Sjätte budordspredikan, § 2

§. 2.

Lifvet är oemotsägeligen det dyraste af alt vårt timmeliga, såsom vår dyra Frälsare säger: Är icke lifvet mer än maten, och kroppen mer än kläden? Matth. 6:25. Man sätter olika värden på alt annat, men lifvet behåller det första och högsta värdet. Alla lefvande Creatur hafva en i naturen inplantad drift, at sky för sin undergång, och på alt uptänkeligit sätt förvara sit lif, och utom vård om lifvet sluta sig på en gång alla begrep om skyldigheter och timmelig lycka i den snart påträngande döden. David kunde därföre icke beskrifva Gud bättre än då han säger: Herrans vrede varar et ögnableck, och han hafver lust til lifvet. Ps. 30:6. Hela naturen ryser för döden, och ingen hämd, intet straff för missdådare kan uptänkas svårare än döden, och för lifvet vågas alt annat. Icke desto mindre finna vi at menniskans lif är här många äfventyr underkastat, icke allenast af många tilfälligheter, efter Försynens egen skickelse,455 och kroppens ordenteliga undergång här i dödligheten, utan ock genom eget eller andra menniskors förvållande. Ingen ting var därföre nödvändigare til vår lycksalighets befrämjande, än at genom lagen fridlysa det; hvilket ock nödvändigt måste hafva skedt, så snart menniskan föll i synd; ty annars hade Gud ingalunda kunnat tiltala Cain för det han mördade sin broder, 1 Mos. B. 4:10. eller Cain känna det för et så groft brott, som det värkeligen var, och han måste ärkänna, då han svarar Gud och säger: Min missgärning är större, än at hon må mig förlåten varda. v. 13.

§ 2

Oma henkemme on kiistatta kaikista ajallista asioistamme kallisarvoisin, kuten kallis Vapahtajamme sanoo: Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Matt. 6:25. Kaikkea muuta arvostetaan eri tavoin, mutta elämä on ensimmäinen ja arvokkain asia. Kaikilla elollisilla olioilla on luonnollinen vietti, joka saa ne välttämään omaa tuhoaan ja kaikin mahdollisin tavoin varjelemaan henkeään. Ja jos elämästä lakataan pitämästä huolta, niin koko kykymme ymmärtää velvollisuuksiamme ja maallista onneamme loppuu yhdellä kertaa pian väistämättä iskevään kuolemaan. Daavid ei siksi voinutkaan kuvata Jumalaa paremmin kuin sanoessaan: Herran viha kestää vain hetken, ja hän iloitsee elämästä11992/muokattu Ps. 30:6. Koko luonto värisee kuoleman edessä, pahantekijälle ei voi harkita mitään kovempaa kostoa tai rangaistusta kuin kuolema, ja hengen säilyttämiseksi pannaan kaikki muu alttiiksi. Samalla tavoin huomaamme, että ihmisen elämä täällä on monille vaaroille altis, eikä vain monien Sallimuksen säätäminen sattumien455 ja tähän kuolevaisuuteen kuuluvan ruumiin rapistumisen vuoksi, vaan myös oman itsen tai toisten ihmisten aiheuttamana. Mikään ei siksi ole oman onnellisuutemme edistämiseksi tarpeellisempaa kuin se, että henkemme on lain suojaama. Tämän on myös välttämättä täytynyt tapahtua heti ihmisen langettua syntiin, sillä muutenhan Jumala ei olisi voinut moittia Kainia siitä, että hän murhasi veljensä 1. Moos. 4:10, eikä Kain olisi voinut tietää sitä niin karkeaksi rikokseksi kuin mitä se todella oli, ja mikä hänen täytyy tunnustaa, kun hän vastaa Jumalalle sanoen: Syntini on suurempi kuin mitä minulle voidaan anteeksi antaa 2kääntäjän suomennos 1. Moos. 4:13.

1. 1992/muokattu
2. kääntäjän suomennos

Unfortunately this content isn't available in English