Edellinen jakso: Maastamuutto, § 20
Seuraava jakso: Maastamuutto, § 22
§ 21
Ruotsin kansalaiset kärsivät yleisesti 2) oikeudenkäynneissä esiintyvästä pakosta. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa on tärkeimpiä asioita. Jokaisella kansalaisella on oikeus nauttia sitä niin kauan kuin hän täyttää velvoituksensa. Kaikki myös tarvitsevat59 sitä, muutoin he tulisivat toistensa sortamiksi. Tästä syystä he ovat sitoutuneet yhteiskunnan jäseniksi, maksavat veroa ja noudattavat määräyksiä.
Silloin kun oikeudenmukaisuus on vallalla, hyve saa palkkansa, tunnekuohut tasaantuvat, epäoikeudenmukaisuus suitsitaan, kopeudesta ojennetaan, viattomuutta suojellaan ja paheista rangaistaan ilman armeliaisuutta ja katsomatta henkilöön, mutta eniten rangaistaan niitä, jotka rikkovat kuninkaan alamaisilleen valansa nojalla lupaamaa rauhaa. Ellei näin tapahdu, oikeudenkäynteihin tulee pakkoa, joka herättää tyytymättömyyttä ja valituksia ja on mukana aiheuttamassa maastamuuttoakin.
Jätän tällä kerralla tutkimatta, aiheutuuko tämä pakko siitä lainsäädäntömme virheestä, että virkamiehillemme on annettu liian vähän vastuuta, että heillä on osansa lainsäädäntövallassa, vai johtuuko se leväperäisestä valvonnasta tai tapainturmeluksesta. Jos oikeudenkäynneissämme on todellakin jotain pakkoa, sen vaikutukset kuuluvat juuri tähän yhteyteen, johtuu se sitten mistä tahansa.
En halua vedota rahvaan yleisiin valituksiin ja tyytymättömyyteen, vaikka se onkin vahva todiste, eikä tila salli esittää tässä niitä monia valituksia kärsityistä vääryyksistä, joita kaupungeista ja maaseudulta tulee päivittäin. Puutun ainoastaan kolmeen tapahtumaan, joiden totuus on selvinnyt korkeimmalle vallalle jo niin pitkälle, ettei kukaan voi sitä kieltää ja se säilyy jälkimaailmallekin.60
Erään upseerin käskystä muutamat sotilaat pidättivät yöllä vuoteesta kunniallisen säätyläisen (hänen asemaansa ei tosin pidä kiinnittää huomiota, koska kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on samat oikeudet). Häneltä otettiin asiapaperit, ja hänet vangittiin ilman kuulusteluja ja hänen syyllisyyttään osoittamatta. Hänet heitettiin pimeään torniin puoleksitoista vuodeksi, pidettiin kylmyydessä ja kurjuudessa, erossa vaimosta ja lapsista eikä hänen annettu osoittaa syyttömyyttään eikä sanottu kuka häntä syytti. Tämän kertominen puistattaa. Hän menetti terveytensä ja kun hänen asiansa vihdoin viimein tutkittiin, hänet todettiin täysin tahrattomaksi. Itse säädyt ovat julistaneet hänet syyttömäksi ja vääryyttä kärsineeksi, mutta hänen vainoajansa on unohdettu kokonaan. Hänelle riitti kurjuudessaan, että syyttömyys selvisi, mutta rauhan rikkomista ei tällä ole suinkaan sovitettu eikä yleistä turvallisuutta palautettu. Tällaiset jutut vaativat kostoa. Älkäämme unohtako niitä. Lapsemme kaivavat ne kyllä uudelleen esiin ja esittelevät jälkimaailmalle meidän aikamme häpeäksi.
Herra Nordencrantz ja hänen kriitikkonsa ovat ottaneet esille kauan kestäneen omaisuutta koskeneen riidan1. Ostaja uupui täysin käytyään 20 vuodessa läpi kaikki oikeusistuimet ja lopulta hän menetti 300 000 taaleria joutuessaan tekemään sovitteluratkaisun, jotta pelastaisi loput omaisuudestaan. Jutun eri puoliin ei tarvitse tässä puuttua, sillä niitä on selvitelty tarkoin, tosin kyseisten henkilöiden nimiä mainitsematta.61
Ajan säästämiseksi voidaan kolmanneksi ottaa 16. pykälässä mainittu muutamien verotalonpoikien ja ruukinomistajien oikeudenkäynti, joka kesti pitkään. Talonpoikien vuosikausien kärsimys, useiden tuhansien taalereiden menetys, kalliit oikeudenkäynnit, alioikeudessa ja korkeammassa oikeusistuimessa selvästi lainvastaisia tuomioita vastaan korvattiin palauttamalla heille ne 60 hopeataaleria, jotka heidät oli väärin perustein tuomittu maksamaan.
Kertokaahan onko montaa säätyläistä, jotka veisivät asiansa loppuun asti yhtä johdonmukaisesti, kustannuksia säästämättä ja yhtä väsymättömästi ja kärsivällisesti? Heitä ei ole edes yhtä sadassa. Miten samaa voidaan sitten vaatia edes yhdeltä tuhannesta rahvaan edustajasta? Useimmat joutuvat antamaan periksi, mikä usein voikin olla hyväksi. Voidaanko vaatia, että tällaisten poloisten pitäisi rakastaa isänmaataan? Sydämeni itkee verta. Mutta siirtykäämme kiireesti näistä murheellisista näkymistä toiseen asiaan.
§. 21.
Swenska Undersåtare i gemen lida 2) af twång i Rättegångar. Rättwisans skipning i et Samhälle är en hufwudsak. Hwar Undersåte, så länge han står i sina förbindelser, är berättigad, at njuta den samma: Alla behöfwa59 den ock, annars förtryckas de af hwar andra. Detta är orsaken hwarföre de sworit sig til et Samfund, ärlägga skatt och lyda befallningar.
När rättwisan uprätthålles, då lönas dygden, då tämjes yrslan, då betslas wrångwisan2, då näpses3 högmod, då skyddas oskulden, och lasterna straffas utan skonsmål4 och anseende, men de mäst som förstöra den frid Konungen sina Undersåtare sworet hafwer. Går annors til, är twång i rättegångar för handen, som upwäcker missnöje och klagomål, och wärkar äfwen på utflyttningar.
Jag går denna gång förbi at undersöka, om sådant flyter af fel i wåra författningar af mindre answar för wåra Ämbetsmän, af deras delacktighet i den Lagstiftande magten, af lam upsigt eller af wåra seders förderf; men om något twång i rättegångar hos oss wärckeligen gifwes, det må då flyta af hwad källa som hälst och dess wärckan hörer egenteligen hit.
Jag wil intet beropa mig på Menighetens Allmänna klagan och missnöje, ehuru det är et starkt bewis: jag får ej rum at anföra många från Städer och Land dageligen inlöpande klagomål öfwer lidna oförrätter: Trenne händelser wil jag allenast omröra, hwilkas sanning redan så upklarnat för Högsta magten, at den af ingom kan nekas, och står för wåra efterkommandes ögon.60
En redelig Medborgare af Stånd, hwarpå likwäl ej bör hafwas afseende, ty alla äga i Samfundet lika rätt, blef efter order af en Officer med några gemena5 grepen om natten på sin säng, hans handlingar ifrån honom tagna, och han, ohörd, oöfwertygad, fängslad, kastad i torn och mörcker i halft annat års tid, i köld och elände, skild från hustru och barn, utan at få wisa sin oskuld, eller få weta sin anklagare. Jag rys at tala derom. Han förlorade der sin hälsa, och när hans sak ändteligen blef ransakad, fants den utan minsta fläck. Ständerna sjelfwa förklara honom för oskyldig och lidande, men hans förföljare blifwa aldeles bortglömda. För honom i sin uselhet war det alt nog, at hans oskuld upklarnade, men freds-brottet är ingalunda dermed försont, och allmänna säkerheten återstäld. Sådane saker ropa hämd: lät oss intet glömma bort dem: wåra barn gräfwa dock up dem ånyo, och til wår tids nesa6 lägga dem för efterkommanderna.
En långsam egendoms twist är uptagen af Herr Nordencrantz och dess Criticus7, der köparen genom 20 årig process utmattades wed alla instantier, och blef ändteligen med förlust af 300 000 Daler twungen til förlikning, för at rädda det återstående af sin egendom ifrån samma öde. Saken är med sina omständigheter så noga utredd, fast utan at nämna personer, at det ej här behöfwer anföras.61
At spara tiden, kan tredje rummet fyllas med den i §. 16. anförda långwarige process emellan några Skatte-bönder och några Bruks-innehafware, der mång-årigt lidande, flere tusende dalers förlust, kostsam rättegång, Öfwer- och Underrätters, mot klar Lag stridande domar rättas, med de 60 Daler Silfwermynts åter betalande, som de blifwit orätt sakfälta til.
Säger mig huru många Stånds-personer finnas, som med sådan redighet, ospard kostnad, och outtrötteligit tålamod kunna leda sin sak til fullkomligit slut? Intet en bland hundrade. Huru kan det då begäras af en bland tusende af Allmogen? De flästa måste först duka under, hwilket ock ofta kan wara så godt. Kan det begäras at sådana uslingar skola älska Fäderneslandet. Mitt hjerta blöder. Men lätt oss skynda oss bort från dessa bedröfweliga bilder til något annat.
§ 21
Ruotsin kansalaiset kärsivät yleisesti 2) oikeudenkäynneissä esiintyvästä pakosta. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa on tärkeimpiä asioita. Jokaisella kansalaisella on oikeus nauttia sitä niin kauan kuin hän täyttää velvoituksensa. Kaikki myös tarvitsevat59 sitä, muutoin he tulisivat toistensa sortamiksi. Tästä syystä he ovat sitoutuneet yhteiskunnan jäseniksi, maksavat veroa ja noudattavat määräyksiä.
Silloin kun oikeudenmukaisuus on vallalla, hyve saa palkkansa, tunnekuohut tasaantuvat, epäoikeudenmukaisuus suitsitaan, kopeudesta ojennetaan, viattomuutta suojellaan ja paheista rangaistaan ilman armeliaisuutta ja katsomatta henkilöön, mutta eniten rangaistaan niitä, jotka rikkovat kuninkaan alamaisilleen valansa nojalla lupaamaa rauhaa. Ellei näin tapahdu, oikeudenkäynteihin tulee pakkoa, joka herättää tyytymättömyyttä ja valituksia ja on mukana aiheuttamassa maastamuuttoakin.
Jätän tällä kerralla tutkimatta, aiheutuuko tämä pakko siitä lainsäädäntömme virheestä, että virkamiehillemme on annettu liian vähän vastuuta, että heillä on osansa lainsäädäntövallassa, vai johtuuko se leväperäisestä valvonnasta tai tapainturmeluksesta. Jos oikeudenkäynneissämme on todellakin jotain pakkoa, sen vaikutukset kuuluvat juuri tähän yhteyteen, johtuu se sitten mistä tahansa.
En halua vedota rahvaan yleisiin valituksiin ja tyytymättömyyteen, vaikka se onkin vahva todiste, eikä tila salli esittää tässä niitä monia valituksia kärsityistä vääryyksistä, joita kaupungeista ja maaseudulta tulee päivittäin. Puutun ainoastaan kolmeen tapahtumaan, joiden totuus on selvinnyt korkeimmalle vallalle jo niin pitkälle, ettei kukaan voi sitä kieltää ja se säilyy jälkimaailmallekin.60
Erään upseerin käskystä muutamat sotilaat pidättivät yöllä vuoteesta kunniallisen säätyläisen (hänen asemaansa ei tosin pidä kiinnittää huomiota, koska kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on samat oikeudet). Häneltä otettiin asiapaperit, ja hänet vangittiin ilman kuulusteluja ja hänen syyllisyyttään osoittamatta. Hänet heitettiin pimeään torniin puoleksitoista vuodeksi, pidettiin kylmyydessä ja kurjuudessa, erossa vaimosta ja lapsista eikä hänen annettu osoittaa syyttömyyttään eikä sanottu kuka häntä syytti. Tämän kertominen puistattaa. Hän menetti terveytensä ja kun hänen asiansa vihdoin viimein tutkittiin, hänet todettiin täysin tahrattomaksi. Itse säädyt ovat julistaneet hänet syyttömäksi ja vääryyttä kärsineeksi, mutta hänen vainoajansa on unohdettu kokonaan. Hänelle riitti kurjuudessaan, että syyttömyys selvisi, mutta rauhan rikkomista ei tällä ole suinkaan sovitettu eikä yleistä turvallisuutta palautettu. Tällaiset jutut vaativat kostoa. Älkäämme unohtako niitä. Lapsemme kaivavat ne kyllä uudelleen esiin ja esittelevät jälkimaailmalle meidän aikamme häpeäksi.
Herra Nordencrantz ja hänen kriitikkonsa ovat ottaneet esille kauan kestäneen omaisuutta koskeneen riidan8. Ostaja uupui täysin käytyään 20 vuodessa läpi kaikki oikeusistuimet ja lopulta hän menetti 300 000 taaleria joutuessaan tekemään sovitteluratkaisun, jotta pelastaisi loput omaisuudestaan. Jutun eri puoliin ei tarvitse tässä puuttua, sillä niitä on selvitelty tarkoin, tosin kyseisten henkilöiden nimiä mainitsematta.61
Ajan säästämiseksi voidaan kolmanneksi ottaa 16. pykälässä mainittu muutamien verotalonpoikien ja ruukinomistajien oikeudenkäynti, joka kesti pitkään. Talonpoikien vuosikausien kärsimys, useiden tuhansien taalereiden menetys, kalliit oikeudenkäynnit, alioikeudessa ja korkeammassa oikeusistuimessa selvästi lainvastaisia tuomioita vastaan korvattiin palauttamalla heille ne 60 hopeataaleria, jotka heidät oli väärin perustein tuomittu maksamaan.
Kertokaahan onko montaa säätyläistä, jotka veisivät asiansa loppuun asti yhtä johdonmukaisesti, kustannuksia säästämättä ja yhtä väsymättömästi ja kärsivällisesti? Heitä ei ole edes yhtä sadassa. Miten samaa voidaan sitten vaatia edes yhdeltä tuhannesta rahvaan edustajasta? Useimmat joutuvat antamaan periksi, mikä usein voikin olla hyväksi. Voidaanko vaatia, että tällaisten poloisten pitäisi rakastaa isänmaataan? Sydämeni itkee verta. Mutta siirtykäämme kiireesti näistä murheellisista näkymistä toiseen asiaan.
§ 21
Swedish citizens as a whole suffer, second, from constraint in lawsuits. The administration of justice in a society is a matter of the greatest importance. Every subject, as long as he fulfils his obligations, is entitled to benefit from it; all are indeed in need59 of it, or else they will be oppressed by each other. That is the reason why they have sworn obeisance to a society, pay tax and obey orders.
When justice is upheld, virtue is rewarded, excess is controlled, injustice is curbed, arrogance is chastised, innocence is protected and the vices are punished without mercy and regard to persons, but above all those who disturb that peace which the King has sworn to his subjects to uphold. If the opposite is the case, then constraints are present in the judicial system, which cause discontent and complaints and also have an effect on emigration.
On this occasion I will refrain from examining whether such things arise from faults in our legislation, from limited accountability on the part of our officials, from their complicity with the legislative authority, from feeble supervision or from a decline in our morals, but if any constraints in our judicial system really do exist among us, then regardless of how they have arisen, their effects are certainly relevant here.
I do not wish to refer to the general grievances and discontents of the common people, although they constitute strong evidence. I do not have the space to include the numerous grievances from town and country that are submitted daily with regard to injustices suffered. I will merely touch upon three events of which the truth has already become so apparent to the Sovereign Power that no one can deny it and it is on record for posterity.
60An upright citizen of rank, to which no regard should, however, be paid, as everyone in society has the same rights, was by order of an officer with a few privates seized at night in his bed, his papers taken from him and he, untried and unconvicted, fettered, thrown into a dungeon and darkness for a year and a half, in cold and wretched conditions, separated from his wife and children, without being allowed to prove his innocence or be informed of the identity of his accuser. I shudder to speak of this. He lost his health there, and when his case was finally examined, he was found to be without the slightest stain. The Estates themselves declared him innocent and wronged, but his persecutors were completely forgotten. For him in his misery it was enough that his innocence was made clear, but the breach of the peace is in no way redeemed thereby, nor the security of the general public restored. Such things cry out for vengeance. Let us not forget them; our children will in any case disinter them and present them to posterity, to the shame of our epoch.
A drawn-out property dispute is dealt with by Mr Nordencrantz9 and his critic, in which a purchaser was exhausted at every level by a 20-year-long process and was finally forced to accept a compromise settlement, with the loss of 300,000 daler, in order to save the remainder of his property from the same fate. The case has been so carefully analysed with all its circumstances, though without naming individuals, that it does not need to be recounted here.
61In order to save time, the third event may be represented by the protracted lawsuit mentioned above in § 16 between some farmers paying land tax and some owners of metalworks, in which wrongs suffered over many years, the loss of several thousand daler, an expensive lawsuit and judgments clearly contrary to law by both higher and lower courts are rectified, with the repayment of the 60 daler smt that they had been wrongly judged liable to pay.
Tell me how many persons of rank there are who are able to conduct their case to a definitive conclusion with such honesty, disregard of expense and unflagging patience? Not one in a hundred. How can it then be expected from one in a thousand of the country people? Most are bound to succumb before then, which may indeed often be just as well. Can one demand that such wretches should love their fatherland? My heart bleeds. But let us hasten from these lamentable scenes to something different.
§. 21.
Swenska Undersåtare i gemen lida 2) af twång i Rättegångar. Rättwisans skipning i et Samhälle är en hufwudsak. Hwar Undersåte, så länge han står i sina förbindelser, är berättigad, at njuta den samma: Alla behöfwa59 den ock, annars förtryckas de af hwar andra. Detta är orsaken hwarföre de sworit sig til et Samfund, ärlägga skatt och lyda befallningar.
När rättwisan uprätthålles, då lönas dygden, då tämjes yrslan, då betslas wrångwisan10, då näpses11 högmod, då skyddas oskulden, och lasterna straffas utan skonsmål12 och anseende, men de mäst som förstöra den frid Konungen sina Undersåtare sworet hafwer. Går annors til, är twång i rättegångar för handen, som upwäcker missnöje och klagomål, och wärkar äfwen på utflyttningar.
Jag går denna gång förbi at undersöka, om sådant flyter af fel i wåra författningar af mindre answar för wåra Ämbetsmän, af deras delacktighet i den Lagstiftande magten, af lam upsigt eller af wåra seders förderf; men om något twång i rättegångar hos oss wärckeligen gifwes, det må då flyta af hwad källa som hälst och dess wärckan hörer egenteligen hit.
Jag wil intet beropa mig på Menighetens Allmänna klagan och missnöje, ehuru det är et starkt bewis: jag får ej rum at anföra många från Städer och Land dageligen inlöpande klagomål öfwer lidna oförrätter: Trenne händelser wil jag allenast omröra, hwilkas sanning redan så upklarnat för Högsta magten, at den af ingom kan nekas, och står för wåra efterkommandes ögon.60
En redelig Medborgare af Stånd, hwarpå likwäl ej bör hafwas afseende, ty alla äga i Samfundet lika rätt, blef efter order af en Officer med några gemena13 grepen om natten på sin säng, hans handlingar ifrån honom tagna, och han, ohörd, oöfwertygad, fängslad, kastad i torn och mörcker i halft annat års tid, i köld och elände, skild från hustru och barn, utan at få wisa sin oskuld, eller få weta sin anklagare. Jag rys at tala derom. Han förlorade der sin hälsa, och när hans sak ändteligen blef ransakad, fants den utan minsta fläck. Ständerna sjelfwa förklara honom för oskyldig och lidande, men hans förföljare blifwa aldeles bortglömda. För honom i sin uselhet war det alt nog, at hans oskuld upklarnade, men freds-brottet är ingalunda dermed försont, och allmänna säkerheten återstäld. Sådane saker ropa hämd: lät oss intet glömma bort dem: wåra barn gräfwa dock up dem ånyo, och til wår tids nesa14 lägga dem för efterkommanderna.
En långsam egendoms twist är uptagen af Herr Nordencrantz och dess Criticus15, der köparen genom 20 årig process utmattades wed alla instantier, och blef ändteligen med förlust af 300 000 Daler twungen til förlikning, för at rädda det återstående af sin egendom ifrån samma öde. Saken är med sina omständigheter så noga utredd, fast utan at nämna personer, at det ej här behöfwer anföras.61
At spara tiden, kan tredje rummet fyllas med den i §. 16. anförda långwarige process emellan några Skatte-bönder och några Bruks-innehafware, der mång-årigt lidande, flere tusende dalers förlust, kostsam rättegång, Öfwer- och Underrätters, mot klar Lag stridande domar rättas, med de 60 Daler Silfwermynts åter betalande, som de blifwit orätt sakfälta til.
Säger mig huru många Stånds-personer finnas, som med sådan redighet, ospard kostnad, och outtrötteligit tålamod kunna leda sin sak til fullkomligit slut? Intet en bland hundrade. Huru kan det då begäras af en bland tusende af Allmogen? De flästa måste först duka under, hwilket ock ofta kan wara så godt. Kan det begäras at sådana uslingar skola älska Fäderneslandet. Mitt hjerta blöder. Men lätt oss skynda oss bort från dessa bedröfweliga bilder til något annat.
§ 21
Ruotsin kansalaiset kärsivät yleisesti 2) oikeudenkäynneissä esiintyvästä pakosta. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa on tärkeimpiä asioita. Jokaisella kansalaisella on oikeus nauttia sitä niin kauan kuin hän täyttää velvoituksensa. Kaikki myös tarvitsevat59 sitä, muutoin he tulisivat toistensa sortamiksi. Tästä syystä he ovat sitoutuneet yhteiskunnan jäseniksi, maksavat veroa ja noudattavat määräyksiä.
Silloin kun oikeudenmukaisuus on vallalla, hyve saa palkkansa, tunnekuohut tasaantuvat, epäoikeudenmukaisuus suitsitaan, kopeudesta ojennetaan, viattomuutta suojellaan ja paheista rangaistaan ilman armeliaisuutta ja katsomatta henkilöön, mutta eniten rangaistaan niitä, jotka rikkovat kuninkaan alamaisilleen valansa nojalla lupaamaa rauhaa. Ellei näin tapahdu, oikeudenkäynteihin tulee pakkoa, joka herättää tyytymättömyyttä ja valituksia ja on mukana aiheuttamassa maastamuuttoakin.
Jätän tällä kerralla tutkimatta, aiheutuuko tämä pakko siitä lainsäädäntömme virheestä, että virkamiehillemme on annettu liian vähän vastuuta, että heillä on osansa lainsäädäntövallassa, vai johtuuko se leväperäisestä valvonnasta tai tapainturmeluksesta. Jos oikeudenkäynneissämme on todellakin jotain pakkoa, sen vaikutukset kuuluvat juuri tähän yhteyteen, johtuu se sitten mistä tahansa.
En halua vedota rahvaan yleisiin valituksiin ja tyytymättömyyteen, vaikka se onkin vahva todiste, eikä tila salli esittää tässä niitä monia valituksia kärsityistä vääryyksistä, joita kaupungeista ja maaseudulta tulee päivittäin. Puutun ainoastaan kolmeen tapahtumaan, joiden totuus on selvinnyt korkeimmalle vallalle jo niin pitkälle, ettei kukaan voi sitä kieltää ja se säilyy jälkimaailmallekin.60
Erään upseerin käskystä muutamat sotilaat pidättivät yöllä vuoteesta kunniallisen säätyläisen (hänen asemaansa ei tosin pidä kiinnittää huomiota, koska kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on samat oikeudet). Häneltä otettiin asiapaperit, ja hänet vangittiin ilman kuulusteluja ja hänen syyllisyyttään osoittamatta. Hänet heitettiin pimeään torniin puoleksitoista vuodeksi, pidettiin kylmyydessä ja kurjuudessa, erossa vaimosta ja lapsista eikä hänen annettu osoittaa syyttömyyttään eikä sanottu kuka häntä syytti. Tämän kertominen puistattaa. Hän menetti terveytensä ja kun hänen asiansa vihdoin viimein tutkittiin, hänet todettiin täysin tahrattomaksi. Itse säädyt ovat julistaneet hänet syyttömäksi ja vääryyttä kärsineeksi, mutta hänen vainoajansa on unohdettu kokonaan. Hänelle riitti kurjuudessaan, että syyttömyys selvisi, mutta rauhan rikkomista ei tällä ole suinkaan sovitettu eikä yleistä turvallisuutta palautettu. Tällaiset jutut vaativat kostoa. Älkäämme unohtako niitä. Lapsemme kaivavat ne kyllä uudelleen esiin ja esittelevät jälkimaailmalle meidän aikamme häpeäksi.
Herra Nordencrantz ja hänen kriitikkonsa ovat ottaneet esille kauan kestäneen omaisuutta koskeneen riidan16. Ostaja uupui täysin käytyään 20 vuodessa läpi kaikki oikeusistuimet ja lopulta hän menetti 300 000 taaleria joutuessaan tekemään sovitteluratkaisun, jotta pelastaisi loput omaisuudestaan. Jutun eri puoliin ei tarvitse tässä puuttua, sillä niitä on selvitelty tarkoin, tosin kyseisten henkilöiden nimiä mainitsematta.61
Ajan säästämiseksi voidaan kolmanneksi ottaa 16. pykälässä mainittu muutamien verotalonpoikien ja ruukinomistajien oikeudenkäynti, joka kesti pitkään. Talonpoikien vuosikausien kärsimys, useiden tuhansien taalereiden menetys, kalliit oikeudenkäynnit, alioikeudessa ja korkeammassa oikeusistuimessa selvästi lainvastaisia tuomioita vastaan korvattiin palauttamalla heille ne 60 hopeataaleria, jotka heidät oli väärin perustein tuomittu maksamaan.
Kertokaahan onko montaa säätyläistä, jotka veisivät asiansa loppuun asti yhtä johdonmukaisesti, kustannuksia säästämättä ja yhtä väsymättömästi ja kärsivällisesti? Heitä ei ole edes yhtä sadassa. Miten samaa voidaan sitten vaatia edes yhdeltä tuhannesta rahvaan edustajasta? Useimmat joutuvat antamaan periksi, mikä usein voikin olla hyväksi. Voidaanko vaatia, että tällaisten poloisten pitäisi rakastaa isänmaataan? Sydämeni itkee verta. Mutta siirtykäämme kiireesti näistä murheellisista näkymistä toiseen asiaan.
§ 21
Swedish citizens as a whole suffer, second, from constraint in lawsuits. The administration of justice in a society is a matter of the greatest importance. Every subject, as long as he fulfils his obligations, is entitled to benefit from it; all are indeed in need59 of it, or else they will be oppressed by each other. That is the reason why they have sworn obeisance to a society, pay tax and obey orders.
When justice is upheld, virtue is rewarded, excess is controlled, injustice is curbed, arrogance is chastised, innocence is protected and the vices are punished without mercy and regard to persons, but above all those who disturb that peace which the King has sworn to his subjects to uphold. If the opposite is the case, then constraints are present in the judicial system, which cause discontent and complaints and also have an effect on emigration.
On this occasion I will refrain from examining whether such things arise from faults in our legislation, from limited accountability on the part of our officials, from their complicity with the legislative authority, from feeble supervision or from a decline in our morals, but if any constraints in our judicial system really do exist among us, then regardless of how they have arisen, their effects are certainly relevant here.
I do not wish to refer to the general grievances and discontents of the common people, although they constitute strong evidence. I do not have the space to include the numerous grievances from town and country that are submitted daily with regard to injustices suffered. I will merely touch upon three events of which the truth has already become so apparent to the Sovereign Power that no one can deny it and it is on record for posterity.
60An upright citizen of rank, to which no regard should, however, be paid, as everyone in society has the same rights, was by order of an officer with a few privates seized at night in his bed, his papers taken from him and he, untried and unconvicted, fettered, thrown into a dungeon and darkness for a year and a half, in cold and wretched conditions, separated from his wife and children, without being allowed to prove his innocence or be informed of the identity of his accuser. I shudder to speak of this. He lost his health there, and when his case was finally examined, he was found to be without the slightest stain. The Estates themselves declared him innocent and wronged, but his persecutors were completely forgotten. For him in his misery it was enough that his innocence was made clear, but the breach of the peace is in no way redeemed thereby, nor the security of the general public restored. Such things cry out for vengeance. Let us not forget them; our children will in any case disinter them and present them to posterity, to the shame of our epoch.
A drawn-out property dispute is dealt with by Mr Nordencrantz17 and his critic, in which a purchaser was exhausted at every level by a 20-year-long process and was finally forced to accept a compromise settlement, with the loss of 300,000 daler, in order to save the remainder of his property from the same fate. The case has been so carefully analysed with all its circumstances, though without naming individuals, that it does not need to be recounted here.
61In order to save time, the third event may be represented by the protracted lawsuit mentioned above in § 16 between some farmers paying land tax and some owners of metalworks, in which wrongs suffered over many years, the loss of several thousand daler, an expensive lawsuit and judgments clearly contrary to law by both higher and lower courts are rectified, with the repayment of the 60 daler smt that they had been wrongly judged liable to pay.
Tell me how many persons of rank there are who are able to conduct their case to a definitive conclusion with such honesty, disregard of expense and unflagging patience? Not one in a hundred. How can it then be expected from one in a thousand of the country people? Most are bound to succumb before then, which may indeed often be just as well. Can one demand that such wretches should love their fatherland? My heart bleeds. But let us hasten from these lamentable scenes to something different.
Edellinen jakso: Maastamuutto, § 20
Seuraava jakso: Maastamuutto, § 22
paikat: Ruotsi
Henkilöt: Nordencrantz (vuoteen 1743 Bachmanson), Anders
Raamatunkohdat:
Aiheet: