Finska lantbrukets upp­hjälpande, § 33

§ 33.

Man skyller Vestgötarna för det at de genom sin priviligerade gårdfarihandel8priviligerade gårdfarihandel: Gårdfarihandel (att resa runt och sälja främst hantverksprodukter men även andra varor) var förr ett privilegium för allmogen i vissa härad i Västergötland samt för borgarna i Borås och Ulricehamn. lämna sin egen jord obrukad, och förstöra en dyr tid uti handel med allehanda små saker, men jag får taga dem i försvar, då alla veta intyga at det folcket som lefver hemma syslosätta sig både män ock qvinnor med hvarjehanda väfnader och slögder med så mycken drift, at få gifvas deras likar, at tilvärcka mängder, som just är en fölgd af deras friheter, dem man doch med ängslan måste redan se vara til det mästa inskränkta, så at där nu föga återstår mera än blotta namnet, och några års ärfarenhet skall lära oss at tilvärkningarna, och de som tilvärcka dem, skola under den mildaste regering aftyna. Man säger väl, hvarföre arbeta de icke på jorden? men hvem känner icke deras fosterbygd för ett bergit, uselt och olyckeligit land? och hvem vet om icke de redan införda tvången skola utdrifva mängder af folk, och de qvarlämnade blifva oförmögne, at utbetala hvad Krona [och] präster af dem fordra? Emedlertid försedde de landet med allehanda behofver, f[ör] långt drägeligare, än Skrå-handlande voro i stånd at göra det, och må man i öfrigit lasta dem sielfva eller deras varor, så voro de i allmänhet ett stilla och sachtmodigt folk, och kunde aldrig med våld truga någon at köpa sina tilvärkningar, som under all sin svaghet hade en skön appretur,9en skön appretur: ett vackert utseende, en vacker yta eller glans och kunde ei förbättras så länge de icke600 kunnat hafva några medtäflare, hvarigenom deras fallenhet för Landt handelen äfven blef upretad i det längsta; ic[k]e annorlunda än en liten öpning på en aldeles tilstängd stor flod sprutar sitt vatn med en mångdubbel kraft men förlorar hela sin styrcka då dammen öpnas öfver alt, och vatnet står i sin naturliga jämvig[t].

Ach [de]t är denna jämvigten, denna naturliga friheten, som jag önskade måtte Finlands inbyggare hugnas med, så mycket hälre som den är aldeles fr[i ho]s v[å]ra Grannar som regeras af Despoter, och bidra[ger med] Millioner til Regentens och medborgares förkofra[n]. Fåfängt skrämer man oss med den busen:10den busen: det spöket, den elaka anden Då skulle [alla] skocka sig til Landthandeln och blifva skojare och lättingar, ty om några dårar utan uträkning och med förl[ust] ville löpa in deruti skullen ångern snart föra dem tilbaka.

Men man målar för oss än ett annat sp[öke.] Jordbrukare äro annars för få, tillåter man af [dem] ännu många blifva Landthandlare, så minskas ju jordbrukares antal, som likväl hällre borde til- än aftaga. Jag svarar: mån den satsen ännu behöfver bevisas, at inbyggarenas antal i ett Rike altid tilväxer i mån af tilgångar at låfligen föda sig? Den borde redan af flera tusende exempel bestyrkt antagas för ett [p]olitiskt axiom, men skall den bevisas så bör jag blott [åbe]ropa mig på tilväxten af inbyggare uti södra Finland och Österbotn då flera utvägar til hemmans klyfningar, nybyggen och flera andra friheter innom ett halft Seculum fördublat folkmängden på det sednare. Naturen är altid lik sig, när hon enfalligt följes. Ett enda trä, en ört, ett diur kan föröka sina slächten til ganska talrika när rum fins på jorden, och den är tienlig, och för diuren utvägar gifvas til nödigt uppehälle. Hvem vågade väl neka at icke det förnämsta på jordklotet fått af sin Skapare samma välsignelse.

1. priviligerade gårdfarihandel: Gårdfarihandel (att resa runt och sälja främst hantverksprodukter men även andra varor) var förr ett privilegium för allmogen i vissa härad i Västergötland samt för borgarna i Borås och Ulricehamn.
2. en skön appretur: ett vackert utseende, en vacker yta eller glans
3. den busen: det spöket, den elaka anden

§ 33

Länsi-Götanmaan asukkaita syytetään siitä, että he jättävät privilegioidun kulkukauppansa11privilegioidun kulkukauppansa: Länsi-Götanmaan tiettyjen kihlakuntien rahvaalla sekä Boråsin ja Ulricehamnin porvareilla oli oikeus käydä kulkukauppaa. takia oman maansa viljelemättä ja kuluttavat kallista aikaa hukkaan kauppaamalla monenlaista pikkutavaraa, mutta minun sallittaneen puolustaa heitä, koska kaikki pystyvät todistamaan, että kotiin jäävä väki, niin miehet kuin naisetkin, valmistaa monenlaisia kudonnaisia ja käsityötuotteita niin uutterasti, että vain harvat pystyvät valmistamaan samanlaisia määriä. Tämä on tulosta juuri heidän vapauksistaan, joiden on kuitenkin pelko sydämessä pakko todeta joutuneen jo nyt suurimmaksi osaksi rajoitusten alaisiksi, niin että niitä on enää tuskin olemassa muuten kuin nimellisesti, ja kokemus opettaa meille jo muutamassa vuodessa, että sekä valmisteiden että niiden valmistajienkin määrä ehtyy lempeimmänkin hallitusvallan alaisuudessa. Kysyttäneen, miksi he eivät viljele maata. Eivätkö kaikki muka tiedä, että heidän kotiseutunsa on vuorista, kehnoa ja köyhää maata? Ja kukapa tietää, eivätkö jo tähän mennessä annetut pakkosäädökset aja seudulta pois paljon väkeä ja suista jäljelle jätettyjä kyvyttömiksi maksamaan kruunun ja pappien vaatimia maksuja? Kuitenkin he toimittivat maan asukkaille tavaroita moniin tarpeisiin paljon siedettävämpään hintaan kuin ammattikuntakauppiaat niitä pystyivät myymään, ja mistä heitä itseään tai heidän tavaroitaan moititaankin, he olivat yleensä hiljaista ja rauhallista väkeä eivätkä voineet koskaan painostaa ketään ostamaan väkipakolla heidän valmisteitaan, jotka heikkouksineenkin olivat kauniisti viimeisteltyjä ja joiden laatua ei voitu parantaakaan, niin kauan kuin heillä ei600 voinut olla kilpailijoita. Tämä myös kiihotti heidän intoaan käydä kauppaa maaseudulla niin suurisuuntaisesti kuin mahdollista, samaan tapaan kuin pieni aukko täysin suljetun joen padossa suihkuttaa vettä moninkertaisella voimalla, mutta menettää koko tehonsa, kun pato avataan kokonaan ja vesi pääsee luonnolliseen tasapainotilaansa.

Ja juuri tätä tasapainoa, tätä luonnonmukaista vapautta toivoisin onnellistuttamaan Suomen asukkaita, etenkin kun tämä vapaus on täysin rajoittamatonta despoottien hallitsemien naapureittemme keskuudessa ja tuottaa siellä miljoonia hallitsijan ja kansalaisten vaurastuttamiseen. Meitä pelotellaan suotta näkemällä siinä sellaisia peikkoja, että silloin [kaikki] kerääntyisivät käymään maakauppaa ja muuttuisivat huijareiksi ja laiskureiksi. Jos nimittäin jotkut hölmöt ryntäisivät alalle harkitsemattomasti ja omaksi tappiokseen, katumus johdattaisi heidät pian siltä takaisin.

Silmiemme eteen maalataan myös toinen kummitus. Maanviljelijöitä on muutenkin liian vähän, ja heidän määränsä vähenee, jos vielä monien heistä sallitaan ryhtyä maakauppiaiksi vaikka heidän määränsä pitäisi pikemminkin kasvaa kuin vähetä. Vastaan: tarvinneeko sitä teesiä enää todistaa oikeaksi, että valtakunnan asukkaiden määrä kasvaa aina sen mukaan, millaisia mahdollisuuksia on tarjolla toimeentulon hankkimiseen laillisella tavalla? Sitä täytyisi jo tuhansien esimerkkien nojalla pitää poliittisena perustotuutena, mutta jos se kaipaa todistamista, minun tarvitsee vain viitata eteläisen Suomen ja Pohjanmaan väkiluvun kasvuun, kun useat mahdollisuudet maatilojen jakamiseen ja uudisasutukseen ja monet muut vapaudet ovat puolen vuosisadan kuluessa kaksinkertaistaneet viimeksi mainitun alueen väestömäärän. Luonto on aina kaltaisensa, kun sen ohjausta vilpittömästi seurataan. Yksi ainoa puu, yksi ruohokasvi, yksi eläin voi kasvattaa jälkeläistensä määrän varsin suureksi, kun maailmasta löytyy tilaa, se on luonnoltaan sopivaa ja eläimillä on mahdollisuuksia tulla toimeen. Kuka rohkenisikaan kiistää sitä, että maapallon olennoista ylimmäinen on saanut Luojaltaan saman siunauksen.

1. privilegioidun kulkukauppansa: Länsi-Götanmaan tiettyjen kihlakuntien rahvaalla sekä Boråsin ja Ulricehamnin porvareilla oli oikeus käydä kulkukauppaa.

Unfortunately this content isn't available in English