Edellinen jakso: Maastamuutto, § 7
Seuraava jakso: Maastamuutto, § 9
§ 8
Pakko on kaikkina aikoina vahingoittanut yhteiskuntia. Jos se jatkuu pitkään, se saa rahvaan väistämättä kyllästymään elintapaansa ja isänmaahansa. Thüringenissä aatelisto kohteli talonpoikiaan kehnosti: heiltä vietiin vapaus valita itse kirkkoherrat ja pakotettiin ottamaan sellaisia pappeja, jotka osasivat puhua vain messuista ja kiirastulesta. Talonpoikien toimeentulokin huononi, ja siksi rahvas nousi vuonna 1525 Thomas Müntzerin1 johdolla kapinaan. Se johti ilmisotaan, jossa kaatui 50 000 talonpoikaa, ja henkiin jääneet alistettiin uudelleen ikeeseen. Paljonko tämä aiheutti pinnan alla maastamuuttoa, siitä eivät kirjailijat ole pystyneet antamaan kovin tarkkoja tietoja.
Alistettuaan muinoin pisalaiset valtaansa2 firenzeläiset turvautuivat kieroutuneeseen keinoon varmistaakseen näiden kuuliaisuuden. He kielsivät kaiken kaupankäynnin sekä vapaat taiteet pitääkseen pisalaiset pimeydessä, joka parhaiten edistääkin orjuutta. Mutta tällainen pakko nosti pisalaiset vastarintaan, ja ennen nujertamistaan he taistelivat urhoollisesti vapautensa puolesta. Tässä oli yksi tapa orjuuttaa kansaa pimittämällä, eikä se taidakaan ikinä epäonnistua, mutta onnistuminen edellyttää kohtuullisempaa menettelyä, jotta sen tarkoitusta ei huomattaisi.27
Tanskan kuningas Godfred3 aikoi epäröimättä kasvattaa valtakuntansa mahtia käyttämällä pakkoa ja sääti friisiläisten vaivoiksi sietämättömän korkean veron ja teki pilkkaa näistä oikein lakien avulla. Jotkut näet kertovat, että friisiläiset joutuivat korujen sijasta kantamaan kaulassaan pajunvitsoista punottua kytkyettä. Kukaan ei kuunnellut heidän valituksiaan eikä liioin pelännyt heidän uhkauksiaan. Siksi sorretut friisiläiset alkoivat viimein hautoa aseisiin tarttumista ja niin he karkottivat tanskalaiset miehittäjät.
Lähimmät naapurikansat, jotka tähän aikaan olivat vapaat ja hyvinvoivat, olivat tästä pakosta Tanskan kruunulle loputtoman kiitolliset. Lahjakkuus, hyveellisyys ja työteliäisyys etsiytyvät näet aina sinne missä ne saavat palkkansa, mutta joutuvat tästä syystä jättämään onnettomat synnyinseutunsa.
Tanskasta tulee mieleeni toinenkin asia: miten suuri tämä valtakunta olisikaan ollut, ellei sen kruunu olisi pakkotoimillaan ajanut kokonaisia maita pois yhteydestään? Unioniaikana Tanskan hallitsijat näännyttivät meidän rakkaan isänmaamme, ja kun Kristian II luuli imeneensä Ruotsin sydämestä aatelisveren viimeistä pisaraa myöten4, hän sai pian kokea ettei hallintoa vakiinnuteta alistamalla valistunutta kansakuntaa pakkoon ja orjuuteen. Jos se joskus onnistuu, on tietämättömyyden oltava sitä ennen välttämättä vallitsevana ja alistaminen täytyy silloinkin toteuttaa niin vähittäin, ettei kansakunta lainkaan huomaa pinnanalaista tarkoitusta. Vasta nyt Kristian tajusi, että kuningasvalta perustuu pelkästään siihen, että monet ovat taipuvaisia28 tottelemaan, ja että sen edellytyksen puuttuessa hän on torpparin ja kerjäläisen asemassa.
Ovelat naapurit tietävät aina miten voivat hyötyä toisten pakonalaisuudesta, sillä mikään maailmassa ei pysty lyhyessä ajassa lisäämään kansan väkimäärää yhtä hyvin kuin vapaus. Hedelmällinen kansa joutuu käyttämään kolmanneksen ansioistaan lapsiin, jotka eivät vielä tee muuta kuin kuluttavat, mutta vapaus puolestaan kokoaa ihmisiä, joiden kyky tuottaa hyötyä on suurimmillaan Jos hedelmällistä kansaa pakotetaan, sen kohtaloa ei voi kylliksi valittaa. Se käyttää joka vuosi miljoonia lapsiinsa, mutta vaarallinen naapuri korjaa siitä sataprosenttisen voiton.
Kaikkien nopeasti kasvavien valtioiden antama esimerkki tarjoaa tästä kouriintuntuvan todistuksen. Preussi oli vuosisatamme alussa vähäpätöinen, mutta on kasvanut mainitulla tavalla lyhyessä ajassa koko Euroopan ihmetyksen ja kauhistelun aiheeksi. Sen hallitsijat ovat noudattaneet Romuluksen esimerkkiä5, tehneet valtakunnastaan turvapaikan kaikille pakolaisille, joiden joukossa Salzburgista tulleet eivät olleet suinkaan merkityksettömimpiä. Kuningas rakennutti taloja muukalaisille ja tuki muita antamalla lainaa rakentamiseen. Hän ei mielellään häirinnyt ketään omantunnon ja uskonnon asioissa ja antoi avokätisesti kaikille oleskeluluvan, ja joidenkin tulokkaiden onnistuttua Preussiin kerääntyi sen jälkeen uskomattoman suuri määrä ihmisiä. Lakien merkitystä korostettiin ja työskenneltiin melko hyvällä menestyksellä oikeudenkäyntien lyhentämiseksi, jotta jokaisen29 oikeudet tulisivat taatuiksi ja aikaa ja rahaa tuhlaantuisi siihen mahdollisimman vähän.
Yleensä pidetään mahdottomana, että hyödyllisiä kansalaisia voisi nousta yhteen kootuista erilaisista ihmisryhmiä, joista enimmät eivät omantunnon tai uskonnon puolesta sovi asetettuihin rajoihin. Preussin kuningas on kuitenkin osoittanut, että pelkkä hyveellisyys ei yksinään voi tehdä ihmistä lainkuuliaiseksi, vaan että lakien ja lainkäytön on saatava aikaan yhteiskunnallinen hyve.
§. 8.
Twånget har i alla tider warit för Samhällen skadeligit: Är det långwarigt, gör det menigheten nödwändigt ledsen wid6 sit lefnads-sätt, och Fädernesland; Thyringska Adelen handterade illa sina bönder: Dem beröfwades deras frihet, at få sjelfwa wälja sig Kyrkoherdar, och påtrugades sådana, som intet annat wiste tala om, än Mässor och Skärs-elden: De fördes och i trängsel om sit uppehälle; derföre reste sig menigheten under Thomæ Munzeri anförande7 år 1525: och saken brast ut til uppenbart krig hwarest öfwer 50 000 bönder stupade, och de öfriga lades ånyo under oket, men hwad sådant wärckat hemligen på utflyttningar, hafwa Scribenterna ej så noga kunnat märcka.
När Florentinerna fordom hade bemägtigat sig Pisanerne8, togo de et förwänt steg9 at förwissa sig om deras undergifwenhet. All Handel och fria Konster blefwo hos dem förbudna, i mening at sätta dem i mörker, träldomens yppersta Gynnarinna. Men Pisanerna blefwo genom detta twång brackta til affall10, och fäcktade tappert för sin frihet, innan de kunde kufwas. Detta war et sätt at bringa folck i slafweri genom mörcker, som wäl aldrig slår felt, men det bör då gå lindrigare wägar, så det intet märckes.27
Konung Gotfred11 i Dannemarck tänckte utan twifwel öka styrckan af sit rike genom twång, då Frisländarena plågades genom odrägelig skatt, och bespåttades genom sjelfwa Lagarna, ty somliga berätta at de måste i stället för prydnader bära widje-klafwar12 om sina halsar: ingen lydsnade til deras klagan; ej frugtade heller någon deras hot. Härigenom bracktes ändteligen de förtryckta at täncka på wapn, och fördrefwo således Danska besättningarna.
De näst gränsande folckslag som denna tiden sutto i frihet och wälmåga, blefwo Danska Kronan för detta twång oändeligen förbundna13; Ty snille, dygd och arbetsamhet söka altid up de ställen der de belönas, och måste derföre öfwergifwa en olycklig Fosterbygd.
Mig faller ännu et annat in om Danmark: huru stort hade icke detta Riket warit, om intet dess Krona genom twång brackt hela Länder til desertion14? I unions-tiden utmärglades wårt kära Fädernesland af Danska regenter, och när Christiern den II:dra15 trodde sig hafwa druckit upp hwar droppa Adligt blod utur Swenska hjertan16, kom han snart i erfarenhet, huru twång och slafweri öfwer en uplyst Nation aldrig befästa et regemente, ty skal det någonsin gå an, bör mörcker nödwändigt gå förut, och måste det ändock införas så småningom, at Nation intet märcker afsikten derunder. Christiern blef då först warse Kunga-magten endast bestå i myckenheten af dem som wil28ja lyda: Och när den saknas, sig wara lika med Torparen och Tiggaren.
Sluga grannar weta altid göra sig nytta utaf andras twång; Ty ingen ting i werlden är så i stånd at på en kort tid bemanna et folck som friheten. Et frugtsamt folck får låf at anwända en tredje-del af sin tjenst på barn som ännu intet annat göra än förtära, men friheten förwärfwar folck, som äro i sit bästa at göra gagn. Råder twånget ibland et frugtsamt folck kunna de aldrig nog beklagas. De lägga millioners förlager17 årligen neder på sina barn, men en farlig granne, skär det up18 med hundrade proCent.
Alla hastigt tilwäxande magters exempel är härtil et handgripeligit bewis. Preusen som i början af detta Seculo war så litet betydande, har på detta sätt innom en kort tid wuxit up til en förundran och skräck för hela Europa. Dess Regenter hafwa fölgt Romuli exempel19, gjordt sit Rike til en Fristad för alla flyktingar, bland hwilka de Saltsburgiska intet woro de minst betydande. Konungen bygde up hus för främlingar, understödde andra med förlager at bygga med. Han oroade intet gerna någon för samwets och religions-mål, han lemnade alla burskap med upräkta händer, och någras lycka skockade en otrolig mängd dit. Lagarna fingo eftertryck, och det arbetades intet förgäfwes på rättegångars förkortande, at en och hwar med29 minsta tids och penninge-spilla skulle få njuta sin rätt.
En samling af många slags folck, bland hwilka en stor del hwarken af samwet eller religion hålles innom skranckorna, plägar anses omöjeligit, at göra til nyttiga Medborgare; men han har wist at det är intet dygden allena som kan göra en människa Laglydig, utan at Lagarna och deras handhafwande böra åstad bringa en Politisk dygd.
§ 8
Pakko on kaikkina aikoina vahingoittanut yhteiskuntia. Jos se jatkuu pitkään, se saa rahvaan väistämättä kyllästymään elintapaansa ja isänmaahansa. Thüringenissä aatelisto kohteli talonpoikiaan kehnosti: heiltä vietiin vapaus valita itse kirkkoherrat ja pakotettiin ottamaan sellaisia pappeja, jotka osasivat puhua vain messuista ja kiirastulesta. Talonpoikien toimeentulokin huononi, ja siksi rahvas nousi vuonna 1525 Thomas Müntzerin20 johdolla kapinaan. Se johti ilmisotaan, jossa kaatui 50 000 talonpoikaa, ja henkiin jääneet alistettiin uudelleen ikeeseen. Paljonko tämä aiheutti pinnan alla maastamuuttoa, siitä eivät kirjailijat ole pystyneet antamaan kovin tarkkoja tietoja.
Alistettuaan muinoin pisalaiset valtaansa21 firenzeläiset turvautuivat kieroutuneeseen keinoon varmistaakseen näiden kuuliaisuuden. He kielsivät kaiken kaupankäynnin sekä vapaat taiteet pitääkseen pisalaiset pimeydessä, joka parhaiten edistääkin orjuutta. Mutta tällainen pakko nosti pisalaiset vastarintaan, ja ennen nujertamistaan he taistelivat urhoollisesti vapautensa puolesta. Tässä oli yksi tapa orjuuttaa kansaa pimittämällä, eikä se taidakaan ikinä epäonnistua, mutta onnistuminen edellyttää kohtuullisempaa menettelyä, jotta sen tarkoitusta ei huomattaisi.27
Tanskan kuningas Godfred22 aikoi epäröimättä kasvattaa valtakuntansa mahtia käyttämällä pakkoa ja sääti friisiläisten vaivoiksi sietämättömän korkean veron ja teki pilkkaa näistä oikein lakien avulla. Jotkut näet kertovat, että friisiläiset joutuivat korujen sijasta kantamaan kaulassaan pajunvitsoista punottua kytkyettä. Kukaan ei kuunnellut heidän valituksiaan eikä liioin pelännyt heidän uhkauksiaan. Siksi sorretut friisiläiset alkoivat viimein hautoa aseisiin tarttumista ja niin he karkottivat tanskalaiset miehittäjät.
Lähimmät naapurikansat, jotka tähän aikaan olivat vapaat ja hyvinvoivat, olivat tästä pakosta Tanskan kruunulle loputtoman kiitolliset. Lahjakkuus, hyveellisyys ja työteliäisyys etsiytyvät näet aina sinne missä ne saavat palkkansa, mutta joutuvat tästä syystä jättämään onnettomat synnyinseutunsa.
Tanskasta tulee mieleeni toinenkin asia: miten suuri tämä valtakunta olisikaan ollut, ellei sen kruunu olisi pakkotoimillaan ajanut kokonaisia maita pois yhteydestään? Unioniaikana Tanskan hallitsijat näännyttivät meidän rakkaan isänmaamme, ja kun Kristian II luuli imeneensä Ruotsin sydämestä aatelisveren viimeistä pisaraa myöten23, hän sai pian kokea ettei hallintoa vakiinnuteta alistamalla valistunutta kansakuntaa pakkoon ja orjuuteen. Jos se joskus onnistuu, on tietämättömyyden oltava sitä ennen välttämättä vallitsevana ja alistaminen täytyy silloinkin toteuttaa niin vähittäin, ettei kansakunta lainkaan huomaa pinnanalaista tarkoitusta. Vasta nyt Kristian tajusi, että kuningasvalta perustuu pelkästään siihen, että monet ovat taipuvaisia28 tottelemaan, ja että sen edellytyksen puuttuessa hän on torpparin ja kerjäläisen asemassa.
Ovelat naapurit tietävät aina miten voivat hyötyä toisten pakonalaisuudesta, sillä mikään maailmassa ei pysty lyhyessä ajassa lisäämään kansan väkimäärää yhtä hyvin kuin vapaus. Hedelmällinen kansa joutuu käyttämään kolmanneksen ansioistaan lapsiin, jotka eivät vielä tee muuta kuin kuluttavat, mutta vapaus puolestaan kokoaa ihmisiä, joiden kyky tuottaa hyötyä on suurimmillaan Jos hedelmällistä kansaa pakotetaan, sen kohtaloa ei voi kylliksi valittaa. Se käyttää joka vuosi miljoonia lapsiinsa, mutta vaarallinen naapuri korjaa siitä sataprosenttisen voiton.
Kaikkien nopeasti kasvavien valtioiden antama esimerkki tarjoaa tästä kouriintuntuvan todistuksen. Preussi oli vuosisatamme alussa vähäpätöinen, mutta on kasvanut mainitulla tavalla lyhyessä ajassa koko Euroopan ihmetyksen ja kauhistelun aiheeksi. Sen hallitsijat ovat noudattaneet Romuluksen esimerkkiä24, tehneet valtakunnastaan turvapaikan kaikille pakolaisille, joiden joukossa Salzburgista tulleet eivät olleet suinkaan merkityksettömimpiä. Kuningas rakennutti taloja muukalaisille ja tuki muita antamalla lainaa rakentamiseen. Hän ei mielellään häirinnyt ketään omantunnon ja uskonnon asioissa ja antoi avokätisesti kaikille oleskeluluvan, ja joidenkin tulokkaiden onnistuttua Preussiin kerääntyi sen jälkeen uskomattoman suuri määrä ihmisiä. Lakien merkitystä korostettiin ja työskenneltiin melko hyvällä menestyksellä oikeudenkäyntien lyhentämiseksi, jotta jokaisen29 oikeudet tulisivat taatuiksi ja aikaa ja rahaa tuhlaantuisi siihen mahdollisimman vähän.
Yleensä pidetään mahdottomana, että hyödyllisiä kansalaisia voisi nousta yhteen kootuista erilaisista ihmisryhmiä, joista enimmät eivät omantunnon tai uskonnon puolesta sovi asetettuihin rajoihin. Preussin kuningas on kuitenkin osoittanut, että pelkkä hyveellisyys ei yksinään voi tehdä ihmistä lainkuuliaiseksi, vaan että lakien ja lainkäytön on saatava aikaan yhteiskunnallinen hyve.
§ 8
Constraints have always been harmful to societies. If they are maintained for long, they inevitably make the general public dissatisfied with their way of life and their fatherland. The Thuringian nobility treated their peasants badly: they were deprived of their freedom to elect their own parish priests, and such as could speak of nothing but masses and purgatory were imposed on them. Their livelihoods were also put in jeopardy; the commonalty therefore rebelled in 1525 under the leadership of Thomas Müntzer, and the matter erupted into open warfare in which more than 50,000 peasants died and the rest were again placed under the yoke, but the concealed effect of such things on emigration is something that writers have been unable to record in detail.25
When the Florentines formerly subjugated the Pisans, they adopted a perverse measure in order to ensure their submission. All trade and liberal arts were banned among them, with the aim of reducing them to ignorance, the principal promoter of servitude. But the Pisans were provoked by those constraints into secession and fought valiantly for their freedom before they could be subdued. That was a way of reducing people to slavery through ignorance, which will indeed never fail, though it should be pursued by gentler methods so that it is not noticed.2627
King Godfred in Denmark no doubt thought he would increase the power of his kingdom by the use of oppression when the Frisians were tormented with an insufferable tax and were mocked by the laws themselves, for some record that they had to wear around their necks osier collars in place of ornaments. No one listened to their complaints, nor did anyone fear their threats. In that way the oppressed were finally driven to take up arms and thus expelled the Danish garrisons.27
The immediately adjacent nations, which then enjoyed freedom and prosperity, became much indebted to the Danish monarchy for that oppression; for intelligence, virtue and diligence always seek out the places where they are rewarded and are thus obliged to abandon their wretched native land.
Another thing occurs to me with regard to Denmark: how large would that kingdom not have been had its monarchs not by oppression induced whole countries to desert it? During the period of the Kalmar Union28 our dear fatherland was stripped bare by Danish rulers, and when Christian II29 thought he had drained every drop of noble blood from Swedish hearts, he was soon made to realize how coercion and slavery imposed on an enlightened nation will never strengthen a regime, for if it is ever to succeed, ignorance must necessarily precede it, but that has to be introduced so gradually that the nation does not become aware of the underlying aim. Only then did Christian realize that royal authority is constituted only by the number of those who are willing28 to obey, and when there are none, a king is equivalent to a crofter and a beggar.
Cunning neighbours always know how to exploit the oppression of others, for nothing in the world is as able in a short time to increase a population so much as freedom. A prolific people is obliged to devote one-third of its labour to children who do nothing yet but consume, but freedom brings in people who are at their most productive. If the oppression is exercised among a prolific people, it cannot be pitied enough. Every year they invest millions in their children, but a dangerous neighbour will absorb 100 per cent of that.
The example of all rapidly growing powers provides tangible evidence of this. Prussia, which was so insignificant at the beginning of this century, has in this way within a short period grown into a marvel and terror to the whole of Europe. Its rulers have followed the example of Romulus, made their country into a haven for all refugees, among whom those from Salzburg were not the least significant.30 The king constructed dwellings for the refugees and assisted others with building loans. He was reluctant to put pressure on anyone in matters of conscience and religion and only too willing to extend civic freedom to all, and the prosperity achieved by some induced an incredible number to move there. The laws were made effective, and successful efforts were made to curtail lawsuits, so that everyone would be able to enjoy his rights with29 the minimum waste of time and money.
An assemblage of many kinds of people, of whom a large part are not constrained by either conscience or religion, tends to be regarded as impossible to turn into useful citizens, but the King has shown that it is not only morality that can make a person law-abiding; the laws and the administration of them should produce civic virtue.
§. 8.
Twånget har i alla tider warit för Samhällen skadeligit: Är det långwarigt, gör det menigheten nödwändigt ledsen wid31 sit lefnads-sätt, och Fädernesland; Thyringska Adelen handterade illa sina bönder: Dem beröfwades deras frihet, at få sjelfwa wälja sig Kyrkoherdar, och påtrugades sådana, som intet annat wiste tala om, än Mässor och Skärs-elden: De fördes och i trängsel om sit uppehälle; derföre reste sig menigheten under Thomæ Munzeri anförande32 år 1525: och saken brast ut til uppenbart krig hwarest öfwer 50 000 bönder stupade, och de öfriga lades ånyo under oket, men hwad sådant wärckat hemligen på utflyttningar, hafwa Scribenterna ej så noga kunnat märcka.
När Florentinerna fordom hade bemägtigat sig Pisanerne33, togo de et förwänt steg34 at förwissa sig om deras undergifwenhet. All Handel och fria Konster blefwo hos dem förbudna, i mening at sätta dem i mörker, träldomens yppersta Gynnarinna. Men Pisanerna blefwo genom detta twång brackta til affall35, och fäcktade tappert för sin frihet, innan de kunde kufwas. Detta war et sätt at bringa folck i slafweri genom mörcker, som wäl aldrig slår felt, men det bör då gå lindrigare wägar, så det intet märckes.27
Konung Gotfred36 i Dannemarck tänckte utan twifwel öka styrckan af sit rike genom twång, då Frisländarena plågades genom odrägelig skatt, och bespåttades genom sjelfwa Lagarna, ty somliga berätta at de måste i stället för prydnader bära widje-klafwar37 om sina halsar: ingen lydsnade til deras klagan; ej frugtade heller någon deras hot. Härigenom bracktes ändteligen de förtryckta at täncka på wapn, och fördrefwo således Danska besättningarna.
De näst gränsande folckslag som denna tiden sutto i frihet och wälmåga, blefwo Danska Kronan för detta twång oändeligen förbundna38; Ty snille, dygd och arbetsamhet söka altid up de ställen der de belönas, och måste derföre öfwergifwa en olycklig Fosterbygd.
Mig faller ännu et annat in om Danmark: huru stort hade icke detta Riket warit, om intet dess Krona genom twång brackt hela Länder til desertion39? I unions-tiden utmärglades wårt kära Fädernesland af Danska regenter, och när Christiern den II:dra40 trodde sig hafwa druckit upp hwar droppa Adligt blod utur Swenska hjertan41, kom han snart i erfarenhet, huru twång och slafweri öfwer en uplyst Nation aldrig befästa et regemente, ty skal det någonsin gå an, bör mörcker nödwändigt gå förut, och måste det ändock införas så småningom, at Nation intet märcker afsikten derunder. Christiern blef då först warse Kunga-magten endast bestå i myckenheten af dem som wil28ja lyda: Och när den saknas, sig wara lika med Torparen och Tiggaren.
Sluga grannar weta altid göra sig nytta utaf andras twång; Ty ingen ting i werlden är så i stånd at på en kort tid bemanna et folck som friheten. Et frugtsamt folck får låf at anwända en tredje-del af sin tjenst på barn som ännu intet annat göra än förtära, men friheten förwärfwar folck, som äro i sit bästa at göra gagn. Råder twånget ibland et frugtsamt folck kunna de aldrig nog beklagas. De lägga millioners förlager42 årligen neder på sina barn, men en farlig granne, skär det up43 med hundrade proCent.
Alla hastigt tilwäxande magters exempel är härtil et handgripeligit bewis. Preusen som i början af detta Seculo war så litet betydande, har på detta sätt innom en kort tid wuxit up til en förundran och skräck för hela Europa. Dess Regenter hafwa fölgt Romuli exempel44, gjordt sit Rike til en Fristad för alla flyktingar, bland hwilka de Saltsburgiska intet woro de minst betydande. Konungen bygde up hus för främlingar, understödde andra med förlager at bygga med. Han oroade intet gerna någon för samwets och religions-mål, han lemnade alla burskap med upräkta händer, och någras lycka skockade en otrolig mängd dit. Lagarna fingo eftertryck, och det arbetades intet förgäfwes på rättegångars förkortande, at en och hwar med29 minsta tids och penninge-spilla skulle få njuta sin rätt.
En samling af många slags folck, bland hwilka en stor del hwarken af samwet eller religion hålles innom skranckorna, plägar anses omöjeligit, at göra til nyttiga Medborgare; men han har wist at det är intet dygden allena som kan göra en människa Laglydig, utan at Lagarna och deras handhafwande böra åstad bringa en Politisk dygd.
§ 8
Pakko on kaikkina aikoina vahingoittanut yhteiskuntia. Jos se jatkuu pitkään, se saa rahvaan väistämättä kyllästymään elintapaansa ja isänmaahansa. Thüringenissä aatelisto kohteli talonpoikiaan kehnosti: heiltä vietiin vapaus valita itse kirkkoherrat ja pakotettiin ottamaan sellaisia pappeja, jotka osasivat puhua vain messuista ja kiirastulesta. Talonpoikien toimeentulokin huononi, ja siksi rahvas nousi vuonna 1525 Thomas Müntzerin45 johdolla kapinaan. Se johti ilmisotaan, jossa kaatui 50 000 talonpoikaa, ja henkiin jääneet alistettiin uudelleen ikeeseen. Paljonko tämä aiheutti pinnan alla maastamuuttoa, siitä eivät kirjailijat ole pystyneet antamaan kovin tarkkoja tietoja.
Alistettuaan muinoin pisalaiset valtaansa46 firenzeläiset turvautuivat kieroutuneeseen keinoon varmistaakseen näiden kuuliaisuuden. He kielsivät kaiken kaupankäynnin sekä vapaat taiteet pitääkseen pisalaiset pimeydessä, joka parhaiten edistääkin orjuutta. Mutta tällainen pakko nosti pisalaiset vastarintaan, ja ennen nujertamistaan he taistelivat urhoollisesti vapautensa puolesta. Tässä oli yksi tapa orjuuttaa kansaa pimittämällä, eikä se taidakaan ikinä epäonnistua, mutta onnistuminen edellyttää kohtuullisempaa menettelyä, jotta sen tarkoitusta ei huomattaisi.27
Tanskan kuningas Godfred47 aikoi epäröimättä kasvattaa valtakuntansa mahtia käyttämällä pakkoa ja sääti friisiläisten vaivoiksi sietämättömän korkean veron ja teki pilkkaa näistä oikein lakien avulla. Jotkut näet kertovat, että friisiläiset joutuivat korujen sijasta kantamaan kaulassaan pajunvitsoista punottua kytkyettä. Kukaan ei kuunnellut heidän valituksiaan eikä liioin pelännyt heidän uhkauksiaan. Siksi sorretut friisiläiset alkoivat viimein hautoa aseisiin tarttumista ja niin he karkottivat tanskalaiset miehittäjät.
Lähimmät naapurikansat, jotka tähän aikaan olivat vapaat ja hyvinvoivat, olivat tästä pakosta Tanskan kruunulle loputtoman kiitolliset. Lahjakkuus, hyveellisyys ja työteliäisyys etsiytyvät näet aina sinne missä ne saavat palkkansa, mutta joutuvat tästä syystä jättämään onnettomat synnyinseutunsa.
Tanskasta tulee mieleeni toinenkin asia: miten suuri tämä valtakunta olisikaan ollut, ellei sen kruunu olisi pakkotoimillaan ajanut kokonaisia maita pois yhteydestään? Unioniaikana Tanskan hallitsijat näännyttivät meidän rakkaan isänmaamme, ja kun Kristian II luuli imeneensä Ruotsin sydämestä aatelisveren viimeistä pisaraa myöten48, hän sai pian kokea ettei hallintoa vakiinnuteta alistamalla valistunutta kansakuntaa pakkoon ja orjuuteen. Jos se joskus onnistuu, on tietämättömyyden oltava sitä ennen välttämättä vallitsevana ja alistaminen täytyy silloinkin toteuttaa niin vähittäin, ettei kansakunta lainkaan huomaa pinnanalaista tarkoitusta. Vasta nyt Kristian tajusi, että kuningasvalta perustuu pelkästään siihen, että monet ovat taipuvaisia28 tottelemaan, ja että sen edellytyksen puuttuessa hän on torpparin ja kerjäläisen asemassa.
Ovelat naapurit tietävät aina miten voivat hyötyä toisten pakonalaisuudesta, sillä mikään maailmassa ei pysty lyhyessä ajassa lisäämään kansan väkimäärää yhtä hyvin kuin vapaus. Hedelmällinen kansa joutuu käyttämään kolmanneksen ansioistaan lapsiin, jotka eivät vielä tee muuta kuin kuluttavat, mutta vapaus puolestaan kokoaa ihmisiä, joiden kyky tuottaa hyötyä on suurimmillaan Jos hedelmällistä kansaa pakotetaan, sen kohtaloa ei voi kylliksi valittaa. Se käyttää joka vuosi miljoonia lapsiinsa, mutta vaarallinen naapuri korjaa siitä sataprosenttisen voiton.
Kaikkien nopeasti kasvavien valtioiden antama esimerkki tarjoaa tästä kouriintuntuvan todistuksen. Preussi oli vuosisatamme alussa vähäpätöinen, mutta on kasvanut mainitulla tavalla lyhyessä ajassa koko Euroopan ihmetyksen ja kauhistelun aiheeksi. Sen hallitsijat ovat noudattaneet Romuluksen esimerkkiä49, tehneet valtakunnastaan turvapaikan kaikille pakolaisille, joiden joukossa Salzburgista tulleet eivät olleet suinkaan merkityksettömimpiä. Kuningas rakennutti taloja muukalaisille ja tuki muita antamalla lainaa rakentamiseen. Hän ei mielellään häirinnyt ketään omantunnon ja uskonnon asioissa ja antoi avokätisesti kaikille oleskeluluvan, ja joidenkin tulokkaiden onnistuttua Preussiin kerääntyi sen jälkeen uskomattoman suuri määrä ihmisiä. Lakien merkitystä korostettiin ja työskenneltiin melko hyvällä menestyksellä oikeudenkäyntien lyhentämiseksi, jotta jokaisen29 oikeudet tulisivat taatuiksi ja aikaa ja rahaa tuhlaantuisi siihen mahdollisimman vähän.
Yleensä pidetään mahdottomana, että hyödyllisiä kansalaisia voisi nousta yhteen kootuista erilaisista ihmisryhmiä, joista enimmät eivät omantunnon tai uskonnon puolesta sovi asetettuihin rajoihin. Preussin kuningas on kuitenkin osoittanut, että pelkkä hyveellisyys ei yksinään voi tehdä ihmistä lainkuuliaiseksi, vaan että lakien ja lainkäytön on saatava aikaan yhteiskunnallinen hyve.
§ 8
Constraints have always been harmful to societies. If they are maintained for long, they inevitably make the general public dissatisfied with their way of life and their fatherland. The Thuringian nobility treated their peasants badly: they were deprived of their freedom to elect their own parish priests, and such as could speak of nothing but masses and purgatory were imposed on them. Their livelihoods were also put in jeopardy; the commonalty therefore rebelled in 1525 under the leadership of Thomas Müntzer, and the matter erupted into open warfare in which more than 50,000 peasants died and the rest were again placed under the yoke, but the concealed effect of such things on emigration is something that writers have been unable to record in detail.50
When the Florentines formerly subjugated the Pisans, they adopted a perverse measure in order to ensure their submission. All trade and liberal arts were banned among them, with the aim of reducing them to ignorance, the principal promoter of servitude. But the Pisans were provoked by those constraints into secession and fought valiantly for their freedom before they could be subdued. That was a way of reducing people to slavery through ignorance, which will indeed never fail, though it should be pursued by gentler methods so that it is not noticed.5127
King Godfred in Denmark no doubt thought he would increase the power of his kingdom by the use of oppression when the Frisians were tormented with an insufferable tax and were mocked by the laws themselves, for some record that they had to wear around their necks osier collars in place of ornaments. No one listened to their complaints, nor did anyone fear their threats. In that way the oppressed were finally driven to take up arms and thus expelled the Danish garrisons.52
The immediately adjacent nations, which then enjoyed freedom and prosperity, became much indebted to the Danish monarchy for that oppression; for intelligence, virtue and diligence always seek out the places where they are rewarded and are thus obliged to abandon their wretched native land.
Another thing occurs to me with regard to Denmark: how large would that kingdom not have been had its monarchs not by oppression induced whole countries to desert it? During the period of the Kalmar Union53 our dear fatherland was stripped bare by Danish rulers, and when Christian II54 thought he had drained every drop of noble blood from Swedish hearts, he was soon made to realize how coercion and slavery imposed on an enlightened nation will never strengthen a regime, for if it is ever to succeed, ignorance must necessarily precede it, but that has to be introduced so gradually that the nation does not become aware of the underlying aim. Only then did Christian realize that royal authority is constituted only by the number of those who are willing28 to obey, and when there are none, a king is equivalent to a crofter and a beggar.
Cunning neighbours always know how to exploit the oppression of others, for nothing in the world is as able in a short time to increase a population so much as freedom. A prolific people is obliged to devote one-third of its labour to children who do nothing yet but consume, but freedom brings in people who are at their most productive. If the oppression is exercised among a prolific people, it cannot be pitied enough. Every year they invest millions in their children, but a dangerous neighbour will absorb 100 per cent of that.
The example of all rapidly growing powers provides tangible evidence of this. Prussia, which was so insignificant at the beginning of this century, has in this way within a short period grown into a marvel and terror to the whole of Europe. Its rulers have followed the example of Romulus, made their country into a haven for all refugees, among whom those from Salzburg were not the least significant.55 The king constructed dwellings for the refugees and assisted others with building loans. He was reluctant to put pressure on anyone in matters of conscience and religion and only too willing to extend civic freedom to all, and the prosperity achieved by some induced an incredible number to move there. The laws were made effective, and successful efforts were made to curtail lawsuits, so that everyone would be able to enjoy his rights with29 the minimum waste of time and money.
An assemblage of many kinds of people, of whom a large part are not constrained by either conscience or religion, tends to be regarded as impossible to turn into useful citizens, but the King has shown that it is not only morality that can make a person law-abiding; the laws and the administration of them should produce civic virtue.
Edellinen jakso: Maastamuutto, § 7
Seuraava jakso: Maastamuutto, § 9
paikat: Etelä-Saksa Eurooppa Firenze Frankenhausen Friisinmaa Hedeby Holstein Lyypekki Mecklenburg Pisa Preussi Reric (Lyypekki) Rooma Ruotsi Saksa Salzburg Slesvig Tanska Thüringen Tukholma
Henkilöt: Fredrik II (Suuri) Fredrik Vilhelm I Godfred Kaarle Suuri Kristian II Luther, Martti Müntzer, Thomas Romulus
Raamatunkohdat:
Aiheet: