Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Maastamuutto

Maastamuutto, § 21

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 21

Ruotsin kansalaiset kärsivät yleisesti 2) oikeudenkäynneissä esiintyvästä pakosta. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen yhteiskunnassa on tärkeimpiä asioita. Jokaisella kansalaisella on oikeus nauttia sitä niin kauan kuin hän täyttää velvoituksensa. Kaikki myös tarvitsevat sitä, muutoin he tulisivat toistensa sortamiksi. Tästä syystä he ovat sitoutuneet yhteiskunnan jäseniksi, maksavat veroa ja noudattavat määräyksiä.

Silloin kun oikeudenmukaisuus on vallalla, hyve saa palkkansa, tunnekuohut tasaantuvat, epäoikeudenmukaisuus suitsitaan, kopeudesta ojennetaan, viattomuutta suojellaan ja paheista rangaistaan ilman armeliaisuutta ja katsomatta henkilöön, mutta eniten rangaistaan niitä, jotka rikkovat kuninkaan alamaisilleen valansa nojalla lupaamaa rauhaa. Ellei näin tapahdu, oikeudenkäynteihin tulee pakkoa, joka herättää tyytymättömyyttä ja valituksia ja on mukana aiheuttamassa maastamuuttoakin.

Jätän tällä kerralla tutkimatta, aiheutuuko tämä pakko siitä lainsäädäntömme virheestä, että virkamiehillemme on annettu liian vähän vastuuta, että heillä on osansa lainsäädäntövallassa, vai johtuuko se leväperäisestä valvonnasta tai tapainturmeluksesta. Jos oikeudenkäynneissämme on todellakin jotain pakkoa, sen vaikutukset kuuluvat juuri tähän yhteyteen, johtuu se sitten mistä tahansa.

En halua vedota rahvaan yleisiin valituksiin ja tyytymättömyyteen, vaikka se onkin vahva todiste, eikä tila salli esittää tässä niitä monia valituksia kärsityistä vääryyksistä, joita kaupungeista ja maaseudulta tulee päivittäin. Puutun ainoastaan kolmeen tapahtumaan, joiden totuus on selvinnyt korkeimmalle vallalle jo niin pitkälle, ettei kukaan voi sitä kieltää ja se säilyy jälkimaailmallekin.

Erään upseerin käskystä muutamat sotilaat pidättivät yöllä vuoteesta kunniallisen säätyläisen (hänen asemaansa ei tosin pidä kiinnittää huomiota, koska kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on samat oikeudet). Häneltä otettiin asiapaperit, ja hänet vangittiin ilman kuulusteluja ja hänen syyllisyyttään osoittamatta. Hänet heitettiin pimeään torniin puoleksitoista vuodeksi, pidettiin kylmyydessä ja kurjuudessa, erossa vaimosta ja lapsista eikä hänen annettu osoittaa syyttömyyttään eikä sanottu kuka häntä syytti. Tämän kertominen puistattaa. Hän menetti terveytensä ja kun hänen ­asiansa vihdoin viimein tutkittiin, hänet todettiin täysin tahrattomaksi. Itse säädyt ovat julistaneet hänet syyttömäksi ja vääryyttä kärsineeksi, mutta hänen vainoajansa on unohdettu kokonaan. Hänelle riitti kurjuudessaan, että syyttömyys selvisi, mutta rauhan rikkomista ei tällä ole suinkaan sovitettu eikä yleistä turvallisuutta palautettu. Tällaiset jutut vaativat kostoa. Älkäämme unohtako niitä. Lapsemme kaivavat ne kyllä uudelleen esiin ja esittelevät jälkimaailmalle meidän aikamme häpeäksi.

Herra Nordencrantz ja hänen kriitikkonsa ovat ottaneet esille kauan kestäneen omaisuutta koskeneen riidan1. Ostaja uupui täysin käytyään 20 vuodessa läpi kaikki oikeusistuimet ja lopulta hän menetti 300 000 taaleria joutuessaan tekemään sovitteluratkaisun, jotta pelastaisi loput omaisuudestaan. Jutun eri puoliin ei tarvitse tässä puuttua, sillä niitä on selvitelty tarkoin, tosin kyseisten henkilöiden nimiä mainitsematta.

Ajan säästämiseksi voidaan kolmanneksi ottaa 16. pykälässä mainittu muutamien verotalonpoikien ja ruukinomistajien oikeudenkäynti, joka kesti pitkään. Talonpoikien vuosikausien kärsimys, useiden tuhansien taalereiden menetys, kalliit oikeudenkäynnit, alioikeudessa ja korkeammassa oikeusistuimessa selvästi lainvastaisia tuomioita vastaan korvattiin palauttamalla heille ne 60 hopeataaleria, jotka heidät oli väärin perustein tuomittu maksamaan.

Kertokaahan onko montaa säätyläistä, jotka veisivät asiansa loppuun asti yhtä johdonmukaisesti, kustannuksia säästämättä ja yhtä väsymättömästi ja kärsivällisesti? Heitä ei ole edes yhtä sadassa. Miten samaa voidaan sitten vaatia edes yhdeltä tuhannesta rahvaan edustajasta? Useimmat joutuvat antamaan periksi, mikä usein voikin olla hyväksi. Voidaanko vaatia, että tällaisten poloisten pitäisi rakastaa isänmaataan? Sydämeni itkee verta. Mutta siirtykäämme kiireesti näistä murheellisista näkymistä toiseen ­asiaan.


  1. Herra Nordencrantz ja hänen kriitikkonsa ... riidan: Anders Nordencrantz julkaisi 1754–1762 joukon kirjoituksia, joissa hän käsitteli ehdotustaan oikeudenkäyntien lyhentämisestä, esim. Tankar om rättegångars förkårtande i Swerige (1754). Kun hänen näkemyksiään arvosteltiin Stockholms Post-Tidningar -lehdessä 25.9.1758, hän vastasi julkaisemalla lukuisia muistutuksia, huomautuksia, väliaikaisia ja seikkaperäisiä vastauksia. Tässä tarkoitettua pitkäksi venynyttä oikeusprosessia hän kuvaa yksityiskohtaisesti kirjoituksissa Interims swar på de oförgripeliga påminnelser... (1758), s. 51–60 ja Til Riksens Höglofl. Ständer församlade vid riksdagen 1760... (1759), s. 217–227.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: