Maastamuutto, § 9

§. 9.

Nu är tider at gå närmare til sjelfwa saken. Af det som anfört blifwit, är altså bewist at twånget endast är ock förblifwer rätta orsaken til alla utflyttningar. Läsare! som med tålamod fölgt mig i andra Riken, tröttas nu icke at se huru det står til hemma.

Oss äro för ögonen witra mäns skrifter, som söka intala oss at Swerige wore i fullkommeligit wälstånd, andra åter af lika frägd wilja inbilla oss twärt om. Men wi få intet låf at bygga på myndighet, ty endast skäl måste nu afgöra saken.

At klagan och missnöje höres i alla samqwäm tör ingen ibland oss neka: Klagan har altid något förment twång til sin grund: ehwad twånget är wärckeligit eller inbillat, åstadkommer det nödwändigt utflyttningar. Är det sednare, måste Nation uplysas; at folket känner sin30 wälmåga; ehuru förfarenheten snart plägar rätta den inbillningen: Men händer det förra, böra såren uptäckas, och af öm- och Redligt-sinta besiktigas; på det läkemedlen måtte inrättas och afpassas efter sjukdomens orsaker och utbrått.

At det ingalunda är blotta drömmar, som gör wår Nation så ledsen wid sit Fädernesland, utan märckeliga och allom synbara olägenheter, lärer af det följande kunna nogsamt slutas.

Lika hwart ut wi wända wår eftertancka står twånget för wåra ögon. Somliga olägenheter se wi angå en större eller mindre del af Rikets Inbyggare, andra åter deremot äro mera allmänna.

Et Rikes lemmar äro antingen närande eller tärande. Hwardera hafwa sina enskilta swårigheter at göra med. De förra utgöra egenteligen styrckan; de sednare göra den brukbar i et rike. Näringarne äro många, och hwar och en har sina twång, intet annorlunda än hwar jordenes wäxt har sin egen mask och frätare1mask och frätare: skadedjur, insekter. Bland näringarna är Jordbruket det första, yppersta och nödwändigaste, och ehuru naturen ingalunda har wanlåttat oss härutinnan, arbetar det nästan under oräkneliga swårigheter, så at det icke ens kan falla en eftertäncksam underligit hwarföre det intet högre rest sig ibland oss, utan fast mera huru det under så swåra och många twång kunnat bärga sig sådant som det nu är.31

Dess swårigheter måste angå antingen Jorden dess afkomster eller Brukare.

1. mask och frätare: skadedjur, insekter

§ 9

Nyt on aika siirtyä itse asiaan. Olen edellä todistanut, että pakko on ja pysyy kaiken maastamuuton todellisena syynä. Lukija! Olet kärsivällisesti seurannut mukanani muihin maihin, älä nyt väsy ennen kuin näet miten asiat ovat kotimaassamme.

Silmiemme edessä on viisaiden miesten kirjoituksia, joilla meidät yritetään saada uskomaan, että Ruotsissa eletään täydellisessä hyvinvoinnissa, kun taas toiset yhtä maineikkaat yrittävät uskotella päinvastaista. Emme saa kuitenkaan rakentaa arvovallalle, sillä vain perusteluiden on ratkaistava asia.

Kukaan ei uskaltane kieltää, että valituksia ja tyytymättömyyden il­mauk­sia kuullaan aina, kun ihmisiä kerääntyy yhteen. Valituksen aiheena on aina jokin väitetty pakko, ja onpa se todellinen tai kuviteltu, aina se aiheuttaa väistämättä maastamuuttoa. Jos kysymys on kuvittelusta, silloin kansakuntaa on valistettava, jotta kansa tuntisi30 hyvinvointinsa; tosin kokemus tavallisesti oikaisee kuvitelmat nopeasti. Jos pakko taas on todellista, silloin haavat on löydettävä ja huolehtivien ja rehellisten ihmisten on tutkittava niitä, lääkkeet on löydettävä ja niitä on käytettävä sen mukaan, mitkä ovat sairauden syyt ja miten se on puhjennut.

Seuraavasta voinee päätellä tarkasti, että pelkät kuvitelmat eivät suinkaan saa kansakuntaamme kyllästymään isänmaahansa, vaan syynä ovat huomattavat ja kaikkien nähtävissä olevat epäkohdat.

Suuntaammepa ajatuksemme mille taholle hyvänsä, pakkoa on silmiemme edessä. Havaitsemme että jotkin epäkohdat koskevat suurempaa tai pienempää väestömäärää, kun taas toiset ovat yleisempiä.

Valtakunnan asukkaat ovat joko tuottavia tai kuluttavia. Kumpikin ryhmä joutuu selviytymään omista vaikeuksistaan. Edelliset muodostavat todellisen voiman ja jälkimmäiset huolehtivat siitä, että tämä voima on käytettävissä valtakunnassa. Elinkeinoja on monia ja jokaisella niistä on omat pakkonsa, suunnilleen samoin kuin maan jokaisella kasvilla on omat toukkansa ja nakertajansa. Elinkeinoista maanviljelys on ensimmäinen, paras ja välttämättömin, ja vaikka luonto ei ole suinkaan jättänyt meitä siltä osin huono-osaisiksi, kohdataan siinä silti lähes lukemattomia vaikeuksia. Siten ajatteleva ihminen ei lainkaan ihmettele, miksi maanviljelys ei ole täällä kohonnut paremmalle tasolle, vaan pikemminkin on syytä kummastella, miten se on niin monien, hankalien pakkojen alla voinut menestyä niinkin hyvin.31

Maanviljelyksen vaikeuksissa on kysymys joko maasta, maan tuotteista tai maan käyttäjistä.

§ 9

It is now time to consider the main issue more closely. From what has been adduced it has thus been proven that oppression alone is and remains the true cause of all emigration. Dear reader, who have patiently followed me to other countries, do not now grow tired before we see how things stand at home.

We have before us the writings of learned men who have sought to persuade usthat Sweden is in a state of perfect prosperity, while others of equal renown would lead us to believe the opposite. But we must not rely on authorities, for evidence alone must now decide the matter.

That complaints and dissatisfaction are voiced in every social gathering none of us would deny. Complaints are always based on some supposed constraint: whether the constraint is real or imaginary, it inevitably causes emigration. If it is the latter, the nation must be informed, so that the people will be aware of their30 well-being, though experience soon tends to correct such perceptions; but should the former be the case, the wounds should be uncovered and examined by caring and honest individuals, so that the remedies may be prepared and adapted to the causes and symptoms of the disease.

That it is by no means mere dreams that make our nation so unhappy about its fatherland but real disadvantages that are plain to everyone, we should be able to conclude with complete certainty from what follows.

Wherever we turn our attention the constraints are apparent to us. We see that some disadvantages affect a larger or smaller portion of the country’s inhabitants, while others are more general.

The members of a nation are either producers or consumers. Each of these face their own difficulties. The former constitute its real strength; the latter enable that to be utilized in a country. There are many economic pursuits and each one of them has its own constraints, just as every plant on earth has its specific worm and pest. Among the economic pursuits agriculture is the principal one, the foremost and the most crucial, and although nature has by no means left us badly off in that respect, it does labour under almost innumerable difficulties, so that the reason why it has not developed further among us cannot seem strange to a thoughtful person – rather, that person will wonder how it has been able to manage as well as it has under such severe and numerous constraints.31

Its difficulties must relate either to the soil, its products or its cultivators.