Andra budordspredikan, § 16

Tredje Delen.

§. 16.

Nu fordrar ordningen, at betrakta vår tredje hufvudpligt emot Gud, som är at älska Honom, hvilken med skäl må kallas lifvet och den rätta drifkraften till alla Guds barns göromål och företaganden; utom hvilken alla de andra äro intet, ja en styggelse för Herranom. 1 Cor. 13:1,2,3. Huru hög och vigtig denna fordran är, visar Herren nog tydeligen i vår heliga Text, då Han säger: Jag Herren är tin Gud, tu skalt inga andra Gudar hafva för mig. Det är rörande och aldeles intagande namn, som sjelfver Jehovah, alla tingens första ursprung, den sjelfständiga, gifver211 sig i dessa orden, då Han säger: Jag är tin Gud, som helt och hållit vill arbeta på ditt väl, och befordra din lycksalighet; derföre fordrar jag ock af dig med rätta, at du i ditt hjerta ej stadnar med ditt förtroende vid några andra ting i verlden, som alla hafva sin uprinnelse ifrån mig, och stå helt och hållna under min styrelse och lydnad, utan känner mig för den jag är, nemligen din sällhets enda uphof och befordrare, och derföre omfattar mig med all din kärlek, öfverlämnar mig hela ditt förtroende, och blifver i den närmaste förening med mig, som är din enda rätta salighet. Ack! detta är den största pligten, den aldraljufvaste, och då den tages i hela sin vidd, nästan den endaste, som Gud fordrar af oss; ty af den flyta äfven alla de andra. Blotta förnuftet leder oss redan tydeligen till denna vår skyldighet. Hvem kunne vi stå hos i större förbindelse, än den, af hvilkom vi hafva alt, hvem bör högre älskas än det Högsta och fullkomligaste goda, hvem är det nyttigare för oss at älska, än den, som styrer alla våra vägar, och änteligen, hvem är det ljufvare att älska, än den, som dageligen öfverhopar oss med välgärningar? Derföre finnes ock denna pligten i Guds ord på det aldradyraste anbefalt. Af tu212sende sådane befallningar anföre vi allenast helt få, de hufvudsakeligaste och tydeligaste. I Femte Mose Boks 6:te Capitel ropar Moses: Hör Israël! Herren vår Gud är en enig Herre, och tu skalt älska Herren tin Gud af allo hjerta, af allo själ, af allo förmågo. 5 Mos. B. 6:4,5. och i samma boks 11:te7bör vara tionde föreställer Han saken märkeligen i en fråga: Nu Israël, säger Han, hvad äskar Herren tin Gud af tig, utan at tu skalt frukta Herren tin Gud, at tu vandrar i alla Hans vägar, och NB. älskar Honom, och tjenar Herranom tinom Gud af allo hjerta, och af allo själ. Cap. 11:12.8bör vara 5 Mos 10:12 Lät oss äfven, älskade i Herranom, höra den gråhåriga, och et hundrade tio år gamla mannen Josuæ testamente till Israëls menighet, då han nedlade sitt Domare-ämbete. Bevarer, säger han, bevarer Edra själar granneliga, at I hafven Herran Edar Gud kär. Jos. 23:11. Men hvad göres oss flera vittnen behof, då det stora och himmelska, ja det sannfärdiga vittnet sätter denna sanning aldeles utom alt tvifvelsmål med sitt märkvärdiga svar på den lagklokas fråga om det största budet i lagen, då Han säger: Tu skalt älska Herren tin Gud af alt titt hjerta, och af allo tine själ, och af all tin håg, Matth. 22:37,38. och lägger därtil, at just detta är det yppersta och största budet.

1. bör vara tionde
2. bör vara 5 Mos 10:12

Kolmas osa

§ 16

Nyt järjestys vaatii meitä tarkastelemaan kolmatta päävelvollisuuttamme Jumalaa kohtaan, hänen rakastamistaan. Sitä voidaan perustellusti kutsua elämäksi, ja Jumalan lasten kaikkien tekemisten ja hankkeiden oikeaksi käyttövoimaksi, jota ilman muut teot ovat tyhjiä, suorastaan iljetyksiä Herran edessä 1. Kor. 13:1–3. Herra itse näyttää pyhässä tekstissämme kyllin selvästi, miten korkea ja tärkeä tämä vaatimus on, kun hän sanoo: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita Jumalia. Itse Jahve, kaikkien asioiden ensimmäinen, itsenäinen alkusyy, antaa näissä sanoissa itselleen koskettavan ja aivan valloittavan nimen kun hän sanoo:211 Minä olen sinun Jumalasi, joka haluaa täysin työskennellä sinun hyväksesi ja edistää sinun autuuttasi. Siksi minä myös oikeutetusti vaadin sinulta, että et sydämessäsi jää luottamaan mihinkään muihin maailman asioihin, jotka kaikki ovat saaneet alkunsa minusta ja ovat kokonaan minun hallinnassani ja alaisuudessani, vaan tunnet minut sellaisena mikä minä olen, nimittäin sinun autuutesi ainoa alkuperä ja edistäjä. Kohdista siksi minuun kaikki rakkautesi, jätä minulle koko luottamukseksi ja liity läheisimmin minuun, joka olen ainoa oikea autuutesi. Oh! Tämä on suurin velvollisuus, kaikkein suloisin ja kun se otetaan koko laajuudessaan, se on melkeinpä ainoa mitä Jumala meiltä vaatii, sillä siitä seuraavat myös kaikki muut. Jo pelkkä järki johtaa meidät tähän velvollisuuteemme. Mihin meillä olisi voimakkaammat siteet kuin siihen, jolta olemme saaneet kaiken, ja mitä tulee rakastaa enemmän kuin korkeinta ja täydellisintä hyvää? Mitä meidän on hyödyllisempi rakastaa kuin sitä, joka ohjaa kaikkia teitämme, ja lopuksi, mitä on ihanampi rakastaa kuin sitä, joka päivittäin yllin kyllin suo meille siunauksiaan? Siksi tämä velvollisuus onkin Jumalan sanassa meille kaikkein kalleimmaksi asetettu. Tuhansista212 samanlaisista käskyistä esitämme vain muutaman tärkeimmän ja selkeimmän. Viidennen Mooseksen kirjan 6. luvussa Mooses huutaa: Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. 5. Moos. 6:4–5. Ja saman kirjan 10. luvussa hän esittää asian painokkaasti kysymyksessä: Ja nyt, Israel, mitä Herra, sinun Jumalasi, sinulta muuta vaatii, kuin että pelkäät Herraa, sinun Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitään ja – huomaa – rakastat häntä, ja että palvelet Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi91938/muokattu 5. Moos. 10:12. Rakkaat Herrassa, kuunnelkaamme myös harmaahiuksisen miehen, sadankymmenen vuoden ikäisen Joosuan testamenttia Israelin kansalle, kun hän luopui tuomarinvirastaan. Hän sanoi: Pitäkää tarkasti huolta sielustanne, että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne101776/muokattu Joos. 23:11. Mutta mihin tarvitsemme enempiä todisteita, kun suuri, taivaallinen ja luotettava todistaja asettaa tämän totuuden kaiken epäilyksen yläpuolelle. Huomionarvoisessa vastauksessaan lainoppineiden kysymykseen, mikä on suurin käsky, hän sanoo: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Ja hän lisää: Tämä on käskyistä suurin ja tärkein Matt. 22:37–38.

1. 1938/muokattu
2. 1776/muokattu

Unfortunately this content isn't available in English