Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Maastamuutto

Maastamuutto, § 1

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 1

Maa ilman asukkaita on autiomaa. Valtakunta ilman alamaisia on pelkkä varjo, joka ei pelota muita kuin niitä, jotka luulevat sen olevan asuttu. Laajat hallintoalueen rajat näyttävät kartalla mahtavilta, mutta eivät itsessään merkitse mitään. Muussa tapauksessa Aasian suuri tataarivaltakunta1 olisi maailman mahtavin. Palestiinasta tulee aavikkoa, kun työntekijät kuolevat tai muuttavat pois, mutta Ruija ja Lappi muuttuvat Kanaanin maaksi silloin kun ihmiset asuttavat niitä.

Kuinka monet tuhannet ruotsalaiset ovatkaan kaatuneet yrittäessään sodissa laajentaa alueitamme. Mutta kuinka harvat ovat vakavasti pohtineet, miten edes vanhat alueet voisi täyttää ihmisillä. Samaan tulokseen voidaan kyllä päästä molemmilla tavoilla. Olemme silloin tällöin leikanneet isoja viipaleita naapurimaistamme, mutta ennen kuin olemme lopettaneet pelin, naapurit ovat useimmiten saaneet kaksoispietin ja koko panoksen2. Me tappelemme maasta, jota meillä on kylliksi, mutta panemme peliin sen asian, joka on kaikkein välttämättömin.

Pohjoiset kansat ovat muinaisina aikoina olleet alkujuurena monille muille kansoille. Ne ovat täyttäneet maansa asukkailla ja rikastuttaneet muita ylijäämällä. Vaikka etelämaalaiset pitävätkin Ruotsin ilmanalaa ankarana, se ei ole meille siedettävä vain tottumuksesta, kuten Seneca3 luuli. Ilmaston ansiosta maamme asukkaat välttyvät monilta tartuntataudeilta, jotka vaivaavat muita, se tekee kansan hedelmälliseksi ja karaisee lasten luonnetta jo kehdosta pitäen. Kansaa harventava rutto ei ole nyt yli 50 vuoteen vieraillut Pohjolassamme. Kulkutaudit liikkuvat täällä harvoin ja ne ovat kestettävissä.

Suotuisa aikakausi onkin säästelemättä tuonut isänmaalle onnea. Voimme laskea yli 40 vuotta siitä, kun Ruotsi vapautui vaarallisen naapurin tuhotöistä, ja vaikka olemme sen jälkeen kaksi kertaa tarttuneet aseisiin ja joutuneet tekemään suuria taloudellisia uhrauksia, ei vihollisen miekkaan ole näillä kerroilla sortunut kovin merkittävää miesmäärää. Uudelleen saavuttamamme vapaus on lähes yhtä vanha kuin tämä levollinen rauhan kausi. Hyödylliset tieteet ovat saaneet nauttia suojelua, hankkineet arvostetun aseman ja ovat koko Euroopan ihmetykseksi päässeet niin korkealle tasolle, että oppineemme ovat vieneet toisten käsistä laakereita, jotka on hankittu rehellisesti, ei rahalla ostamalla, ja avanneet oppineisuuden polkuja, niin että muut saavat olla onnellisia, jos ehtivät seurata perässä.

Käsityöammatteja on meillä edistetty sijoittamalla niihin runsaasti rahaa ja väkeä, ja verstaiden lukumäärä on kasvanut huomattavasti. Sanomalehdistä voimme nähdä, että maassamme raivataan runsaasti uusia peltoja ja niittyjä.

Tämän kaiken perusteella tuntuisi voivan arvioida, että näin onnellisen yhteiskunnan väestö ja rikkaudet ovat varmaankin kasvaneet suuresti. Vai voisiko joku olla eri mieltä? Mutta kun olemme viime aikoina muiden kansojen esimerkin mukaisesti ruvenneet vuosittain tai joka kolmas vuosi4 merkitsemään koko väestön väkilukutaulukoihin, olemme vasta silloin havainneet, että asiat ovatkin päinvastoin. Niistä käy ilmi meitä ennen eläneiden pohjoisten ihmisten hedelmällisyys verrattaessa syntyneiden ja kuolleiden määriä. Mutta kun toiveikkaasti odotamme Ruotsin väestön lisääntyneen, mikä olisikin hedelmällisyyden luonnollinen seuraus, laskelmat eivät pidäkään paikkaansa. Täällä syntyy kyllä ihmisiä, mutta heitä ei olekaan kansalaisten joukossa sitten kun heidän pitäisi olla hyödyksi.

Tilannetta on yritetty korjata laeilla ja esivalta on ulottanut huolen­pitonsa valtakunnan kaikille rajoille valvoakseen kansalaisia. On kuitenkin vaikea pidätellä ketään ilman kahleita ja lukkoja. Kahleilla, vankityrmillä tai puomeilla ei useinkaan pystytä ketään estämään. Miten miljoonien ihmisten joukossa voidaan sitten varmistaa että muutamat tuhannet, joita kukaan ei tunne, pysyvät maassa? Kokemus on myös osoittanut kaiken tähän tähtäävän vaivannäön turhaksi.

Eikö silloin olekin tärkeä tietää mikä on todellinen syy. Miksi niin suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin se voitaisiin parhaiten estää?

Innokkaana edistämään isänmaan parasta kuninkaallinen tiedeakatemia on esittänyt maanmiehilleen tämän kysymyksen ja kannustanut kilpailemaan näin tärkeässä asiassa.

Pelko siitä, ettei tule kuulluksi tai että toiset tekevät parempaa työtä, ei saa estää yhtään hyvää tarkoittavaa ruotsalaista käyttämästä voimiaan näin jalon aiheen käsittelyyn.


  1. Tataarivaltakunnaksi kutsuttiin keskiajalta lähtien Kaspian mereltä ja Uralilta Tyynelle valtamerelle ulottuvaa suurta aroaluetta. Siellä asui useita eri kansoja, mutta asukkaita kutsuttiin yleisnimellä tataareiksi.
  2. kaksoispietin ja koko panoksen: Tässä Chydenius käyttää kahta korttipelitermiä kuvatakseen tilannetta, jossa vastustaja vie koko potin.
  3. Tässä Chydenius todennäköisesti muistaa väärin: pohjoisista kansoista kirjoitti Tacitus, ei Seneca. Viittaus voisi kohdistua Tacituksen Germanian §:ään 4, jossa kerrotaan germaanien tottuneen vallitsevan ilmaston ja maaperän ansiosta kestämään kylmää ja nälkää. Jos kuitenkin tarkoitetaan Senecaa, kyse voisi olla hänen teoksensa Naturales Quaestiones osasta V, jossa käsitellään tuulia ja ilmastoa maailman eri osissa.
  4. vuosittain tai joka kolmas vuosi: Aluksi väkilukutaulukot laadittiin joka vuosi, mutta varsin pian tietojen luovutus päätettiin suorittaa kolmen vuoden välein.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: