Alkukieli
§. 31.
Jag nämde redan nyligen något om Rang-ordningen: Det samma måste jag här, som på sitt rätta ställe å nyo uprepa. Huru swåra påfölgder den har, är i flera utkomna skrifter nog wist. Tages intet denna sak med alfware an, och utan afseende på Ämbetsmännernas klagan, af Ständerna sjelfwa efter moget råd derom anstaltas, är intet möjeligit at häfwa twånget, hwarcken emellan Tärande och Närande, eller Tärande sins emellan.
När jordbruk och slögder är ömhet, och heder tilfallen, som förut är föreslagit, och Äm90betsmanna-myndigheten, utom ämbetet, på detta sättet indragen, ämbets-sökande minskade, arbetande förökte och uplifwade, då blifwer först rätta tiden, at göra wissa ämbeten et-twå eller högst tre-åriga. Då blifwer intet ämbetet mera något at fäckta efter, utan en skyldighet, som man ej får undandraga sig, när man dertil kallas. Och då, men ej förr kunna wi fägna oss öfwer frihetens seger.
När Rom skuddade af sig enwålds-oket, gjorde Brutus Borgmästare-regementet årligit, och deröfwer gör Livius en sådan anmärkning: ”Tro säkert friheten ledde mera sitt ursprung deraf, at Borgmästare-regementet war årligit, än at Kunga-magten på något sätt blef minskad.”
Wissa lifstids ämbeten hafwa föga upmuntran, och aldraminst på den fot de äro inrättade hos oss; men årliga deremot, de åstadbringa den redeligaste äntring, at den lilla tiden wi förestå en syssla, framför andra lysa af rättrådighet och dygd, och derigenom göra oss förtjenta af större förtroende hos Nation: Då har hwar ock en åhåga at göra sig hemma i Fäderneslandets Lagar, och at förstå hwad Swänsk Manna-rätt har at innebära: Då skämmes intet ämbets-mannen wid arbetet: då kunna wi med Engelsmannen sitta på wåra Sädes- och Ull-säckar at dömma, Generalen, såsom de första Romerska kallas från plogen,91 at anföra en Armeé, föra lyckliga krig, och när commando är alt, gå til plogen tilbaka.
- Lucius Junius Brutus var ledare för den revolt som ledde till att republiken grundades; en av republikens första konsuler.
- ”Tro säkert … blef minskad.”: Citat ur Livius Ab urbe condita 2.1.
- redeligaste äntring: rättvisaste tävling
- lust
- commando är alt: uppdraget är utfört
- Generalen, såsom de första Romerska ... plogen tillbaka: Syftar på den romerska politikern Lucius Quinctius Cincinnatus, som har prisats för bland annat sin höga moral som medborgare. När fienden hotade kallades han till diktator. Han plöjde sin åker då budet kom och han begav sig omedelbart till Rom där han besegrade fienden tillsammans med sina trupper. Han avsade sig sedan sin post som diktator och återvände hem för att fortsätta med arbetet på åkern, endast 16 dagar efter utnämningen. Se Livius, Ab urbe condita 3.26–30.
Suomi
§ 31
Mainitsin jo äsken jotakin arvojärjestyksestä ja sama on toistettava tässä oikeassa paikassaan. Useissa julkisuuteen tulleissa kirjoituksissa on osoitettu tarkasti, miten vaikeisiin seurauksiin tämä järjestys johtaa. Pakkoa ei saada poistetuksi kuluttavien ja tuottavien väliltä, eikä liioin kuluttavien keskuudesta, mikäli asiaa ei oteta vakavasti, ja mikäli itse säädyt eivät asiaa kypsästi harkittuaan ryhdy siinä toimenpiteisiin ja jätä virkamiesten valituksia huomiotta.
Kun maanviljelys ja käsityöammatit saavat osakseen myötätuntoa ja kunniaa, kuten edellä on esitetty,90 virkamiesten arvoasemaa viranhoidon ulkopuolella alennetaan, virkojen tavoittelijoiden määrä vähenee ja työtä tekevien joukko lisääntyy ja saa osakseen kannustusta, vasta silloin on oikea aika tehdä tietyistä viroista yksi- tai kaksivuotisia tai korkeintaan kolmivuotisia. Silloin virkoja ei enää tavoitella, vaan niihin kutsutaan ja niistä tulee velvollisuus, josta ei saa kieltäytyä. Voimme iloita vapauden voitosta siinä vaiheessa, mutta ei sitä ennen.
Kun Rooma ravistautui irti yksinvallan ikeestä, Brutus teki konsulien toimikaudesta yksivuotisen. Livius huomauttaa tästä: ”Voi varmasti uskoa, että vapaus sai alkunsa pikemminkin konsulien kauden lyhentämisestä yhteen vuoteen kuin kuninkaanvallan vähenemisestä tavalla tai toisella.”
Juuri mikään ei ole kannustamassa tiettyjen elinikäisten virkojen haltijoita, ja kaikkein vähiten näin tapahtuu meidän virkakäytännössämme. Sitä vastoin yksivuotiset virat sytyttävät meissä kipinän rehelliseen kilpailuun, jolloin ennen muuta oikeudenmukaisuus ja hyveellisyys tulevat viranhoidon lyhyenä kautena esiin ja siten viranhoitaja ansaitsee kansakunnalta suurempaa luottamusta. Silloin jokainen haluaa tuntea isänmaan lait ja ymmärtää mitä Ruotsin miesten oikeuksilla tarkoitetaan. Silloin virkamies ei häpeä työtään, silloin voimme englantilaisten tavoin pitää oikeuden istuntoa vilja- ja villasäkkiemme päällä istuen ja kutsua ensimmäisten roomalaisten tavoin kenraalin aurankurjesta91 komentamaan armeijaa ja käymään onnekasta sotaa. Kun tehtävä on sitten suoritettu, palaa kenraali auralleen.
- Brutus teki konsulien toimikaudesta yksivuotisen: Lucius Junius Brutus oli Rooman tasavallan perustamiseen johtaneen vallankumouksen johtaja ja yksi tasavallan ensimmäisistä konsuleista. Konsulit olivat Rooman tasavallan korkeimpia virkamiehiä, jotka valittiin aina vuodeksi kerrallaan.
- Lainaus Liviuksen teoksesta Ab urbe condita 2.1.
- kutsua ensimmäisten roomalaisten tavoin kenraalin ... auralleen: Viittaa roomalaiseen poliitiikkoon Lucius Quinctius Cincinnatukseen, jota on arvostettu mm. hänen osoittamansa korkean kansalaismoraalin takia. Kun hänet vihollisen uhatessa kutsuttiin diktaattoriksi, hän oli kyntämässä peltoaan. Hän lähti välittömästi Roomaan ja löi joukkoineen vihollisen. Tämän jälkeen hän luopui diktaattorin asemastaan ja palasi tilalleen kyntämään, vain 16 päivää nimityksensä jälkeen. Ks. Livius, Ab urbe condita 3.26–30.
Englanti
§ 31
I have just made some reference to the ranking of professions; I must again repeat that here, as well as in its proper place. Its serious consequences have been fully demonstrated in several publications. Unless this matter is dealt with seriously and the Estates themselves, without regard to the complaints of the officials, after mature consideration, adopt measures regarding it, it will not be possible to remove the constraints either between consumers and producers or between the consumers themselves.
When agriculture and crafts have been accorded concern and respect, as proposed above, and90 the authority of officials, outside their official sphere, has been limited in that manner, the number of applicants for offices has been reduced and the number and motivation of working people have been increased, only then will it be the right time to make appointments to certain offices for periods of one, two or at most three years. Then no office will any longer be something to compete for, but a duty that one cannot evade when called upon to perform it. And then, but not before, we will be able to rejoice at the victory of freedom.
When Rome threw off the yoke of autocracy, Brutus made the consuls annual, on which Livy comments: “Believe me, freedom owed its origin more to the fact that the consuls were annual than that the royal power was in any way reduced.”
Certain appointments for life are not very encouraging, least of all on the basis on which they exist among us, but annual ones, on the contrary, cause us to engage in a perfectly honest competition to excel others in integrity and virtue during the brief time that we hold an office and thus make ourselves more deserving of confidence from the nation. Then everyone is also inclined to become familiar with the laws of the fatherland and to understand what the rights of a Swedish man involve; then the official will not be ashamed of work; then we shall be able like the English to sit in judgment on our sacks of grain and wool, and a general, like the earliest Roman ones, will be called from the plough91 to lead an army, conduct successful wars and, when his command terminates, return to the plough.
- in several publications: Chydenius is most probably referring here to Anders Nordencrantz, who in a number of contemporary pamphlets and texts directed an angry critique against the growth of the state bureaucracy.
- Brutus made the consuls annual: the two consuls were the highest officials in the Roman Republic and were elected by the people for a one-year term.
- Believe me, freedom . . . was in any way reduced.: cited from Livy’s Ab urbe condita 2.1.
- a general, like the earliest Roman ones: Refers to Lucius Quinctius Cincinnatus (519–438 BC), a politician in the Roman Republic who served as consul in 460 BC and dictator in 458 BC and 439 BC. Cincinnatus was appreciated for his modesty and high civic virtue. He was ploughing his field when he received a group of senators, who informed him that he had been named dictator. He immediately left for Rome and conquered the enemy, after which he resigned as dictator and returned to his estate, only 16 days later. See Livy, Ab urbe condita 3.26–30.
