Den nationella vinsten, § 32

§. 32.

Jag wet wäl, at dessa nyheter behaga minsta delen af mina Läsare. Men de hafwa roat mig sjelf alt för mycket, och räknar jag för min skyldighet, at gifwa dem äfwen upp10gifwa dem … upp: meddela, delge dem för Allmänheten, hos hwilken jag aldrig kan twifla om hederliga deltagare i detta mitt nöje.

Willrådighet om Fosterlandets hjelp, har bragt mig at tänka på detta ämne, och som en fri Swensk Medborgare hörde det mig til, at känna mitt Fäderneslands författningar. Jag jämförde dem med hwarandra; men saknade uti dem det sammanhang, som i en försigtig husbondes befallningar pläga lysa, nämligen, at de syfta til et ändamål.

Jag hörer klagan öfwer folkflyttningar, och ser tillika många anstalter, som jaga dem ut. Wi wilje befrämja Industrien; men lägga likwäl hinder i wägen för den idoga at få föda sig. Wi säge, at landets wälmåga skal befrämjas, och förbjuda en hel Province, at få köpa sig bröd11förbjuda en hel Province, at få köpa sig bröd: Här syftar Chydenius sannolikt på spannmålsbristen och de höga spannmålspriserna som tidvis drabbade den östra rikshalvan. Provinsen (troligtvis avses Österbotten) kunde ju köpa spannmål bara från hemlandet, till exempel från Åbo eller Stockholm, men inte direkt från utlandet. I sina skrifter Källan och Vederläggning anser Chydenius att de här problemen beror på produktplakatet, stapelförordningen och andra likande bestämmelser som begränsar handeln., blott under före­wändning, at hindra Lurendrägerier12smuggling. Man fordrar lydnad emot Öfwerhetens befallningar, och de äro likwäl så många från flera Secler tilbaka, at Lagläsare13lagmän sjelfwe få igen dem14få igen dem: lyckas hitta dem med mycken möda, och ibland sådana, som näppeligen kunna efterlefwas, utan at förgås i elände.

Här klagas om underwigt15underskott i handel, och wi hindre hwarandra så mycket wi kunne, at få sälja sina Waror til utlänningen. Wi wilje widga handelen och arbeta på dess34 inskränkning inom 15 eller 20 personer. Wi utmärglas af hög Cours, och söka likwäl med all magt, at binda Remittenterna16växeltagarna, de personer som köper eller mottar en växel wid så få Trassenter17personer som utställer växlar, som möjeligt är, hwilka, utom dess, redan äga öfwer Coursen et fullkomligt enwälde.

Wi arbete därhän, at öka den Nationnale winsten, och syslosätta tillika wårt folk med sådant arbete, där de knapt förtjäna watten och bröd om dagen. Wi tänke på Rättegångars förkårtande och Laglydnad, och likwäl öka dageligen wåra Lagar, så at Domaren sjelf får med möda igen dem af Registret, och knapt en hundrade del känner sina skyldigheter. Säg mig då min wälsinnade Läsare! hwad som af alt detta skal blifwa til slut?

Jag för min del kan ej annat än sjunga med Wärldsföraktaren Lisidor18Wärldsföraktare Lisidor: Strofen är ur Gustaf Fredrik Gyllenborgs (1731–1808) dikt ”Verlds-föraktaren”, vars huvudperson heter Lisidor. Dikten hade publicerats i Witterhets arbeten, utgifne af et samhälle i Stockholm. Andra uplagan, Öfversedd och ansenligen tillökt. II. Tomen. Stockholm 1762, s. 178.:

Af alt hwad jag här hör, jag inga tankar samlar:

Jag ser så många ljus, at jag om wägen famlar.

Med buller och bewis man mig förwirrad gör;

Och fast jag Swenska kan, jag wet ej hwad jag hör.

1. gifwa dem … upp: meddela, delge dem
2. förbjuda en hel Province, at få köpa sig bröd: Här syftar Chydenius sannolikt på spannmålsbristen och de höga spannmålspriserna som tidvis drabbade den östra rikshalvan. Provinsen (troligtvis avses Österbotten) kunde ju köpa spannmål bara från hemlandet, till exempel från Åbo eller Stockholm, men inte direkt från utlandet. I sina skrifter Källan och Vederläggning anser Chydenius att de här problemen beror på produktplakatet, stapelförordningen och andra likande bestämmelser som begränsar handeln.
3. smuggling
4. lagmän
5. få igen dem: lyckas hitta dem
6. underskott
7. växeltagarna, de personer som köper eller mottar en växel
8. personer som utställer växlar
9. Wärldsföraktare Lisidor: Strofen är ur Gustaf Fredrik Gyllenborgs (1731–1808) dikt ”Verlds-föraktaren”, vars huvudperson heter Lisidor. Dikten hade publicerats i Witterhets arbeten, utgifne af et samhälle i Stockholm. Andra uplagan, Öfversedd och ansenligen tillökt. II. Tomen. Stockholm 1762, s. 178.

§ 32

Tiedän hyvin, että nämä uudet ajatukset miellyttävät vain vähäistä lukijoitteni joukkoa. Itselleni niistä on kuitenkin ollut suurta iloa, ja katson velvollisuudekseni kertoa niistä myös yleisölle. Sen joukosta uskon aina löytyvän ihmisiä, jotka haluavat vilpittömästi jakaa tämän iloni.

Epätietoisuus isänmaan auttamisen keinoista, sai minut pohtimaan tätä aihetta, ja Ruotsin vapaana kansalaisena olin velvollinen tutustumaan isänmaani lakeihin. Vertailin niitä keskenään, mutta kaipasin niissä sitä yhtenäisyyttä, joka yleensä loistaa varovaisen isännän käskyissä, nimittäin yhteen päämäärään suuntautumista.

Kuulen valituksia että väki lähtee siirtolaisiksi, ja näen myös useita määräyksiä, jotka ajavat ihmisiä maasta. Me tahdomme edistää yritteliäisyyttä, mutta kuitenkin estämme ahkeria ihmisiä hankkimasta elatustaan. Sanomme, että maan hyvinvointia on lisättävä, mutta kiellämme kokonaista maakuntaa ostamasta leipää19kiellämme kokonaista maakuntaa ostamasta leipää: Tässä Chydenius viittaa ilmeisesti ajoittain Suomessa ilmenneeseen viljan puutteeseen ja korkeisiin hintoihin. Maakuntaan (tässä tarkoitetaan ilmeisesti Pohjanmaata) saatiin ostaa viljaa vain kotimaasta, esim. Turusta ja Tukholmasta, mutta ei suoraan ulkomailta. Kirjoituksissaan Lähde ja Purjehdusvapaus Chydenius oli katsonut tämän ongelman johtuvan tuoteplakaatin ja tapulisäännösten kaltaisista kauppaa rajoittavista määräyksistä., pelkästään salakuljetuksen estämisen verukkeella. Vaaditaan tottelemaan esivallan määräyksiä, joita on kertynyt useilta vuosisadoilta niin runsaasti, että lainlukijatkin pystyvät vain suurella vaivalla muistamaan ne. Joukossa on sellaisia, joita voi tuskin noudattaa vajoamatta kurjuuteen.

Valitetaan kaupan alijäämää, ja kuitenkin estämme toisiamme niin pitkälle kuin suinkin myymästä tavaroita ulkomaalaisille. Me haluaisimme laajentaa kaupankäyntiä ja kuitenkin toimimme sen34 rajoittamiseksi 15 tai 20 henkilön käsiin. Korkea vaihtokurssi näännyttää meitä, ja siitä huolimatta yritämme kaikin voimin sitoa vekselin saajat mahdollisimman harvoihin asettajiin, vaikka jälkimmäisillä on tästä riippumatta jo täydellinen yksinvalta kurssin määräämisessä.

Me pyrimme kasvattamaan kansallista voittoa ja teetämme siitä huolimatta kansallamme sellaista työtä, jolla se tuskin pystyy hankkimaan edes päivittäisen veden ja leivän. Me pohdimme oikeudenkäyntien lyhentämistä ja lainkuuliaisuutta, mutta yhtä kaikki lisäämme päivittäin lakien määrää, niin että tuomarikin vain vaivoin löytää ne luettelosta, ja tuskin sadasosa kansalaisista tuntee velvollisuutensa. Suopea lukijani! Sanohan mitä tästä kaikesta lopulta tulee!

Omasta puolestani voin vain yhtyä maailmaa halveksivan Lisidorin lauluun20Lainaus on Gustaf Fredrik Gyllenborgin runosta ”Verlds-föraktaren”, jonka päähenkilö on Lisidor. Runo oli julkaistu teoksessa Witterhets arbeten, utgifne af et samhälle i Stockholm. Andra uplagan, Öfversedd och ansenligen tillökt. II. Tomen, Stockholm 1762, s. 178.:

Paljon puhetta kuulin, vailla ajatusta vain,

monta valoa näin, silti hapuillen kulkea sain.

Suureen ääneen todisteltiin, pääni sotki se ain’,

vaikka ymmärsin kielen, mitään en kuulemastain.

1. kiellämme kokonaista maakuntaa ostamasta leipää: Tässä Chydenius viittaa ilmeisesti ajoittain Suomessa ilmenneeseen viljan puutteeseen ja korkeisiin hintoihin. Maakuntaan (tässä tarkoitetaan ilmeisesti Pohjanmaata) saatiin ostaa viljaa vain kotimaasta, esim. Turusta ja Tukholmasta, mutta ei suoraan ulkomailta. Kirjoituksissaan Lähde ja Purjehdusvapaus Chydenius oli katsonut tämän ongelman johtuvan tuoteplakaatin ja tapulisäännösten kaltaisista kauppaa rajoittavista määräyksistä.
2. Lainaus on Gustaf Fredrik Gyllenborgin runosta ”Verlds-föraktaren”, jonka päähenkilö on Lisidor. Runo oli julkaistu teoksessa Witterhets arbeten, utgifne af et samhälle i Stockholm. Andra uplagan, Öfversedd och ansenligen tillökt. II. Tomen, Stockholm 1762, s. 178.

§ 32

I know that these novelties will appeal to only a minority of my readers. However, they have entertained me so much that I feel it is also my duty to offer them to the public, among whom I have no doubt that there will be some who will honestly share in this pleasure of mine.

Uncertainty about how best to help our country has led me to think about this subject, and as a free Swedish citizen it was my obligation to understand the laws of my fatherland. I compared them with each other but failed to find in them the aspect that tends to emerge from the instructions of a prudent master, namely that they should have a purpose.

I hear complaints about emigration and also observe many measures that bring it about. We may wish to promote industry, yet we place obstacles in the way of the industrious man being able to support himself. While asserting that the prosperity of the country needs to be promoted, we forbid a whole province to buy bread for itself, merely on the pretext of preventing smuggling. Obedience to the government’s orders is demanded, yet there are so many of them given during the past several centuries that even lawyers are able to find them only with great difficulty, and they include some that could hardly be observed without causing misery.

We complain about a trade deficit yet prevent each other as far as possible from selling our commodities to foreigners. We wish to expand trade yet attempt to34 restrict it to 15 or 20 individuals. We are squeezed dry by a high rate of exchange yet seek by all means to restrict buyers of bills of exchange to the fewest possible sellers of bills, who already exercise absolute control over the exchange rate.

We strive to increase the national profit, yet we employ our people in work that can barely earn them bread and water from day to day. We plan to shorten lawsuits and increase compliance with the law, yet we daily multiply our laws, so that even a judge can only with great difficulty find them in the register, and barely one in a hundred is aware of his obligations. Tell me, then, benevolent reader, what will all of this ultimately lead to?

For my part I can only echo the cynic Lisidor:21Lisidor: refers to the poem “The Despiser of the World” (“Wärldsföraktaren”) by Gustaf Fredrik Gyllenborg (1731–1808) and its main character, Lisidor. The poem was published in 1762 in a collection of contemporary poetry, Witterhets arbeten, utgifne af et samhälle i Stockholm, vol. 2, Stockholm, 1762.

From everything I hear, my thoughts are in a jumble: Despite so many lights, along the road I stumble.

The noise and arguments but make me more confused; And though I Swedish know, it leaves me now bemused.

1. Lisidor: refers to the poem “The Despiser of the World” (“Wärldsföraktaren”) by Gustaf Fredrik Gyllenborg (1731–1808) and its main character, Lisidor. The poem was published in 1762 in a collection of contemporary poetry, Witterhets arbeten, utgifne af et samhälle i Stockholm, vol. 2, Stockholm, 1762.