Föregående avsnitt: Puhe mestauspaikalla, § 9
Följande avsnitt: Puhe mestauspaikalla, § 11
§. 10. Mutta ei sijnä minulle kyllä ole, että nämät julmimmat rikoxet ja heidän kauhiat rangaistuxensa teitä hirwittäwät. Wielä minä tahtoisin jotakin teille puhua waroituxexi ja ylösrakennuxexi. Mahdotoin on se, että yxi siwiä ihminen ilman päänhouriota taita yhtä hawaa mieldyä näin julmihin pimeyden töihin. Minä olen wissi sijtä ettei Hjelti, Frodig taikka Lindströmi, luulleet nijnkauwas joutuwansa koska he nuorudesansa astuit synnin teille. He kauhistuit sitä. Nijn mahdotoin kuin se on että yhdellä askeleella astua laxosta wuoren kukkulalle, nijn mahdotoin on se myös että juosta nijn hirmuisihin rikoxihin. Mutta se tapahtu wähitellen. Ne julmimmat pahattyöt kyllä alusa hirwittäwät syndistä; mutta askel askeleelta yltyy pahuus nijn ettei omatundo, ei syndein julmus woi pidättä murhasta ja werenwuodatuxesta, ja siwiä ei taida pysyä siweydesänsä jos ei hän kauhistu ensimmäisiä rikoxia.
Näiden pahantekiäin esimerkki sen kyllä todista. Minä tunsin heidän jo lapsudesa. Minä noudatin heitä ahkeroilla neuwoilla ja waroituxilla, ja heidän wijmmenen tunnustuxensa on tämän asian wahwistanut. He17 olit jo pienudesa harjauneet näpistelemään, josta kuin se menestyi he sitten yllyit uppowarkahaxi.1 Ja yxi näistä murhamiehistä koska hän hawahti pahudensa ja kuinga hän wähitellen oli sihen juosnut, huusi wielä fangiudesa kirousta ja kostoa kuolleen äitinsä ylitse, joka händä lapsudesa oli sihen harjoittanut. Nuorukaiset jotka kaswawat kuritoinna, ja ittepintaisudesansa saawat kostaa pieniä rikoxia, taipuwat sijtä wähitellen murhaan ja wäkiwaltaisutehen. Wanhempain taidottomuus saattamaan lapsiansa palowijnan ja muiden wäkewäin juotawain makuhun, sytyttä heidän himonsa nijden perään nijn palawaxi ettei he wähindäkään tottele nuhteita ja rangaistuxia; mutta panewat kaiken elon, elämänsä altihixi sammuttaxensa wijnan himoansa.
§. 10. Mutta ei sijnä minulle kyllä ole, että nämät julmimmat rikoxet ja heidän kauhiat rangaistuxensa teitä hirwittäwät. Wielä minä tahtoisin jotakin teille puhua waroituxexi ja ylösrakennuxexi. Mahdotoin on se, että yxi siwiä ihminen ilman päänhouriota taita yhtä hawaa mieldyä näin julmihin pimeyden töihin. Minä olen wissi sijtä ettei Hjelti, Frodig taikka Lindströmi, luulleet nijnkauwas joutuwansa koska he nuorudesansa astuit synnin teille. He kauhistuit sitä. Nijn mahdotoin kuin se on että yhdellä askeleella astua laxosta wuoren kukkulalle, nijn mahdotoin on se myös että juosta nijn hirmuisihin rikoxihin. Mutta se tapahtu wähitellen. Ne julmimmat pahattyöt kyllä alusa hirwittäwät syndistä; mutta askel askeleelta yltyy pahuus nijn ettei omatundo, ei syndein julmus woi pidättä murhasta ja werenwuodatuxesta, ja siwiä ei taida pysyä siweydesänsä jos ei hän kauhistu ensimmäisiä rikoxia.
Näiden pahantekiäin esimerkki sen kyllä todista. Minä tunsin heidän jo lapsudesa. Minä noudatin heitä ahkeroilla neuwoilla ja waroituxilla, ja heidän wijmmenen tunnustuxensa on tämän asian wahwistanut. He17 olit jo pienudesa harjauneet näpistelemään, josta kuin se menestyi he sitten yllyit uppowarkahaxi.2 Ja yxi näistä murhamiehistä koska hän hawahti pahudensa ja kuinga hän wähitellen oli sihen juosnut, huusi wielä fangiudesa kirousta ja kostoa kuolleen äitinsä ylitse, joka händä lapsudesa oli sihen harjoittanut. Nuorukaiset jotka kaswawat kuritoinna, ja ittepintaisudesansa saawat kostaa pieniä rikoxia, taipuwat sijtä wähitellen murhaan ja wäkiwaltaisutehen. Wanhempain taidottomuus saattamaan lapsiansa palowijnan ja muiden wäkewäin juotawain makuhun, sytyttä heidän himonsa nijden perään nijn palawaxi ettei he wähindäkään tottele nuhteita ja rangaistuxia; mutta panewat kaiken elon, elämänsä altihixi sammuttaxensa wijnan himoansa.
§. 10. Mutta ei sijnä minulle kyllä ole, että nämät julmimmat rikoxet ja heidän kauhiat rangaistuxensa teitä hirwittäwät. Wielä minä tahtoisin jotakin teille puhua waroituxexi ja ylösrakennuxexi. Mahdotoin on se, että yxi siwiä ihminen ilman päänhouriota taita yhtä hawaa mieldyä näin julmihin pimeyden töihin. Minä olen wissi sijtä ettei Hjelti, Frodig taikka Lindströmi, luulleet nijnkauwas joutuwansa koska he nuorudesansa astuit synnin teille. He kauhistuit sitä. Nijn mahdotoin kuin se on että yhdellä askeleella astua laxosta wuoren kukkulalle, nijn mahdotoin on se myös että juosta nijn hirmuisihin rikoxihin. Mutta se tapahtu wähitellen. Ne julmimmat pahattyöt kyllä alusa hirwittäwät syndistä; mutta askel askeleelta yltyy pahuus nijn ettei omatundo, ei syndein julmus woi pidättä murhasta ja werenwuodatuxesta, ja siwiä ei taida pysyä siweydesänsä jos ei hän kauhistu ensimmäisiä rikoxia.
Näiden pahantekiäin esimerkki sen kyllä todista. Minä tunsin heidän jo lapsudesa. Minä noudatin heitä ahkeroilla neuwoilla ja waroituxilla, ja heidän wijmmenen tunnustuxensa on tämän asian wahwistanut. He17 olit jo pienudesa harjauneet näpistelemään, josta kuin se menestyi he sitten yllyit uppowarkahaxi.3 Ja yxi näistä murhamiehistä koska hän hawahti pahudensa ja kuinga hän wähitellen oli sihen juosnut, huusi wielä fangiudesa kirousta ja kostoa kuolleen äitinsä ylitse, joka händä lapsudesa oli sihen harjoittanut. Nuorukaiset jotka kaswawat kuritoinna, ja ittepintaisudesansa saawat kostaa pieniä rikoxia, taipuwat sijtä wähitellen murhaan ja wäkiwaltaisutehen. Wanhempain taidottomuus saattamaan lapsiansa palowijnan ja muiden wäkewäin juotawain makuhun, sytyttä heidän himonsa nijden perään nijn palawaxi ettei he wähindäkään tottele nuhteita ja rangaistuxia; mutta panewat kaiken elon, elämänsä altihixi sammuttaxensa wijnan himoansa.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Puhe mestauspaikalla, § 9
Följande avsnitt: Puhe mestauspaikalla, § 11
Platser:
Personer: Frodig (Frodin), Abraham Hjelt (Hjelti; Hielti), Matts (Matthias) Lindström, Petter (Peter)
Bibelställen:
Teman: