Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Maastamuutto

Maastamuutto, § 35

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 35

Kaikesta edellä sanomastani en ole löytänyt kansan maastamuuttoon yhtä sellaista parannuskeinoa, jota voitaisiin soveltaa käytäntöön ilman valtakunnan kunnianarvoisten säätyjen erittäin voimakkaita toimia. Kaikkiin esitettyihin seikkoihin kohdistuu niin vahvaa vallan harjoittamaa ja näennäisen kauniisti perusteltua vastustusta, että vaaditaan tavallista suurempaa lujuutta, jotta jotain saataisiin aikaan.

Onnistuneen tuloksen saavuttamiseksi tarvitaan kolme asiaa: 1) Tarkat ja perusteelliset tiedot kaikista tähän liittyvistä asioista, kaikista perusteista ja vastaperusteista, joista voidaan päätellä, kummalla puolella totuus on. Jokaisen valistuneen kansalaisen on perehdyttävä kunnolla näihin seikkoihin siltä varalta, että hänet valittaisiin säätynsä edustajaksi valtiopäiville. Silloin hänellä olisi tärkeän tehtävän vaatimat tiedot.

Mutta sinä kysyt: mistä tällaista oppii? Sitä oppii kaikenlaisista asiaa vastustavista ja puolustavista kiistakirjoituksista, joissa käsitellään isänmaan myötä- ja vastoinkäymisiä. Niistä käy totuus parhaiten selville. Siksi laillinen kirjoitus- ja painovapaus on vapautemme puolustuskeinona vahvimpia mitä ajatella saattaa. Jos taas päivänvaloon päästetään vain yksipuolisia perusteluja ja oikaisuja, silloin itse korkeat asianosaiset pysyvät tietämättöminä. On siis korkeimman vallan asia valvoa tätäkin vapautemme osaa herkästi ja valppaasti.

Oletko sitä mieltä, ettei sellainen ole tarpeen? Valtiopäivämiehethän ehtisivät oppia näitä asioita itse valtiopäivien aikana. Mutta eikö olisi liian myöhäistä ruveta opiskelemaan lakikirjaa, kun jo istuu tuomarin tuolilla? Ainakaan minä en haluaisi mennä visaisessa asiassa sen tuomarin eteen, joka joutuisi tutkinnassa yhtä mittaa kysymään vastapuoleltani: mitä laki sanoo tästä? Tai: miten tämä lainkohta on ymmärrettävä? Minun olisi pakko epäillä, että tuomari imee yksipuolisia selityksiä itseensä oppimestariltaan. Tai eikö olisi mahdollista, että hän oppiaikana ohjautuu näissä salaisuuksissa samankaltaisiin käsityksiin kuin oppimestari?

Siksi on välttämätöntä, että säädyt näkevät kaiken omin eikä lainatuin silmin ja että niillä on jo ennakolta käsitys siitä, miten kaikki erilaiset järjestelyt toimivat ja millaisia väärinkäytöksiä niissä ilmenee.

Edellä on selvitetty, mihin tarkoituksiin ja miten laajalle vapaus on ulotettava.

2) Tässä tarvitaan kunniallisuutta. Tarjolla on maanitteluja, aneluja, ystävyydenosoituksia, kestitystä, lahjoja, vastapalveluksia ja hengenvaarallisia tilanteita, ja ne asettavat aidoimmankin hyveen äärimmäiseen vaaraan haaksirikkoutua. Teeskentely, suuret puheet, vallantäyteys, itsekeskeinen luulottelu ynnä muut tekeytyvät useimmiten kunniallisuudeksi, mutta ensimmäinen tuulenpuuska heittää ne yli laidan, ja vaikka ne kömpivätkin takaisin, ne jatkavat purjehdusta lopun aikaa enimmäkseen vesilastissa. Valitsijoiden on siis kiinnitettävä päähuomio kunniallisuuteen.

Olisikohan mahdollista, että valtiopäiväedustaja saattaisi kasvaa liiaksi kansalaisten yläpuolelle etenkin pitkään jatkuvilla valtiopäivillä ja kun hän osallistuu useiden valtiopäivien ajan lainsäädäntöön? On vaikea uskoa, että hän unohtaisi Jumalasta lähtöisin olevan lain ja valtuutuksensa antajan.

3) Ehdotettujen parannuskeinojen toteuttamisessa tarvitaan välttämättä arkailemattomuutta. Sen jälkeen kun jokin asia on kypsästi harkiten ja rehellisesti todettu oikeudenmukaiseksi, korkeimman vallan on toteutettava se empimättä ja ilman hetkenkään viivyttelyä. Koko valtakunnan hyvinvointi on korkeimman vallan harteilla. Sen ei pidä pelätä mahtavaa vastustusta, kun totuus ja maan paras on sen puolella. Jos jokin on tänään helppoa oikeudenmukaisuuden vallattua ihmisten omantunnon, tämä sama voi olla huomenna vaikeampaa, kun oikeudenmukaisuus on unohtunut, ja ylihuomenna mahdotonta, kun omanvoitonpyynti on ehtinyt tarttua aseisiin. Jos sotilas pystyy rohkeutensa kerättyään käymään ensi askelella vihollisensa kimppuun, hänellä riittää rohkeutta vihollisen lyömiseen. Mutta jos hän ensiksi perääntyy odottaakseen otollisempaa tilaisuutta, hän menettää usein sen, joka hänellä jo on; toisen rohkeus kasvaa, mutta hänellä se hupenee, ja silloin on lopulta parasta laskea kivääri.

Lopuksi on sanottava, että mainitut ominaisuudet eivät aina ole yleisiä, ja siten vapaan kansan on syytä uskoa asiansa mieluummin monien kuin harvojen käsiin. Mitä useammalle asiat uskotaan, sitä paremmin he edustavat yhteiskuntaa, sitä vaikeampi heitä on saada ajamaan yksipuolisia etuja, sitä vaikeampi heitä on vaientaa uhkailuilla, sitä vähemmän he ovat lahjottavissa. Jos heitä on vähän ja jos enemmistö heistä toivoo voivansa osallistua vielä useammille valtiopäiville, luonnollisena seurauksena on säädöksiä, joilla heidän lukumääräänsä rajoitetaan sekä lisätään heidän valtuuksiaan samassa määrin ja vapautetaan heidät kaikesta vastuusta. Mutta kukapa ei tietäisi, että vapaa ja onnellinen yhteiskunta ei rakennu ainoastaan valtuutettujen, vaan myös heidät valtuuttaneiden vapaudesta.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: