Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 24
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 26
§ 25
Neljänneksi on vihdoin osoitettava, ettei Tukholmalla ole mitään oikeutta kerätä tätä huomattavaa voittoa maakaupungeilta. Mainitsin juuri luonnollisen lain. Siihen väitetään vastaan: Ei yhteiskunnassa ole lupa aina seurata luonnollista lakia, meille asetetaan usein aivan muita velvoitteita kansalaisina kuin pelkästään ihmisinä. Mutta huomattakoon, että jälkimmäisiä ei pidä yhteiskunnassa rajoittaa tai niihin puuttua muulloin kuin yleisen hyvän edistämisen sitä selvästi vaatiessa.
Sopii miettiä, millä oikeudella jokin valtiollinen laki voi velvoittaa yhden kansalaisen uhraamaan kohtuullisen voittonsa toisen kansalaisen hyväksi, joka kaiken lisäksi on paljon häntä edellä varakkuudessa, joskaan ei säädyltään. Yleinen hyvähän on yhteiskunnan tärkein tavoite. Jos muiden kansalaisten kärsimä hätä, etua tuovan puolustusrakennelman tai jonkin muun tällaisen hyödyllisen laitoksen aikaansaaminen vaatii avukseen kansalaista, niin silloin näissä tapauksissa luonnon laki itse rajoittaa sitä oikeutta, jonka se muutoin antaa jokaiselle, nimittäin oikeutta määrätä omaisuudestaan.
Mutta mitähän edellä mainituista tai mitä muuta hyödyllistä tarkoitusta tällä voitonkeruulla ajatellaan toteuttaa? Voikohan tukholmalaista kauppiasta pitää hätää kärsivänä kansalaisena? Voivatko tukholmalaiskauppiaat yksin muodostaa lujan muurin, jolla turvataan vapautemme sekä monien vallalta1 että yksinvallalta? Toimivatko he uutterasti korkean vaihtokurssimme alentamiseksi? Tai onko heidän kaupankäyntinsä niin horjuvalla pohjalla, että sitä on tuettava tukipalkkioilla, ja että heidän on niitä jaettaessa oltava etusijalla ennen kaikkia muita kansalaisia? Palauta mieleesi, mitä edellä on sanottu Tukholman kasvavasta mahdista ja sen seurauksista.
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 24
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 26
paikat: Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: