Föregående avsnitt: Finska lantbrukets upphjälpande, § 19
Följande avsnitt: Finska lantbrukets upphjälpande, § 21
§ 20.
Til sådana författningar höra ock med skäl för det Femte alla våra Landt Tull och Accis Förordningar, icke egenteligen för de afgifter, som derigenom skola flyta in uti Stats cassan, utan förnämligast för de hinder de lägga i vägen för all handel och rörelse. Alla Rikets inbyggare hafva redan i långliga tider suckat under denna bördan; derföre hafva Riksens Högl. Ständer ganska ofta vid sina Riksmöten fört en bitter klagan deröfver och oftast i början af dem likasom innom sig beslutat, at uphäfva alla Landt tullar, utan afsigt at minska Kronans inkomster vid dem, men vid utförandet af detta sitt företagande, hafva de måst ärfara, huru de som haft detta värk under sina händer hafva så slugt förstått at under sielfva afgiftens reglerande invefva en och hvar uti sina särskilta interessen, at de aldrig kunnat blifva ense om beloppet af denna afgift på hvart stånd eller hvar person, hvaraf altid händt at dessa Landt tullar alt framgent blifvit bibehållne.
Den som med mera ovä[ldu]ghet och upmärksamma ögon först betrachtar den stora mängd af menniskor som härvid fruchtlöst förnöta sin tid, dragna från jordbruket, bergvärk och handaslögder måste innerligen beklaga Rikets stora förlust på flera tusende arbetsföra personer, som härigenom dragas til syslolöshet och lätja; Han måste se dem något lönta af kronan, som upsluker en betydelig del af Kronans intägt, men at medborgare under hvarjehanda invänningar doch blifva nödsakade at ei allenast fylla bristen af deras nödtorftiga behof, utan ock at upsätta dem til sina Herrar, och understödja deras vällust eller girighet, hvarigenom de blifva en tryckande plåga för medborgare.
Doch hvad som aldra ömmast är så lider handels rörelsen genom det tvång och trug, som möter dem hvilcka föra varor til Städerna och dem som utföras derifrån til andra Städer eller marknads platser, under namn af förbudna varor, eller Landthandel. Och hvilcken handlande eller Landtman är i stånd at587 genomgå och i minnet behålla alla från äldsta tider utkomna, och sedan år efter år förklarade bud och Förordningar, hvarigenom menniskor i oskyldigaste välmening inblandas i ledsamheter, och för at ei blifva för all tid olyckeliga nödgas lämna hästar och varor i rofgiriga Tull betienters händer, för at undvika en accis rätt, där samma person oftast är angripare och domare. Ingen Räkne mästare är i stånd at utreda huru mycket handeln och varu tilvärkningen lidit blott genom dessa författningar. Man torde väl härvid såsom vid många andra tilfällen vilja leda en sådan skada ifrån författningarna på dem som skola värkställa dem, men det är orätt; ty en och hvar bör förstå, at en författning altid drages så långt som möj[eli]git är til den mächtigares förmån, och må laga[r]na vara utgifna i huru god afsicht som hälst så måste inbyggarena och rörelsen lida. Emedlertid skrämer man Öfverheten och de[t al]männa med spöken om Lurendrägerier1 landthandel och Städernas undergång, under det man som starkast arbetar på hela landets ödeläggelse.
§ 20.
Til sådana författningar höra ock med skäl för det Femte alla våra Landt Tull och Accis Förordningar, icke egenteligen för de afgifter, som derigenom skola flyta in uti Stats cassan, utan förnämligast för de hinder de lägga i vägen för all handel och rörelse. Alla Rikets inbyggare hafva redan i långliga tider suckat under denna bördan; derföre hafva Riksens Högl. Ständer ganska ofta vid sina Riksmöten fört en bitter klagan deröfver och oftast i början af dem likasom innom sig beslutat, at uphäfva alla Landt tullar, utan afsigt at minska Kronans inkomster vid dem, men vid utförandet af detta sitt företagande, hafva de måst ärfara, huru de som haft detta värk under sina händer hafva så slugt förstått at under sielfva afgiftens reglerande invefva en och hvar uti sina särskilta interessen, at de aldrig kunnat blifva ense om beloppet af denna afgift på hvart stånd eller hvar person, hvaraf altid händt at dessa Landt tullar alt framgent blifvit bibehållne.
Den som med mera ovä[ldu]ghet och upmärksamma ögon först betrachtar den stora mängd af menniskor som härvid fruchtlöst förnöta sin tid, dragna från jordbruket, bergvärk och handaslögder måste innerligen beklaga Rikets stora förlust på flera tusende arbetsföra personer, som härigenom dragas til syslolöshet och lätja; Han måste se dem något lönta af kronan, som upsluker en betydelig del af Kronans intägt, men at medborgare under hvarjehanda invänningar doch blifva nödsakade at ei allenast fylla bristen af deras nödtorftiga behof, utan ock at upsätta dem til sina Herrar, och understödja deras vällust eller girighet, hvarigenom de blifva en tryckande plåga för medborgare.
Doch hvad som aldra ömmast är så lider handels rörelsen genom det tvång och trug, som möter dem hvilcka föra varor til Städerna och dem som utföras derifrån til andra Städer eller marknads platser, under namn af förbudna varor, eller Landthandel. Och hvilcken handlande eller Landtman är i stånd at587 genomgå och i minnet behålla alla från äldsta tider utkomna, och sedan år efter år förklarade bud och Förordningar, hvarigenom menniskor i oskyldigaste välmening inblandas i ledsamheter, och för at ei blifva för all tid olyckeliga nödgas lämna hästar och varor i rofgiriga Tull betienters händer, för at undvika en accis rätt, där samma person oftast är angripare och domare. Ingen Räkne mästare är i stånd at utreda huru mycket handeln och varu tilvärkningen lidit blott genom dessa författningar. Man torde väl härvid såsom vid många andra tilfällen vilja leda en sådan skada ifrån författningarna på dem som skola värkställa dem, men det är orätt; ty en och hvar bör förstå, at en författning altid drages så långt som möj[eli]git är til den mächtigares förmån, och må laga[r]na vara utgifna i huru god afsicht som hälst så måste inbyggarena och rörelsen lida. Emedlertid skrämer man Öfverheten och de[t al]männa med spöken om Lurendrägerier2 landthandel och Städernas undergång, under det man som starkast arbetar på hela landets ödeläggelse.
§ 20
Viidenneksi on mainitun kaltaisiin säädöksiin hyvin perustein luettava myös kaikki maatulli- ja valmisteverosäädökset, eivät varsinaisesti niiden maksujen takia, joita niiden välityksellä kerätään valtionkassaan, vaan lähinnä siitä syystä, että ne haittaavat kaikkea kaupankäyntiä ja liiketoimintaa. Valtakunnan kaikki asukkaat ovat jo sangen kauan huokailleet tämän taakan alla; sen takia valtakunnan kunnianarvoisat säädyt ovat varsin usein kokoontumisissaan valittaneet niistä katkerasti ja useimmiten istuntojensa aluksi ikään kuin keskenään sopineet kaikkien maatullien poistamisesta tarkoittamatta kruunun tulojen vähentämistä sitä tietä. Kuitenkin pyrkiessään toteuttamaan tuota hankettaan ne ovat joutuneet kokemaan, miten ne, joiden käsissä asia on ollut, ovat osanneet maksujen määrästä sovittaessa niin ovelasti sitoa asiaan kunkin ryhmän tai yksilön erityisedut, että säädyt eivät ole koskaan kyenneet pääsemään yksimielisyyteen kutakin säätyä tai henkilöä koskevasta summasta, ja niin nämä maatullit on aina pidetty voimassa.
Jos puolueettomammin ja valppaammin tarkastelee ensinnäkin sitä suurta ihmismäärää, joka tämän takia on vedetty maatalouden, vuorityön ja käsityöammattien piiristä kuluttamaan aikaansa turhan päiten, joutuu syvästi valittamaan valtakunnalle koituvaa suurta tappiota siitä, että tuhansia työkykyisiä ihmisiä vedetään täten toimettomuuteen ja laiskotteluun. Tarkkailija havaitsee heidän saavan kruunulta jonkinlaista palkkaa, joka nielaisee merkittävän osan kruunun tuloista, mutta kansalaiset joutuvat monenmoisten näennäisten syiden nojalla ensinnäkin täyttämään sen, mitä heidän välttämättä tarvitsemastaan toimeentulostaan puuttuu, ja lisäksi myös hyväksymään heidät herroikseen ja pönkittämään taloudellisesti heidän nautintojaan tai ahneuttaan, jolloin heistä tulee kansalaisia sortava riesa.
Pahimmin liiketoiminta kuitenkin kärsii pakottamisesta ja kiusanteosta, jota joutuvat kokemaan niin sanottuja kiellettyjä tavaroita kaupunkiin ja niitä kaupungeista toisiin tai muille markkinapaikoille kuljettavat eli maakauppaa harjoittavat henkilöt. Ja kuka kauppias tai maamies kykenee587 käymään läpi ja pitämään mielessään kaikki vanhimmista ajoista asti ja sitten vuosittain julistetut käskyt ja säädökset, jotka saattavat ikävyyksiin mitä viattomimmin hyvää tarkoittavia ihmisiä? Ja heidän on pysyvän epäonnen välttääkseen jätettävä hevosia ja tavaroita saaliinhimoisten tullivirkamiesten käsiin, jotta eivät joutuisi aksiisioikeuteen, jossa useimmiten sama henkilö toimii sekä syyttäjänä että tuomarina. Kukaan laskumestari ei pysty selvittämään, kuinka paljon kauppa ja tavaroiden valmistus ovat kärsineet pelkästään näiden säädösten takia. Tässäkin yhteydessä kuten monessa muussakin tapauksessa haluttaneen tuollaisen vahingon syy siirtää säädöksistä niitä toimeenpanevien henkilöiden niskoille, mutta tämä on väärin: täytyyhän jokaisen ymmärtää, että säädöstä kuin säädöstä venytetään aina mahdollisimman pitkälle mahtavampien ihmisten eduksi, ja maan asukkaat ja liiketoiminta joutuvat väistämättä kärsimään, onpa lait säädetty miten hyvässä tarkoituksessa tahansa. Esivaltaa ja yleisöä pelotellaan silti kauhunäyillä salakuljetuksesta, maakaupasta ja kaupunkien tuhosta, samalla kun mitä pontevimmin tehdään työtä koko maan autioittamiseksi.
Unfortunately this content isn't available in English
§ 20.
Til sådana författningar höra ock med skäl för det Femte alla våra Landt Tull och Accis Förordningar, icke egenteligen för de afgifter, som derigenom skola flyta in uti Stats cassan, utan förnämligast för de hinder de lägga i vägen för all handel och rörelse. Alla Rikets inbyggare hafva redan i långliga tider suckat under denna bördan; derföre hafva Riksens Högl. Ständer ganska ofta vid sina Riksmöten fört en bitter klagan deröfver och oftast i början af dem likasom innom sig beslutat, at uphäfva alla Landt tullar, utan afsigt at minska Kronans inkomster vid dem, men vid utförandet af detta sitt företagande, hafva de måst ärfara, huru de som haft detta värk under sina händer hafva så slugt förstått at under sielfva afgiftens reglerande invefva en och hvar uti sina särskilta interessen, at de aldrig kunnat blifva ense om beloppet af denna afgift på hvart stånd eller hvar person, hvaraf altid händt at dessa Landt tullar alt framgent blifvit bibehållne.
Den som med mera ovä[ldu]ghet och upmärksamma ögon först betrachtar den stora mängd af menniskor som härvid fruchtlöst förnöta sin tid, dragna från jordbruket, bergvärk och handaslögder måste innerligen beklaga Rikets stora förlust på flera tusende arbetsföra personer, som härigenom dragas til syslolöshet och lätja; Han måste se dem något lönta af kronan, som upsluker en betydelig del af Kronans intägt, men at medborgare under hvarjehanda invänningar doch blifva nödsakade at ei allenast fylla bristen af deras nödtorftiga behof, utan ock at upsätta dem til sina Herrar, och understödja deras vällust eller girighet, hvarigenom de blifva en tryckande plåga för medborgare.
Doch hvad som aldra ömmast är så lider handels rörelsen genom det tvång och trug, som möter dem hvilcka föra varor til Städerna och dem som utföras derifrån til andra Städer eller marknads platser, under namn af förbudna varor, eller Landthandel. Och hvilcken handlande eller Landtman är i stånd at587 genomgå och i minnet behålla alla från äldsta tider utkomna, och sedan år efter år förklarade bud och Förordningar, hvarigenom menniskor i oskyldigaste välmening inblandas i ledsamheter, och för at ei blifva för all tid olyckeliga nödgas lämna hästar och varor i rofgiriga Tull betienters händer, för at undvika en accis rätt, där samma person oftast är angripare och domare. Ingen Räkne mästare är i stånd at utreda huru mycket handeln och varu tilvärkningen lidit blott genom dessa författningar. Man torde väl härvid såsom vid många andra tilfällen vilja leda en sådan skada ifrån författningarna på dem som skola värkställa dem, men det är orätt; ty en och hvar bör förstå, at en författning altid drages så långt som möj[eli]git är til den mächtigares förmån, och må laga[r]na vara utgifna i huru god afsicht som hälst så måste inbyggarena och rörelsen lida. Emedlertid skrämer man Öfverheten och de[t al]männa med spöken om Lurendrägerier3 landthandel och Städernas undergång, under det man som starkast arbetar på hela landets ödeläggelse.
§ 20
Viidenneksi on mainitun kaltaisiin säädöksiin hyvin perustein luettava myös kaikki maatulli- ja valmisteverosäädökset, eivät varsinaisesti niiden maksujen takia, joita niiden välityksellä kerätään valtionkassaan, vaan lähinnä siitä syystä, että ne haittaavat kaikkea kaupankäyntiä ja liiketoimintaa. Valtakunnan kaikki asukkaat ovat jo sangen kauan huokailleet tämän taakan alla; sen takia valtakunnan kunnianarvoisat säädyt ovat varsin usein kokoontumisissaan valittaneet niistä katkerasti ja useimmiten istuntojensa aluksi ikään kuin keskenään sopineet kaikkien maatullien poistamisesta tarkoittamatta kruunun tulojen vähentämistä sitä tietä. Kuitenkin pyrkiessään toteuttamaan tuota hankettaan ne ovat joutuneet kokemaan, miten ne, joiden käsissä asia on ollut, ovat osanneet maksujen määrästä sovittaessa niin ovelasti sitoa asiaan kunkin ryhmän tai yksilön erityisedut, että säädyt eivät ole koskaan kyenneet pääsemään yksimielisyyteen kutakin säätyä tai henkilöä koskevasta summasta, ja niin nämä maatullit on aina pidetty voimassa.
Jos puolueettomammin ja valppaammin tarkastelee ensinnäkin sitä suurta ihmismäärää, joka tämän takia on vedetty maatalouden, vuorityön ja käsityöammattien piiristä kuluttamaan aikaansa turhan päiten, joutuu syvästi valittamaan valtakunnalle koituvaa suurta tappiota siitä, että tuhansia työkykyisiä ihmisiä vedetään täten toimettomuuteen ja laiskotteluun. Tarkkailija havaitsee heidän saavan kruunulta jonkinlaista palkkaa, joka nielaisee merkittävän osan kruunun tuloista, mutta kansalaiset joutuvat monenmoisten näennäisten syiden nojalla ensinnäkin täyttämään sen, mitä heidän välttämättä tarvitsemastaan toimeentulostaan puuttuu, ja lisäksi myös hyväksymään heidät herroikseen ja pönkittämään taloudellisesti heidän nautintojaan tai ahneuttaan, jolloin heistä tulee kansalaisia sortava riesa.
Pahimmin liiketoiminta kuitenkin kärsii pakottamisesta ja kiusanteosta, jota joutuvat kokemaan niin sanottuja kiellettyjä tavaroita kaupunkiin ja niitä kaupungeista toisiin tai muille markkinapaikoille kuljettavat eli maakauppaa harjoittavat henkilöt. Ja kuka kauppias tai maamies kykenee587 käymään läpi ja pitämään mielessään kaikki vanhimmista ajoista asti ja sitten vuosittain julistetut käskyt ja säädökset, jotka saattavat ikävyyksiin mitä viattomimmin hyvää tarkoittavia ihmisiä? Ja heidän on pysyvän epäonnen välttääkseen jätettävä hevosia ja tavaroita saaliinhimoisten tullivirkamiesten käsiin, jotta eivät joutuisi aksiisioikeuteen, jossa useimmiten sama henkilö toimii sekä syyttäjänä että tuomarina. Kukaan laskumestari ei pysty selvittämään, kuinka paljon kauppa ja tavaroiden valmistus ovat kärsineet pelkästään näiden säädösten takia. Tässäkin yhteydessä kuten monessa muussakin tapauksessa haluttaneen tuollaisen vahingon syy siirtää säädöksistä niitä toimeenpanevien henkilöiden niskoille, mutta tämä on väärin: täytyyhän jokaisen ymmärtää, että säädöstä kuin säädöstä venytetään aina mahdollisimman pitkälle mahtavampien ihmisten eduksi, ja maan asukkaat ja liiketoiminta joutuvat väistämättä kärsimään, onpa lait säädetty miten hyvässä tarkoituksessa tahansa. Esivaltaa ja yleisöä pelotellaan silti kauhunäyillä salakuljetuksesta, maakaupasta ja kaupunkien tuhosta, samalla kun mitä pontevimmin tehdään työtä koko maan autioittamiseksi.
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt: Finska lantbrukets upphjälpande, § 19
Följande avsnitt: Finska lantbrukets upphjälpande, § 21
Platser:
Personer:
Bibelställen:
Teman: