Anders Chydeniuksen maisterinväitös Amerikkalaiset tuohiveneet, jota hän puolusti Turun akatemiassa toukokuun 26. päivänä 1753 talousopin professori Pehr Kalmin ollessa preeseksenä, käsittelee Pohjois-Amerikan intiaanien tuohikanootteja. Chydenius kirjoitti tutkimuksensa itse monen ylioppilaan tyytyessä puolustamaan preeseksenä toimivan professorin kirjoittamaa tutkimusta. Anders Chydeniuksen kiinnostus aihepiiriin johtui osaksi hänen vanhemman veljensä maisteri Samuel Chydeniuksen tutkimuksista, jotka koskivat Suomen sisävesiliikenteen edistämistä. Anders oli puolustanut 1751 Uppsalassa veljensä väitöskirjaa De navigatione, per flumina et lacus patriae, promovenda (”Kotimaan joki- ja järviliikenteen edistämisestä”), ja aihepiiristä kiinnostuneena hän arveli tuohikanoottien olevan käyttökelpoisia Suomessakin.
Anders Chydeniuksen tutkielman päälähteenä ovat Pehr Kalmin muistiinpanot kanooteista, joihin hän oli tutustunut Pohjois-Amerikkaan 1748–1751 tekemällään matkalla. Kalm kertoo osallistuneensa kesäkuussa 1749 tuohikanootin rakentamiseen Hudsonjoen latvoilla. Kyseisen kanootin tekijät olivat New Yorkin siirtokunnan englantilaisia, mutta Kalm näki tällä seudulla ja Champlainjärvellä myös intiaanien kanootteja, joiden tekijät olivat nähtävästi mahicanien kansaa eli James Fenimore Cooperin ”mohicaneja”. Chydenius on saanut tietoja kanooteista myös Uudessa Ruotsissa eli Delaware-joen siirtokunnassa toimineiden Johannes Campaniuksen ja Per Lindeströmin sekä ranskalaisten lähetyssaarnaajien Pierre de Charlevoix’n ja Louis Hennepinin kuvauksista.
Kalm arvosti tuohikanootin keveyttä mutta ymmärsi sen rikkoutuvan helposti törmätessään kiveen tai vedessä olevaan puuhun. Hän opetti Turussa kanootin rakentamista ylioppilaille, jotka ilmeisesti kyhäsivät ainakin yhden kanootin, ja Anders Chydenius, joka oli aina hyvin kiinnostunut tekniikasta, osallistui tähän työhön. Niinpä hän osasi kertoa yksityiskohtaisesti kanootin rakentamisesta. Alavetelistä talletetun perimätiedon mukaan Chydenius oli toimiessaan kesästä 1753 lähtien siellä saarnaajana yrittänyt myös opettaa talonpojille tuohikanootin rakentamista. Talonpojat ymmärsivät kuitenkin sellaisen aluksen haurauden liian hyvin innostuakseen asiasta ja antoivat nuoren pappinsa innosta huvittuneina hänelle liikanimen ”Näver-Ant”, Tuohi-Antti. Muistitietoon voi tässä tapauksessa luottaa, koska Alavetelissä ei olisi tiedetty tuohiveneistä mitään, ellei Chydenius olisi niistä puhunut.
On syytä huomata, että tutkielma on kirjoitettu ruotsiksi. Yleensä opinnäytteet laadittiin latinaksi, mutta ruotsia käytettiin etenkin Turun akatemiassa silloin tällöin, etenkin jos kirjoituksesta voitiin katsoa olevan yleisempää hyötyä, kuten tässä tapauksessa. Tutkielman alussa on Chydeniuksen entiselle opettajalleen, piispa Johan Browalliukselle osoittama omistuskirjoitus, dedikaatio. Chydenius kiittää piispaa tämän panoksesta luonnontieteiden ja talouselämän edistämisessä ja mainitsee, että myös hän itse on saanut osakseen piispan ”hyvyyttä”. Ennen varsinaista väitöstekstiä on vielä onnitteluteksti (gratulaatio), jonka on kirjoittanut Johan Welin, Chydeniuksen serkku äidin puolelta.
PV
Kirjallisuus
Kalm, Pehr, Pehr Kalms Resa till Norra Amerika, del 1–3, Tilläggsband, Skrifter utgifna af Svenska Litteratursällskapet i Finland LXVI, XCIII, CXX, CCX, Helsingfors 1904, 1910, 1915, 1929.
Kalm, Pehr, Resejournal över resan till Norra Amerika, del 1–4, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 419, 436, 525, 550, Helsingfors 1966, 1970, 1985, 1988.
Kerkkonen, Martti, Peter Kalm’s North American Journey. Its Ideological Background and Results, Studia Historica I, Turku: Finnish Historical Society 1959.