Nionde budordspredikan, § 16

§. 16.

Tillämpningen.

Ser, välsignade Åhörare! så leda alla Herrans bud oss til lycksaligheten, och igenkännen här Hans eviga godhet, som just til dess befrämjande gifvit oss sin lag, och huru han äfven i detta Åttonde Budet tydeligen utstakat oss vägen dertil. Vi vore sannerligen icke långt ifrån et paradis på jorden, om detta budets plikter blefve noga iakttagne af dess inbyggare; men, hvad ser jag? lögnens fader, som genom det illfundigaste10mest ondskefulla bedrägeri rykte våra första föräldrar ifrån sin Gud, planterade med det samma i det förderfvade människohjertat et förgiftigt lögnenes frö, som gror i flere tusende nedstigande släkter; det underhålles af et i hjertat inrotat högmod och en blind egenkärlek samt utsprides i stor ömnoghet genom tungan, och til hela vårt slägtes obeskrifveliga olycka öfversvämmar alla jordens för238nuftiga inbyggare, för at så godt som fördränka dem i elände. Lögnen, detta vederstyggeliga satans foster, växer beklageligen öfver alt. Jag må icke ens i dag tala om den lögn, som är rådande i den stora Gudens dyrkan, då man med sitt hjerta viker ifrån Herran, ehuru större delen nalkas honom med sin mun och hedrar honom med sina läppar; hvarföre han ock hatar deras nymånader och års-högtider, och är ledse vid deras Sabbater, så at han intet orkar lida dem. Es. 1:14. Man må allenast sluta deraf, at när de så våga bära lögn fram för en hjertans ransakare, hvad skola de väl icke mera göra det för människor. Sjelfva domsäten äro, Gud nåde så visst, ingalunda därifrån befriade: ofta angripes sjelfva oskulden, och missdådaren går fri: en samvetslös djerfhet röjer sig hos lagbrytaren, at förneka sitt brott, lögn och menederi hos vitnen hafva upväckt en allmän klagan och osäkerhet. Advocater blifva gemenligen lagvrängare, som reta medborgaren til örlig11strid med hvarandra, för at få beskatta sina hufvudmäns ägodelar, och ibland at skifta hela rofvet12skifta hela rofvet: dela hela bytet sig emellan, som förvända rätten uti malört, och stöta rättvisona neder til jordena. Amos 5:7. Och om domare må jag klaga med Propheten Micha: Gode män äro borta i thesso239 lande, och the rättfärdige äro intet mer ibland folket. - - Hvad Försten vill, thet säger domaren, på thet han skal göra honom en tjenst igen: the väldige tala efter sin egen vilja, til at göra skada, och vrängat hvart the vilja. Cap. 7:2,3. När så tilgår vid sjelfva domstolarna, där Herren på et besynnerligit sätt låfvat vara med dem, som därvid hafva at sysla, hvad skal då hända i det allmänna lefvernet? Förbund och förtroende äro de band, som förena människor til en inbördes hjelp och biträde, därföre hafver Herren helgat dem och sagt: Then som förbund bryter skulle han slippa? Hes. 17:15. Men hvad afseende hafves uppå sådana förbund; ty huru många tusende af dem äro icke aldeles öfverträdde? och Zedechias har både bland förstar och medborgare otaliga trolöshets bröder. 2 Crön. B. 36:13. Simei var ingalunda den enda bespottaren. 2 Sam. 16:7. De finnas, Gudi klagat, nog bland Christna. Man skäms icke at genom smicker stjäla sin nästas förtroende, och til hans förnedrande utropa på torget hans hemligheter. Ischarioth har ännu ganska många förräderis bröder, och man nyttjar utan blygd i vår tid hala ord, kyssar och bedyrelser om sin vänskap och tro, just då man tänker bedraga. Hvad grund är de flästas vänskap bygd uppå? Jo,240 uppå öfverensstämmelse at försmäda och baktala andra. Man roar sina vänner med at dikta lögn-beskyllningar; at vränga ord, at upfinna och afmåla orena afsigter på de bästa gärningar. Driffjädern til alt sådant är tydelig: det oförändrade och stålta hjertat vil på alt uptänkeligt sätt förtrycka andras ära, för at uphöja sin egen, och at få lysa allena.

1. mest ondskefulla
2. strid
3. skifta hela rofvet: dela hela bytet

§ 16

Sovellutus

Katsokaa, siunatut kuulijat! Näin kaikki Herran käskyt johdattavat meitä autuuteen, ja me tunnistamme tässä hänen ikuisen hyvyytensä, kun hän juuri autuuden edistämiseksi on antanut meille lain, ja näemme, kuinka hän myös tässä kahdeksannessa käskyssä selvästi osoittaa meille tien siihen. Emme todellakaan olisi kaukana paratiisista maan päällä, jos sen asukkaat tarkoin noudattaisivat tämän käskyn velvollisuuksia, mutta mitä näenkään? Valheen isän, joka kierolla petoksella kiskaisi ensimmäiset vanhempamme Jumalansa luota ja istutti samalla turmeltuneeseen ihmissydämeen myrkyllisen valheen siemenen, joka itää tuhansissa seuraavissa sukupolvissa. Sitä ruokkii sydämeen juurtunut ylpeys ja sokea itserakkaus, kieli levittää sitä kärkkäästi ja koko sukumme sanoinkuvaamattomaksi onnettomuudeksi se levittäytyy kaikkiin maan järjellisiin238 asukkaisiin, niin että se miltei suistaa heidät kurjuuteen. Valhe, tuo inhottava Saatanan sikiö, kasvaa valitettavasti kaikkialla. Enkä tänään edes puhu siitä valheesta, joka on valloillaan suuren Jumalan palvomisessa, kun sydämessä käännytään pois Herrasta, vaikka suurin osa lähestyy hänta puheissaan ja kunnioittaa häntä huulillaan. Siksi hän vihaakin heidän uudenkuun menojaan ja juhlapäiviään, että on väsynyt niitä kantamaan Jes. 1:14. Ja jos he tohtivat esittää tällaisia valheita sydänten tarkastajalle, niin voimme vain päätellä, missä määrin he uskaltaisivat tehdä samoin ihmisille. Edes tuomioistuimet eivät ole, Herra siitä varjelkoon, suinkaan sellaisesta vapaita. Usein syytetään viatonta ja pahantekijä kulkee vapaalla jalalla. Lainrikkoja tunnottomassa röyhkeydessään kieltää rikoksensa, todistajien valehteleminen ja väärin vannominen on herättänyt yleistä moitetta ja epävarmuutta. Asianajajat ovat usein lainvääristelijöitä, jotka lietsovat kansalaiset riitelemään toisiaan vastaan, jotta näin saisivat verotettua päämiehensä omaisuuden. Joskus he jakavat koko saaliin keskenään, tekevät lainkäytöstä katkeraa koiruohoa ja jättävät heitteille oikeuden!13 1992/muokattu Aam. 5:9.14 alkutekstissä Aam. 5:7; jakeen sijaintia muutettu Ja tuomareista voinen valittaa profeetta Miikan tavoin: Hyvät ovat kadonneet239 maasta, yhtään vanhurskasta ei ole ihmisten joukossa – – – Mitä ruhtinas tahtoo, sitä tuomari sanoo, että tämä tekisi hänelle vastapalveluksen. Mahtimiehet puhuvat omaan pussiinsa, vahinkoa tehden, ja vääntävät asiat miten tahtovat15 1776/1992/muokattu Miika 7:2–3. Ja kun näin on laita jopa tuomioistuimissa, joissa Herra on erityisellä tavalla luvannut olla niiden kanssa, joilla on siellä asioita hoidettavanaan, niin kuinkahan sitten mahtaa käydä jokapäiväisessä elämässä? Liitto ja luottamus ovat ne siteet, jotka yhdistävät ihmisiä keskinäiseen apuun ja yhteistyöhön, ja siksi Herra onkin pyhittänyt ne ja sanonut: Voiko liiton rikkoja päästä rangaistuksetta? Hes. 17:15. Mutta otetaanko tällaisia liittoja huomioon, sillä eikö tuhansittain sellaisia ole vallan rikottu? Sidkialla on uskottomuudessaan lukemattomia veljiä sekä johtomiesten että ihmisten keskuudessa 2. Aik. 36:13. Simei ei ollut suinkaan ainoa pilkkaaja 2. Sam. 16:7. Heitä on, Jumala paratkoon, kristittyjen joukossa paljon. Ei hävetä hankkia imartelemalla lähimmäisen luottamusta ja huutaa torilla julki hänen salaisuuksiaan hänen halventamisekseen. Juudas Iskariotilla on vieläkin paljon petturiveljiä: meidän aikanamme käytetään kainostelematta lipeviä sanoja, suudelmia ja vakuutuksia ystävyyden ja uskollisuuden osoittamiseksi juuri kun ollaan pettämässä. Mihin ystävyys useimpien kohdalla perustuu? Niinpä,240 yhteisymmärrykseen siitä, että herjataan ja panetellaan muita. Ystäviä huvitetaan sepittämällä valheellisia syytöksiä, väännellään sanoja, jotta voitaisiin parhaidenkin tekojen takaa löytää ja paljastaa epäpuhtaita tarkoituksia. Tällaisen käyttövoima on selvä: muuttumaton ja ylpeä sydän haluaa kaikilla ajateltavissa olevilla keinoilla painaa toisten kunniaa nostaakseen omaansa ja saadakseen loistaa yksin.

1. 1992/muokattu
2. alkutekstissä Aam. 5:7; jakeen sijaintia muutettu
3. 1776/1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English