Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Maastamuutto

Maastamuutto, § 10

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 10

Ruotsin maanviljelyksen esteinä ovat 1) pienet ja jakamattomat tilukset1. Omistajat ryöstävät yhteismetsiään toinen toistaan enemmän käyttäessään rajattomasti puuta laivanrakennukseen, sahatavaraksi, tervanpolttoon, haloiksi, hiilenpolttoon, kaskenpolttoon sekä tarpeettomaan aitojen ja talojen rakentamiseen. Jakamattomia ja yhteisesti käytettyjä niittyjä hoidetaan huonoimmin, ja ne alkavat pian metsittyä ja sammaloitua. Pienistä peltotilkuista on runsaasti vaivaa, mutta ne antavat vähän satoa ja estävät maanviljelyksen kukoistusta, johon päästään muuttamalla peltoja niityiksi ja niittyjä pelloiksi.

Apu tulee useimmille alueille liian myöhään, ellei löydetä parempia oiko­teitä maiden jakamiseksi ja isojaon toimittamiseksi tai näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi tähänastista ponnekkaammin ja valvotummin. Puoli vuosisataakaan tuskin riittää jaon toimittamiseksi laajassa läänissä, vaikka mitä runsaslukuisin virkamieskunta olisi sitä tekemässä. Vaikka pitäjässä olisikin jo aiemmin toimitettu mittaukset, vähäisimmätkin laiminlyönnit aiheuttavat käytännön vaikeuksia kun useat eri aikoina tehdyt mittaukset sovitetaan isojaossa yhteen. Siten suurin osa mittauksista jouduttaneen uusimaan ja rahvaan ja kruunun on vastattava uudelleen kustannuksista. Tästä pääsen muistuttamatta toiseen ruotsalaista maankamaraamme kiusaavaan pakkoon, nimittäin mittauksiin, joita ei tehdä kyllin tarmokkaasti ja tarkasti.

Maanmittauskomissiota2 perustettaessa puhuttiin paljon työn ponnekkuudesta ja järjestyksestä sekä siitä, että mittaukset ja isojako saataisiin laajassa Suomessa toimitetuksi muutamassa vuodessa. Valtakunnan kunnianarvoisia säätyjäkin ilahdutettiin tällaisilla lupauksilla, ja nopeuttaakseen tätä hyödyllistä työtä säädyt lisäsivät huomattavasti kyseistä virkamieskuntaa perustamalla uuden maanmittauskomission. Mutta pidetäänkö lupaukset tai voidaanko ne pitää, siitä saamme todistuksen jo nyt ja vielä paremmin tulevaisuudessa, etenkin jos mittaukset aloitetaan kaikilla kulmilla yhtä aikaa, jos monet tekevät päällekkäistä työtä, jos maanmittareita siirretään pitäjästä ja läänistä toiseen ennen kuin he ovat saaneet työnsä päätökseen ja joskus jopa ennen kuin he ovat aloittaneetkaan, tai jos heille annetaan virkavapautta vaikka työt ovat kesken.

Onkohan tämä laskettava maanviljelyksen vähäpätöisimpien esteiden joukkoon? Vai kuuluuko asia niihin salaisuuksiin, joihin ei saa puuttua?


  1. pienet ja jakamattomat tilukset: Viittaa ennen isojakoa vallinneeseen tilanteeseen. Suurta osaa metsistä ei ollut jaettu lainkaan, jolloin kuka tahansa saattoi käyttää tai – mihin tässä viitataan – väärinkäyttää niitä.
  2. Vuosien 1746–1747 valtiopäivillä Suomen taloudellinen kehittäminen tuli voimakkaasti esiin, ja tähän liittyen valtiopäivät asettivat Suomea varten maanmittauskomission, jonka palveluksessa työskenteli n. 20 maanmittaria 1748–1767. Sen rinnalle perustettiin 1756 huomattavasti suurempi ns. uusi komissio, jonka tehtävänä oli ennen kaikkea isojaon suorittaminen. Myssyjen valtaannousun jälkeen komissiot lakkautettiin 1765–1766 valtiopäivillä.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: