Elfte budordspredikan, § 8

§. 8.

Andra Delen.

Sedan jag nu således, välsignade i305 Herranom först fått förklara för Eder detta arf-förderfvet til sin beskaffenhet och djup, vil jag allenast i korthet visa, huru Herren Gud här förbjuder det samma. Uti de föregående Buden hade Gud förbudit alla slags lasters utbrott, och i det Nionde äfven alla onda lustar i hjertat: men i detta sidsta går han löst uppå sjelfva roten och arfsyndens förderf, då han säger, tu skalt icke begära; hvilket efter Ebreiskan, uti 5 Mos. B. 5:21. rätt bör så försvenskas: Du skalt så laga, at du intet begärar, nämligen något ondt, eller, du skalt icke hafva något hos dig, hvarigenom du kan komma at begära; hvaruppå sedan uti detta budets ord anföras flera ting, såsom nästans hustru, tjenare eller tjenarinna, med mera, allenast såsom exempel af de ting, hvilka begärelserne egenteligen kunna falla uppå; men hvilka upräknade ingalunda utgöra alla de förbudna föremålen, emedan det heter til slut, eller något annat, som honom kunde tilhöra. Häraf ses då, at vigten af detta budet ligger hufvudsakeligen däruti, då vi tage det noga efter orden, at vi icke hafva något hos oss, hvarigenom vi blefve bragta at begära något, som vore ondt och olofligit. Hvad skulle väl det vara? Det är ju intet annat hos oss, hvarigenom vi kunde förmås därtil, än det med306födda onda, eller sjelfva naturliga förderfvet eller arfsynden; ty den allena är den vederstyggeliga källa, hvarifrån så mycket ondt upväller, hvilken därföre här i gemen förbjudes. Den förgiftiga rot, som är qvick at stundeligen upskjuta i hjertat nya skott, kunde ej annat än komma under detta förbud, såsom den där uti den Helige Gudens ögon måste vara rätt vederstyggelig, och til hela vår förbättring i högsta måtton hinderlig. Jag hade intet vist, säger Paulus, af begärelsen, om icke lagen hade sagt: Tu skalt intet begära. Rom. 7:7. Man kan väl någorlunda sluta af sundt förnuft, at upretade begär til det onda måste vara förbudna, ty synda-utbrotten äro nästan altid från dem oskiljaktiga; men at sjelfva naturliga benägenheten därtil, äfven skulle höra under förbudet, säger Paulus, sådant hade jag ej vetat, om icke lagen sagt: Du skalt intet hafva något hos dig, eller uti din natur något förderf, som kunde leda dig til syndiga begärelser.

§ 8

Toinen osa

Kun nyt olen näin, te siunatut Herrassa,305 saanut ensin selvittää teille tämä periturmeluksen luonnetta ja syvyyttä, tahdon vain lyhyesti osoittaa, miten Herra Jumala sen tässä kieltää. Edellisissä käskyissä Jumala kielsi kaikenlaisten paheiden ilmenemisen ja yhdeksännessä myös kaikki sydämen pahat halut. Tässä viimeisessä hän menee itse juureen ja perisynnin turmioon, kun hän sanoo Älä himoitse 5. Moos. 5:21, mikä pitäisi hepreasta kääntää oikeastaan niin, että sinun pitää järjestää asiat niin, ettet himoitse mitään, siis mitään pahaa, tai että sinulla ei saa olla mitään sellaista, joka voi panna sinut himoitsemaan. Käskyn sanamuoto luettelee sitten useita tällaisia asioita kuten lähimmäisen vaimo, palvelija tai palvelijatar ja monia muita, jotka tässä ovat vain esimerkkejä asioista, joihin himot sitten varsinaisesti voivat kohdistua. Luettelo ei suinkaan kata kaikkia kiellettyjä asioita, koska lopussa sanotaan: tai mitään mikä hänelle voisi kuulua.11992/muokattu Tästä näemme, että käskyn tärkeys perustuu sanatarkasti otettuna pääasiassa siihen, että meillä ei saa olla mitään sellaista, joka saisi meidät himoitsemaan jotain pahaa tai luvatonta. Mitä se sitten voisi olla? Eihän meillä ole mitään muuta, jonka avulla voisimme kyetä johonkin sellaiseen, kuin synnynnäinen306 paha, eli itse luonnollinen turmelus, perisynti. Se yksin on se iljettävä lähde, josta kumpuaa niin paljon pahaa, ja siksi se tässä yleisesti kielletään. Tämän myrkyllisen juuren, joka kykenee nostamaan sydämessä alinomaa uusia synnin versoja, täytyy siten kuulua tämän kiellon piiriin, koska pyhän Jumalan silmissä sen täytyy olla todella iljettävä ja meidän koko parannustamme suuresti haittaava. Paavali sanoo: Himo olisi ollut minulle tuntematon asia, ellei laki olisi sanonut: Älä himoitse Room. 7:7. Voimme jossain määrin tukeutua terveen järjen päättelyyn siinä, että kiihottavien, pahaa kohtaan tunnettujen himojen on oltava kiellettyjä, sillä synnin puhkeaminen esiin liittyy lähes aina erottamattomasti sellaiseen. Mutta kiellon ulottamista myös itse luonnolliseen taipumukseen, sitä ei Paavali omien sanojensa mukaan olisi voinut tietää, ellei laki olisi sanonut: sinussa, tai siis sinun luonnossasi ei saa olla mitään sellaista turmelusta, joka voisi johtaa sinut syntisiin himoihin.

1. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English