Skiagrafialla tarkoitetaan tekstin keskeisen sisällön esittelemistä tiiviissä ja jäsennellyssä muodossa. Anders Chydenius laati kymmentä käskyä koskevista saarnoistaan skiagrafian. Nykylukija voi hyvin käyttää skiagrafiaa eräänlaisena johdatuksena itse saarnoihin, vaikka se alun perin painettiin viimeisenä, Homiletiska försök -sarjan neljännen niteen neljäntenä vihkona. Skiagrafioiden ja saarnaluonnosten julkaisemisen tarkoituksena oli saattaa ne muiden pappien käyttöön malliksi vastaavien saarnojen kirjoittamista varten. Ne toimivat eräänlaisina ohjekirjoina, ja niillä oli siten myös opetuksellinen tehtävä. Ne osoittivat, kuinka tunnustusta saaneet papit laativat saarnansa. Jos pappi oli kokematon tai kaipasi ideoita, hän saattoi ottaa skiagrafioista mallia ja oppia niiden avulla.
Chydeniuksen skiagrafia antaa lisävalaistusta itse saarnoihin, koska se kertoo kuinka hän jaotteli tekstin ja mitä teemoja hän korosti saarnojen eri osissa. Todennäköisesti Chydenius on ensin luonut perusrakenteen, jonka hän on sitten laventanut varsinaisiksi saarnoiksi. Perusrakenne on puolestaan toiminut pohjana skiagrafialle. Chydenius on edennyt systemaattisesti, ja kaikki saarnat noudattavat samaa perusrakennetta: johdanto, käsittely (joka on jaettu 2–4 osaan) ja sovellutus. Lisäksi saarnat on jaettu pykäliin, joita on 12–26 saarnaa kohti. Skiagrafiassa Chydenius esittää kootusti saarnojen argumentaation väittämien, johtopäätösten ja todisteiden muodossa. Myös lainauksia Raamatusta käytetään.
Chydenius laati siis skiagrafian kaikista yhdestätoista saarnasta, vaikka Theologico-homiletiska sällskapet oli julistaessaan kilpailun toukokuussa 1780 pyytänyt vain ”yhtä kunnon skiagrafiaa yhdestä saarnasta”. Chydenius tulkitsi seuran antamat ohjeet omalla tavallaan sekä tässä että monissa muissa kohdissa (ks. Anders Chydeniuksen saarnat kymmenestä käskystä). Skiagrafiassa esitetty jäsentely on yhtenevä itse saarnojen rakenteen kanssa.
Chydenius toimitti seuralle myös toisen systemaattisen skiagrafian, Luonnoksia johdantosaarnoiksi jälkimmäisestä taulusta. Chydenius luonnosteli siinä kahden saarnan rakenteen ja sisällön käyttäen samoja rakenneosia kuin saarnoissa kymmenestä käskystä: johdanto, käsittely 1–2 osassa ja lopuksi sovellutus. Ensimmäisessä saarnassa jälkimmäisestä taulusta oli tarkoitus käsitellä ihmisen velvollisuuksia itseään kohtaan ja toisessa lähimmäisiään kohtaan. Ilmeisesti Chydenius pyrki tämän skiagrafian avulla vastaamaan paremmin kilpailun tehtävänantoon, jossa oli toivottu laajempien kokonaisuuksien käsittelemistä kerralla kuitenkin niin, että velvollisuudet Jumalaa (ensimmäinen taulu, käskyt 1–3) ja toisaalta lähimmäistä kohtaan (toinen taulu, käskyt 4–10) käsiteltäisiin erikseen. On syytä huomata, että Chydenius korosti yksilön velvollisuuksia itseään kohtaan enemmän kuin useimmat muut aikakauden uskonnolliset kirjoittajat (ks. Anders Chydeniuksen saarnat kymmenestä käskystä).
Maren Jonasson ja Pertti Hyttinen