[1]
Gamla Carleby d:n 4: Febr: 1784.
Min Käraste Bror.
Nu på stunden hemtade Johannes1 til mig inneliggande fägnesamma nyhet, den han sielf för sin upbörds resa til öjarna2 ei hant expediera; Han har uttagit ditt bref ifrån påsten och öpnat det; jag skyndar derföre at nu affärda3 det til dig, men ei ensamt, utan beledsagat med tusende gratulationer ifrån alla wänner och slächtingar, som taga en ganska4 nära del i din lycka. Och som denna sysla medförer Prästa ämbetet och curam Pastoralem5 önskar jag dig[2] dertil mycken nåd och krafter af sielfwa den öfwersta Herden, såsom ock at blifwa en wärksam och lyckelig6 handledare för wåra Ministerii Candidater.7
Tillåt mig ännu göra härwed en practisk reflexion. Jag känner dig altför wäl, du har ett ganska godt hierta, det må du utöfwa af din egendom, af din flit8 med mera emot dem du förnuftigt wis will; men at göra gracer9 emot wänner, Gynnare och deras barn i det man drager antingen idioter, slösare, och liderliga ynglingar in uti ämbetet bör efter min tancka så mycket mindre få namn af dygd, som det med rätta bör kallas en swaghet, men af bedröfweliga fölgder. Wårt eget ämbete blifwer derigenom förachteligit, och wi anses göra efter wäld,10 dessa äro argumenta Philosophica,11 men theologica äro starckare. En extremt liderlig präst skadar aldrig så mycket Christi församling, som den hwilcken släpper några tiåg12 ulfwar och röfware i Jesu fåra hiord. Gifwes något answar för wåra gerningar, ach! det måste ju gifwas, huru swårt måste den hafwat, som således bidragit til hela Zions13 förderf, eller ur acht låtit[3] hwad han likwäl deraf bordt eller kunnat mota, blott under den förewänning i sitt sinne, jag war skyldig at tiena den eller den. Jag är mycket generel i denna principe. Ämbeten äro, åtminstone böra de intet wara inrättade at utdelas såsom gracer, utan åt dem som wärdigast tros kunna och wilja bestrida dem; sker annorlunda är det orätwisa; derföre bör en tienster utdelande ämbetsman i denna delen wara Brutus en hielte,14 som känner i denna wägen hwarcken slächt eller wänner, om ei det, at förmå och upmuntra dem til skickelighet och dygd. Än mera: jag går så långt, at orden i wår nya Regerings Form: Konungen äger nåd göra15Konungen äger nåd göra: Åsyftar RF 1772 § 9: ”Kongl. Maj:t allena tilkommer at göra Nåd, återgifva Ära, Lif och Gods i alla brott, som ej uppenbarligen strida emot Guds klara ord.” NB. om wi supponera16 lagen wara billig, är det samma som K:17 äger orätt göra: h.e. slå den ena brotsliga18 och befria den andra. Är lagen orätt el:r obillig så bör den rättas, men ei manna mån19 brukas. Du säger wäl: jag har i min post ännu intet at göra med befordningar, men jag swarar du blir redan genom din post något betydande. Du bör straxt låta Studerande förstå, at de utan skickelighet och dygd aldrig må begära din föreskrift til ordines sacros;20 men hwad gäller den? den må gälla hwad den will, så har du åtminstone ingen del i orätwisan, och jag försäkrar, Gubben21 må wara huru grälig22 han will, när man är redelig och hielte modig i sina ytranden winna de gehör. – Jag wet at du genom din trohet och flit kom[4]mer at hufwudsakeligen handleda de flästa Theol: studioser det har warit wed wår academie et så förachteligt namn at ingen har welat antaga sig det om ei någon aboit el:r satacundense,23 Men wisa dem, at det är det största heders namn som en student kan få. Uphöi deras siäl at winlägga sig om at rätt wara det. Lättingar, liderliga stupida24 och mållösa25 säg ärligen til, om du ei kan hielpa dem, at de wälja annat vitæ genus,26 etc. etc.
För låt min Bror at jag beswärar dig med mitt gräl.27 Du wet ju af gammalt, at min penna är bitande, jag kan ännu på gamla dagar intet styra den; men om du wiste utaf huru mycken Kärlek til dig jag skrifwer, så toge du det wist icke illa upp; ty jag älskar dig altför högt, och gläds innerligen då jag fått dig i den station28 jag redan länge önskat, och wäntar derföre kanske för mycket af dig; Men om och alt mitt gräl ei duger til annat tienar det åtminstone til bewis deraf, at jag nitälskar för det ämbete jag bekläder, och anser det ei med många wår tids Pastores Seculares29 för en blott födekrok. Dit K.30 bref fult med granlåt och tacksejelsen borde jag nu betala med samma mynt; men hwarcken är här mera rum på papperet, eller är du särdeles belåten därmed. Nog af din närwaru war oss ganska angenäm, och wi sakna dig mycket. Håll ord, blif ei länge borta ifrån Din
trogna morbror och t:re31
Anders Chydenius
[1]
Gamla Carleby d:n 4: Febr: 1784.
Min Käraste Bror.
Nu på stunden hemtade Johannes32 til mig inneliggande fägnesamma nyhet, den han sielf för sin upbörds resa til öjarna33 ei hant expediera; Han har uttagit ditt bref ifrån påsten och öpnat det; jag skyndar derföre at nu affärda34 det til dig, men ei ensamt, utan beledsagat med tusende gratulationer ifrån alla wänner och slächtingar, som taga en ganska35 nära del i din lycka. Och som denna sysla medförer Prästa ämbetet och curam Pastoralem36 önskar jag dig[2] dertil mycken nåd och krafter af sielfwa den öfwersta Herden, såsom ock at blifwa en wärksam och lyckelig37 handledare för wåra Ministerii Candidater.38
Tillåt mig ännu göra härwed en practisk reflexion. Jag känner dig altför wäl, du har ett ganska godt hierta, det må du utöfwa af din egendom, af din flit39 med mera emot dem du förnuftigt wis will; men at göra gracer40 emot wänner, Gynnare och deras barn i det man drager antingen idioter, slösare, och liderliga ynglingar in uti ämbetet bör efter min tancka så mycket mindre få namn af dygd, som det med rätta bör kallas en swaghet, men af bedröfweliga fölgder. Wårt eget ämbete blifwer derigenom förachteligit, och wi anses göra efter wäld,41 dessa äro argumenta Philosophica,42 men theologica äro starckare. En extremt liderlig präst skadar aldrig så mycket Christi församling, som den hwilcken släpper några tiåg43 ulfwar och röfware i Jesu fåra hiord. Gifwes något answar för wåra gerningar, ach! det måste ju gifwas, huru swårt måste den hafwat, som således bidragit til hela Zions44 förderf, eller ur acht låtit[3] hwad han likwäl deraf bordt eller kunnat mota, blott under den förewänning i sitt sinne, jag war skyldig at tiena den eller den. Jag är mycket generel i denna principe. Ämbeten äro, åtminstone böra de intet wara inrättade at utdelas såsom gracer, utan åt dem som wärdigast tros kunna och wilja bestrida dem; sker annorlunda är det orätwisa; derföre bör en tienster utdelande ämbetsman i denna delen wara Brutus en hielte,45 som känner i denna wägen hwarcken slächt eller wänner, om ei det, at förmå och upmuntra dem til skickelighet och dygd. Än mera: jag går så långt, at orden i wår nya Regerings Form: Konungen äger nåd göra46Konungen äger nåd göra: Åsyftar RF 1772 § 9: ”Kongl. Maj:t allena tilkommer at göra Nåd, återgifva Ära, Lif och Gods i alla brott, som ej uppenbarligen strida emot Guds klara ord.” NB. om wi supponera47 lagen wara billig, är det samma som K:48 äger orätt göra: h.e. slå den ena brotsliga49 och befria den andra. Är lagen orätt el:r obillig så bör den rättas, men ei manna mån50 brukas. Du säger wäl: jag har i min post ännu intet at göra med befordningar, men jag swarar du blir redan genom din post något betydande. Du bör straxt låta Studerande förstå, at de utan skickelighet och dygd aldrig må begära din föreskrift til ordines sacros;51 men hwad gäller den? den må gälla hwad den will, så har du åtminstone ingen del i orätwisan, och jag försäkrar, Gubben52 må wara huru grälig53 han will, när man är redelig och hielte modig i sina ytranden winna de gehör. – Jag wet at du genom din trohet och flit kom[4]mer at hufwudsakeligen handleda de flästa Theol: studioser det har warit wed wår academie et så förachteligt namn at ingen har welat antaga sig det om ei någon aboit el:r satacundense,54 Men wisa dem, at det är det största heders namn som en student kan få. Uphöi deras siäl at winlägga sig om at rätt wara det. Lättingar, liderliga stupida55 och mållösa56 säg ärligen til, om du ei kan hielpa dem, at de wälja annat vitæ genus,57 etc. etc.
För låt min Bror at jag beswärar dig med mitt gräl.58 Du wet ju af gammalt, at min penna är bitande, jag kan ännu på gamla dagar intet styra den; men om du wiste utaf huru mycken Kärlek til dig jag skrifwer, så toge du det wist icke illa upp; ty jag älskar dig altför högt, och gläds innerligen då jag fått dig i den station59 jag redan länge önskat, och wäntar derföre kanske för mycket af dig; Men om och alt mitt gräl ei duger til annat tienar det åtminstone til bewis deraf, at jag nitälskar för det ämbete jag bekläder, och anser det ei med många wår tids Pastores Seculares60 för en blott födekrok. Dit K.61 bref fult med granlåt och tacksejelsen borde jag nu betala med samma mynt; men hwarcken är här mera rum på papperet, eller är du särdeles belåten därmed. Nog af din närwaru war oss ganska angenäm, och wi sakna dig mycket. Håll ord, blif ei länge borta ifrån Din
trogna morbror och t:re62
Anders Chydenius
[1]
Kokkolassa 4. helmikuuta 1784
Rakkain veljeni.
Johannes63 toi juuri äsken minulle kirjeeseesi sisältyvän ilahduttavan uutisen, johon hän ei Öjaan64 suunnatun perintämatkansa takia itse ollut ehtinyt vastata. Hän on ottanut kirjeesi postista ja avannut sen, siksi kiirehdin nyt laatimaan sinulle vastauksen, mutta se ei lähde yksin matkaan, vaan sitä saattelevat tuhannet onnittelut kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta, jotka ottavat hyvin läheisesti osaa onneesi. Ja kun tämä toimi tuo mukanaan papinviran ja pastoraatin hoidettavaksi, toivon sinulle[2] siihen paljon armoa ja voimia itse ylimmältä paimenelta, kuten myös että sinusta tulee toimelias ja menestyvä ohjaaja pappiskandidaateillemme.
Salli minulle vielä tähän liittyen yksi käytännön miete. Tunnen sinut niin hyvin: sinulla on kovin hyvä sydän. Voit osoittaa hyväsydämisyyttä omaisuutesi ja ahkeruutesi kautta tai muilla tavoilla niille, joille järkesi mukaan sitä haluat. Mutta jos suositaan ystäviä, tukijoita ja heidän lapsiaan siinä määrin, että virkoihin saadaan joko idiootteja, tuhlareita tai irstaita nuorukaisia, sitä ei minun käsitykseni mukaan tule kutsua hyveeksi vaan syystäkin heikkoudeksi, jolla on surkeat seuraukset. Oma virkamme muuttuu sen kautta halveksittavaksi, ja meidän katsotaan toimivan puolueellisesti. Nämä ovat filosofisia perusteluja, mutta teologiset ovat vahvempia. Äärimmäisen irstas pappi ei koskaan vahingoita Kristuksen seurakuntaa niin paljon kuin se, joka päästää muutaman tusinan susia ja ryöväreitä Jeesuksen lammaslaumaan. Joudummeko johonkin vastuuseen teoistamme? Ah! Niin täytyy olla, miten vaikeaa onkaan ollut sillä, joka siten on myötävaikuttanut koko Siionin tuhoon tai jättänyt tekemättä[3] sen, minkä hänen olisi täytynyt tai minkä hän sittenkin olisi voinut tehdä tämän estämiseksi. Ja tämä pelkästään sen mielessään kantamansa tekosyyn nojalla, että hän koki velvollisuudekseen palvella tuota tai tätä. Minusta tämä periaate on hyvin yleispätevä. Virkoja ei ole, tai ainakaan niiden ei tule olla, perustettu jaettaviksi suosionosoituksina, vaan ne ovat niitä varten, joiden arvioidaan voivan ja haluavan arvokkaimmin hoitaa niitä. Mikäli muuta tapahtuu, se on epäoikeudenmukaista. Siksi virkoja jakavan virkamiehen tulee näiltä osin olla kuin Brutus,65 sankari, joka ei tässä asiassa tunne sen enempää sukua kuin ystäviä, ellei se sitten tapahdu siinä tarkoituksessa, että heitä saatetaan ja rohkaistaan taitoon ja hyveeseen. Menen vielä pitemmälle: Jos otaksumme, että laki on puolueeton, niin uuden hallitusmuotomme sanat ”Kuninkaalla on oikeus armahtaa”66 tarkoittavat samaa kuin ”Kuninkaalla on oikeus tehdä vääryys”, toisin sanoen leimata toinen rikolliseksi ja vapauttaa toinen. Jos laissa on vääryys tai se on epäoikeudenmukainen, niin se tulee korjata eikä käyttää sitä puolueellisesti. Sanot kai: Minulla ei ole asemassani vielä mitään tekemistä ylennysten kanssa. Mutta minä vastaan: Sinusta tulee jo asemasi kautta hieman merkittävä. Sinun on heti annettava opiskelijoiden ymmärtää, että heidän ei koskaan tule pyytää sinulta suositusta kirkollisiin virkoihin, elleivät he ole taitavia ja hyveellisiä. Mutta mitä merkitystä sillä on? Oli merkitystä tai ei, niin sinulla ei ainakaan ole mitään osuutta epäoikeudenmukaisuudessa, ja minä vakuutan: Ukko voi olla miten riidanhaluinen tahansa, mutta kun on rehellinen ja urhollinen lausunnoissaan niin niitä kuunnellaan. – Tiedän, että sinä uskollisuutesi ja ahkeruutesi takia tulet[4] pääosin ohjaamaan useimpia teologian opiskelijoita. Se on ollut niin halveksuttu nimitys67 akatemiassamme, että kukaan ei ole halunnut tulla kutsutuksi siten, ellei nyt joku turkulainen tai satakuntalainen. Mutta osoita heille, että se on korkein arvonimi, minkä ylioppilas voi saada. Kohota heidän sielunsa uurastamaan sen eteen, että he kantaisivat sitä oikein. Sano laiskureille, irstaille tyhmyreille ja puhumattomille rehellisesti, ellet voi auttaa heitä, että heidän tulee valita toinen elämänura jne., jne.
Anteeksi veljeni, että vaivaan sinua kiukuttelullani. Tiedäthän entuudestaan, että kynäni on pureva, enkä vanhoilla päivillänikään vielä osaa ohjata sitä. Mutta jos tietäisit, miten suuresta rakkaudesta sinua kohtaan kirjoitan, niin et kai pahastuisi. Sillä rakastan sinua hyvin suuresti, ja iloitsen syvästi kun olen saanut sinut siihen asemaan, johon olen sinua jo kauan toivonut, ja siksi odotan ehkä liian paljon sinulta. Mutta vaikka kaikki kiukutteluni ei muuhun kelpaisikaan, niin on se ainakin todisteena siitä, että ahkeroin innolla sen viran puolesta jossa olen, enkä pidä sitä pelkkänä elatuskeinona kuten moni aikamme maalliset papit. Rakkaaseen kirjeeseesi, joka on täynnä korulauseita ja kiitoksia, minun pitäisi nyt vastata samalla mitalla. Mutta tällä paperilla ei ole enempää tilaa, eikä se sinua juurikaan hyödytä. Riittänee kun sanon, että täällä olosi oli meille erittäin mieluisaa ja että kaipaamme sinua paljon. Pidä sanasi, älä ole kauan poissa luotani.
Uskollinen enosi ja palvelijasi
Anders Chydenius
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Gamla Carleby d:n 4: Febr: 1784.
Min Käraste Bror.
Nu på stunden hemtade Johannes68 til mig inneliggande fägnesamma nyhet, den han sielf för sin upbörds resa til öjarna69 ei hant expediera; Han har uttagit ditt bref ifrån påsten och öpnat det; jag skyndar derföre at nu affärda70 det til dig, men ei ensamt, utan beledsagat med tusende gratulationer ifrån alla wänner och slächtingar, som taga en ganska71 nära del i din lycka. Och som denna sysla medförer Prästa ämbetet och curam Pastoralem72 önskar jag dig[2] dertil mycken nåd och krafter af sielfwa den öfwersta Herden, såsom ock at blifwa en wärksam och lyckelig73 handledare för wåra Ministerii Candidater.74
Tillåt mig ännu göra härwed en practisk reflexion. Jag känner dig altför wäl, du har ett ganska godt hierta, det må du utöfwa af din egendom, af din flit75 med mera emot dem du förnuftigt wis will; men at göra gracer76 emot wänner, Gynnare och deras barn i det man drager antingen idioter, slösare, och liderliga ynglingar in uti ämbetet bör efter min tancka så mycket mindre få namn af dygd, som det med rätta bör kallas en swaghet, men af bedröfweliga fölgder. Wårt eget ämbete blifwer derigenom förachteligit, och wi anses göra efter wäld,77 dessa äro argumenta Philosophica,78 men theologica äro starckare. En extremt liderlig präst skadar aldrig så mycket Christi församling, som den hwilcken släpper några tiåg79 ulfwar och röfware i Jesu fåra hiord. Gifwes något answar för wåra gerningar, ach! det måste ju gifwas, huru swårt måste den hafwat, som således bidragit til hela Zions80 förderf, eller ur acht låtit[3] hwad han likwäl deraf bordt eller kunnat mota, blott under den förewänning i sitt sinne, jag war skyldig at tiena den eller den. Jag är mycket generel i denna principe. Ämbeten äro, åtminstone böra de intet wara inrättade at utdelas såsom gracer, utan åt dem som wärdigast tros kunna och wilja bestrida dem; sker annorlunda är det orätwisa; derföre bör en tienster utdelande ämbetsman i denna delen wara Brutus en hielte,81 som känner i denna wägen hwarcken slächt eller wänner, om ei det, at förmå och upmuntra dem til skickelighet och dygd. Än mera: jag går så långt, at orden i wår nya Regerings Form: Konungen äger nåd göra82Konungen äger nåd göra: Åsyftar RF 1772 § 9: ”Kongl. Maj:t allena tilkommer at göra Nåd, återgifva Ära, Lif och Gods i alla brott, som ej uppenbarligen strida emot Guds klara ord.” NB. om wi supponera83 lagen wara billig, är det samma som K:84 äger orätt göra: h.e. slå den ena brotsliga85 och befria den andra. Är lagen orätt el:r obillig så bör den rättas, men ei manna mån86 brukas. Du säger wäl: jag har i min post ännu intet at göra med befordningar, men jag swarar du blir redan genom din post något betydande. Du bör straxt låta Studerande förstå, at de utan skickelighet och dygd aldrig må begära din föreskrift til ordines sacros;87 men hwad gäller den? den må gälla hwad den will, så har du åtminstone ingen del i orätwisan, och jag försäkrar, Gubben88 må wara huru grälig89 han will, när man är redelig och hielte modig i sina ytranden winna de gehör. – Jag wet at du genom din trohet och flit kom[4]mer at hufwudsakeligen handleda de flästa Theol: studioser det har warit wed wår academie et så förachteligt namn at ingen har welat antaga sig det om ei någon aboit el:r satacundense,90 Men wisa dem, at det är det största heders namn som en student kan få. Uphöi deras siäl at winlägga sig om at rätt wara det. Lättingar, liderliga stupida91 och mållösa92 säg ärligen til, om du ei kan hielpa dem, at de wälja annat vitæ genus,93 etc. etc.
För låt min Bror at jag beswärar dig med mitt gräl.94 Du wet ju af gammalt, at min penna är bitande, jag kan ännu på gamla dagar intet styra den; men om du wiste utaf huru mycken Kärlek til dig jag skrifwer, så toge du det wist icke illa upp; ty jag älskar dig altför högt, och gläds innerligen då jag fått dig i den station95 jag redan länge önskat, och wäntar derföre kanske för mycket af dig; Men om och alt mitt gräl ei duger til annat tienar det åtminstone til bewis deraf, at jag nitälskar för det ämbete jag bekläder, och anser det ei med många wår tids Pastores Seculares96 för en blott födekrok. Dit K.97 bref fult med granlåt och tacksejelsen borde jag nu betala med samma mynt; men hwarcken är här mera rum på papperet, eller är du särdeles belåten därmed. Nog af din närwaru war oss ganska angenäm, och wi sakna dig mycket. Håll ord, blif ei länge borta ifrån Din
trogna morbror och t:re98
Anders Chydenius
[1]
Kokkolassa 4. helmikuuta 1784
Rakkain veljeni.
Johannes99 toi juuri äsken minulle kirjeeseesi sisältyvän ilahduttavan uutisen, johon hän ei Öjaan100 suunnatun perintämatkansa takia itse ollut ehtinyt vastata. Hän on ottanut kirjeesi postista ja avannut sen, siksi kiirehdin nyt laatimaan sinulle vastauksen, mutta se ei lähde yksin matkaan, vaan sitä saattelevat tuhannet onnittelut kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta, jotka ottavat hyvin läheisesti osaa onneesi. Ja kun tämä toimi tuo mukanaan papinviran ja pastoraatin hoidettavaksi, toivon sinulle[2] siihen paljon armoa ja voimia itse ylimmältä paimenelta, kuten myös että sinusta tulee toimelias ja menestyvä ohjaaja pappiskandidaateillemme.
Salli minulle vielä tähän liittyen yksi käytännön miete. Tunnen sinut niin hyvin: sinulla on kovin hyvä sydän. Voit osoittaa hyväsydämisyyttä omaisuutesi ja ahkeruutesi kautta tai muilla tavoilla niille, joille järkesi mukaan sitä haluat. Mutta jos suositaan ystäviä, tukijoita ja heidän lapsiaan siinä määrin, että virkoihin saadaan joko idiootteja, tuhlareita tai irstaita nuorukaisia, sitä ei minun käsitykseni mukaan tule kutsua hyveeksi vaan syystäkin heikkoudeksi, jolla on surkeat seuraukset. Oma virkamme muuttuu sen kautta halveksittavaksi, ja meidän katsotaan toimivan puolueellisesti. Nämä ovat filosofisia perusteluja, mutta teologiset ovat vahvempia. Äärimmäisen irstas pappi ei koskaan vahingoita Kristuksen seurakuntaa niin paljon kuin se, joka päästää muutaman tusinan susia ja ryöväreitä Jeesuksen lammaslaumaan. Joudummeko johonkin vastuuseen teoistamme? Ah! Niin täytyy olla, miten vaikeaa onkaan ollut sillä, joka siten on myötävaikuttanut koko Siionin tuhoon tai jättänyt tekemättä[3] sen, minkä hänen olisi täytynyt tai minkä hän sittenkin olisi voinut tehdä tämän estämiseksi. Ja tämä pelkästään sen mielessään kantamansa tekosyyn nojalla, että hän koki velvollisuudekseen palvella tuota tai tätä. Minusta tämä periaate on hyvin yleispätevä. Virkoja ei ole, tai ainakaan niiden ei tule olla, perustettu jaettaviksi suosionosoituksina, vaan ne ovat niitä varten, joiden arvioidaan voivan ja haluavan arvokkaimmin hoitaa niitä. Mikäli muuta tapahtuu, se on epäoikeudenmukaista. Siksi virkoja jakavan virkamiehen tulee näiltä osin olla kuin Brutus,101 sankari, joka ei tässä asiassa tunne sen enempää sukua kuin ystäviä, ellei se sitten tapahdu siinä tarkoituksessa, että heitä saatetaan ja rohkaistaan taitoon ja hyveeseen. Menen vielä pitemmälle: Jos otaksumme, että laki on puolueeton, niin uuden hallitusmuotomme sanat ”Kuninkaalla on oikeus armahtaa”102 tarkoittavat samaa kuin ”Kuninkaalla on oikeus tehdä vääryys”, toisin sanoen leimata toinen rikolliseksi ja vapauttaa toinen. Jos laissa on vääryys tai se on epäoikeudenmukainen, niin se tulee korjata eikä käyttää sitä puolueellisesti. Sanot kai: Minulla ei ole asemassani vielä mitään tekemistä ylennysten kanssa. Mutta minä vastaan: Sinusta tulee jo asemasi kautta hieman merkittävä. Sinun on heti annettava opiskelijoiden ymmärtää, että heidän ei koskaan tule pyytää sinulta suositusta kirkollisiin virkoihin, elleivät he ole taitavia ja hyveellisiä. Mutta mitä merkitystä sillä on? Oli merkitystä tai ei, niin sinulla ei ainakaan ole mitään osuutta epäoikeudenmukaisuudessa, ja minä vakuutan: Ukko voi olla miten riidanhaluinen tahansa, mutta kun on rehellinen ja urhollinen lausunnoissaan niin niitä kuunnellaan. – Tiedän, että sinä uskollisuutesi ja ahkeruutesi takia tulet[4] pääosin ohjaamaan useimpia teologian opiskelijoita. Se on ollut niin halveksuttu nimitys103 akatemiassamme, että kukaan ei ole halunnut tulla kutsutuksi siten, ellei nyt joku turkulainen tai satakuntalainen. Mutta osoita heille, että se on korkein arvonimi, minkä ylioppilas voi saada. Kohota heidän sielunsa uurastamaan sen eteen, että he kantaisivat sitä oikein. Sano laiskureille, irstaille tyhmyreille ja puhumattomille rehellisesti, ellet voi auttaa heitä, että heidän tulee valita toinen elämänura jne., jne.
Anteeksi veljeni, että vaivaan sinua kiukuttelullani. Tiedäthän entuudestaan, että kynäni on pureva, enkä vanhoilla päivillänikään vielä osaa ohjata sitä. Mutta jos tietäisit, miten suuresta rakkaudesta sinua kohtaan kirjoitan, niin et kai pahastuisi. Sillä rakastan sinua hyvin suuresti, ja iloitsen syvästi kun olen saanut sinut siihen asemaan, johon olen sinua jo kauan toivonut, ja siksi odotan ehkä liian paljon sinulta. Mutta vaikka kaikki kiukutteluni ei muuhun kelpaisikaan, niin on se ainakin todisteena siitä, että ahkeroin innolla sen viran puolesta jossa olen, enkä pidä sitä pelkkänä elatuskeinona kuten moni aikamme maalliset papit. Rakkaaseen kirjeeseesi, joka on täynnä korulauseita ja kiitoksia, minun pitäisi nyt vastata samalla mitalla. Mutta tällä paperilla ei ole enempää tilaa, eikä se sinua juurikaan hyödytä. Riittänee kun sanon, että täällä olosi oli meille erittäin mieluisaa ja että kaipaamme sinua paljon. Pidä sanasi, älä ole kauan poissa luotani.
Uskollinen enosi ja palvelijasi
Anders Chydenius
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
Föregående avsnitt:
Följande avsnitt:
Platser:
Personer: Junius Brutus, Lucius Tengström, Johan (Johannes) d.y.
Bibelställen:
Teman: