Elfte budordspredikan, § 3

§. 3.

Här igenfinna vi således första ordsaken til vårt förderf; den förgiftiga syndaroten upskjuter begär i hjertat, som sedan upväxa och bära förgiftiga och dödande frukter. Får denna qvicka rot286 ligga i hjertat orubbad, så är det ofelbart, at nya syndaskott aldrig kunna förekommas. Därföre hafver ock Herren, sedan han i det Nionde budet redan, med sin heliga Lag antastade den upstigande lustan, sluteligen här i det Tionde äfven förbudit sjelfva vår medfödda onda böjelse, såsom en källa, utur hvilken detta giftet och all vår olycka upväller.

Välsignade i Herranom! Ordningen leder oss at i dag förklara detta sidsta Herrans bud; men hvad äro vi at af oss sjelfva härvid något uträtta? Blinde til förståndet och til viljan förderfvade; då likväl til uptäckande af vårt djupa förderf visserligen fordras nådenes ljus och handledning. Herre vår Gud, som genom din kära Sons människoblifvande redan sökt uprätta vårt i synd fallna släkte, och genom ditt dyra ord låtit detta ditt stora Råd komma til vår vetskap; vi falla ned för dig i stoftet, och anhålla ödmjukeligen, at du genom din anda värdigas i dag leda oss, at med en innerlig blygsel igenkänna vårt elände, at med alt alfvar genom din nåd dämpa det medfödda inneboende onda, och at en gång genom en salig död därifrån fullkomligen blifva befriade! Ack hör oss, Fader vår!

§ 3

Tässä näemme siis oman turmeluksemme ensimmäisen syyn: myrkyllinen synnin juuri työntää sydämeemme himon versoja, jotka sitten kasvavat ja kantavat myrkyllistä, tappavaa hedelmää. Jos tämä elinvoimainen juuri saa286 häiritsemättä virua sydämessämme, niin on varmaa, ettei uusia synninpistokkaita koskaan kyetä estämään. Siksi Herra, sen jälkeen kun hän jo pyhän lakinsa yhdeksännessä käskyssä käsitteli esiin nousevia haluja, lopulta tässä kymmenennessä käskyssä kieltää myös itse tämän synnynnäisen pahan taipumuksemme, lähteen josta myrkky ja koko meidän onnettomuutemme kumpuaa.

Siunatut Herrassa! Järjestys johdattaa meidät tänään selittämään tätä viimeistä Herran käskyistä, mutta mitä me voimme itse tässä asiassa tehdä? Ymmärryksemme on sokea ja tahtomme turmeltunut, kun taas oman syvän turmeluksemme havaitseminen tietenkin vaatii armon valoa ja johdatusta. Herra, meidän Jumalamme, joka rakkaan Poikasi ihmiseksitulemisella jo koetit palauttaa entiselleen langennutta sukuamme ja kalliin sanasi kautta annoit suuren neuvosi meidän tietoomme, me lankeamme tomuun edessäsi ja anomme nöyrästi, että antaisit henkesi tänään johtaa meitä, niin että syvästi häveten tunnistaisimme kurjuutemme ja armosi avulla totisesti hillitsisimme syntymästämme sisällämme asuvaa pahaa, ja että autuas kuolema kerran meidät siitä täydellisesti vapauttaisi. Oi kuule meitä, Isä meidän!

Unfortunately this content isn't available in English