Elfte budordspredikan, § 11

§. 11.

Tredje Delen.

Nu få vi lof, at i den Tredje Delen af denna vår Predikan äfven korteligen förklara, hvad Herren i detta Budet befaller. Gå vi med våra tankar tilbaka, at betrakta hurudan människan blef skapad, så få vi se henne uti det tilstånd, som dess store Mästare ville hafva henne. Han hade gjort henne efter sitt beläte, 1 Mos. B. 1:27. uti hvilket hon var Herranom aldeles täck2tilltalande, vacker och behagelig; v. 31. Men då denna lycksalighets skrud blef genom syndafallet förlorad, blifver det klart, at Gud, som just i detta budet har egenteligen at göra med arfsynden eller det förlorade Guds beläte, här i gemen befaller det förlorade Guds belätes fullkomliga uprättande å nyo; ty så säger Apostelen Paulus: Afkläder eder then gamla människan, med hans gärningar, och ikläder eder then nya, then ther förnyas til hans kunskap och beläte, som honom skapat hafver. Coll. 3:9,10. Uti hvilka ord han med gamla människan förstår sjelfva arfsyndens vederstyggeliga rot, med alt det onda, som af den314 samma upväxer, hvilket här förbjudes; hvaremot han här befaller, at vi skole förnyas til Guds kunskap och beläte, thet är, blifva aldeles sådana, som vi voro för syndafallet; det samma anbefalte han sina Epheser, då han säger först: Förnyer eder i edor sinnes anda, som ville han säga: I skolen blifva på nytt igen sådana, som våra första föräldrar voro, då Gud skapade dem, och ikläder eder then nya människiona, then efter Gud skapad är, i sanskylliga rättfärdighet och helighet. Cap. 4:23,24. Hvaraf tydeligen ses, at Herren Gud fordrar här af människorna i gemen, alt hvad han i skapelsen hade, under namn af Guds beläte, förlänt dem, och de genom syndafallet förlorat.

1. tilltalande, vacker

§ 11

Kolmas osa

Nyt meidän täytyy tässä saarnamme kolmannessa osassa lyhyesti selittää myös se, mitä Herra tässä käskyssä määrää. Kun palaamme ajatuksissamme tarkastelemaan sitä, millaiseksi ihminen luotiin, niin saamme nähdä hänet siinä tilassa, johon suuri Mestari hänet halusi. Hän oli tehnyt ihmisen omaksi kuvakseen 1. Moos. 1:27, jollaisena hän oli Herralle hyvin mieluinen ja miellyttävä, jae 31. Mutta kun tämä autuuden koreus syntiinlankeemuksessa menetettiin, niin on selvää että Jumala, joka juuri tässä käskyssä käsittelee nimenomaan perisyntiä tai kadotettua Jumalan kuvaa, yleisesti sanottuna määrää menetetyn Jumalan kuvan täydellisestä palauttamisesta uudelleen. Apostoli Paavali sanoo näin: Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen Kol. 3:9–10. Tässä hän vanhalla minällä tarkoittaa itse perisynnin inhottavaa juurta, kaikkea sitä pahaa, joka siitä314 versoo, ja mikä tässä kielletään. Sitä vastoin hän käskee, että meidän tulee uudistua Jumalan tuntemisessa ja Jumalan kuvana, mikä tarkoittaa, että meidän on tultava täysin sellaisiksi kuin olimme ennen syntiinlankeemusta. Saman käskyn hän antaa efesolaisilleen sanoessaan ensin: Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne, kuin hän tahtoisi sanoa, että teidän on tultava uudelleen sellaisiksi kuin ensimmäiset esi-isämme Jumalan luomina olivat ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää Ef. 4:23–24. Tästä näemme selvästi, että Herra Jumala vaatii tässä ihmisiltä yleisesti ottaen kaikkea sitä, minkä hän luomisessa oli Jumalan kuvan nimessä ihmisille suonut ja minkä nämä syntiinlankeemuksessa menettivät.

Unfortunately this content isn't available in English