Femte budordspredikan, § 2

§. 2.

Häraf se vi således, icke allenast de olika föremål, som under namn af vår nästa, möta oss, utan ock grunden til den olika grad af kärlek, hvarmed de böra omfattas.

Skaparen stiftade et band emellan olika kön af lefvande varelser på jordklotet, och naturens drift har til alla slägters fortplantning hållit den vid magt. Menniskan, som framför andra blef begåfvad med förnuft, hade ock del i denna instiktelse;19instiftelse men dess egen och tilkommande släkters välfärd fordrade, at deras inbördes skyldigheter skulle genom tydeliga lagar och förbindelser stadgas, huru ägta makar böra förhålla sig emot hvarandra, och denna kärlek är den högsta, som Guds och naturens lag for405drar emot nästan. Ty så heter det vid ägtenskapets första inrättning: En man skal öfvergifva fader och moder och blifva vid sina hustru, och skola varda til et kött. 1 Mos. 2:24.

Närmast til denna kärlek kommer ofelbart den, som bör finnas emellan föräldrar och barn, hvilket äfven tydeligen inses af nu nämnde ägtenskaps instiktelse, då Herren säger: en man skal öfvergifva fader och moder; och vil så mycket säga: det är et ganska nära förenings- och kärleksband emellan föräldrar och barn, men så nära det ock är, uplöses det dock genom denna aldranärmaste förbindelse menniskor emellan, som sker uti ägta ståndet; en moders kärlek til sit barn Es. 49:15. och faders förbarmande emot sin son, Ps. 103:13. tages i den Heliga Skrift til exempel, at betekna vår Guds eviga kärlek emot menniskorna; och när Herren fordrar vördnad af sit folk, bygger Han sit påstående på en af alla förnuftiga medgifven grundsanning: en son skal hedra sin fader. Mal. 1:6.

Ifrån dessa förnämsta vår kärleks föremål, leder sig sedan den synnerliga ömhet vi äro skyldige at visa våra närmare och fiermare20mer avlägsna blodsförvanter, antingen i rätt up- och nedstigande linier, eller ock sidosläktingar,21släktingar i sidoled i den mån de406 äro med oss förenade. Konung David sjunger vackert om denna kärleken, och säger: Si huru godt och lustigt är thet, at bröder bo endräkteliga22i enighet tilsammans. Ps. 133:1. Detta är et af de try23tre sköna stycke som Gudi och menniskom väl behaga, hvilka Syrach omtalar; Syr. 25:1. och jag ärhindrar mig härvid billigt24på goda grunder den trogne Abrahams upmuntrande efterdöme härutinnan, då han tiltalar Loth sin brorsson och säger: Käre, låtom icke vara träta emellan mig och tig, och emellan mina och tina herdar; ty vi äre bröder. 1 Mos. B. 13:8.

I jämlikhet med detta bör ock räknas det andeliga broderskap, och den förening, som är emellan alla lemmar i den synliga församlingen,25den synliga församlingen: församlingen som ett samfund för troende hvilka alla hafva en Gud, en tro, et hopp, och äro alla med hvarannan förenade uti hufvudet Christo. Hvarpå Apostelen Petrus syftar, då han säger: Älsker bröderna, 1 Pet. 2:17. och Paulus, med sin förmaning: Varer ens til sinnes med hvarannan; Rom. 12:16. men utstakar dess rätta förhållande emot den allmänna kärleken til nästan, då han säger: Lät oss göra godt emot hvar man, men aldramäst emot them som våre medbröder äro i trone. Gal. 6:10.

Därnäst få löftes- och välgärningsmän äfven sit rum. Ty Apostelen Paulus förmanade sina Thessalonicer och sade:407 Varer tacksamme i all ting; ty thet är Guds vilja om Eder genom Christum Jesum. 1 Thess. 5:18. Och Syrach lärer vackert: Förgät icke tins löftesmans välgärning, ty han hafver utsatt sig sjelf för tig. Syr. 29:20,21.

Vidare komma ock under nästans titel at innebegripas, så vida de komma til vår kunskap, och vi i tilstånd, at kunna utöfva några plikter emot dem, alla menniskor, och innefattas våra plikter emot dem i gemen uti vår dyraste Frälsares allmänna och starka regel: Alt thet i viljen menniskorna skola göra Eder, thet görer i ock them, ty thetta är lagen och Propheterna. Matth. 7:12. Och sist få vi anmärka, at sjelfva våra ovänner ingalunda få uteslutas ifrån detta kärleksbudet; ty så lyder Hans dyra moral, som är långt ädlare och högt upsatt öfver alla verldsliga visas: Älsker Edra ovänner och görer väl och låner,26ge lån förhoppandes ther intet af; och Edor lön skal vara mycken, och i skolen vara thens Högstas barn. Luc. 6:35.

1. instiftelse
2. mer avlägsna
3. släktingar i sidoled
4. i enighet
5. tre
6. på goda grunder
7. den synliga församlingen: församlingen som ett samfund för troende
8. ge lån

§ 2

Tässä emme siis havaitse vain niitä eri rakkauden kohteita, jotka eteemme lähimmäisen nimellä kutsuttuina tulevat, vaan myös perustan siihen eriasteiseen rakkauteen, jolla niihin on suhtauduttava.

Luoja asetti siteen maan maankamaran elollisten olioiden eri sukupuolten välille, ja luonnon vietti on pitänyt sitä yllä kaikkien sukujen jatkumiseksi. Ihminen, joka etusijalla kaikkiin muihin nähden sai järjen, kuului myös tämän säädöksen piiriin, mutta hänen ja hänen jälkipolviensa etu vaati, että heidän keskinäiset velvollisuutensa määrättäisiin selkeillä laeilla ja sitoumuksilla siitä miten vihittyjen puolisoiden tulee suhtautua toisiinsa. Tämä rakkaus on myös korkeinta, mitä Jumalan ja luonnon laki405 lähimmäistä kohtaan vaatii, sillä näin sanotaan avioliittoa ensi kertaa säädettäessä: Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi 1. Moos. 2:24.

Tämän rakkauden jälkeen tulee seuraavana ilman muuta se, jonka tulee vallita vanhempien ja lasten välillä. Tämä näkyy selvästi myös mainitusta avioliiton säätämisestä, kun Herra sanoo: miehen tulee jättää isänsä ja äitinsä. Tällä hän haluaa sanoa, että vanhempien ja lasten välinen liitto ja rakkaussuhde on hyvin läheinen, mutta niin läheinen kuin se onkin, niin se kuitenkin purkautuu siinä kaikkien läheisimmässä ihmisen välisessä suhteessa, joka toteutuu aviosäädyssä. Äidin rakkaus lapseensa Jes. 49:15 ja isän armahtavaisuus poikaansa kohtaan Ps. 103:13 otetaan Pyhässä kirjassa esimerkeiksi kuvaamaan Jumalan ikuista rakkautta ihmisiä kohtaan. Ja kun Herra vaatii kunnioitusta kansaltaan, hän perustaa vaatimuksensa kaikkien järjellisten tunnustamaan perustotuuteen: Poika kunnioittakoon isäänsä271992/muokattu Mal. 1:6.

Näistä rakkautemme tärkeimmistä kohteista kumpuaa sitten se erityinen hellyys, jota olemme velvollisia osoittamaan läheisemmille ja kaukaisemmille sukulaisillemme joko suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa, tai myös sivusukulaisille siinä määrin kuin he406 ovat meille sukua. Kuningas Daavid laulaa kauniisti tästä rakkaudesta ja sanoo: Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä Ps. 133:1. Se on yksi niistä kolmesta kauniista, Jumalaa ja ihmisiä miellyttävästi asiasta, joista Sirak puhuu Sir. 25:1. Ja minun on tässä aiheellista muistaa myös uskollisen Abrahamin rohkaisevaa esikuvaa tässä asiassa, kun hän puhuttelee veljenpoikaansa Lootia ja sanoo: Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme 1. Moos. 13:8.

Samanveroiseksi tämän kanssa on luettava myös hengellinen veljeys ja yhteys, joka vallitsee kaikkien näkyvän seurakunnan jäsenten välillä, jossa kaikilla on yksi Jumala, yksi usko ja toivo, ja he kaikki ovat yhdistyneet toisiinsa seurakunnan päässä, Kristuksessa. Apostoli Pietari tarkoittaa tätä sanoessaan Rakastakaa uskonveljiä 1. Piet. 2:17, samoin kuin Paavali kehottaessaan: Olkaa keskenänne yksimielisiä Room. 12:16, mutta osoittaa myös tämän oikean suhteen yleiseen lähimmäisenrakkauteen sanoessaan: Meidän on tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin Gal. 6:10.

Seuraavana tulee takaajiemme ja hyväntekijöidemme vuoro. Apostoli Paavali kehotti tessalonikalaisiaan ja sanoi:407 Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta 1. Tess. 5:18. Ja Sirak opettaa kauniisti: Älä unohda takaajasi hyvää tahtoa. Hän on pannut itsensä alttiiksi puolestasi Sir. 29:15.28Vuoden 2009 suomennoksessa on erilainen säejako kuin vuoden 1703 ruotsinnoksessa. Alkutekstissä tätä vastaa kohta Sir. 29:20–21.

Edelleen on huomattava, että nimitys lähimmäinen tarkoittaa kaikkia ihmisiä, siinä määrin kuin me olemme heistä tietoisia ja meillä on mahdollisuus noudattaa joitain velvollisuuksia heitä kohtaan. Meidän velvollisuutemme heitä kohtaan yleensä ilmaistaan kalleimman Vapahtajamme yleisessä ja voimallisessa ohjeessa; Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat Matt. 7:12. Ja lopuksi voimme huomauttaa, ettei myöskään vihamiehiämme voi jättää tämän rakkaudenkäskyn ulkopuolelle, sillä näin kuuluu hänen korkea moraaliohjeensa, joka on paljon jalompi ja korkeatasoisempi kuin kaikkien maailmallisten viisaiden: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia Luuk. 6:35.

1. 1992/muokattu
2. Vuoden 2009 suomennoksessa on erilainen säejako kuin vuoden 1703 ruotsinnoksessa. Alkutekstissä tätä vastaa kohta Sir. 29:20–21.

Unfortunately this content isn't available in English