Fiskerideputationens betänkande

61r

N:o 20

Just: d:n

Exped:t d:n 8. Junii 1765.

til Riks:s Ständ:s Plena.

Riksens Högloflige Ständers Fiskeri-Deputations Betänckande om Præmiers indragande wid Fiskerierne i Riket. Gifwit wid Riksdagen i Stockholm d 15 Maij 1765.

När Deputationen på ena sidan öfwerwägat, den ömma upsigt och wård Riksens Höglofl:e Ständer, i alla tider haft för Fiskerierne i gemen, och hwahl Fiskefångsten, robben slageriet85robben slageriet: sälfångsten; från ty. Robbenschlag och holl. robbenslag; robb är ett annat ord för säl, Torsk ock Cabelion86Uppfattningen om olika fiskarter och arternas inbördes släktskap var något vacklande under 1700-talet. Fiskarterna benämndes därför ofta enligt användningsändamål. Cabelion syftar här på den eller de fiskarter av vilka fiskprodukten kabeljo framställdes. Kabeljo framställdes på kluven, svagt saltad och därefter torkad fisk. Molva (Molva molva) var den fiskart som ofta användes, men stora torskar fångade i Nordsjön kallades också kabeljo. Osaltad, lufttorkad fisk (och de fiskarter som användes) kallades stockfisk, även om det ofta var molva som användes för ändamålet., samt Sillfisket i synnerhet, och huru Riksens Höglofl:e[61v] Ständer, wid de nästförflutne Riksdagar, tillika utsedt en särskild fon[d] af bewiljad afgift, på alla främmande Fiskewahror; en dahler Kopparmy[nt] på hwarje Tunna Salt; 24 öre Kopparmynt för hwarje Kanna win och brännewin som i Riket införes, jämte Tullafgif[t] af 50 000 Tunnor Salt årligen, hwara[f] efter reglementen wissa Fiskerie- insaltnings och exportations Præmie[r] under Kongl:e Commerce-Collegii tilsy[n] utdelte blifwit; finner Deputatione[n] de tydeligaste wedermählen87bevis, af Riksens Högloflige Ständers osparda möda, att med dryg Kostnad, sök[a] öpna denna Rikets dyrbara Gullgrufwa.

Men när åter å den andra sidan granskas, sjelfwe Fiskeriernes tilstånd, belöningarnes wärckan, den dryga Känning Riket haft af bewillningar til denna fond, jämte dess förwaltning med flere wigtige omständigheter har62r Deputationen trodt sin skyldighet fordra, att efter en noga öfwerläggning, sin tanka i denna dehlen för Riksens Höglofl:e Ständers ögon framlägga. Hwad först Præmier i gemen beträffar, synes de aldrig til Rikets sanskylliga nytta, böra oftare äga rum, än då medlen därtil samlas, utaf mindre nödige wahror, til att uphjälpa de för Riket nyttiga nähringar. Deputationen, långt ifrån att räkna Fiskerierne ibland de mindre lönande nähringar, anser dem twärtom för en Rikedoms Kjälla, där Swenske män få ösa upp, en ymnog Guds wälsignelse; men holler och tillika betänckeligit, att genom någon tyngd på de öfriga, låcka för mycket Arbetare ifrån Hufwudnähringarne til denna handtering, dit egen winst förmår draga, ett så stort antahl menniskjor, som på ett lönande sätt där kunna föda sig, då ock den säkra[62v]ste jämnkningen til Rikets sanskyldiga fördehl skjer af sig sjelf.

Ingen ting kan wara beklageligare för wåra nähringar, än att tilwärckningarne blifwa oss för dyra, och därföre emot utländningens, osälgbare. Igenom Fiskeri Fondens insamlande har och en så nödwändig wahra, som Saltet är, öfwer hela Riket måst blifwa, En dahl:r Koppar:mt på Tunnan dyrare, och i följe däraf, gjort wåra behof och til wärckningar wid pass 200 000 D:r Kopp:rmt årligen Kostsamm[a]re, än de annars hade warit.

Wid sjelfwa förwaltningen af denne Fond, yppa sig äfwen så besynnerlige omständigheter, att Deputationen ej heller trodt sig de samma, för Riksens Högloflige Ständer böra förtiga.

Det är otroligit huru mycket Kongl:e Commerce-Collegium genom dem63r samma blifwit öfwerhopad med sysslor, Räkningar och Protocoller, på det alt skulle gå uti behörig ordning, som ej annat kunnat, än sätta Ämbetsmän, hwilcka utom dess ej hinna med sina öfriga wigtiga giöromåhl, uti willrådighet. Härtil kommer ett märckeligit afdrag, som af Præmii-Fonden måst skje, til Förwaltare, Betjäningens löhner med flere biutgifter, samt pappers consumtionen, hwilcken så ansenligen befinnes wara ökad, att på några åhr, nästan ett helt archiwum därmed blifwidt fyldt; men i synnerhet har Deputationen med särdeles rörelse ärhindradt sig de mångfaldige Eder88mångfaldige Eder: Enligt Kongl. Maj:ts Nådige Reglemente för Hafs- och Skjär-Fiskerierne i Riket 8.4.1754 skulle de som kontrollerade och sorterade fisken, de så kallade vräkarna, och de som var anställda av staden för att övervaka packningen av fisken, de så kallade packarna, vara edsvurna., som af Fiskare och Saltare wid Certificaters bestyrckande blifwit brukade, eller til äfwentyrs ofta missbrukade.

Deputationen går denna gången förbi owissheten huruwida de utfallne[63v] Præmier, ändoch kommit i rätta händer, eller någonsin kunna komma. En sak hwarom Deputationen framdeles, torde få närmare yttra sina tankar; men kan ej obemält lemna de betydande hinder, som Fiskerierne mött, genom den stränga tilsyn och widlyftiga omgång89widlyftiga omgång: utdragna process eller omständiga formella procedur, som för Præmiernes skuld måste i achttagas, wid denna handtering, ehuru wäl, en så angelägen och betydande, nähringsgre[n] icke det minsta twång tåla kan. När en Fiskeri Idkare, ser sig i äfwentyr, att af en Packare och Wräkare90Packare och Wräkare: De som var anställda av staden för att övervaka packningen av fisken kallades packare och de som kontrollerade och sorterade fisken var vräkare. förolämpas, lakan91saltlaken som fisken skulle konserveras i af dess Kjäril förspillas, han med ett af sill lastad[t] Fartyg, under en god wind uppehollas flere dagar, under wäntan på en Packare från Staden, hwilken lätt kan förmås, att gilla en skjäm[d] wahra, eller och wara i stånd, en annans goda wahra och Kjäril skada, ehuru64r Utländingen aldrig kan bringas att blott anse wahran efter märcket, utan efter dess godhet, det kan ej annat, än afmatta en waksam och trefwen92driftig, flitig Fiskare.

Ytterligare har ej heller de bestådde belöningar efter tunnetahlet, haft den wärckan på wårt Sillfiskes i stånd bringande, som man gjärna önskat, i det Fiskeri Idkare därigenom blifwit låckade, att hafwa mera afseende på myckenheten än godheten af denna wahra, hwarföre husholdningen ej annat kunnadt än blifwa förwänd, då Fiskeri Idkare sett sig i stånd, att för en ärkjänd stämpel, endast winna de utsatte Export præmier.

Utom alt detta har Deputationen så wäl af de från orterna inkomne och til denna Deputation remitterade Riksdags Relationer, som af förfarna Fiskare, och i synnerhet af den i[64v] Götheborgs och Bohus Lähn, sista Riksdag öfwer Fiskerierne tilförordnade Deputationens grundeliga berättelse93öfwer Fiskerierne tilförordnade Deputationens grundeliga berättelse: Vid riksdagen 1760–1762 beslöt man att tillsätta fiskerideputationer i varje län med uppgift att utreda fiskerinäringens tillstånd i länet och ge ett utlåtande om utkastet till ny fiskeriförordning. med all sorgfällighet sökt gjöra sig underrättad, om hwarje slags fiske i synnerhet, för hwilcket hitintils præmier bestådde blifwit och inhämtadt;

l:o Hwad hwalfiskefångsten och Robben slageriet på Grönland och straat Davis94straat Davis: Davis strait eller Davis sund kallas sundet mellan Grönland och Baffinön. Davis sund leder från Labradorhavet in i Baffinbukten väster om Grönland. beträffar, det samma fänge ej utan märkelig förlust för deltagare och afsaknad för Fiskerie Fonden blifwit idkat, samt nu mera aldeles afstadnat, sedan ett därtil anwändt fartyg År 1761 förolyckats, såsom och huru osäker fångsten af hwalar är, och änteligen, att Utländske sjömagt­erne, som tilförene idkat detta fänge med stor fördehl, nu mera sedt sig föranlåtna att minska sina Fiskarefartyg: i anseende hwartil det blefwe för Swerige äfwentyrligt65r att genom några Publique Förlager95Publique Förlager: allmänna understöd eller tillskott eller belöningar, söka förmå någon til detta slags fiske, ehuru Deputationen önskar, att samma med andre drägelige wilckor för det allmänna kunde uptagas och fortsättas.

2:o Sillfisket med Buiser96däckade två- eller tremastade fiskefartyg lämpade för sillfiske på öppet hav; från holl. buis i Nordsjön och wid Hettland97Shetlandsöarna beträffande, så har det icke mindre nu aldeles afstadnat, sedan Sillen til så stor myckenhet, denna tiden besökt wåra egna strander, i anledning hwaraf och sålänge, en ymnog Guds wälsignelse af denna Fiskesort är närmare til fångs, Deputationen håller onödigt att någon til det samma genom Præmier upmuntra.

3:o Hwad åter Torsk- och Cabelion Fisket angår, som äfwen denna tiden blifwit fast ej til särdeles myckenhet idkadt, oacktadt wissa præmier på Backebåtar98båtar som nyttjas till backfiske, en typ av fiske med långrev, där fiskekrokar är fästa med tafsar på ett visst avstånd från varandra på en lång lina och Skutor därtil, sedan sista Riksdag bestådde warit så finner[65v] wäl Deputationen, att uti denna Fiskewahras beredningssätt, ännu ett och annat fel ofta förekommer, som giör att den sällan til fulkomlig godhet upbringas dymedelst, att de fläste Fiskare äro försedde med sådane Fartyg, där ingen insaltning kan gienast i Kjäril skje, utan den fångade Fisken ligger i en buncka99här: fartygets lastrum så länge oansad och osaltad, til dess Fiskaren kommer til Lands, under hwilcken tid wahran ofta förskjämmes; men som en och annan i denna Landsort af berömligt nit för det allmänna redan på egit bewåg, med sitt efterdöme begynt att upmuntra andra, til det rätta berednings sättet är ingen twifwel, det en och hwar, af Fiskeri Idkare, som åstunda en god och Crediterad100som har gott anseende eller rykte wahra, utan det Allmännas betungande följa deras exempel. Men hwad änteligen 4:o Sillfisket rörer wid Rikets egna strander, och i dess uti Giötheborgs och Bohus Lähn beläg66rne Skjärgård såsom det mäst betydande, så har wäl åtskillige Præmier hitintils bestådde blifwit, dels för Sillenotar och Trankokerier101Anläggningar där späck från sälar, valar etc. kokades och olja för bl.a. lampor utvanns. Under perioden 1753–1809 fanns det över 500 trankokerier bara i Bohuslän., dels och för den Sill som utur Riket blifwit exporterad.

Deputationen, har wid denna så granlaga, som widsträckta dehl af fisket i synnerhet stadnat med sin upmärcksamhet, och fast Deputationen blifwit underrättad därom att en så stor myckenhet sill, kommer til wåra strander, att stundom fiskare kunna med sine notar uphämta, så mycket de åstunda, så hafwa likwäl några af de bäste Sillsalterier i orten redan gådt öfwer ända och andra ännu hotas med samma öde. Häröfwer har Deputationen ej annat kunnat, än stadna i bestörtning och willrådighet, då en så öfwerflödande den högstas wälsignelse understödd med dryga Præmier af Fiskeri Fonden ännu ej förmådt[66v] giöra denna nähring löhnande för dess Idkare.

Att antingen lemna den aldeles utan hjälp, eller genom ännu större belöningar af Publico102det allmänna, än härtils skjedt, söka uphjälpa den samma, hafwa warit 2:ne lika swåra utwägar för Deputationen att wälja.

Deputationen har alltså sökt ordsakerne til denna nährings wahnmagt och trodt sig hafwa träffat den rätta som består i saknad af en fri rörelse, hwaraf stundom saltbrist eller dyrhet ibland en skjämd wahra, och nästan ständigt en swår och trög afsättning draga sin uprinnelse. Och ehuru gjärna Deputationen welat tilstyrcka Riksens Höglofl:e Ständer, att än widare bispringa denna handtering med wahnliga Præmier af det Allmänna, så har doch Deputationen så i anseende til Rikets gäldbundne103skuldsatta, skuldtyngda tilstånd, som sin Instruktions 14 §: jämte det twång, hwarunder Fiskeri67r Idkare, för Præmierne, än framdeles skulle komma att stå, icke funnit därtil full anledning.

När nu Deputationen lägger härtil det Fiskeri-Fonden allaredan häftar i en ansenlig gjäld104häftar i en ansenlig gjäld: står i stor skuld för obetalte Præmier bestigande sig för ingifne och gillade certificater, utom de, som dageligen införwäntas, til 4 415 735 Dahler 8 öre Kopparmynt, eller inemot Femton Tunnor Guld, och att en tid af 5 eller 6 åhr åtminstone åtgå måste, om Fiskeri Fonds medlen til den tiden på lika sätt som härtils, skulle inflyta, innan Fiskeri Idkare kunna komma til åtnjutande af det understöd, som dem för framtiden kunde bewiljas; blifwa betänckeligheterna därwid ännu mera betydande.

I anledning af alt detta förmodar Deputationen sig hafwa fulkomlig anledning Riksens Högloflige Ständer wördsammeligen tilstyrcka, det alla belöningar eller Præmier utaf Fiskerie-Fonden af hwad beskaffen[67v]het de wara måge, böra ifrån datum af den Kundgörelse, som skyndesammast där­om utfärdas, och alt framgent uphöra, och det för alt slags Fiske med dess utskjeppning, jämte Tranberedning och hummerhukare Byggnad105hummerhukare Byggnad: byggandet av mindre fartyg avsedda för transport av levande ­humrar; samt att endast den behåldne och widare inflytande Fiskeri Fonden, hädan­efter anwändes, til deras afbetalningar, som af sådane Præmier hitintils efter Författningarne giort sig förtjänte, och hwilcka utan afseende på förra kundgiörelser därom, eller lidne sjöskador med Fiskeladdningar106sjöskador med Fiskeladdningar: skador på eller förlust av hela partier fisk i samband med sjötransport, hwilcka bewisligt giöras kunna, böra innom detta Års slut, sina än felande Bewis och Certificater, til Kongl. Maij:ts och Riksens Commerce Collegii Bepröfwande ofelbart ingifwa, om de giälla skola, såsom en ultimat förelagd Termin107såsom en ultimat förelagt Termin: som en sista tidsfrist.

Ibland dem som dylike fordringar äga finner Deputationen, att sjelfwa Fiskare68r såsom de där för fisket hafwa största mödan för sine Fiske-Notar Backebåtar och Skutor, samt för Torsk och Långfisket108fiskandet av fiskarten långa, å djup och för öppen sjö, böra framför alla andra, af först inflytande medel, äga företräde til de för dem utsatte belöningars utbekommande, så fort det sig giöra låter, för den tid de därtil berättigade warit, på det sådane medel, til Förlag wid Storfisket anwändas kunna, och hwilcket för de öfrige Fondens utgifter, til en ringa saknad anses; men i öfrigt förfares efter Kundgiörelsen af d 15 December 1761109Kundgiörelsen af d 15 December 1761: Syftar på Kongl. Maj:ts och Riksens Commerce-Collegii Kundgörelse, af Hans Kongl. Maj:ts ytterligare nådiga Förordnande, angående Fiske-Præmiers betalande, med mera, 15.12.1761. Förordningen räknar upp de fångstformer som under­stöddes och understödets storlek per fångstenhet..

Deputationen kan ej heller härwid undgå, att Riksens Högloflige Ständers uplyste bepröfwande tillika underställa, att det med en god omtancka, och försigtigheten för en så Betydelig näring likwäl öfwerens stämmer, att Hans Kongl. Maij:t i underdåhnighet tilstyrckes det hwahl Fisket under Grönland och[68v] Robbenslageriet wid Straat Dawis, om det skulle å nyo fortsättjas, jämte sill och StorFisket uti öpna sjön, med sådane Fartyg, att insaltningen straxt efter fångsten wärckställas kan, med Sill Exporten til Medelhafwet och America, kunde emillan Riksdagarne njuta det biträde och annan upmuntran, som nödwändigheten fordrar, och Rikets tilstånd samt omständigheter, då anledning därtil gifwes, tåla och medgifwa kunna; hälst om Sillen beklageligen skulle draga sig ifrån wåra strander, och Fiskare blifwa sysslolöse.

På det Nordsjö Fiskerierne som om de kunna bibehållas i det stånd de nu äro, indraga för Riket flere Millioner dahl:r KopparMynt årligen, likwäl ej på en gång måge sakna all upmuntran sedan dem wid förra Riksdagar så mycken ömhet blifwit weder69rfaren; Så föranlåtes Deputationen Riksens Högloflige Ständer lika wälment tilstyrcka, att Nordsjö Fiskerierne i gemen få njuta frihet för Tull och andra umgiälder, Recognitionen110en lägre avgift som erlades för vissa tullfria varor undantagen, på alt det salt, som för dem oumgängeligen tarfwas i stället för de, dem hitintils bestådde Præmier, och med hwilcken Tullfrihet de fläste Fiskerier efter Kongl:e Förordningen af d 17 Martii 1724111Kongl:e Förordningen af d 17 Martii 1724: Syftar på Förordning, angående fiskerierne i riket 17.3.1724. Förordningen medgav många lättnader för Nordsjöfiskarna, bland annat tullfrihet på salt., för detta upmuntrade warit, som doch sedermera blifwit indragen då Præmierne för desse Fiskerier bewiljades. Deputationen finner dem så mycket häldre nu förtjäna denna frihet, som Salt införselen för deras behof ankommer på den idoghet och kostnad Fiskerie-Idkare sjelfwa på denna handtering anwända wilja, och således med den öfriga saltförtäringen uti landet, ingen likhet eller gemenskap hafwer[69v] samt det salt som anwändes på de Fiskewahror som utskjeppas, ej annorlunda, än såsom på nederlag inkommit112såsom på nederlag inkommit: Här jämför man det salt som används till insaltning av fisk som exporteras med varor som tillfälligt lagras i landet och för vilka man därför inte behövde erlägga tullavgifter., anses bör, och således med det som obrukadt utgår förtjänar enahanda frihet; hälst sådant salt, som Swenska Fiskewahran til utrikes ort åtföljer, än mer gagnar det allmänna: Äfwen som Tull-Arrende Societeten113Tull-Arrende Societeten: ett enskilt bolag som 1726 övertog rätten att mot en viss avgift uppbära statens tullinkomster för det quantum som til desse nye Fiskerie inrättningar tarfwas, icke kan wara berättigad til afskrifning eller ersättning, emedan saltinförseln för Fiskewarorne efter Contractets slutande desse senare Åren först stigit til det höga Tunnetahl som det nu befinnes.

Till förekommande af missbruk wid en dylik Tull frihet förbeholler sig Deputationen att få med sitt omständeliga Förslag inkomma70r så snart möijeligit är, och sedan Riksens Högloflige Ständer, behagat sig häröfwer först utlåta.

Deputationen har och funnit sig sluteligen befogad Riksens Höglofl:e Ständer tilstyrcka; det de Fiskeri Idkare och deras Folck, som för Krono utskylder befriade warit hädanefter, böra Mantahls och öfrige Personella afgifter ärlägga, til befordran af Kronans inkomst och hwaraf Hon, i flere Åhr uti mistning warit, samt til äfwentyrs hwarjehanda underslef114fusk, oegentligheter kunnat förordsaka. Men för bakräkning115krav eller räkning som skickas i efterskott eller ärsättning til Kronan, för de förflutne åhren, finner Deputationen, att Fiskare rättwisligen befrias böra, hwartil de efter förr utkomne författningar, berätti[70v]gade äro.

Widare får Deputationen, hos Riksens Höglofl:e Ständer inkomma med sitt Betänckande, öfwer den ordning och wård Fiskerierne fordra med undanrödjandet af de hinder och uppeholl, som dem i en och annan måtto i wägen ligga, samt hwad widare wid Fiskeri Fondens Disposition kommer att iachttagas.

Emedlertid hemställes detta wör[d]sammeligen til Riksens Höglofl. Ständers, egit närmare bepröfwande.

År och dag som förr skrifwit står

På Riksens Höglofl:e Ständers Fiskeri Deputations wägna[r]

Posse116Greve Knut Carlsson Posse, deputationens ordförande And. Chydenius Thomas Fehman117Thomas Petterson Fehman, direktör för sidenfabriken i Kungälv och stadens representant i borgarståndet vid riksdagarna 1765–1766 och 1769–1770 Lars Larson118Lars Larsson, bondeståndets riksdagsledamot från Gäddvik i Luleå

1. robben slageriet: sälfångsten; från ty. Robbenschlag och holl. robbenslag; robb är ett annat ord för säl
2. Uppfattningen om olika fiskarter och arternas inbördes släktskap var något vacklande under 1700-talet. Fiskarterna benämndes därför ofta enligt användningsändamål. Cabelion syftar här på den eller de fiskarter av vilka fiskprodukten kabeljo framställdes. Kabeljo framställdes på kluven, svagt saltad och därefter torkad fisk. Molva (Molva molva) var den fiskart som ofta användes, men stora torskar fångade i Nordsjön kallades också kabeljo. Osaltad, lufttorkad fisk (och de fiskarter som användes) kallades stockfisk, även om det ofta var molva som användes för ändamålet.
3. bevis
4. mångfaldige Eder: Enligt Kongl. Maj:ts Nådige Reglemente för Hafs- och Skjär-Fiskerierne i Riket 8.4.1754 skulle de som kontrollerade och sorterade fisken, de så kallade vräkarna, och de som var anställda av staden för att övervaka packningen av fisken, de så kallade packarna, vara edsvurna.
5. widlyftiga omgång: utdragna process eller omständiga formella procedur
6. Packare och Wräkare: De som var anställda av staden för att övervaka packningen av fisken kallades packare och de som kontrollerade och sorterade fisken var vräkare.
7. saltlaken som fisken skulle konserveras i
8. driftig, flitig
9. öfwer Fiskerierne tilförordnade Deputationens grundeliga berättelse: Vid riksdagen 1760–1762 beslöt man att tillsätta fiskerideputationer i varje län med uppgift att utreda fiskerinäringens tillstånd i länet och ge ett utlåtande om utkastet till ny fiskeriförordning.
10. straat Davis: Davis strait eller Davis sund kallas sundet mellan Grönland och Baffinön. Davis sund leder från Labradorhavet in i Baffinbukten väster om Grönland.
11. Publique Förlager: allmänna understöd eller tillskott
12. däckade två- eller tremastade fiskefartyg lämpade för sillfiske på öppet hav; från holl. buis
13. Shetlandsöarna
14. båtar som nyttjas till backfiske, en typ av fiske med långrev, där fiskekrokar är fästa med tafsar på ett visst avstånd från varandra på en lång lina
15. här: fartygets lastrum
16. som har gott anseende eller rykte
17. Anläggningar där späck från sälar, valar etc. kokades och olja för bl.a. lampor utvanns. Under perioden 1753–1809 fanns det över 500 trankokerier bara i Bohuslän.
18. det allmänna
19. skuldsatta, skuldtyngda
20. häftar i en ansenlig gjäld: står i stor skuld
21. hummerhukare Byggnad: byggandet av mindre fartyg avsedda för transport av levande ­humrar
22. sjöskador med Fiskeladdningar: skador på eller förlust av hela partier fisk i samband med sjötransport
23. såsom en ultimat förelagt Termin: som en sista tidsfrist
24. fiskandet av fiskarten långa
25. Kundgiörelsen af d 15 December 1761: Syftar på Kongl. Maj:ts och Riksens Commerce-Collegii Kundgörelse, af Hans Kongl. Maj:ts ytterligare nådiga Förordnande, angående Fiske-Præmiers betalande, med mera, 15.12.1761. Förordningen räknar upp de fångstformer som under­stöddes och understödets storlek per fångstenhet.
26. en lägre avgift som erlades för vissa tullfria varor
27. Kongl:e Förordningen af d 17 Martii 1724: Syftar på Förordning, angående fiskerierne i riket 17.3.1724. Förordningen medgav många lättnader för Nordsjöfiskarna, bland annat tullfrihet på salt.
28. såsom på nederlag inkommit: Här jämför man det salt som används till insaltning av fisk som exporteras med varor som tillfälligt lagras i landet och för vilka man därför inte behövde erlägga tullavgifter.
29. Tull-Arrende Societeten: ett enskilt bolag som 1726 övertog rätten att mot en viss avgift uppbära statens tullinkomster
30. fusk, oegentligheter
31. krav eller räkning som skickas i efterskott
32. Greve Knut Carlsson Posse, deputationens ordförande
33. Thomas Petterson Fehman, direktör för sidenfabriken i Kungälv och stadens representant i borgarståndet vid riksdagarna 1765–1766 och 1769–1770
34. Lars Larsson, bondeståndets riksdagsledamot från Gäddvik i Luleå

61r

Nro 20

Tarkastettu

Jätetty 8. kesäkuuta 1765 valtakunnan säätyjen täysistuntojen käsiteltäväksi.

Valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kalastusdeputaation mietintö tukipalkkioiden poistamisesta valtakunnan kalastuselinkeinolta. Luovutettu Tukholman valtiopäivillä 15. toukokuuta 1765.

Deputaatio on yhtäältä punninnut valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kaikkina aikoina kalastukselle yleensä sekä erityisesti valaan- ja hylkeenpyynnille, turskan ja kabeljon119Käsitys kalalajeista ja niiden keskinäisestä sukulaisuudesta oli 1700-luvulla horjuva, ja ka­loja kutsuttiin usein niiden käyttötarkoituksen mukaan. Tässä kabeljo tarkoittaa kaloja, joista samanniminen kalatuote valmistettiin. Kabeljolla ymmärrettiin halkaistua, ­astiassa (kevyesti) suolattua ja sen jälkeen kuivattua kalaa. Kabeljon raaka-aineena oli usein molva, mutta kabeljoksi kutsuttiin myös Pohjanmerestä pyydettyjä suurikokoisia turskia. Suolaamatonta ilmakuivattua kalatuotetta (ja tähän käytettyjä kaloja) kutsuttiin nimityksellä stockfisk, vaikka myös se usein valmistettiin molvasta. Kun on kyse lopputuotteesta, kabeljo ja stockfisk vastaavat suomen kielen kapakala-termiä. kalastukselle sekä sillinpyynnille osoittamaa valpasta huolenpitoa ja vaalintaa. Lisäksi valtakunnan kunnianarvoisat[61v] säädyt ovat muutamilla viimeksi kokoontu­neilla valtiopäivillä luoneet rahaston, joka on koottu säätyjen hyväksymästä kaikkien ulkomaisten kalojen ja kalatuotteiden tuontimaksusta, jokaisesta suolatynnyristä peritystä yhden kuparitaalerin, jokaisesta valtakuntaan tuodusta viini- ja viinakannusta peritystä 24 kupariäyrin maksusta sekä 50 000 suolatynnyrin vuotuisista tullimaksuista. Rahastosta on sääntöjen mukaisesti jaettu tiettyjä kalastus-, suolaus- ja vientipalkkioita kuninkaallisen kauppakollegion valvonnassa. Edellä sanotun perusteella deputaatio toteaa mitä selvimpien todisteiden osoittavan valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen pyrkineen vaivojaan säästämättä suurin kustannuksin avaamaan tämän valtakunnalle kallisarvoisen kultakaivoksen.

Kun sitten toisaalta tarkastellaan itse kalastuselinkeinon tilaa, palk­kioi­den vaikutusta, tälle rahastolle osoitetuista määrärahoista valtakunnalle aiheutuneita tuntuvia menoja sekä sen hallintoa ym. tärkeitä seikkoja, deputaatio on62r arvioinut velvollisuudekseen esittää huolellisen pohdinnan jälkeen mielipiteensä näistä asioista valtakunnan kunnianarvoisille säädyille. Ensinnäkin palkkioista voidaan yleensä sanoa, ettei niitä pidä jakaa – jotta valtakunnalle olisi niistä todellista hyötyä – muutoin kuin sellaisissa tapauksissa, joissa varat palkkioihin kootaan vähemmän tarpeellisista tavaroista perittävillä maksuilla valtakunnalle hyödyllisten elinkeinojen edistämiseksi. Deputaatio ei suinkaan lue kalastusta vähemmän kannattavien elinkeinojen joukkoon, vaan päinvastoin pitää sitä vaurauden lähteenä, josta Ruotsin miehet saavat ammentaa, Jumalan runsaana siunauksena. Deputaation käsityksen mukaan on samalla kuitenkin myös arveluttavaa, että jossakin määrin muita elinkeinoja rasittamalla houkutellaan liian paljon työntekijöitä pois pääelinkeinoista tähän toimintaan. Oman voiton saamisen mahdollisuus pystyy kyllä vetämään siihen sellaisen määrän ihmisiä kuin tuolla toimialalla pystyy kannattavasti itsensä elättämään, ja tällöin myös[63v] työvoima varmimmin jakautuu itsestään tasaisesti valtakunnan todelliseksi hyödyksi.

Mikään ei voi olla elinkeinojemme kannalta valitettavampaa kuin se, että tuotteidemme hinta nousee liian korkeaksi, niin etteivät ne voi kilpailla ostajista ulkomaisten tavaroiden kanssa. Kalastusrahaston kokoamisen takia sellainenkin välttämätön tavara kuin suola on väistämättä kallistunut koko valtakunnassa kuparitaalerin verran tynnyriltä, ja tämän seurauksena tarpeittemme täyttäminen ja tuotteemme ovat vuosittain suunnilleen 200 000 kuparitaaleria kalliimpia kuin ne olisivat muussa tapauksessa ­olleet.

Itse tämän rahaston hallinnossakin ilmenee niin kummallisia seikkoja, ettei deputaatio ole nähnyt voivansa olla kertomatta myöskin niistä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille.

Kuninkaalliselle kauppakollegiolle on tämän rahaston takia kasattu uskomattoman63r valtavasti tehtäviä, tilinpitoa ja pöytäkirjojen laatimista, jotta kaikki sujuisi asianmukaisessa järjestyksessä, ja tämä on väistämättä saanut virkamiehet, jotka eivät tämän ohella ehdi suorittaa muita tärkeitä tehtäviään, tuntemaan itsensä neuvottomiksi. Tämän lisäksi tukipalkkio­rahastosta on täytynyt vähentää merkittävä summa rahastonhoitajien ja virkamiesten palkkoihin ym. sivukuluihin, sekä paperinkulutukseen, jonka todetaan kasvaneen niin merkittävästi, että muutamassa vuodessa noista papereista on kertynyt jo kokonainen arkisto. Deputaatio on kuitenkin kiinnittänyt erityisen aktiivisesti huomiota niihin moninaisiin valoihin120Vuonna 1754 annetun määräyksen (Kongl. maj:ts nådige reglemente för hafs- och skjär-fiskerierne i riket 8.4.1754) mukaan kaupunkeihin tuotavan kalan laatua ja säännöstenmukaisuutta valvovien tarkastajien ja pakkauksenvalvojien tuli olla valanvannoneita. Kalastusaluksen kapteenin ja perämiehen tuli pitää pyyntimatkoilla erityistä päiväkirjaa kaikesta kalastukseen liittyvästä, matkan jälkeen jättää se maistraatille ja valalla vahvistaa sen tiedot oikeiksi. Maistraatin antaman todistuksen perusteella maksettiin sitten tukipalkkiota. , joita kalastajat ja kalansuolaajat ovat palkkioihin oikeuttavien todistusten vahvistamisen yhteydessä vannoneet, ehkä useinkin vilpillisesti.

Tällä kertaa deputaatio sivuuttaa epätietoisuuden siitä, ovatko maksettavaksi langenneet[63v] tukipalkkiot kuitenkaan päätyneet oikeisiin käsiin tai voivatko ne koskaan niihin päätyä. Deputaatio saanee myöhemmin tilaisuuden ilmaista käsityksensä perusteellisemmin, mutta ei voi jättää mainitsematta niitä merkittäviä haittoja, joita kalastuksen harjoittajat ovat joutuneet toiminnassaan kokemaan tukipalkkioiden vaatimien tiukkojen tarkastusten ja mutkikkaiden muodollisuuksien takia, vaikka näin tärkeä ja merkittävä elinkeino ei voi kestää vähäisimpiäkään pakkotoimia. Kun kalastaja saa vaikkapa todeta pakkausvalvojan121Kaupunkiin tuodun ja sieltä viedyn kalan pakkaamista valvoi kaupungin tätä tarkoitusta varten palkkaama virkailija (packare). tai tarkastajan esiintyvän loukkaavasti, suolaveden valuvan hukkaan tynnyreistään ja täyttä sillilastia kuljettavaa laivaansa viivytettävän useita päiviä suotuisan tuulen puhaltaessa, odoteltaessa kaupungista pakkausvalvojaa, joka voidaan helposti saada hyväksymään pilaantunutta tavaraa ja joka pystyy myös vahingoittamaan toiselle kuuluvaa hyvää tavaraa ja tynnyreitä, vaikka64r ulkomaalaista ei koskaan voida taivuttaa hyväksymään tavaraa pelkän tarkastusmerkin, vaan ainoastaan tavaran laadun perusteella, tämä kaikki väistämättä lamaannuttaa vireän ja uutteran kalastajan.

Tynnyrimäärän mukaan myönnetyt tukipalkkiot eivät tämän lisäksi myöskään ole vaikuttaneet sillinpyyntimme tehostumiseen toivotulla tavalla, koska kalastuksen harjoittajat on tällä tavoin houkuteltu kiinnittämään enemmän huomiota tämän tavaran määrään kuin sen laatuun, mikä on väistämättä johtanut nurinkuriseen tilanteeseen kalataloudessa, kun kalastuksen harjoittajat ovat havainneet, että he voivat saada luvatut vientipalkkiot ainoastaan hyväksymisleiman perusteella.

Kaiken tämän lisäksi deputaatio on sekä eri paikkakunnilta saapuneiden ja tämän deputaation käsiteltäväksi osoitettujen valtiopäiväkertomusten että kokeneiden kalastajien ja erityisesti[64v] Göteborgin ja Bohusin lääniin edellisillä valtiopäivillä asetetun kalastusdeputaation perusteellisen kertomuksen122Vuosien 1760–1762 valtiopäivillä päätettiin asettaa kalastusdeputaatio jokaiseen lääniin. ­Niiden tehtävänä oli selvittää kalastuselinkeinon tila läänissään ja antaa lausunto luonnoksesta uudeksi kalastusasetukseksi. avulla pyrkinyt sangen huolellisesti saamaan selon erityisesti kaikista sellaisista kalastuksen muodoista, joille tähän mennessä on myönnetty ja maksettu tukipalkkioita.

1. Grönlannin vesillä ja Davisinsalmessa123Grönlannin ja Baffininsaaren välissä sijaitseva Davisinsalmi yhdistää Labradorinmeren ja Baffininlahden. harjoitettavasta valaan- ja hylkeenpyynnistä todettakoon, ettei tätä pyyntiä ole harjoitettu ilman osallistuneille aiheutuneita merkittäviä tappioita ja kalastusrahaston kärsimiä menetyksiä ja että se on nyttemmin täysin loppunut, kun tähän toimintaan käytetty alus haaksirikkoutui 1761. Todettakoon myös valaanpyynnin epävarmuus ja lopuksi se, että vieraat merivallat, jotka ovat aiemmin harjoittaneet tätä pyyntiä hyvin tuottoisasti, ovat nyttemmin havainneet tarpeelliseksi vähentää pyyntialustensa määrää. Tämän takia Ruotsi vaarantaisi etunsa,65r jos se joillakin julkisista varoista maksetuilla tukimaksuilla tai palkkioilla pyrkisi houkuttelemaan ihmisiä tällaiseen pyyntitoimintaan, vaikka deputaatio toivookin, että tähän toimintaan voitaisiin ryhtyä ja sitä jatkaa julkisten varojen käytön kannalta siedettävämmillä ehdoilla.

2. Buiseilla124Laivatyypin nimi buis on hollanninkielinen; ne olivat kaksi- tai kolmimastoisia kannellisia kalastusaluksia, jotka soveltuivat erityisen hyvin sillinpyyntiin avomerellä. Pohjanmerellä ja Shetlannin vesillä harjoitetusta sillinpyynnistä todettakoon, että sekin on nyt täysin loppunut, kun silliä on nykyään hyvin runsaasti ilmaantunut omille rannoillemme, mistä syystä deputaation käsityksen mukaan on tarpeetonta kannustaa tuota toimintaa tukipalkkioilla, niin kauan kuin Jumalan runsaan siunauksen ansiosta tuota kalalajia voidaan pyytää lähempää.

3. Turskan ja kabeljon pyynnistä, jota nykyisinkin on harjoitettu, vaikkakaan ei erityisen laajassa mitassa, siimapyyntialuksille125Nämä alukset käyttivät pitkiä siimoja, joihin koukut oli kiinnitetty tapseilla määräetäisyyden päähän toisistaan. ja pienemmille veneille edellisillä valtiopäivillä myönnetyistä tietyistä tukipalkkioista huolimatta, deputaatio taas toteaa,[65v] että tämän kalatavaran käsittelytavassa ilmenee usein joitakin virheitä, joiden takia tuotteesta saadaan harvoin täysin hyvälaatuista siitä syystä, että useimmilla kalastajilla on käytössään sellainen alus, jossa suolaamista tynnyreihin ei voida tehdä heti, vaan pyydetty kala makaa ruumassa perkaamattomana ja suolaamattomana, kunnes kalastaja tulee maihin. Tänä aikana tavara usein pilaantuu. Kun tällä seudulla kuitenkin muutamat ovat kiitoksen ansaitsevalla tavalla yhteisestä hyvästä huolehtien ryhtyneet omalla esimerkillään kannustamaan muita käsittelemään kalansa oikealla tavalla, ei ole lainkaan aihetta epäillä sitä, että jokainen kalastuselinkeinon harjoittaja, joka haluaa tuottaa hyvää ja hyvämaineista tavaraa, seuraa heidän esimerkkiään ilman julkisten varojen rasittamista. Kuitenkin lopuksi 4. asiana todettakoon, että sillinpyyntiin valtakunnan omilla rannikkovesillä, mikä on merkittävintä Göteborgin ja Bohusin lääniin66r kuuluvassa saaristossa, on tähän asti myönnetty jonkinmoinen määrä tukipalkkioita, osaksi sillinuottia ja öljynkeittämöitä126Näissä keitettiin hylkeiden, valaiden ym. meripyynnin saaliiden rasvaa öljyksi mm. lamp­puihin. Vuosina 1753–1809 pelkästään Bohusläänissä toimi yli 500 öljynkeittämöä. varten, osaksi valtakunnasta viedylle sillille.

Deputaatio on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän sekä tärkeään että laajamittaiseen kalastuksen osa-alueeseen, ja vaikka deputaatiolle on kerrottu rannoillemme saapuvan niin runsaasti silliä, että toisinaan kalastajat saavat nostaa sitä nuotillaan niin paljon kuin vain haluavat, muutamat seudun parhaista sillinsuolaamoista ovat kuitenkin jo menneet nurin ja vielä muitakin uhkaa sama kohtalo. Tässä tarkastelussa deputaatio on voinut ainoastaan jäädä hämmästyneeksi ja hämmentyneeksi, kun noin ylenpalttinen korkeimman siunaus kalastusrahaston kalliiden tukipalkkioiden tuel­lakaan ei ole vielä kyennyt[66v] nostamaan tätä elinkeinoa harjoittajilleen kannattavaksi.

Deputaation valittavina on ollut kaksi yhtä vaikeaa ratkaisuvaihtoehtoa: jättää sillinpyynti täysin vaille avustusta tai pyrkiä sen tukemiseen vielä tähänastisia suuremmilla julkisista varoista maksettavilla palkkioilla.

Niinpä deputaatio on etsinyt syitä tämän elinkeinon heikkoon tilaan ja on uskonut osuneensa oikeaan eli vapauden puuttumiseen tästä toiminnasta. Siitä juontuvat ajoittainen suolan puute tai sen kalleus ja toisinaan tavaran pilaantuminen ja melkein alituisesti se, että menekin saaminen tavaralle on vaikeaa ja hidasta. Ja vaikka deputaatio olisi mielellään halunnut suosittaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille tämän toiminnan tukemista edelleenkin tavallisilla julkisista varoista maksetuilla tukipalkkioilla, deputaatio ei ottaen huomioon sekä valtakunnan velkataakan että ohjesääntönsä 14. pykälän samoin kuin sen pakkotilan, jossa kalastuksen67r harjoittajat palkkioiden takia edelleenkin olisivat, kuitenkaan ole pitänyt tätä täysin tarkoituksenmukaisena.

Kun deputaatio vielä lisää tähän, että kalastusrahastoa rasittaa jo nyt varsin suuri velka maksamattomista tukipalkkioista, niin että se käsiteltäväksi saapuneiden ja hyväksyttyjen todistusten perusteella, ottamatta huomioon todistuksia, joita päivittäin odotetaan saapuviksi, on 4 415 735 kuparitaaleria 8 äyriä eli lähes 15 tynnyriä kultaa, ja että väistämättä kuluu ainakin 5–6 vuotta, mikäli kalastusrahastoon kertyy varoja tänä aikana samaan tapaan kuin tähän asti, ennen kuin kalastuksen harjoittajat pääsevät nauttimaan tukea, jota heille tulevaisuudessa voitaisiin myöntää, asia arveluttaa vieläkin voimakkaammin.

Kaiken tämän perusteella deputaatiolla on mielestään täysin pätevät perusteet esittää valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että kaikkien kalastusrahastosta maksettujen palkkioiden ja tukipalkkioiden maksaminen niiden perusteista[67v] riippumatta lakkaa pysyvästi asiasta mahdollisimman pikaisesti julkaistavan kuulutuksen päivämäärästä lähtien ja että tämä koskee kaikenlaista kalastusta, kalan vientiä sekä öljyn keittämistä ja hummerinkuljetusveneiden rakentamista ja että tähän asti kalastusrahastoon kertyneitä ja edelleen kertyviä varoja käytetään maksuihin ainoastaan niille, jotka ovat tähän mennessä saaneet säädösten mukaisesti oikeuden näihin tukipalkkioihin ja joiden samoin kuin merionnettomuuksissa kala­lastin menetyksestä todistettavasti kärsineiden on asiasta aiemmin annetuista kuulutuksista riippumatta toimitettava vielä puuttuvat todistuksensa kuninkaalliselle majesteetille ja valtakunnan kauppakollegion tarkastettaviksi ehdottomasti tämän vuoden loppuun mennessä, jotta he säilyttäisivät oikeutensa.

Niistä, joilla on tällaisia saatavia, on deputaation käsityksen mukaan varsinaisille kalastajille,68r joilla kalastuksen harjoittamisessa on eniten rasitusta nuotistaan, siimapyyntialuksistaan ja pienemmistä veneistään, sekä syvissä vesissä ja avomerellä toimiville turskan- ja molvanpyytäjille on ennen kaikkia muita annettava etusija maksettaviksi määrättyjen palkkioiden mahdollisimman pikaiseen nostamiseen ensiksi kertyvistä varoista koko siltä ajalta, jolta heillä on ollut niihin oikeus, jotta noita varoja voidaan käyttää avomerikalastuksen rahoittamiseen. Tätä voidaan pitää vähäisenä eränä verrattuna rahaston muihin menoihin. Muuten menetellään 15. joulukuuta 1761 annetun kuulutuksen mukaisesti.12715. joulukuuta 1761 annetun kuulutuksen mukaisesti: Viittaa asetukseen Kongl. maj:ts och riksens commerce-collegii kundgörelse, af hans kongl. maj:ts ytterligare nådiga förordnande, angående fiske-praemiers betalande, med mera, 15.12.1761. Asetuksessa lueteltiin pyyntitavat, joille myönnettiin tukea sekä tuen suuruus saalisyksikköä kohti.

Deputaatio pitää välttämättömänä alistaa valtakunnan kunnianarvoi­sien säätyjen valistuneeseen harkintaan myös sen, että hyvän asioista huolehtimisen sekä näin merkittävän elinkeinon edellyttämän hienovaraisen käsittelyn mukaista on kuitenkin alamaisesti esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen, että jos valaanpyynti Grönlannin edustalla[68v] ja hylkeenpyynti Davisinsalmessa alkaisivat uudelleen, samoin kuin sillinpyynti ja avomerikalastus sellaisilla aluksilla, joissa kalat voidaan suolata heti saaliin nostamisen jälkeen, sekä sillin vienti Välimeren maihin ja Amerikkaan, niin nämä voisivat valtiopäivien välisenä aikana saada tarpeen vaatimaa avustusta ja muuta kannustusta sen mukaan kuin aihetta ilmenee ja valtakunnan tila sekä silloin ajankohtaiset seikat antavat tähän mahdollisuuksia, etenkin jos silli ikäväksemme kaikkoaisi omilta rannoiltamme ja kalastajat jäisivät työttömiksi.

Jotta Pohjanmerellä tapahtuva kalastus, joka nykyisellä tasollaan tuottaa valtakunnalle vuosittain useita miljoonia kuparitaalereita, ei kuitenkaan yhtäkkiä jäisi täysin vaille kannustimia, sen jälkeen kun se on aikaisemmilla valtiopäivillä saanut osakseen sangen suurta suopeutta,69r deputaatio näkee aiheelliseksi ehdottaa saman suopeuden hengessä valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että tähän asti maksettujen tukipalkkioiden sijasta Pohjanmerellä harjoitettu kalastus vapautetaan välttämättä tarvitsemansa suolan osalta yleisesti tulleista ja muista maksuista, rekognitiota128vähäinen maksu, joka oli suoritettava eräistä tavaroista, joista ei peritty tuontitullia lukuun ottamatta. 17. maaliskuuta 1724 annetun kuninkaallisen asetuksen129Förordning, angående fiskerierne i riket 17.3.1724. Asetuksessa myönnettiin Pohjanmeren kalastajille monia helpotuksia, mm. suolan verovapaus. nojalla kannustettiin tällaisella tullittomuudella aikaisemmin useimpia kalastuksen muotoja, mutta se peruutettiin kuitenkin sittemmin, kun näille kalastuksen muodoille ryhdyttiin myöntämään tukipalkkioita. Deputaation käsityksen mukaan ne ansaitsevat tämän vapauden nyt etenkin sillä perusteella, että suolan tuonti niiden tarpeisiin riippuu siitä, miten uutterasti kalastuksen harjoittajat toimivat ja miten suuria kustannuksia he itse halua­vat toiminnastaan maksaa, eikä se siis ole mitenkään rinnastettavissa eikä yhteydessä muuhun suolan kulutukseen valtakunnassa,[69v] ja että maasta vietävien kalastuksen tuotteiden säilömiseen käytettyä suolaa voidaan pitää ainoastaan kauttakulkutavarana130Kauttakulkutavarasta ei tarvinnut maksaa tullimaksuja., joka ansaitsee siis samanlaisen vapauden kuin se, joka käyttämättömänä viedään maasta, etenkin kun Ruotsin kalastuksen tuotteiden mukana maasta kulkeutuva suola hyödyttää yleistä hyvää sitäkin enemmän. Myöskään tullinvuokrausyhtiöllä131Tull-Arrende Societet, yksityinen yhtiö, joka hankki 1726 oikeuden kantaa valtakunnan tullitulot tiettyä korvausta vastaan. ei voi olla oikeut­ta vähennykseen tai korvaukseen sen suolamäärän takia, joka näihin uusiin kalastusjärjestelyihin tarvitaan, koska suolan tuonti kalastuksen tuotteiden säilömiseen on vuokraussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen vasta viime vuosina kasvanut nykyiseen suureen tynnyrimäärään.

Miten tällaisen tullittomuuden väärinkäyttö estetään, siitä deputaatio varaa itselleen oikeuden saada esittää yksityiskohtaisen ehdotuksensa70r mahdollisimman pian, sen jälkeen kun valtakunnan kunnianarvoisat säädyt ovat suvainneet ensin antaa tästä lausuntonsa.

Deputaatio on lopuksi myös pitänyt aiheellisena ehdottaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille, että niiden kalastuksen harjoittajien ja heidän palkkalaistensa, jotka ovat olleet kruunulle menevistä maksuista vapautettuja, on tästä lähtien kruunun tulojen lisäämiseksi maksettava henkirahansa ja muut henkilöön kohdistuvat maksut, jotka kruunulta ovat useilta vuosilta jääneet saamatta, mihin on saattanut liittyä monenmoista vilppiä. Deputaation käsityksen mukaan on kuitenkin oikeudenmukaista vapauttaa kalastajat maksujen perimisestä menneiltä vuosilta jälkikäteen tai kruunulle maksettavasta korvauksesta. Tähän heillä on aiemmin annettujen asetusten perusteella[70v] oikeus.

Lisäksi deputaatio saanee luovuttaa valtakunnan kunnianarvoisille säädyille mietintönsä kalastuselinkeinon tarvitsemasta järjestyksestä ja huolenpidosta, jotka voidaan saavuttaa poistamalla sitä vaihtelevassa määrässä haittaavat esteet ja pidäkkeet, sekä muusta, mitä kalastusrahaston käytössä on otettava huomioon.

Sillä välin tämä muistio jätetään kunnioittavasti valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen omaan lähempään harkintaan.

Edellä mainittuna vuotena ja päivänä

Valtakunnan kunnianarvoisien säätyjen kalastusdeputaation puolesta

Posse132kreivi Knut Carlsson Posse, deputaation puheenjohtaja And. Chydenius  Thomas Fehman133Thomas Petterson Fehman, Kungälvin silkkitehtaan johtaja ja saman kaupungin edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä 1765–1766 ja 1769–1770 Lars Larsson134Lars Larsson, talonpoikaissäädyn valtiopäivämies Luulajan Gäddvikistä

Suom. Heikki Eskelinen

1. Käsitys kalalajeista ja niiden keskinäisestä sukulaisuudesta oli 1700-luvulla horjuva, ja ka­loja kutsuttiin usein niiden käyttötarkoituksen mukaan. Tässä kabeljo tarkoittaa kaloja, joista samanniminen kalatuote valmistettiin. Kabeljolla ymmärrettiin halkaistua, ­astiassa (kevyesti) suolattua ja sen jälkeen kuivattua kalaa. Kabeljon raaka-aineena oli usein molva, mutta kabeljoksi kutsuttiin myös Pohjanmerestä pyydettyjä suurikokoisia turskia. Suolaamatonta ilmakuivattua kalatuotetta (ja tähän käytettyjä kaloja) kutsuttiin nimityksellä stockfisk, vaikka myös se usein valmistettiin molvasta. Kun on kyse lopputuotteesta, kabeljo ja stockfisk vastaavat suomen kielen kapakala-termiä.
2. Vuonna 1754 annetun määräyksen (Kongl. maj:ts nådige reglemente för hafs- och skjär-fiskerierne i riket 8.4.1754) mukaan kaupunkeihin tuotavan kalan laatua ja säännöstenmukaisuutta valvovien tarkastajien ja pakkauksenvalvojien tuli olla valanvannoneita. Kalastusaluksen kapteenin ja perämiehen tuli pitää pyyntimatkoilla erityistä päiväkirjaa kaikesta kalastukseen liittyvästä, matkan jälkeen jättää se maistraatille ja valalla vahvistaa sen tiedot oikeiksi. Maistraatin antaman todistuksen perusteella maksettiin sitten tukipalkkiota.
3. Kaupunkiin tuodun ja sieltä viedyn kalan pakkaamista valvoi kaupungin tätä tarkoitusta varten palkkaama virkailija (packare).
4. Vuosien 1760–1762 valtiopäivillä päätettiin asettaa kalastusdeputaatio jokaiseen lääniin. ­Niiden tehtävänä oli selvittää kalastuselinkeinon tila läänissään ja antaa lausunto luonnoksesta uudeksi kalastusasetukseksi.
5. Grönlannin ja Baffininsaaren välissä sijaitseva Davisinsalmi yhdistää Labradorinmeren ja Baffininlahden.
6. Laivatyypin nimi buis on hollanninkielinen; ne olivat kaksi- tai kolmimastoisia kannellisia kalastusaluksia, jotka soveltuivat erityisen hyvin sillinpyyntiin avomerellä.
7. Nämä alukset käyttivät pitkiä siimoja, joihin koukut oli kiinnitetty tapseilla määräetäisyyden päähän toisistaan.
8. Näissä keitettiin hylkeiden, valaiden ym. meripyynnin saaliiden rasvaa öljyksi mm. lamp­puihin. Vuosina 1753–1809 pelkästään Bohusläänissä toimi yli 500 öljynkeittämöä.
9. 15. joulukuuta 1761 annetun kuulutuksen mukaisesti: Viittaa asetukseen Kongl. maj:ts och riksens commerce-collegii kundgörelse, af hans kongl. maj:ts ytterligare nådiga förordnande, angående fiske-praemiers betalande, med mera, 15.12.1761. Asetuksessa lueteltiin pyyntitavat, joille myönnettiin tukea sekä tuen suuruus saalisyksikköä kohti.
10. vähäinen maksu, joka oli suoritettava eräistä tavaroista, joista ei peritty tuontitullia
11. Förordning, angående fiskerierne i riket 17.3.1724. Asetuksessa myönnettiin Pohjanmeren kalastajille monia helpotuksia, mm. suolan verovapaus.
12. Kauttakulkutavarasta ei tarvinnut maksaa tullimaksuja.
13. Tull-Arrende Societet, yksityinen yhtiö, joka hankki 1726 oikeuden kantaa valtakunnan tullitulot tiettyä korvausta vastaan.
14. kreivi Knut Carlsson Posse, deputaation puheenjohtaja 
15. Thomas Petterson Fehman, Kungälvin silkkitehtaan johtaja ja saman kaupungin edustaja porvarissäädyssä valtiopäivillä 1765–1766 ja 1769–1770
16. Lars Larsson, talonpoikaissäädyn valtiopäivämies Luulajan Gäddvikistä

Unfortunately this content isn't available in English