Nionde budordspredikan, § 1

[197]

IX. Predikan Öfver Tio Guds Bud.

§. 1.

Välsignade Åhörare! den så ofta omtalta äran, hvarom man sällan gör sig nog tydeliga begrep, är intet annat än andra människors fördelaktiga omdömen om våra fullkomligheter; och emedan de kunna vara af ganska många slag, finner man äfven at ordet ära kan tagas i alt för många bemärkelser. Man vördar den enas höga stånd, och en vidsträkt magt hos en annan: man prisar et däjeligit2vackert ansigte och en välväxter kropp: man uphöjer den enas förstånd, den andras snille och minnet hos den tredje: man värderar den ena efter sina ägodelar, en annan efter en lysande vällefnad och en tredje efter sina förvärfvade kunskaper, och så vidare; men som ingen ting i verlden pryder et förnuftigt väsende mera än dygden, intet heller gagnar människligheten mera, eller befordrar egen och andras lycksalighet, tilkommer den ofelbart bland alla full198komligheter som en människa kan äga, det främsta rummet, och den ära vi förvärfva oss genom dygden, måste til följe deraf vara oändeligen större än den, som vinnes genom något annat. Och emedan omdömet om vår dygd bör äga sin grund uti vårt dygdiga hjerta och förhållande, så upkommer deraf en tveggehanda ära, nemligen den invärtes och sanskylliga, som består i våra in- och utvärtes gerningars öfverensstämmelse med lagen, och den yttre, som består i andras öfvertygelse derom at vi äro så beskaffade; hvaremot den, som i hjerta, ord eller gerningar öfverskrider dygdens gränsor och samtycker til lasten, förlorar med det samma den sanna äran, och när andra människor fälla et sådant omdöme om honom, får han namn af en lastfull och på vist sätt ärelös människa.

1. vackert

Yhdeksäs saarna Jumalan kymmenestä käskystä

§ 1

Siunatut kuulijat! Kunnia, josta niin paljon puhutaan, mutta jota harvoin määritellään riittävän tarkasti, ei ole mitään muuta kuin toisten ihmisten suotuisa arvio meidän hyvistä ominaisuuksistamme, ja koska niitä voi olla sangen monenlaisia, niin myös kunnia-sana voidaan ymmärtää hyvinkin monessa merkityksessä. Kunnioitetaan jonkun korkeaa säätyä tai jonkun toisen laajaa valtaa; ylistetään jonkun ihania kasvoja ja jonkun hyvin kehittynyttä vartaloa. Ylistetään jonkun ymmärrystä, jonkun toisen älykkyyttä ja jonkun kolmannen muistia. Jotakuta arvostetaan hänen omaisuutensa vuoksi, toista hänen loisteliaan elämänsä ja kolmatta hänen hankkimiensa tietojen vuoksi, ja niin edelleen. Mutta koska mikään asia maailmassa ei korista järjellistä olentoa enempää kuin hyve, eikä mikään myöskään enempää hyödytä ihmiskuntaa tai edistä ihmisen omaa ja toisten onnea, niin kaikkien ihmisen mahdollisten hyvien198 ominaisuuksien joukossa hyveelle kuuluu ilman muuta ensimmäinen sija, ja hyveen kautta saamamme kunnia on tästä syystä verrattomasti suurempi kuin millään muulla tavalla saavutettu. Ja koska hyveemme arvioimisen tulee perustua hyveelliseen sydämeemme ja käytökseemme, niin siitä syntyy kahdenlaista kunniaa, ensinnäkin sisäistä ja todenmukaista, joka perustuu sisäisten ja ulkoisten tekojemme yhdenmukaisuuteen lain kanssa, sekä ulkoista, joka perustuu toisten käsitykseen siitä, että olemme sellaisia. Sitä vastoin se, joka sydämessään, sanoissaan tai teoissaan ylittää hyveen rajat ja taipuu paheeseen, menettää samalla todellisen kunniansa ja kun toiset ihmiset arvioivat häntä sillä tavoin, häntä kutsutaan paheelliseksi ja tietyssä mielessä kunniattomaksi ihmiseksi.

Unfortunately this content isn't available in English