Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Saarnaluonnoksia

Saarnaluonnoksia: Yhdestoista saarna

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Yhdestoista saarna

 

§ 1 Ei voi milloinkaan riittävästi valittaa suurta ja lähes yleistä huolettomuutta ikuisen hyvän suhteen täällä meidän kristikuntamme keskuudessa. Ei välitetä omasta autuudesta, ei oteta vaarin Pyhän Hengen vaikutuksista omassa itsessä tai toisissa, ja vielä vähemmän pyritään vakavasti varmistamaan omaa paikkaa valittujen joukossa.

§ 2 Huomataan, että osa on täysin sokeasti tottunut luottamaan Jumalan yleiseen hyvyyteen, jonka avulla he karkeimmassakin omavaltaisuudessaan ja paheiden hillittömässä harjoittamisessaan toivovat saavuttavansa autuuden.

§ 3 Toiset taas panevat toivonsa siihen, että heidän itse keksimänsä tiet vievät taivaaseen, ja lohduttautuvat sillä, että heidän vaelluksensa on ulkoisesti rauhallista, tai sitten yksittäisillä loistavan hyvillä teoillaan, joita he vallan itserakkaasti vertaavat toisten virheisiin, jotka he aina näkevät pahimmin päin, ja tällä perusteella he saarnaavat omalletunnolleen petollista rauhaa.

§ 4 Osa taas on sellaisia, jotka tekevät tilit omantunnon kanssa selviksi sillä, että he harjoittavat säännöllisesti ulkonaista hartautta yms., mutta he eivät koskaan kysy itseltään vakavasti: mitä minun pitää tehdä?

§ 5 Eikä tällainen olisi ihmeellistä, jos pelkästään itse kunkin järki olisi ihmisen suunnannäyttäjä tai jos autuudentie olisi Pyhässä Raamatussamme sillä tavoin arvoituksin ja vertauskuvin hämärretty, että siitä ei helposti saisi selvää. Mutta jos uskoo elämään tämän elämän jälkeen ja tunnustaa ilmoituksen todeksi, ja lukee sieltä: jos ihminen ei synny uudesti, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan,1 ja siltikään ei kysy miten sen tulee tapahtua tai tutki, onko sitä tapahtunut itsessä vai ei, niin sellainen on minun mielestäni näkyvä merkki pimeyden suuresta vallasta meidän keskuudessamme. Voi! Täällä istuu tänään monia sellaisia onnettomia, ja se kaivaa minun sisintäni, että sen paremmin minä kuin virkaveljenikään emme ole kaikilla saarnoillamme Jumalan sanasta kyenneet lyömään alas näitä heidän petollisia puujalkojaan. Työni päätarkoitus on auttaa edes yhtä näistä kurjimuksista oikealle tielle, kun aioin esitellä erittäin tärkeän uskonkappaleen, uudestisyntymisen. Kaikkein lempein Herra Jeesus Kristus! Lainaa kalliit sanasi minun heikkoon suuhuni, jotta se olisi siunattu sade tähän kuivaan maahan ja kerralla tekisi sen oikein hedelmälliseksi. Kuule meitä! Isä jne.

 

Teksti: kolmas uskonkappale.

 

Käsittely

Jumalan armon kautta ja hänen pyhien sanojensa johdattamana olen tänään ajatellut selvittää teille tärkeimmän asian autuutemme järjestyksessä, uudestisyntymisen, jolloin panemme merkille, 1) kuinka Jumala saa sen aikaan ja 2) mitä muutoksia se saa meissä aikaan.

 

I osa

§ 6 Kertoo miten uudestisyntymisellä on erilaisia merkityksiä.

§ 7 Kuvaa uudestisyntymän sen varsinaisessa merkityksessä.

§ 8 Osoittaa sen välttämättömyyden.

§ 9 Selvittää, miten se ei ole ihmisen vaan kolmiyhteisen Jumalan ja soveltaen Pyhän Hengen tekoa.

§ 10 Kuinka me varsinaisesti uudestisynnymme evankeliumin kautta, mutta lailla on myös pitänyt olla siinä aiempi vaikutuksensa.

§ 11 Selvittää, että se merkitsee sielun kääntymistä pois pahasta Jumalaan ja siihen, joka hänelle on mieluisaa. Tämä kaikki selitetään 3. saarnan §:ssä 9.2

 

II osa

§ 12 Tämä uudestisyntyminen saa meissä aikaan todellisen kääntymyksen, mihin kuuluu kaksi pääkohtaa, nimittäin sydämen suru synneistä ja elävä usko Kristukseen, mikä todistetaan ja selitetään.

§ 13 Kuvaa synnin surua, jonka laki saa aikaan, mutta jonka evankeliumi ylentää, ja kertoo tässä yhteydessä mitä tapahtuu ymmärryksessä ja tahdossa.

§ 14 Tämä suru on kääntymyksessä eri ihmisillä erilaista sekä kestonsa että myös voimakkuusasteensa suhteen. Kaikilla, jotka kääntyvät, sen tulee kuitenkin olla 1) vilpitöntä, 2) sydämellistä, 3) yhdistyneenä vilpittömään inhoon, ei vain rangaistusta vaan myös itse syntiä kohtaan.

§ 15 Selittää merkittävän eron, joka on pelkän lain tuottaman ja evankeliumin tuottaman surun välillä, ja osoittaa, että edellinen on ihmisen todelliseen kääntymykseen täysin kelpaamaton. Katso kaikki tämä § 10.3

§ 16 Osoittaa, kuinka tämä surun tuskallinen tunteminen toki katoaa uskossa ja vanhurskauttamisessa, mutta pohjimmiltaan se kuitenkin säilyy pyhityksessä, jotta se pitäisi uskovat todellisessa nöyryydessä ja johtaisi heidät päivittäin sulkemaan Vapahtajan sydämeensä.

§ 17 Toinen kääntymykseen kuuluva asia on usko, jossa yhteydessä luetellaan sanan monenlaiset merkitykset.

§ 18 Osoittaa sen välttämättömyyden kääntymyksessä.

§ 19 Kuvailee sen oikeaa laatua ja luonnetta ja valaisee sitä erityisesti Joh. 3:14–15 kautta.

§ 20 Selittää uskon kolme pääosaa: tieto, suostumus ja luottamus. § 11.4

 

Sovellutus

§ 21 Käskee kuulijoita tarkoin tutkiskelemaan, onko tämä suuri muutos tapahtunut heissä vai ei, ja tutkimaan, missä ja milloin heidän elämänsä aikana se on tapahtunut, sillä se ei voi tapahtua kenessäkään hänen tietämättään. Jos sitä ei ole tapahtunut, kehotetaan heitä nyt heti antamaan itsensä Jumalan Hengen johdatukseen ja tekemään se vakavasti.

§ 22 Jos he joskus ovat oikein kääntyneet, heitä kehotetaan tutkimaan sydämessään, ovatko he yhä uskossa 2. Kor. 13:5, minkä he varmimmin havaitsevat siitä, karttavatko he vilpittömästi kaikkea syntiä, ja rakastavatko he rehellisesti Vapahtajaansa ja hänen käskyjään. Jos näin ei ole, niin ajattele, oi ihminen, mistä olet langennut Ilm. 2:5.

§ 23 Uskovia kehotetaan kestävyyteen ja päivittäisiin parannusharjoituksiin.


  1. 1992/muokattu. Chydenius on tässä yhdistänyt kohtia Joh. 3:3 ja Joh. 3:5.
  2. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 9
  3. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 10
  4. ks. Katekismussaarnoja: Kolmas saarna, § 11

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: