfostra dem, än mindre någon redelig vilja, utom hvad naturens drift likasom trugar dem til. För sin egen framkomst arbeta de med flit, at i löndom straxt få dessa vitnen af sin förlorade ära utur vägen, som gifva dem en dagelig förebråelse, och äro deras plåga. Här ligger grunden egenteligen til de många barna-mord, såsom en naturlig fölgd af denna slags lättfärdighet, hvilka således naturligt vis måste tiltaga i samma mån vägarna til otukten lättas; ty de må lättas huru långt som häldst, måste dock det i sakens natur grundade begrep om trohet och ära äga sit värde, och trolösheten sin blygd, så länge icke et groft lasternas Barbari fått utplåna all känsla af dygd i hela samhället. Sådane foster äro derföre til stor del förlorade nog ofta til kroppen, men än mera til sin själ, och mödrarna söka med all makt afskudda sig dessa hinder för sin lycka, och nya begärelsers mättande. Må icke människligheten rysa för så förskräckeliga, som oskiljaktiga fölgder af en sådan otukt? Härtil20 kommer än 4) at då kyskhets gränsorna öfverskridas, utom ägtenskapet, först med den ena och snart vid et annat tilfälle med en annan, upretas otukts begären i de ogiftas hjertan, och blifva derigenom tygellösa, och kunna, sedan de äfven komma i ägta-stånd, svårligen tämjas, utan bryta beklageligen ut på bägge sidor uti en vederstyggelig trolöshet ägta makar emellan, hvarigenom åter all samdrägtighet i et bohag aldeles förstöres, och än mera, all ordentelig och Christelig barna-upfostran, och en derpå bygd hela samhällets lycksalighet. Och ändteligen 5) at i sådan oordning framfödde barn äro, vid tiltagande åren, mäst faderlöse, ofta ock, redan i vår tid, moderlöse. De känna ingen slägt, och ingen känner dem. De äro likasom vräkta i en ödemark, där de känna ingen huld eller skyld.14 Om de ock voro de dygdigaste och samvetsömaste Christne, (dock huru skola de blifva sådane? och hvem vårdar rätt deras upfostran?) kunna de icke, då de med tiden skola förena sig med andra könet, på något sätt vara säkre, at intet begå en för Gud och människor vederstyggelig blodskam, med egen far och mor, syster eller bror; ty de känna dem intet, och andre intet dem; hvarigenom landet orenas med vederstyggeliga och hemdropande blodskulder. Dö21men då sjelfve, mine Åhörare, om icke et sielfsvåld af så svåra fölgder för människligheten och så stridande emot förnuftet och uppenbarelsen, bör anses för en vederstyggelig hordoms-synd.
§ 7
Kun näitä määräyksiä täten tulee noudattaa, vaaditaan kummaltakin sukupuolelta oikean siveellisyyden saavuttamiseksi myös pidättyväisyyttä, mikä tarkoittaa sitä, että he eivät ole suostu minkäänlaiseen kanssakäymiseen toisen sukupuolen kanssa muutoin kuin tässä edellä esitettyjen pääsääntöjen mukaisesti. Sitä tarvitaan avioliiton ulkopuolella niin kauan kuin he eivät ole löytäneet sitä, joka haluaa laillisessa järjestyksessä solmia avioliiton heidän kanssaan, ja se on16 täyttynyt. Se on yhtä lailla tarpeen myös avioliitossa, joko silloin kuin puolisot ovat pitemmän tai lyhemmän aikaa erillään toisistaan, tai erilaisista muista syistä. Jos tätä pidättyväisyyttä ei noudateta, niin siveellisyyden side on rikottu ja harjoitettu huoruuden syntiä. Harvat tätä kiistävätkään silloin kun kyse on avioliitossa olevista. Mutta naimattomien harjoittamaa siveettömyyttä sen sijaan ei meidän aikanamme pidetä kovin pahana tai merkittävänä, monet rohkenevat pitää sitä jopa täysin viattomana. Siksi minun täytyy vielä viipyä tässä ja osoittaa myös tämän kaltaisen siveettömyyden kauhistuttavuus. Mutta jotten tänään rasittaisi kuulijoitani liian paljolla, todistan sen vain aivan lyhyesti. Todisteet saamme tässä osin ilmestyksestä, osin myös järjestä. Tämä Herran pyhän lain kuudes käsky on varsin yleinen, koska se kuuluu: Älä tee huorin. Tässä ei siten ole nähtävissä mitään poikkeusta, ja sen täytyy siksi sisältää kaikkinainen siveettömyys, on kyse sitten salavuoteudesta, yksinkertaisesta tai kaksinkertaisesta huorinteosta15 tai muista iljetyksistä. Yritys rajata käskyä ei siten ole mitään muuta kuin omien pahojen halujen ohjaamana tehtyä Herran lain lihallista vääristelyä, varsinkin kun sellaista poikkeusta ei löydy mistään koko Pyhästä kirjasta. Päinvastoin17 löydämme runsaasti todisteita siitä, että tällainen immenloukkaus on nimenomaisesti kielletty. Jos mies kohtaa koskemattoman tytön, jota ei ole kihlattu, ja pakottaa hänet makaamaan kanssaan ja jos heidät nähdään, miehen on maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Miehen tulee ottaa häpäisemänsä tyttö vaimokseen, eikä hän saa hylätä tätä koko elinaikanaan 5. Moos. 22:28–29. Näissä sanoissa puhutaan häpäisemisestä, mutta siihen liittyy myös ehdoton velvollisuus ottaa hänen puolisokseen, ja sen lisäksi on vielä maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Ja naimattomien välisestä lihallisesta kanssakäymisestä, joka ei johda avioliittoon, Herra sanoo vanhemmille: Älä saata tytärtäsi häpeään antamalla hänen ruveta portoksi, etteivät irstaat tavat leviäisi maassanne 3. Moos. 19:29. Ja edelleen Herra sanoo: Älköön yhtään huorintekijää olko Israelin poikien joukossa16 5. Moos. 23:17. Näin on myös tämänkaltainen siveettömyys kielletty sillä lisäyksellä, että sellainen täyttää maan iljettävillä huoruuden paheilla. Pyhä kirja tarjoaisi monia tällaista todisteita, mutta aika ei siihen riitä. Terve järkikin puhuu hyvin selvästi tästä asiasta, vaikka jopa kristikunnassakin suureen ääneen huudetaan sitä vastaan. Lapsethan ovat 1) välittömästi vanhempiensa18 huolenpidon alaisia. Näiden velvollisuus on siten hyveellisen kasvatuksen ja riittävän valvonnan avulla jättää tyttärensä aikoinaan koskemattomina näiden miehille. Miehet valinnassaan myös etsivät sellaista, jonka he uskovat olevan siveä ja koskematon, ja jolta he avioliitossa voivat odottaa uskollisuutta ja hyveellisyyttä. Niinpä vanhempien velvollisuus onkin heidän tyttäriensä onnen vuoksi pitää nämä sellaisina. Myös vanhempien oma kunnia vaatii, että he eivät neitsyen nimellä luovuta vävyilleen uskottomia ja kunniattomia porttoja. 2) Koska kunnia itse asiassa perustuu siihen, että ollaan todella sitä, miltä halutaan julkisesti näyttää, siis hyveellisiä ja tahrattomia, niin on selvää, että ne jotka luvattomasta tai sopimattomasta kanssakäymisestä huolimatta haluavat ulospäin näyttäytyä koskemattomina, samalla menettävät todellisen kunniansa ja syyllistyvät häpeälliseen uskottomuuteen toista sukupuolta kohtaan. 3) Yleinen kevytmielisyys vie kaikki kristillisen ja kunnollisen lastenkasvatuksen mahdollisuudet. En puhu siitä, että väestönlisäys on siveettömyyden vallitessa aina heikompaa ja selvästi vähäistä verrattuna siihen, mitä oikeassa avioliitossa luonnostaan tapahtuu. Haluan vain muistuttaa, miten miehet yleisen siveettömyyden vallitessa kieltäytyvät19 kaikesta huolenpidosta ja kaikista kustannuksista, ja mikä vielä pahempaa, isällisestä hellyydestä ja velvollisuuksistaan jälkeläisiään kohtaan, joista he joko eivät tiedä tai joita he eivät halua tunnustaa. Koko huolenpito jää tällöin heikommalle sukupuolelle, jolla yleensä ei ole sen paremmin kykyä kuin ymmärrystäkään kasvattaa lapsia, ja vielä vähemmän mitään todellista tahtoa sen lisäksi, mihin luonnollinen vietti ikään kuin pakottaa heidät. Oman selviytymisensä vuoksi he tekevät salassa ahkerasti työtä sen eteen, että saisivat pois tieltä nämä heidän kunniansa menettämisen todistuskappaleet, jotka tuottavat heille joka päivä moitetta ja ovat heidän vaivoinaan. Tässä on todellinen syy moniin lapsenmurhiin, jotka ovat tällaisen kevytmielisyyden luonnollinen seuraus ja jotka siis luonnollisesti väistämättä lisääntyvät sitä mukaa kuin siveettömyyden harjoittamista helpotetaan. Sillä mennään siinä kuinka pitkälle tahansa, niin asian luontoon perustuvat käsitykset uskollisuudesta ja kunniasta säilyvät silti arvossaan, ja uskottomuus on häpeä niin kauan kuin karkeiden paheiden barbaria ei hävitä kaikkea hyveellisyyden tunnetta koko yhteiskunnasta. Suuri osa sellaisista lapsista onkin siksi kadotettuja ruumiiltaan, mutta vielä enemmän sielultaan, ja äidit koettavat kaikin keinoin raivata tieltään nämä oman onnensa ja uusien halujen tyydyttämisen esteet. Eikö ihmisyyttä kauhistuta sellaisen siveettömyyden yhtä kauhistuttavat kuin väistämättömätkin seuraukset?20 Lisäksi 4) kun siveellisyyden rajat rikotaan avioliiton ulkopuolella, ensin yhden kanssa ja pian tilaisuuden tullen myös toisen kanssa, niin tämä lietsoo naimattomien sydämessä siveettömiä haluja, jotka näin päästetään valloilleen, ja silloin niitä on avioliiton solmimisen jälkeenkin vaikea kesyttää, vaan ne johtavat valitettavasti molemmin puolin iljettävään uskottomuuteen aviopuolisoiden välillä. Se taas rikkoo kaiken sovun myös heidän kodissaan, ja mikä vielä pahempaa, se tuhoaa myös kaiken kunnollisen ja kristillisen lastenkasvatuksen ja koko yhteiskunnan siihen perustuvan onnellisuuden. Ja lopuksi 5) sellaisessa irstaudessa syntyneet lapset jäävät vuosien mittaan useimmiten isättömiksi, ja jo meidän aikanamme usein myös äidittömiksi. He eivät tunne sukuaan eikä kukaan tunne heitä. He ovat ikää kuin hylkyjä erämaassa, vailla tukea ja turvaa. Ja jos he olisivatkin mitä hyveellisimpiä ja omantunnontarkimpia kristittyjä (vaikka miten he voisivat sellaisiksi tulla ja kuka huolehtisi oikein heidän kasvatuksestaan?), niin kun he aikanaan voivat liittyä toiseen sukupuoleen, he eivät voi olla mitenkään varmoja siitä, etteivät he syyllisty Jumalan ja ihmisten edessä iljettävään sukurutsaan oman isän, äidin, sisaren tai veljen kanssa, sillä he eivät tunne näitä eivätkä nämä tunne heitä. Näin maa saastuu iljettävällä ja kostoa huutavalla verivelalla.21 Arvioikaa itse, hyvät kuulijani, eikö sellaista omavaltaisuutta, joka tuottaa ihmiskunnalle näin hirvittäviä seurauksia ja joka on sekä järjen että ilmoituksen vastaista, tulee pitää kauhistuttavana huoruuden syntinä?
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Sjunde budordspredikan, § 6
Följande avsnitt: Sjunde budordspredikan, § 8
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: