Sjätte budordspredikan, § 7

§. 7.

Ser, mine Åhörare! sådant dråp är det, som Herren här förbjuder at utöfva emot oss sjelfva. Nu böra vi äfven förklara hvad här förbjudes, i anseende til vår nästa. Det är klart, at emedan nästan äfven består af tvenne delar, kropp och själ, som båda kunna skadas af oss, så är äfven et sådant dråp på nästans kropp eller själ i detta allmänna budet alfvarligen förbudit, och det heter därföre hvad vår nästas kropp anbelangar, tu skalt icke dräpa: Tag dig väl til vara, at du ingen skada tilfogar hänne til lif, hälsa eller lem. Men det blifver nödigt för at rätt känna detta förbud, at se nogare in i saken, och undersöka hvarifrån så onda och lagstridiga göromål härflyta. De hända icke af en slump, utan hafva hos menniskor, som äro begåfvade med sundt förnuft, altid sin grund och orsak i hjertat, och yttra sig därföre i åtbörder, ord och463 gärningar. Ingen ting är nödvändigare om en bäck skal uttorkas, än at sjelfva källan tilstoppas: skal dråp förekommas, går det ingalunda an, at lemna det onda hjertat sin frihet at rasa fram i sin illska, hälst då gärningen en gång skal granskas af en hjertans ransakare, som sjelf betygar, at af hjertat utgå - - mord, hor, skörlefnad, Matth. 15:19. med flera vederstyggeliga laster. Här förbjudes således 1), alt det som i hjertat kan föranleda til skadande af vår nästas hälsa och lif. Hit får man i synnerhet räkna, den vedervilja och afvoghet som upkommer i hjertat emot en eller annan menniska och kallas hat; den plåga man känner hos sig öfver en annars välgång, och får namn af afvund; den häftiga sinnes-rörelse som upkommer öfver något oss tilfogat, inbillat eller värkeligit ondt, och igenkännes under namn af arghet eller vrede; såsom ock den åtrå och bemödande, at tilfoga nästan något ondt, för det han i någon måtto förolämpat oss, och kallas hämd eller hämdgirighet; och änteligen får ock hit räknas hårdhet och obarmhertighet, när man nekar den i fara stadda nästan den undsättning, som annars vore möjelig och billig. Alt sådant förbjudes här, så vida de kunna gifva anledning at i någor måtto tilfoga nästan någon skada.464 Tu skalt icke hata tin broder i tino hjerta. - - Tu skalt icke hämnas, och icke behålla någon ovilja emot tins folks barn. 3 Mos. B. 19:17,18. Så förklarade Herren sjelf redan detta förbudet för Israëls barn. Hämnens icke Eder sjelfva, käre vänner, förmanar åter Paulus sina Romare, Rom. 12:19. och Apostelen Johannes förer hjertats vrede til detta budet, då han säger: Hvar och en som hatar sin broder, han är en mandråpare: och I veten, at hvar och en mandråpare hafver icke evinnerligit lif blifvandes i sig, 1 Joh. 3:15. 2) förbjudas här åtbörder, som antingen utmärka vrede, eller list, eller ock förakt, i synnerhet sådana, hvarmed man vil stöta och störa den andras ro och sinneslugn, och lika som stinga honom i hjertat eller injaga en dödsfruktan uti hans själ, med hot i vredes mode. Alla sådana åtbörder tolka hjertats beskaffenhet, och måste således icke mindre än sjelfva källan hvarifrån de härflyta vara förbudna. Därföre tiltalar Herren Gud Cain för sin grymma och förtviflade upsyn, och säger: Hvi äst tu vred? eller hvi förvandlas tin hy? och förmanar honom at afstå därmed: Städ icke synden hennes vilja, säger Han, utan råd öfver henne. 1 Mos. B. 4:6,7. Men som hjertats arghet och mod17vrede äfven yttrar sig på flera sätt uti ord, måste ock 3) alla465 sådana ord vara förbudna, såsom allahanda skällsord, oförnuftiga tilvitelser, och förbannelser, hvarmed det mordiska hjertat utspyr sin galla: då stickande och bitande ord genom öronen riktas på den andras hjerta, för at såra det. Hit höra ock de hala ord som flyta af en förgiftad tunga, at försäkra nästan om sin kärlek, på det den godtrogna nästan så mycket lättare måtte kunne snärjas och skadas. Det är om dem som David talar: Theras tänder, säger han, äro spjut och pilar, och theras tungor skarp svärd. Ps. 57:5. Och på et annat ställe: Svärd äro i theras läppar: ho skulle thet höra? Ps. 59:8. hvilka sin emellan öfverlägga och säga: Låter oss slå honom ihjäl med tungone, och passa intet uppå hvad han säger, Jer. 18:18. Deras tal är en Ischarioths kyss: Theras mun är halare än smör, och hafva dock örlig18krig i sinnet: Theras ord äro lenare än olja, och äro dock bar svärd. Ps. 55:22. Och alt detta förer den stora och fullkomliga lagtolkaren Jesus uttryckeligen under förbudet i det femte budet, då Han säger: Them gamlom är sagt, tu skalt icke dräpa; hvilken som dräper, han skal vara skyldig under domen; men jag säger Eder: hvilken som förtörnas på sin broder, det är, tänker argt om honom i sit hjerta, han skal vara skyldig under domen, det är, anses för Gud, som en man466 dråpare. Men hvilken som säger racka19hund (som okvädingsord) til sin broder, och bemöter honom med vrede eller förakt, han är skyldig under rådet; men hvilken som säger tu dåre, han är skyldig til helfvetis eld. Matth. 5:21,22. Änteligen 4) förbjudes i detta budet alla värkeliga mord-gärningar, och förstå vi dermed alla sådana företaganden, som värkeligen åsyfta någon skada på vår nästas kropp, hälsa, lif eller lemmar, och det antingen nästan med dem värkeligen skadas eller icke, antingen skadan sker å lif, lem eller hälsa. Sådana äro 1) alla anstalter at mörda med hugg eller slag eller sår eller med förgift; 2) alla andra slagsmål eller brådskillnader;20plötsligt påkomna tvister eller slagsmål dit äfven de fördömmeliga, fast bland förnämare för honetta21ärorika ansedda dueller, höra. 3) Alla af Regenter påbörjade orättmätiga och mindre nödvändiga krig, som medtaga flera lif och göra mer skada, än hela det onda man söker därmed afvärja, hvarigenom tusendetals oskyldiga offer göras, och de Styrande draga enkors och faderlösa barns tårar och suckningar öfver sig, och 4) allehanda slags list, eller lönliga stämplingar, hvarigenom nästan kan skada sig; såsom at gifva bedrägeliga råd, visa dem vägar, på hvilka de förvillas, gillra snaror, eller bereda fall, eller föra dem i sina ovänners händer, eller uti olyckeliga467 giftermål; såsom ock 5) at tvinga dem at skada sig sjelfva med dryckenskap eller andra styggelser. Men hvem hinner upräkna alla utvägar, som et argt och elakt hjerta kan uptänka, at skada sin nästa med? Af hvad beskaffenhet de ock må vara, förbjudas de alla i detta budet, och upräknas af Apostelen Paulo ibland uppenbara köttsens gärningar, med den ofta för de Galater uprepade tilsats, at the som sådana göra, skola icke ärfva Guds rike, Gal. 5:21. och för hvilka stycker skul Guds vrede kommer öfver otrones barn, Colloss. 3:6. emedan them grufveligom och mandråparenom theras del skal vara i then sjön, som brinner af eld och svafvel. Uppenb. B. 21:8.

1. vrede
2. krig
3. hund (som okvädingsord)
4. plötsligt påkomna tvister eller slagsmål
5. ärorika

§ 7

Katsokaa kuulijani! Tällainen tappaminen on sitä, mitä Herra kieltää meitä itsellemme tekemästä. Nyt meidän tulee myös selittää, mitä tässä kielletään suhteessa lähimmäiseemme. On selvää, että koska myös lähimmäisemme koostuu kahdesta osasta, ruumiista ja sielusta, joita molempia me voimme vahingoittaa, niin tämä yleinen käsky kieltää ankarasti tällaisen lähimmäisen ruumiin tai sielun tappamisen. Lähimmäisen ruumiin suhteen sanotaankin: älä tapa. Pidä huolta, ettet aiheuta mitään vahinkoa hänen hengelleen, terveydelleen tai ruumiilleen. Mutta tämän käskyn oikean tuntemisen kannalta on syytä katsoa asiaa tarkemmin ja tutkia, mistä pahat ja lainvastaiset teot kumpuavat. Ne eivät tapahdu sattumalta, vaan tervejärkisillä ihmisillä niiden syy ja perusta ovat aina sydämessä, ja siksi ne tulevat esiin eleissä, sanoissa ja463 teoissa. Jos puro aiotaan kuivattaa niin mikään ei ole tarpeellisempaa kuin sulkea sen lähde. Jos tappaminen pitää estää, se ei onnistu niin, että pahan sydämen annetaan vapaasti raivota kiukuissaan, varsinkin kun teot kerran tutkii sydänten tarkastaja, joka itse vakuuttaa, että sydämestähän lähtevät – – – murhat, huoruus, siveettömyys221992/muokattu Matt. 15:19 ja monet muut iljettävät paheet. Tässä kielletään siis 1) kaikki, mikä sydämessämme voi johtaa vahingoittamaan lähimmäisen terveyttä ja henkeä. Tähän kuuluvat erityisesti: se pahantahtoisuus ja nurjamielisyys, jota syntyy sydämessä jotakuta ihmistä kohtaan ja jota kutsutaan vihaksi; se tuska, jota tunnetaan toisen menestymisen vuoksi ja jota kutsutaan kateudeksi; kiivaat mielenliikutukset, joita jokin meihin kohdistettu, kuviteltu tai todellinen paha saa aikaan, ja joita kutsutaan suuttumukseksi tai raivoksi; edelleen sellainen pyrkimys ja vaivannäkö, joka pyrkii aiheuttamaan lähimmäiselle jotain pahaa siksi, että hän on jollain tavoin loukannut meitä, ja jota kutsutaan kostoksi tai kostonhaluksi. Ja lopuksi tähän kuuluu kovuus ja sydämettömyys, kun kielletään vaaraan joutuneelta lähimmäiseltä apu, joka muutoin olisi mahdollista ja kohtuullista antaa. Kaikki tällainen kielletään tässä sikäli kun se voi antaa aihetta millään tavalla tuottaa vahinkoa lähimmäiselle.464 Älä vihaa lähimmäistäsi ajatuksissasi – – – älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan23 1992/muokattu 3. Moos. 19:17–18. Näin selitti jo Herra itse tätä käskyä Israelin lapsille. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, kehottaa Paavali puolestaan roomalaisiaan Room. 12:19, ja apostoli Johannes liittää sydämen vihan tähän käskyyn, kun hän sanoo: Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa 1. Joh. 3:15. 2) Toiseksi tässä kielletään teot, jotka joko osoittavat vihaa, viekkautta tai myös halveksuntaa, etenkin sellaiset, joilla halutaan häiritä ja rikkoa lähimmäisen rauhaa ja mielen tyyneyttä, ja jotka ikään kuin pistävät hänen sydämeensä tai vihassa singottuina uhkauksina tuottavat hänen sieluunsa kuolemanpelon. Kaikki sellaiset teot kertovat sydämen laadusta, ja siksi ne ovat kiellettyjä aivan yhtä lailla kuin niiden lähdekin tulee kieltää. Siksi Herra moittii Kainin julmaa ja hurjistunutta ilmettä ja sanoo: Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Herra kehottaa häntä luopumaan vihastaan sanoen: Älä anna synnin hallita, vaan hallitse sinä sitä24 1776/1992/muokattu 1. Moos. 4:6–7. Mutta koska sydämen suuttumus ja viha ilmenevät monin tavoin myös sanoissa, niin 3) kaikki465 sellaiset sanat ovat kiellettyjä, kuten kaikenlaiset haukkumasanat, järjettömät syytökset ja kiroukset, joilla murhanhimoinen sydän purkaa sappeaan; purevat ja pistävät sanat, jotka korvien kautta suunnataan toisen sydämeen sen haavoittamiseksi. Tähän kuuluvat myös ne lipevät sanat, jotka virtaavat myrkylliseltä kieleltä ja vakuuttavat lähimmäiselle rakkautta, jotta tuo hyväuskoinen voitaisiin helpommin saada pauloihin ja vahingoittaa häntä. Tällaisia Daavid tarkoittaa kertoessaan: Niiden hampaat, hän sanoo, ovat kuin keihäät ja nuolet, niiden kieli kuin miekan terä Ps. 57:5, ja toisessa kohdassa: Heidän sanansa ovat miekkoja. He uskovat, että kukaan ei kuule Ps. 59:8. Sellaiset neuvottelevat keskenään ja sanovat: Tulkaa, lyökäämme hänet kielellä, älkäämme kuunnelko lainkaan hänen puheitaan25 1933/muokattu Jer. 18:18. Heidän puheensa on Iskariotin suudelma: Hänen puheensa ovat lipeviä kuin öljy, mutta hänellä on paha mielessä. Hänen sanansa ovat liukkaita kuin voi mutta teräviä kuin paljastettu miekka Ps. 55:22. Ja kaiken tämän kokoaa suuri ja täydellinen laintulkitsija Jeesus nimenomaiseksi kielloksi viidennessä käskyssä kun hän sanoo: Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ”Älä tapa.” Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen eli joka tuntee häntä kohtaan vihaa sydämessään, on ansainnut oikeuden tuomion, eli häntä pidetään Jumalan edessä466 tappajana. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ”Senkin rakki” ja kohtelee häntä vihaisesti tai halveksivasti, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ”Sinä hullu”, on ansainnut helvetin tulen26 1992/muokattu Matt. 5:21–22. Lopuksi, 4) tässä kielletään kaikki todelliset murhateot, ja tällä tarkoitamme kaikkia sellaisia hankkeita, jotka todella tähtäävät jonkin vahingon tuottamiseen lähimmäisemme ruumiille, terveydelle, hengelle tai hänen ruumiinjäsenilleen, ja tämä riippumatta siitä, tuottavatko ne lähimmäisellemme todellista vahinkoa vai eivät ja tuottavatko ne sitä hengen, ruumiinjäsenten tai terveyden suhteen. Sellaisia ovat 1) kaikki aikomukset murhata iskulla, lyönnillä, haavoittamalla tai myrkyllä, 2) kaikki muut tappelut ja käsirysyt, ja tähän kuuluvat myös tuomittavat, vaikkakin ylhäisten kunniallisina pitämät kaksintaistelut. 3) Kaikki hallitsijoitten aloittamat epäoikeutetut ja vähemmän välttämättömät sodat, jotka vievät monelta hengen ja aiheuttavat enemmän vahinkoa kuin kaikki se paha, jota niiden avulla koetetaan torjua. Tuhansia viattomia uhrataan ja hallitsijat saavat päälleen leskien ja isättömien lasten huokaukset ja kyyneleet. 4) Kaikenlainen kavaluus eli salaiset vehkeilyt, joiden vuoksi lähimmäinen voi vahingoittaa itseään, kuten petollisten neuvojen antaminen, harhaan johtavan tien neuvominen, ansojen virittäminen, kuoppien kaivaminen toiselle tai hänen saattamisensa vihamiestensä käsiin tai onnettomaan467 avioliittoon. Edelleen 5) lähimmäisen pakottaminen vahingoittamaan itseään juomisella tai muilla iljetyksillä. Mutta kukapa ehtisi luetella kaikki ne keinot, joita vihainen ja ilkeä sydän voi keksiä lähimmäistään vahingoittaakseen? Olkoot ne millaisia tahansa, tässä käskyssä kielletään ne. Apostoli Paavali luettelee näitä selvästi nähtävissä olevia lihan aikaansaannoksia ja lisää galatalaisille usein toistetun lauseen: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa Gal. 5:21, ja niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä Kol. 3:6, sillä iljetysten kumartajat ja murhamiehet – – – saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle27 1992/muokattu Ilm. 21:8.

1. 1992/muokattu
2. 1992/muokattu
3. 1776/1992/muokattu
4. 1933/muokattu
5. 1992/muokattu
6. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English