Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works

Kommentti: Muistutuksia



Edvard Fredric Runeberg julkaisi kirjasensa Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä1 lopussa myös kirjoituksen Huomautuksia äskettäin otsikolla Kansallinen voitto ilmestyneen kirjoituksen johdosta. Chydenius vastasi arvosteluun kirjoituksella, joka sai nimen Muistutuksia Huomautuksiin kirjoituksesta nimeltä Kansallinen voitto ja liitti sen kirjasensa Seikkaperäinen vastaus loppuun. Kansallista voittoa käsittelevä osuus alkaa tämän takia vasta kohdasta § 96. Chydenius tarttuu muun muassa arvosteluun, jota hän oli saanut siitä, ettei hän ollut määritellyt vapauden käsitettä kyllin selvästi. Hän on sitä mieltä, että sitä ei voidakaan määritellä tyhjentäväsi, mutta korostaa, että kyseessä on kykeneminen itsensä ja perheensä elättämiseen rehellisellä työllä säädösten tätä estämättä. Chydenius ei siis tähtää täydelliseen vapauteen, jonka vallitessa voi tehdä mitä tahansa, vaan ainoastaan sellaisten lakien ja säädösten kumoamiseen, jotka haittaavat ihmisten työntekoa ja halua asemansa parantamiseen.

Tekstissä kosketellaan myöhemminkin kysymystä, millaisen vapauden Chydenius haluaa saada aikaan. Häntä nimittäin on arvosteltu väitteistään, että poliitikot ja valtion virkamiehet tuskin voivat tietää tarpeeksi elinkeinoelämän kysymyksistä kyetäkseen määräämään, mitä elinkeinoja valtion pitää edistää. Tämän takia on parasta jättää niiden järjestys luonnollisen kehityksen varaan. Arvosteluissa on väitetty, että Chydenius haluaa poistaa kaikki elinkeinoja koskevat lait ja että sellainen toimenpide luo vain hämminkiä ja sekasortoa yhteiskuntaan hyvinvoinnin kohottamisen sijasta. Vastauksessaan Chydenius korostaa, ettei kaaosta synny ja että hän tarkoittaa vain elinkeinojen välistä resurssien jakoa koskevia säädöksiä eikä kaupankäyntiä ja taloudenpitoa ohjaavia yleisiä lakeja. Hän ei toisin sanottuna halua poistaa esim. omistusoikeutta, konkursseja ja perintöä koskevia sääntöjä, vaan vain lait, jotka pyrkivät elinkeinojen yksityiskohtaiseen ohjailuun.

Chydenius puolustautuu myös sitä arvostelua vastaan, että hänen ehdotuksensa toteuttaminen johtaa tärkeiden elinkeinojen, muun muassa merenkulun, heikentymiseen. Arvostelijan mielestä voidaan tunnistaa tiettyjä yhteiskunnalle kannattavia elinkeinoja, joiden pitää tästä syystä saada valtion tukea ensisijaisesti. Koko yhteiskuntahan hyötyy näiden toimialojen suosimisesta. Chydenius on sitä mieltä, että tuollainen keinotekoisesti paisutettu tuki tietyille aloille johtaa vaikeasti ennakoitaviin ongelmiin ja aiheuttaa kustannuksia muualla yhteiskunnassa. On siis turvallisinta, ettei yritetä laatia luetteloa elinkeinoista, joita valtion pitää ensisijaisesti tukea.

Arvostelussa tuodaan esiin toinen kriittinen näkemys, jonka mukaan ei ole lainkaan varmaa, että valtakunta ja sen yleinen hyvinvointi hyötyvät yksityisten ihmisten hyötyessä. Chydenius on tästä asiasta samaa mieltä ja viittaa tilanteisiin, joissa yksilöt ovat ansainneet suuria summia toisten kustannuksella käyttämällä hyväkseen erilaisia säädöksiä ja erikseen myönnettyjä privilegioita. Tuollainen hyväksikäyttö johtaa suuriin kansallisiin menetyksiin ja elinkeinojen väliseen epätasapainoon. Periaate yhteiskunnan ja yksilön etujen yhtenevyydestä pätee siis ainoastaan silloin, kun voimassa ei ole erikseen myönnettyjä privilegioita. Tässä yhteydessä Chydenius huomauttaa, että ihmiset ovat järkeviä ja käyttävät olemassa olevia erilaisia mahdollisuuksia omien etujensa edistämiseen. Kun johtavat tukkukauppiaat käyttävät valtion instituutioita vaikuttaakseen vaihtokurssiin, he eivät oikeastaan toimi väärin, vaan ihmisluonnon mukaisesti. Suuri virhe on pikemminkin tapahtunut silloin, kun valtio on luonut sääntöjä, joiden nojalla kauppiaat voivat ansaita suuria summia muiden kustannuksella.

Lopuksi Chydeniusta arvostellaan pohdiskelustaan, että kansakunnan hyvinvoinnin parantamisen peruspilareihin kuuluu tuotannon aikaansaaminen mahdollisimman tehokkaalla tavalla eli siten, että käytetään vähin mahdollinen ihmismäärä tuottamaan tavaroita, jotka voidaan myydä mahdollisimman korkealla hinnalla. Ennen kaikkea sana ”vähin” aiheuttaa tässä yhteydessä keskustelua, koska se voidaan tulkita niin, että Chydeniuksen mielestä valtiolle on eduksi ihmisten vähäinen määrä. Tuollainen väite on täysin vastakkainen merkantilismin käsityksille, joiden mukaan valtakunnan voiman määrää sen väestön suuruus. Chydenius on sitä mieltä, että kehityksen määräävät sekä työntekijöiden määrä että heidän taloudellinen toimeliaisuutensa. Hän nostaa esiin Edvard Fredric Runebergin kirjoitukset2 osoittaakseen, että väestöltään vähäisempi maa voi kohota rikkaammaksi kuin runsasväestöinen, jos kyseessä oleva maa noudattaa viisasta politiikkaa ja tuottaa arvoltaan korkeita tuotteita. Chydeniuksen käsityksen mukaan vapaampi elinkeinopolitiikka johtaa taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymiseen ja ohjaai asukkaita työskentelemään ammateissa, jotka eivät ole tuottoisia pelkästään heille itselleen, vaan myös koko yhteiskunnalle.

Keskustelu voidaan tiivistää toteamalla, että Chydeniuksen arvostelijat yrittivät luoda sellaisen mielikuvan, että tämä tavoitteli vapautta, jota lait eivät rajoita ja joka johtaisi kaaokseen ja talouden taantumiseen. Samalla he puolustivat säätelyn jatkamista, jotta voitaisiin suosia valtion kannalta tärkeitä ja kannattavia elinkeinoja. Valtio siis takasi, että kunkin elinkeinon omassa piirissä ja eri elinkeinojen välillä vallitsi hyvä järjestys. Chydenius vastasi korostamalla jälleen suuremman elinkeinovapauden tarvetta ja sitä, että tämä johtaisi pikemminkin hyvinvointiin kuin sekasortoon.

Chydeniuksen linja selviytyi voittajaksi vuosien 1765–1766 valtiopäivillä. Useat niillä tehdyt päätökset nimittäin laajensivat elinkeinovapautta. Niinpä Pohjanlahden rannikkokaupungit saivat oikeuden viedä tavaroita ulkomaille. Samalla supistettiin manufaktuureille annettua tukea, mikä myös vastasi Chydeniuksen käsityksiä. Päätökset johtivat elinkeinopolitiikan suunnanmuutokseen: manufaktuurien sekä Tukholman ja Göteborgin johtavien porvareiden suosiminen korvattiin vapaammalla järjestelmällä, jossa useammat ja entistä laajemmat ryhmät saivat oikeuden elinkeinotoimintaan. Tämä kehitys vastasi Chydeniuksen käsityksiä ja samalla myös eri puolilla Eurooppaa seitsenvuotisen sodan päättymisen jälkeen esitettyjä ajatuksia. Niinpä 1760-luku olikin poliittisten muutosten sekä valtion ja sen asukkaiden välisiä suhteita koskevan uuden ajattelun aikaa.

PW

Suom. HE

Kirjallisuus

Herlitz, Lars, Fysiokratismen i svensk tappning 1767–1770, Meddelanden från Ekonomisk-historiska institutionen vid Göteborgs universitet 35, Göteborg 1974.

Magnusson, Lars, Korruption och borgerlig ordning. Naturrätt och ekonomisk diskurs i Sverige under frihetstiden, Uppsala papers in economic history. Research report 20, Uppsala: Uppsala universitet 1989.

Melkerssson, Martin, Staten, ordningen och friheten. En studie av den styrande elitens syn på statens roll mellan stormaktstiden och 1800-talet, Studia Historica Upsaliensea 184, Uppsala: Uppsala universitet 1997.


  1. ks. Seikkaperäisen vastauksen kommentti
  2. Chydenius tuskin viittaa E. F. Runebergiin sattumalta. Hän on varmastikin tiennyt, että hänen arvostelijansa oli Runeberg ja antaa tästä syystä tämän maistaa omaa lääkettään.