Andra budordspredikan, § 19

§. 19.

Det gifves väl menniskor, som i sin blindhet hvarken känna högden af denna sin skyldighet emot Gud, eller sit eget hjerta, och hvarvid det fästat sig, och kunna derföre säga med den af Jesu så ömt sökta, och älskade rika ynglingen: detta hafver jag alt hållit utaf min ungdom; Marc. 10:20. ehuru de näppeligen ännu lämnat honom det aldraminsta af sin kärlek. Men andra torde hafva mera skäl, at med ängslan och oro öfver sin kärlekslöshet emot Gud föra en bitter klagan däröfver, huru omöjeligit det vill vara för dem, at i sit högmodiga, kjöttsligt sinnade och fåfängeliga hjerta gifva sin milda Skapare och Återlösare sit rätta och tillbörliga ställe; ty det blifver altid för oss arma, och genom synden i grund förderfvade menniskor en så oryggelig, som högst beklagelig sanning, hvilken Apostelen Paulus anfö220rer i 2 Cor. 3 v. 5. nemligen: at vi icke äro bäqvämlige af oss sjelfvom något godt tänka13at vi icke äro bäqvämlige af oss sjelfvom något godt tänka: lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Icke at wij beqwämliga äre af oss sielfvom något tänckia” en gång, en mindre fullkomligen göra, såsom af oss sjelfvom, och aldraminst upfylla denna vår aldrahögsta pligt emot vår Gud, som i Hans fullkomliga rättfärdighet ej tål den minsta afprutning. Frågan blifver då: Huru skall detta för oss arma syndare blifva möjeligit? hvilken fråga af hela Guds lag ej kan besvaras, och måste utan någon kundskap om försoningen försätta oss i yttersta villrådighet och förtviflan; Men när vi läsa hvad vår dyraste Frälsare säger: Jag är kommen att i syndares ställe fullborda lagen,14Jag är kommen att i syndares ställe fullborda lagen: Matt 5:17 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”I skolen icke mena / at jagh är kommen til at uplossa lagen eller Propheterna: jagh är icke kommen til at uplossa / utan til at fulborda.” Mat. 5:17 och hvad Propheten intygar, at Han är sargad för våra missgärningar skull, och slagen för våra synder skull, Es. 53:5. och hvad Apostelen Paulus anförer, då han förut vist, at intet kjött kan af lagsens gärningar varda rättfärdigt, nemligen, at vi varda rättfärdige utan förskyllan af Guds nåd, genom den förlossning, som i Jesu Christo skedd är, Rom. 3:20,24. och at den skall med en lefvande tro anammas, Joh. 3:15 hvarigenom vi blifva födde på nytt, v. 3. och få ett nytt hjerta och en ny anda, och blifva ett sådant folk, som i Herrans bud vandra, och Hans rätter hålla, och derefter göra, Hes. 36:26,2715Hes 36: 26–27 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Och jagh skal gifwa eder ett nytt hierta / och en ny anda uthi eder / [...] och giöra ett sådana folck af eder som i min budh wandra / och mina rätter hålla / och ther efter giöra.” . hvaribland kärleken till Gud är det stör221sta af alla bud; jag säger, när vi alt detta rätteligen fatte, då först få vi oss ett rätt begrep därom, huru denna pligt blifver för oss Christna möjelig. Nemligen, at vi först för Jesu skull i omvändelsen få en fullkomlig förlåtelse för vår förra kärlekslöshet emot Gud, för det andra, at vi i denna nya födelsen få ny hog och nya krafter till at uprigtigt älska Honom, som först så högt älskat oss, men för det tredje, at denna vår kärlek emot Gud likväl, ehuru uprigtig och rättskaffens den är, aldrig här i svagheten kan blifva fullkomlig, eller sådan som den verkeligen bör vara; och at en rätt och lefvande Christen derföre för det fjerde dageligen infinner sig vid samma lifsens källa, där han första gången blef rengjord.

1. at vi icke äro bäqvämlige af oss sjelfvom något godt tänka: lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Icke at wij beqwämliga äre af oss sielfvom något tänckia”
2. Jag är kommen att i syndares ställe fullborda lagen: Matt 5:17 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”I skolen icke mena / at jagh är kommen til at uplossa lagen eller Propheterna: jagh är icke kommen til at uplossa / utan til at fulborda.”
3. Hes 36: 26–27 lyder i Karl XII:s bibel (1703) ”Och jagh skal gifwa eder ett nytt hierta / och en ny anda uthi eder / [...] och giöra ett sådana folck af eder som i min budh wandra / och mina rätter hålla / och ther efter giöra.”

§ 19

On toki ihmisiä, jotka sokeudessaan eivät tunne tätä korkeaa velvollisuuttaan Jumalaa kohtaan, eivät omaa sydäntään tai sitä, mihin se on kiinnittynyt. Siksi he voivat sanoa Jeesuksen niin hellästi koetteleman ja rakastaman rikkaan nuorukaisen tavoin: kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen Mark. 10:20, vaikka he tuskin vielä ovat osoittaneet hänelle vähintäkään rakkauttaan. Mutta toisilla lienee enemmän syytä peloissaan ja levottomina rakkaudettomuudestaan Jumalaa kohtaan katkerasti valittaa, kuinka mahdotonta heidän on kopeasta, lihan haluihin suuntautuvasta ja turhamaisesta sydämestään antaa laupiaalle Luojalleen ja Lunastajalleen oikeaa ja asianmukaista paikkaa. Meitä kurjia ja synnin perin pohjin turmelemia ihmisiä nimittäin koskee aina se yhtä kiistaton kuin valitettavakin totuus, jonka apostoli Paavali sanoo220 2. Kor. 3:5, eli että emme kykene ajattelemaan mitään hyvää omin päin,16 1992/muokattu vielä vähemmän tekemään täydellisesti mitään, mikä olisi peräisin meistä itsestämme,17 1992/muokattu ja kaikkein vähiten täyttämään korkeinta velvollisuuttamme Jumalaamme kohtaan, jonka täydellinen vanhurskaus ei kestä pienintäkään tinkimistä. Kysymys on silloin tämä: kuinka se voisi olla meille kurjille syntisille mahdollista? Tähän kysymykseen ei koko Jumalan laki anna vastausta ja ilman tietoa sovituksesta jäisimme äärimmäisen neuvottomuuden ja epäilyksen tilaan. Mutta kun luemme kalliin Vapahtajamme sanat: Olen tullut syntisten sijaan lakia toteuttamaan18 1992/muokattu Matt. 5:17, ja profeetan vakuutuksen, että häntä on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahojen tekojemme tähden19 1938/muokattu Jes. 53:5, ja sen, mitä apostoli Paavali sanoo, kun hän ensin on osoittanut, ettei yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla, nimittäin että me tulemme ilman omaa ansiotamme vanhurskaiksi hänen armostaan, sen lunastuksen kautta joka on Jeesuksessa Kristuksessa tapahtunut20 1776/muokattu Room. 3:20,24. Tämä taas tulee omaksua elävässä uskossa Joh. 3:15, jonka kautta synnymme uudestaan, Joh. 3:3, ja saamme uuden sydämen ja uuden hengen ja hän saa meidät seuraamaan säädöksiään, ottamaan varteen hänen käskynsä ja elämään niiden mukaan21 1992/muokattu Hes. 36:26–27. Rakkaus Jumalaan on221 kaikista käskyistä ensimmäinen. Minä sanon, että vasta kun ymmärrämme kaiken tämän oikein, meillä on oikea käsitys siitä, miten tämä velvollisuus tulee meille kristityille mahdolliseksi. Siis niin, että me ensinnäkin kääntymyksessä, Jeesuksen vuoksi, saamme täydellisen anteeksiannon aiemmasta rakkaudettomuudestamme Jumalaa kohtaan, ja toiseksi, että me tässä uudestisyntymisessä saamme uuden halun ja uusia voimia rakastaa oikein häntä, joka ensin on niin suuresti meitä rakastanut. Mutta kolmanneksi, vaikka tämä meidän rakkautemme Jumalaa kohtaan onkin vilpitöntä ja oikeauskoista, se ei koskaan tässä heikkoudessamme voi tulla täydelliseksi tai sellaiseksi, mitä sen todella tulee olla. Ja neljänneksi, että oikea ja elävä kristitty hakeutuukin siksi päivittäin samalle elämän lähteelle, jossa hänet ensimmäisen kerran puhdistettiin.

1. 1992/muokattu
2. 1992/muokattu
3. 1992/muokattu
4. 1938/muokattu
5. 1776/muokattu
6. 1992/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English