Jacob Tengström nimitettiin teologian kolmanneksi professoriksi 1790, mutta kysymys hänen palkastaan odotti ratkaisuaan monta vuotta. Hän halusi luopua suomenkielisestä tuomiokirkkoseurakunnasta ja pitää Piikkiön, mutta korvaavan seurakunnan saaminen pysyi ratkaisemattomana vuoteen 1795, jolloin hän sai Turun naapurissa sijaitsevan Maarian seurakunnan. Odotusaikana hän harkitsi vakavasti tohtori Johan Laihianderin jälkeen vapautuneen Närpiön seurakunnan kirkkoherran viran hakemista. Huhu ehti myös Chydeniuksen korviin, ja hän huolestui siinä määrin, että päätti kirjoittaa asiasta Tengströmille ja neuvoa häntä selvin sanoin luopumaan ajatuksesta. Hän selitti tuntevansa hyvin syyt, joiden takia Tengström harkitsi tuollaista päätöstä. Hän pääsisi eroon akateemisista riidoista ja konsistorin juonitteluista ja saisi niiden sijasta hoidettavakseen suuren seurakunnan, jossa elämä sujuisi tyynesti ja mukavasti ja tulot olisivat sangen hyvät ja vakaat. Tuossa seurakunnassa hän voisi saada osakseen seurakuntansa jäsenten kiintymyksen. Tengströmin piti kuitenkin ajatella asian toistakin puolta. Chydenius ei näin kirjoittaessaan ajatellut ensisijaisesti sitä mahdollisuutta, että suuri seurakunta voitaisiin jakaa kahtia tai useampaankin osaan, vaan sitä, että Tengström oli korvaamaton henkilö akatemiassa, konsistorissa ja ”Suomen Siionissamme” eli Suomen kirkossa. Mitä akatemiasta jäisi jäljelle, kysyi Chydenius, jos sieltä poistuisivat Porthan ja Tengström, nämä pohjalaiset? Kuka siinä tapauksessa opettaisi nuorisoa ajattelemaan johdonmukaisesti ja järkevästi? Kuka sytyttäisi tärkeän uskoninnon pappiskokelaisiin? Tengström saattoi toki väittää, että hänellä oli liian paljon työtä ja että työ akatemiassa esti häntä hoitamasta kunnolla kahta seurakuntaansa. Hänen ei kuitenkaan pitänyt sivuuttaa sitä seikkaa, ettei hän akateemisena opettajana pelkästään hoitanut kahta seurakuntaa, vaan ulotti oppilaidensa kiintymyksen ja virkansa intomielisen hoitamisen välityksellä vaikutuksensa koko Suomeen kuten auringon säteet. Kun Kaitselmus oli suonut hänelle oppineisuutta, lahjoja ja hallinnollista taitoa, eikö hänen pitäisi käyttää näitä leivisköitään eikä kaivaa leiviskäänsä maahan johonkin nurkkaan? Eihän hän voinut välttää omantuntonsa moitetta siitä, että hän hylkäsi ylioppilaat oman mukavuutensa takia. Tämän jälkeen Chydenius heitti esiin ajatuksen, joka ei voinut olla vieras Tengströmillekään. Piispa Jacob Gadolin oli jo vanha ja eroaisi virastaan varsin pian. Mikäli taidolla ja ansioilla oli mitään merkitystä, Tengström voisi saada nimityksen tuohon virkaan. Silloin hän voisi Chydeniuksen ihaileman pietismistä vaikutteita saaneen professorin, piispan ja Kööpenhaminan yliopiston varakanslerin Erik Pontoppidanin tavoin valvoa Suomen Siioniaan vielä tärkeämmässä asemassa.
Chydenius oli selvästikin huolissaan siitä, että Tengström tekisi väärän valinnan tuon hetken tilanteessa. Chydeniushan oli itsekin harkinnut akateemista uraa, mutta vetäytynyt takaisin Pohjanmaalle, mitä valintaansa hän tästä kirjeestä päätellen luultavasti katui. Hänestä oli tärkeää valaista kysymystä kaikilta kannoilta, jotta Tengström tajuaisi, miten laajakantoisen päätöksen edessä hän oli. Lähestyvän piispanvaalin osalta Chydenius nimeää ensimmäisen kerran Tengströmin Jacob Gadolinin luonnolliseksi seuraajaksi, mihin Tengström varmasti kiinnitti huomiota. Hän oli aiemmin eri yhteyksissä ilmaissut syvän kunnioituksena Chydeniuksen oppineisuutta ja arvostelukykyä kohtaan ja on varmaankin saanut vahvistusta käsitykselleen, että hänellä oli mahdollisuuksia tulla valituksi ja että hänellä Chydeniuksen mielestä myös oli virassa tarvittavat kyvyt.
Chydenius päättää kirjeensä esittämällä toivomuksia siitä, miten vuodesta 1787 avoinna ollutta Perhon kirkkoherran virkaa olisi hoidettava. Hän tiesi hyvin, että Tengström pystyi vaikuttamaan kysymyksen käsittelyyn tuomiokapitulissa.
GB
Suom. HE
Kirjallisuus
Björkstrand, Gustav, Jacob Tengström. Universitetsman, kyrkoledare och nationsbyggare, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 772, Helsingfors 2012.
Harbsmeier, Eberhard & Hans Raun Iversen, Praktisk teologi, Frederiksberg: ANIS 1995.
Krook, Tor, Anders Chydenius. Samhällsreformator och församlingsherde, Helsingfors: Förbundets för svenskt församlingsarbete i Finland bokförlag 1952.
Nikander, Gabriel, Jacob Tengström som akademisk lärare och biskop intill 1808, Helsingfors 1913.
Pontoppidan, Erich, Collegium pastorale practicum, indeholdende en fornøden Underviisning … for dennem som enten berede sig til … Præste-Embede, eller og leve allerede deri …, Kjøbenhavn 1757.